Uskonaskel

Siirretty toisesta ketjusta joka ei käsitellyt tätä aihetta
-Ylläpito

OMA KOMMENTTI YLLÄOLEVAAN YLLÄPIDON ILMOITUKSEEN: Itse kyllä käsittelin tässä viestissäni enemmän aihetta "synnittömyys" kuin armolahjoja. Tuossa allaolevassa kirjoituksessakin sanon, että "profetoiminen on tässä vain esimerkki". Eli minun tarkoituksenani ei ollut aloittaa keskustelua armolahjoista, vaan tämä viestiketju on minulle jatkumoa tuohon "synnittömyys" -keskusteluun.


Petri, kerroin jo näkemykseni uskon määrästä ja sen kasvusta. Se tarkoittaa, että asiat joihin uskotaan, lisääntyvät. Otan esimerkin omasta elämästäni. Uskonelämän alussa en uskonut, että voisin profetoida tai rukoilla sairasten puolesta niin että he parantuvat. Jossain vaiheessa sain siihen uskon. Eli uskoni kasvoi (tai voi sanoa myös, että kasvoin uskossa), kun niiden asioiden määrä lisääntyi joihin uskon. Mutta näiden asioiden suhteen usko ei kasvanut vähitellen, sillä usko ei voi kasvaa niin. Uskoa joko on, tai ei ole. Joko uskon, että voin profetoida, tai sitten en usko siihen (profetoiminen on tässä vain esimerkki). Ja voin profetoida ainoastaan silloin, jos uskon voivani.

hrmn2 kirjoitti:Petri, kerroin jo näkemykseni uskon määrästä ja sen kasvusta. Se tarkoittaa, että asiat joihin uskotaan, lisääntyvät. Otan esimerkin omasta elämästäni. Uskonelämän alussa en uskonut, että voisin profetoida tai rukoilla sairasten puolesta niin että he parantuvat. Jossain vaiheessa sain siihen uskon. Eli uskoni kasvoi (tai voi sanoa myös, että kasvoin uskossa), kun niiden asioiden määrä lisääntyi joihin uskon. Mutta näiden asioiden suhteen usko ei kasvanut vähitellen, sillä usko ei voi kasvaa niin. Uskoa joko on, tai ei ole. Joko uskon, että voin profetoida, tai sitten en usko siihen (profetoiminen on tässä vain esimerkki). Ja voin profetoida ainoastaan silloin, jos uskon voivani.

Ja uskosi siihen, että voit mainitsemiasi asioita tehdä sait Jumalalta ilman omaa pumppausta tai työtä. Sinulla ei ollut siihen osaa eikä arpaa.

Tämän vuoksi ei kaikki voi parantaa, profetoida jne. ellei Jumala anna uskoa tähän asiaan, joten ketään ei voi kehoittaa : Mene parantamaan, mene profetoimaan tee sitä tee tätä, jos ei Jumala vielä ole antanut toiselle uskoa ja tietoa että näin voi tehdä.

Eli Jumala kasvatti uskoasi, tapahtui uskonkasvua.

Joh. 3:27

Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Mikko Murpatti kirjoitti:Yksi tällainen asia voisi täten olla se että ei ole vielä saanut uskoa siihen asiaan , että Jumala valmistaa poispääsyn kaikista kiusauksista.

Tällaisissa asioissa, jotka ovat kaikille uskoville annettuja lupauksia, ei tarvitse jäädä odottamaan, että Jumala antaa uskon. Pyhä Henki antaa uskon näihin Jumalan totuuksiin ja lupauksiin, kun me teemme valinnan uskoa Jumalan Sanaan.

Mutta voi myös tapahtua näin:

Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. (Hebr.4:2)

Eli Sanan tulee sulautua meihin uskossa. Se tapahtuu juuri edellä kuvaamallani tavalla; me valitsemme uskoa, ja Pyhä Henki antaa meille uskon. Meidän ei tarvitse uskotella, vaan ainoastaan valita.

Mikko Murpatti kirjoitti:

hrmn2 kirjoitti:Petri, kerroin jo näkemykseni uskon määrästä ja sen kasvusta. Se tarkoittaa, että asiat joihin uskotaan, lisääntyvät. Otan esimerkin omasta elämästäni. Uskonelämän alussa en uskonut, että voisin profetoida tai rukoilla sairasten puolesta niin että he parantuvat. Jossain vaiheessa sain siihen uskon. Eli uskoni kasvoi (tai voi sanoa myös, että kasvoin uskossa), kun niiden asioiden määrä lisääntyi joihin uskon. Mutta näiden asioiden suhteen usko ei kasvanut vähitellen, sillä usko ei voi kasvaa niin. Uskoa joko on, tai ei ole. Joko uskon, että voin profetoida, tai sitten en usko siihen (profetoiminen on tässä vain esimerkki). Ja voin profetoida ainoastaan silloin, jos uskon voivani.

Ja uskosi siihen, että voit mainitsemiasi asioita tehdä sait Jumalalta ilman omaa pumppausta tai työtä. Sinulla ei ollut siihen osaa eikä arpaa.

Tämän vuoksi ei kaikki voi parantaa, profetoida jne. ellei Jumala anna uskoa tähän asiaan, joten ketään ei voi kehoittaa : Mene parantamaan, mene profetoimaan tee sitä tee tätä, jos ei Jumala vielä ole antanut toiselle uskoa ja tietoa että näin voi tehdä.

