Uskonaskel

Avaan tällaisen ketjun jossa voi kertoa mielipiteensä tästä aiheesta.

Voin kertoa sen, että tämä aihe ei ole kuitenkaan minun oma ideani vaan törmäsin siihen eilen erään uskovan ihmisen sanomana, että tuosta aiheesta olisi ehkä hyvä keskustella...

Hän sanoi/kyseli myös, että minkälaisen kuvan uskovaiset ihmiset antavat Jumalasta oman vaelluksensa kautta, kuinka he puhuvat ja opettavat Jumalasta ja Raamatun sanasta.

No, pitemmittä puheitta, mitä ajatuksia teillä mielessänne herää otsikon kysymyksestä?

Anteeksi jos tämä aihe on arka ja ehkä hiukan erikoinenkin mutta eiköhän tästäkin aiheesta pystytä rauhallisesti ja asiallisesti keskustelemaan.


Laitetaanpas tähän vielä yksi Raamatun kohtakin:

Kirje filippiläisille 2:

1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

2. niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

3. ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

4. ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,


Jumalan siunausta ja varjelusta kaikille tähän armon päivään.

Jasmiini kirjoitti:Yhä enemmän olen sitä mieltä, etten halua olla missään tekemisissä live elämässä uskovien kanssa.
En tule koskaan osalliseksi mihinkään seurakuntaan. Minut on nyt hakattu irti ulkoisesta seurakunta ruumista, Jeesuksesta
en tule koskaan luopumaan, mutta uskovat on mulle yhtä kuin läjä paskaa.

Se on kyllä totta, että uskovat ihmiset hyvinkin helposti tarttuvat toisen uskovan ihmisen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin eikä huomata tai haluta huomata omia virheitä ja vajavaisuuksia tarpeeksi hyvin ensin ennen kuin mennään toista lähimmäistä moittimaan erinäköisistä asioista.

Jokus kivoja joskus ei.

Lähtökohtaisesti "uskovat" ovat se oma viiteryhmäni/kategoriani, johon koen kuuluvani, elikä he ovat "veljiä ja sisaria", "meikäläisiä" ja "minun kansaani". Lähtökohtaisesti termi on positiivinen, ja koen olevani yksi mainitun joukon jäsen.

Ryhmän itsensä sisällä onkin sitten kokonainen joukko kaikennäköisiä kulkijoita. Joihinkin suhtaudun samoin kuin maailman ihmisiin - he ovat käytännössä samanlaisia kuin ympäröivä yhteiskunta, enkä koe, että heillä olisi varsinaista eroa muihinkaan tallaajiin. En kiellä heidän uskoaan, mutta minusta heidän uskonsa ei ole tehnyt heistä havaittavasti toisenlaisia.

Sitten on porukkaa, joihin suhtaudun kuin pieniin lapsiin - joilla ei ole kovin paljoa ymmärrystä eikä taitoa, mutta motiivit ovat hyviä. Sitten on sellaisia, joita katson kuin Jumalan enkeleitä - heidän elämänsä henkii jumalisuutta, ja sanansa viisautta. On myös ihan tavallisia rivimiehiä ja naisia - perususkovia. Sitten on kirjannoppineita, ja fariseuksia, ja kiihkoilijoita, hyväntekijöitä, sankareita, pyhiä, tekopyhiä, kasvaneita, keskenkasvuisia, rakkaudellisia, vihaisia, martyyreita, teeskentelijöitä, luopioita. Viisaita, ymmärtäväisiä, pyhittyneitä jne.

Uskovat ovat Jeesuksen kallisarvoisella verellä lunastettuja, Jumalan silmissä kallisarvoisia ja pyhiä, Hänen henkensä hinnalla puhdistettuja.

Jasmiini kirjoitti:Yhä enemmän olen sitä mieltä, etten halua olla missään tekemisissä live elämässä uskovien kanssa.
En tule koskaan osalliseksi mihinkään seurakuntaan. Minut on nyt hakattu irti ulkoisesta seurakunta ruumista, Jeesuksesta
en tule koskaan luopumaan, mutta uskovat on mulle yhtä kuin läjä paskaa.

1.Joh.4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

Matt.25:44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
25:45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Se miten suhtaudumme ja kohtelemme sisariamme ja veljiämme on suorassalinjassa siihen miten elämme suhteessa Herraamme Jeesukseen ja Hänen tahtoonsa. Raamattu opettaa että joka ei rakasta veljeänsä (uskova-veli/sisar) jonka on nähnyt - se ei voi rakastaa Jumalaa jota ei ole nähnyt. Tämän vuoksi meidän ei tule vihastua veljiimme ja sisariimme vaikka olisimme eri mieltä jne.. vaan tulisi pyrkiä rakkaudessa kärsimään myös erimielisyydet ja se että me jokainen olemme vajavaisia ja erehtyväisiä. Suhtautumisemme kristittyihin on siis erittäin tärkeää sillä se määrittää sen miten suhtaudumme Herraamme Jeesukseen.

Herran Jeesuksen armoa sinulle rakas sisar Jasmiini.

