Uskonaskel

Tässä viime aikoina on ollut esillä sellainen asia, että voiko ihminen olla täydellinen tai synnitön. On ollut sekä puolesta että vastaan ja rehellisesti sanottuna mielestäni molemmilla kannattajilla on ollut hyviä näkemyksiä. Näistä keskusteluista onkin noussut mieleni tapetille tälläisiä kohtia --->

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi. Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia. 1. Johanneksen kirje‬ ‭5‬

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. 2. Timoteuskirje‬ ‭3‬

Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matteus‬ ‭5‬

tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Jaakobin kirje‬ ‭1‬

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". (‭Matteus‬ ‭19‬

Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä! Filippiläiskirje‬ ‭3‬

ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. ‭Efesolaiskirje‬ ‭3‬

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. Efesolaiskirje‬ ‭4‬

Itselläni herää mm. Näistä paikoista kuva, että Jumalan lapsi voisi kasvaa tässä ajassa täydellisyyteen siinä osassa, että hän on kaikkiin hyviin tekoihin täydellinen sekä näin ollen on kasvanut uskossa sellaiseen tilaan, jossa hän ei ala harjoittamaan kuoleman syntejä vaan pystyy ne kasvunsa kautta torjumaan sellaiset synnit.

Eli voiko kuitenkin olla niin, että Jumalan lapsi voi kasvaa sellaiseen täyteyteen, että hän ei enää lankea tekemään sellaisia syntejä joista on sillä synnin hetkellä tuomiona kadotus?

Mitä ajatuksia ja mietteitä teille tulee tälläisistä ajatuksista?

*
No tänään siis ennen sinun luomaa ketjuasi huomasin jotain pikku muutoksen itsessäni erään uuden opetusaiheen kautta. Pyhityksen hedelmä on se että hylkää sellaisen mikä on syntiä. Täydellisyydestä en voi sanoa samaa koska muistin äsken mitä syyskuun 1 aamuyönä 2011 tapahtui niin oma synnillisyyteni muistui mieleen Jumalan Pyhyyden rinnalla sinä hetkellä. Siitä muistaen tunnen miten minussa nousi oma synnillisyyteni...

Toisaalta... jos Jeesus ei tule aikaisin vaan paljon myöhemmin jopa vanhuuteeni asti niin siinä tapauksessa voisin sanoa samaa täydellisyyden kanssa koska Jeesus tulee hyvin pian enkä ehdi tulla täydelliseksi tässä lyhyeessä ajassa. Mutta yksi kohta tuli mieleen että mitä enemmän uskova pyhittyy ja puhdistuu lähestyen Kristusta kasvoista kasvoihin, niin se on matkalla täydellisyyteen päin, huom, ei omin yrityksin vaan Jumalan avulla.

1Kor. 13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

vaisuliini kirjoitti:1Kor. 13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

Aamen Vaisuliini!

Ja jos otamme tuon Vaisuliinin laittaman kohda vähän laajemmin, niin siellä sanotaan vielä näinkin:

1 Kor. 13
1. Kor 13: 8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Eli eräänä päivänä mekin saamme olla täydellisiä, sitten ---- kun vajaa on lakannut ja täydellisyys alkanut.

Kuljetaan nöyrinä ja rukoillen, että meistä jokainen voisi kerran tuon päivän saavuttaa Hänen ominaan ja toinen toistamme tukien, ettei meistä kukaan uupuisi tielle.

Hyvää tekstiä edellä ....Täydellistä virheetöntä meistä ei saa tässä ajassa ,mutta hyvin pitkälle Herrassa Jeesuksessa kyllä ja Jumalan voimalla .Kun aiemmin puhuttiin Armon opista niin nyt on valloilla ja tullut se Antikristuksen versio Armosta ,jossa ihmisen ei tarvitse välittää synneistään vaan ollaan niin (omassa Jumalisuuden armossa) että synnit jätetään käsittelemättä ja sitä ihminen voi jatkaa ja luottaa vaan armoon .No sehän toimii juuri vastustajan hyväksi kun ihminen erkanee Jumalasta synti synnin jälkeen kun elää rapakossa ja ilman anteeksi sanaa ja poltinraudan merkki lopulta kankussaan.
Ihminen tuolloin on sen Taivaallisen kehityksen ulkopuolella ja jumissa kuin täi tervassa ja sehän taas sopii vastustajalle kun kristikunta jumiutuu enemmän ja enemmän .
Se oikea armonoppi on ,että annamme itsemme Jumalalle ja tunnustamme kirkkaasti syntimme ja anomme Herralta voimaa voittaa synti kuin synti .Pikkuhiljaa tai kenties joku rytinällä alkaa puhdistuminen ja se tapahtuu usein kuin huomaamatta ,mutta kuitenkin ajatuksiin nousee sellainen hellä huomautus joka on melkein huomaamaton ,että voitolla olet nyt ...näin kristitty tällä prosessilla Herran kanssa voittaa synnin toisensa jälkeen ja on sanomatta selvää ,että Pyhät asiat joka synnin voittamisen jälkeen vahvistuu ja kirkastuu ja ihminen tuntee sen sisällään ja tulee tunne ,että ....Tästä en ikinä halua luopua vaikka maailma mitä tahansa tarjoaisi .Se on sitä Pyhitystä joka on kuin vuoropuhelua Jumalan kanssa.Se on Kaunista se. Ja jos sitten "pystyssä vielä oleva ihminen sortuu niin se luukku ei aukea het jalkojen alla vaan Armo on ylenpalttinen siinä kohdassa ja notkahduksen jälkeen anteeksi käsittelyn jälkeen Herran liepeeseen kii ja eteenpäin,pystyssäpäin..

