Uskonaskel

Ajatuksia ylpeydestä?

Minulla nousi ajatus, että ylpeys ilmenee sellaisena, että pitää itseään toisia parempana. Tällaista aistii tosi usein ihmisten välillä, jos ilmenee että toinen ei tiedä tai osaa jotain asiaa yhtä hyvin kuin itse. Yhteiskunnassamme tietämistä ja osaamista painotetaan tosi paljon ja arvostetaan ihmisiä sen perusteella - valitettavasti liian usein myös seurakunnassa?

Herra puhdista meidät kaikesta ylpeydestä!

Ylpeys on vaarallinen, koska se on niin huomaamaton ja salakavala.

Kuin salamurhaaja se väijyy ajatusten varjoisissa sopukoissa, ja livahtaa valoon valepukuisena ilman että kukaan huomaa sen tulleen esiin.

Ja kun se huomataan se on usein jo paisunut niin vahvaksi ja isoksi että sitä on vaikea saada kyseisessä asiassa enää talttumaan, se ei lähdekkään ilman taistelua takaisin varjoihinsa.

Ylpeys kannattaakin kukistaa heti kun se varjoista yrittää esiin livahtaa, kun se on vielä heikko.

Joo. Isoäiti haluaa eroon ainakin kaikesta ylpeydestä. Liha vaan se on joka sotii koko ajan Henkeä vastaan. Siksi pitääkin valvoa, rukoilla ja kurittaa lihaa. Kunpa sitä osaisi niin tehdä enemmän. Tähän ylpeyteen törmää kyllä välillä ja jos ei toisissa, niin itsestään saa sitä kurittaa pois. Mutta hyvä aloitus Appaloosalta.

Ylpeys ...lähes kaiken pahan alku ja juuri .Se juuri on sitten sitäkin pahempi pitkään pysyessään.

Nimenomaan, kaiken pahan alku ja juuri!

Itse ajattelisin näin, että ylpeys on ensisijaisesti kapinaa ja väärää asennetta Jumalaa kohtaan ja ylpeyden synti on näinollen myöskin epäuskon voimavara ja ruoka.

Ihminen tarvitsee nöyrtymistä kyetäkseen tunnustamaan, että tarvitsee pelastuakseen Jumalan armoa ja olisiko ylpeys esteenä myöskin armon kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen?

Ylpeän ihmisen on todella vaikea tunnustaa, että ihminen ei voi itse mitään lisätä pelastukseen.

Saatana oli ylpeyden alku ja juuri ja Kainin ja Aapelin kohdalla pääsi ylpeys tekemään hirvittävää työtään, sillä Kainin ylpeys ei kestänyt sitä, että Aapelin uhritulen savu nousi taivasta kohti, kun Kainin matasi pitkin maata, eli oliko tuo tapaus ensimmäisiä hengellisen kateuden aikaansaannoksia?

Kyllä, ylpeys on ennenkaikkea häiriö suhteessa Jumalaan. Mutta se ilmenee suhteessa ihmisiin, erityisesti suhteessa Jumalan lapsiin;

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. 1 Joh. 5:1

Aivan liian usein uskovat suhtautuvat toisiin lähimmäisiin väärämielisellä asenteella. Jopa haukutaan ja pilkataan toisia. Vaikka olisimme toista mieltä toistemme kanssa, tai pitäisimme heitä jossain kohden eksyneinä, ei meillä ole mitään oikeutta nostaa itseämme heidän yläpuolelle ja alkaa pilkkaamaan lähimmäisiämme;

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". 1 Piet.5:5

Huomaan itsessäni ylpeyden nostavan päätään varsinkin silloin, kun olen jumalattomien seurassa

Pahinta on juuri tunnistaa niitä itsessään, mutta samalla erittäin tervettä. Sillä ellei tunnista, ei osaa haluta tehdä niistä parannustakaan. Täydellistä uskovaa kun ei löydy tässä ajassa, vaikka kaikkien onkin pyrittävä täydellisyyteen Jeesuksen esimerkin mukaan. Samaan me ei kuitenkaan koskaan pystytä. Se on toisaalta lohdullista, sillä se asettaa kaikki samalle viivalle Jumalan edessä. 'Minä en ole itsessäni mitään, vaan Kristus ja Hänen työnsä minussa'.

*
Meissäkin ja myös Paavalissa siksi saatana rusikoi Paavalia ettei hän ylpeilisi...
Ja ylpeys ja muu ei nousisi lihassa niin Paavali joutui kurittamaan itsensä. Vatvokaamme itseämme ja sydämentilaamme ettei ylpeitä ajatuksia nousisi sydämelle... Eräs uskonveli vitsaillessaan sanoi toiselle uskonveljelle joka piti saarnan; 'annapa minun auttaa sinua pistämään neulalla sinuu ettet paisuisi ylpeydestä niinku ilmapallo joka paisuu ylpeydestä'

2Kor. 12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

1Kor. 9:27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Tuli mieleen sananlasku 'ylpeys käy lankeemuksen edellä.'
Mitä se teidän mielestä tarkoittaa?

Eli tämä kohta Raamatusta:
Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.
Sananl. 16:18