Lähtökohtaisesti oma suhtautuminen uskoviiin on aina se, että he ovat minulle siskoja ja veljiä ja ovat näin ollen minulle samaa perhettä ja samaa kansaa, jota tulee vaalia puhtaasta sydämmestään. Mutta uskovan hedelmistä voidaan sitten tunnistaa se aito veli ja sisko ja myös väärä veli ja sisko. Jos näen, että on vääriä siskoja ja veljiä niin pidän heitä vain rakkaina lähimmäisinää joille voi vain laupeutta harjoittaa, mutta en kuitenkaan lähtisi vaalimaan heitä.

Minä kirjoitan nyt tänne, niin Jasmiini näkee tämän. Jos siis satut näitä vielä lukemaan

Luin tosiaan tuota nykyajan kristillisyys -ketjua, joka muuttui aika hirvittäväksi lopulta.
Itse avioliittoasiaan mulla ei ole mitään sanottavaa, mutta siihen kyllä miten uskovat toisiaan kohtelee.

Kun olin itse hiljattain uskoon tullut ja ensimmäistä kertaa kotikokouksessa, niin eräs ihminen sanoi, että minussa ja miehessäni on haureuden henki (koska emme olleet tuolloin vielä naimisissa mutta asuimme saman katon alla) ja siitä alkoi sellainenkin polemiikki ja asian vatvominen, jonka takia tunsin olevani likainen ja haureellinen helvettiin kovaa vauhtia matkalla oleva huora, joka sai aikaan vain sen, että toi haureuden hengen mukanansa kokoukseen ja siten saastutin muita läsnäolijoita. Kesti kauan päästä asian yli ja olin aika epätoivoinen, koska ajattelin etten kelpaakaan Jumalalle. Hävetti näyttää naamaa seuraavissa kokouksissa. Ainakaan en selkeästi kelvannut syntineni päivineni muille uskoville, ja luettuani sen nykyajan kristillisyys -ketjun, tuli heti mieleen, että kyllä täällä foorumillakin vaan on näitä uskovia, jotka ovat aina pikkasen parempia kuin muut ja joiden synnit eivät ole ihan niin paskanruskeita kuin meidän muiden.

On ihan sama mistä asiasta on kyse ja mikä se totuus siinä asiassa on, koska jos kaikki osapuolet ovat tuoneet oman näkemyksensä ilmi, mutta tilanne pysyy ennallaan (eli kaikki pitävät omasta kannastaan kiinni), niin peräänkuuluttaisin jonkinlaista empatiaa ja sitä paljon puhuttua lähimmäisenrakkautta toisia kohtaan. Kyllä minä tiedän ettei Raamatussa mitään avoliittoja ole ja siten ne eivät ole Jumalan mielen mukaisia, mutta aina voisi miettiä sitä, millä tavalla Raamatun totuutta tunkee toisen nenän alle ja koska on aika lopettaa keskustelu, ettei toinen osapuoli tuntisi itseänsä arvottomaksi perkeleenpalvojamulkeroksi, joka joutaisi helvettiin mieluiten nyt heti. Koska myönnän kyllä, että kun sain kuulla olevani saastaisen hengen kourissa, niin ajattelin heti ettei tämä usko olekaan mun juttu ja aioinkin antaa koko homman olla.

Me olemme kovasti tällä foorumilla totuuden perässä, ja niin on hyvä ja oikein. Jos kuitenkin voitaisiin vähän enemmän asettua toistemme elämään ja ihan oikeasti osoittaa sitä lähimmäisenrakkautta toinen toisillemme, vaikkapa myötäelämällä ja ymmärtämällä (huom! ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyä toisen synnit). Vaikka joku olisi ollut sata vuotta uskossa ja tietäisi kaiken mahdollisen Raamatusta mitä ihmisymmärrys voi tietää, ei hän ole kovin kummoinen uskonveli tai -sisko, jos asenne on se, että jokin oppi nuijitaan vaikka aivoihin asti, viis siitä miten tämä toinen ihminen asian sillä hetkellä kokee, miten hän suhtautuu ja miltä hänestä tuntuu.

Jasmiini: toivon ihan vilpittömästi että jokin päivä olisit taas täällä kanssamme. Henkilökohtaisesti olen saanut niin paljon sinun kirjoituksistasi, että oikein odotan kommenttejasi eri keskusteluihin. Siunausta sinulle

Ja muillekin siunausta. Tosin tekis mieli kysyä että nytkö on hyvä mieli.

Minusta sellainen yläpuolelta tuleva arvostelu on kamalaa. Nostetaan itsensä niin pyhiksi ja ylös ja sieltä pommitetaan. Yksi veli kerran opetti, että aina pitää katsoa sanottavansa missä linjassa se tulee. Jos raamatun totuutta haluaa tuoda se pitää tuoda palvelijan tasolta, alapuolelta ja kantaen. Ei yläpuolelta ja lyöden.

Enkä sano tätä nyt siksi, että olisin jotenkin itse nyt pyhempi tai taidollisempi kuin muut. Minulla on paljon opittavaa. Foorumikeskustelu on hankalaa, koska ei kuule toisen äänensävyä, eikä näe kasvoja.

Enkä usko, että Jasmin tarkoittaa nyt tuota mitä sanoo. Tai tarkoittaa ehkä tällä hetkellä kipujensa kautta. Mutta uskon, että pääset tästä yli, sillä Jeesus auttaa sinua. <3