Aamen Mr.Kerimäki!

Kirjoitukseesi sisältyy mielestäni myöskin ns. kuuliaisuuden kautta saatu siunaus.

Kun kuljemme aralla omallatunnolla, parannuksen tietä käyden ja kuuliaisesti Jumalan tahtoa noudattaen, saamme lahjaksi iankaikkisen elämän Hänen seurassaan.

Tuli mieleeni vanha laulua:

Vaikka tie on kaita, käymme sittenkin.
Rohkeasti taistohon.
Peljätä ei tarvis, totta kuitenkin;
Kuningas vie voittohon.

:,: Kohta näämme Jeesuksen,
luona valtaistuimen.
Ostettuina käymme ikikunniaan.
Näämme aina Jeesuksen.:,:

Ristin lipun täällä laulain nostamme
kunniaksi Kuninkaan.
Siunauksin vainot, pilkat kostamme,
niin on tapa taivaan maan.

Taisto kyllä kuuma, mutta päättyvi,
ikivoiton lauluhun.
Häissä pöytään käymme, silloin vaihtuvi
matkan myrskyt riemuhun.

Siellä Herran omat kaikki tavataan,
taisto päättyy voittohon.
Onni kestää, elonkirja avataan,
halleluja soikohon!

Joel.A kirjoitti:
Itselläni herää mm. Näistä paikoista kuva, että Jumalan lapsi voisi kasvaa tässä ajassa täydellisyyteen siinä osassa, että hän on kaikkiin hyviin tekoihin täydellinen sekä näin ollen on kasvanut uskossa sellaiseen tilaan, jossa hän ei ala harjoittamaan kuoleman syntejä vaan pystyy ne kasvunsa kautta torjumaan sellaiset synnit.

Eli voiko kuitenkin olla niin, että Jumalan lapsi voi kasvaa sellaiseen täyteyteen, että hän ei enää lankea tekemään sellaisia syntejä joista on sillä synnin hetkellä tuomiona kadotus?

Mitä ajatuksia ja mietteitä teille tulee tälläisistä ajatuksista?

Käsitinkö avauksen oikein eli haluatko keskustella aiheesta saako uskovat joistakin kuoleman synneistä voiton vaiko kaikista?

Foorumin kanta on , että uskovasta ei koskaan tule tässä ajassa täysin synnitöntä, vaan jokaisella uskovalla riittää syitä jatkuvasti turvautua Jumalan armoon, sekä Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön. Näin ollen uskovasta ei tule koskaan synnitön taikka täydellinen kaikissa synneissä.

Joistakin synneistä saamme voiton ja näitä on myös kuoleman syntejä joista saamme voiton.

Kuitenkin Jumalan voimasta saamme kokoajan enemmän ja enemmän hyljätä syntejä ja saamme voiton niistä, mutta valmista meistä ei tässä ajassa tule tässä prosessissa. Eli emme tule täysin synnittömäksi.

Ei kai taas ketjua jossa jauhetaan synnittömyysopista?

paa kirjoitti:Ei kai taas ketjua jossa jauhetaan synnittömyysopista?

Kiitos sinulle kommentistasi. Ylläpito on tietoinen tästä mainitsemastasi asiasta. Katsotaan nyt kuinka tämä asia tästä etenee, siis lähinnä mitä Joel vastaa tuohon Mikon viestiin.

Joel.A kirjoitti:Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.‬

Sellainen pointti tuohon, että esimerkiksi Jumalan Kansan Raamattu -käännös (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_Kansan_Raamattu) kääntää tuon kohdan näin:

Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt elä synnissä, vaan Jumalasta syntynyt valvoo itseään, eikä se Paha saa otetta häneen.

Toivo Koilon kääntämä Uusi Testamentti kääntää myös samansuuntaisesti:

Tiedämme ettei kukaan Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestään vaarin, eikä Paha käy häneen käsiksi.

Uskon, että tuon kohdan merkitys on siinä, että kukaan Jumalasta syntynyt ei HARJOITA syntiä, tee sitä säännöllisesti tai epäsäännöllisen säännöllisesti, ilman että katuu tai haluaa tehdä siitä parannuksen. Tämä on mielestäni aivan toinen asia kuin lankeaminen yksittäiseen syntiin. Syntiin lankeaminen on syntiä mikä ei ole vielä kuolemaksi. Tahallinen synnissä eläminen ja siinä rypeminen ja kieltäytyminen parannuksesta on kuolettavaa syntiä.

Eli voiko kuitenkin olla niin, että Jumalan lapsi voi kasvaa sellaiseen täyteyteen, että hän ei enää lankea tekemään sellaisia syntejä joista on sillä synnin hetkellä tuomiona kadotus?

En usko että lankeamus, oli synti sitten mikä hyvänsä, olisi vielä kuolettava. Uskon, että kun synnissä alkaa elämään ilman että haluaa tehdä parannuksen niin siinä vaiheessa se muuttuu kuolettavaksi ja ihmisen sydän paatuu eikä enää halua tehdä parannusta synnistään.

Mieleeni tulivat nämä Miikan ? olisiko 7 luvun sanat:
Panen toivoni Herraan ja odotan pelastukseni Jumalaa sillä minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko viholliseni minusta, sillä jos minä olen langennut niin minä nousen jälleen ja jos istun pimeydessä on Herra minun valkeuteni.

No olivathan ne siellä, joten tässä "autenttisina":

Miika 7
7:7 Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.
7:8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

Myöskin Snl sanoo näin:
Snl. 24
16: Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.