Eli Jumala kasvatti uskoasi, tapahtui uskonkasvua.

Se on totta, ettei voi tehdä jotain jos ei ole uskoa siihen. Jos jollain ei ole uskoa johonkin, ei tule vain kehoittaa tekemään. Vaan silloin pitää ohjata toinen Sanan eteen, ja kehoittaa uskomaan siihen. Usko ei kasva ihmisten kehoittamisesta, vaan Jumalan Sanasta. Kun toinen sitten menee Sanan eteen, ja näkee että Jumala on luvannut ja antanut tällaista ja tällaista, ja hän ottaa uskossa sen vastaan, niin sitten hän voi alkaa tekemään sitä. Eli meidän tulee kehoittaa toisia uskomaan Jumalan Sanaan.

LISÄYS: Sen verran "osaa ja arpaa" minulla oli siihen, että otin uskossa vastaan Jumalan Sanan ja aloin toimimaan sen mukaan. Sitä meiltä jokaiselta vaaditaan kaikessa uskonelämään liittyvässä. Se ei ole kuitenkaan oma teko, sillä Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, mutta oma valinta sen täytyy olla, sillä Jumala on antanut meille vapaan tahdon.

hrmn2 kirjoitti:Petri, kerroin jo näkemykseni uskon määrästä ja sen kasvusta. Se tarkoittaa, että asiat joihin uskotaan, lisääntyvät. Otan esimerkin omasta elämästäni. Uskonelämän alussa en uskonut, että voisin profetoida tai rukoilla sairasten puolesta niin että he parantuvat. Jossain vaiheessa sain siihen uskon. Eli uskoni kasvoi (tai voi sanoa myös, että kasvoin uskossa), kun niiden asioiden määrä lisääntyi joihin uskon. Mutta näiden asioiden suhteen usko ei kasvanut vähitellen, sillä usko ei voi kasvaa niin. Uskoa joko on, tai ei ole. Joko uskon, että voin profetoida, tai sitten en usko siihen (profetoiminen on tässä vain esimerkki). Ja voin profetoida ainoastaan silloin, jos uskon voivani.

Raamatun opetuksen mukaan uskovan uskon määrä kasvaa uskon kasvun kautta. Paavali on tästä hyvä esimerkki. Kun hän kasvoi uskossa ja hänen uskon määränsä lisääntyi, niin hän kykeni vastaanottamaan uskon ja voitelun, jonka kautta sairaita parantui ja kuolleita heräsi. Ilman uskon kasvua se olisi ollut mahdotonta, sillä uskontiensä alussa hänen kauttaan ei tapahtunut voimallisia tekoja.

Jumala jakaa armoitukset ja armolahjat meille, niin kuin Hän itse haluaa riippumatta siitä vaikka kuinka uskoisimme:

1 Kor 12:
4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5 ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6 ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7 Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Raamattu myös sanoo:

1 Kor 12:
27 ¶ Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Tämän ajan suuri ongelma on usko, joka ei ota huomioon Jumalan tahtoa, sillä uskomme tulee perustua koko ajan ja joka tilanteessa Jumalan tahtoon. Se mikä on minulle Jumalan tahto, niin vain sen voin uskoa ja siinä aikataulussa, kun Hän avaa ja johdattaa minua.

Jos Jumala ei anna minulle jotain armoitusta tai armolahjaa, koska se ei ole Hänen tahtonsa, niin en kykene tekemään niitä asioita, joita niiden armoitusten ja armolahjojen kautta voidaan tehdä.

Se mikä on Jumalan tahto minun suhteeni esim. armoituksen ja armolahjojen kohdalla, niin sen voin tehdä ja uskoa niiden mukaisesti ja näin tapahtuu. Tämäkin on Jumalan aikataulusta kiinni kuten sen näemme Paavalin elämästä. Paavali ei saanut armoitusta ja armolahjoja apostolin tehtävää varten ennen kuin Jumalan aikataulu täyttyi.

Sain uskossa tämän kirjoituksen sydämelleni, että minun tulee kirjoittaa se, mutta en voinut sitä jakaa ennen kuin Jumala avasi sen sydämelleni: https://www.kotipetripaavola.com/Jumala ... nusko.html

Tuo aihe on todella tärkeä ja uskon Jumalan antaneen sen sydämelleni siitä mitä Raamattu opettaa nimenomaan Jumalan tahdon mukaisesta uskosta.

hrmn2 kirjoitti:. Kun toinen sitten menee Sanan eteen, ja näkee että Jumala on luvannut ja antanut tällaista ja tällaista, ja hän ottaa uskossa sen vastaan, niin sitten hän voi alkaa tekemään sitä. Eli meidän tulee kehoittaa toisia uskomaan Jumalan Sanaan.

Ei näin.

Jumala on luvannut, mutta ei vielä ole antanut. On toki antava, jossakin vaiheessa jos niin hyväksi kokee.

Sitten kun Jumala omalla aikataulullaan antaa uskon lupaukseensa niin voi mennä uskossa tekemään ei ennen sitä kun on uskoa.

Ei voi ottaa vastaan jos ei ole taivaasta annettu ensin. Lupaus on jo annettu, lupausksen sisältö annetaan Herran aikataululla, sitä uskoa lupaukseen ei voi ottaa vaan sekin annetaan taivaasta.

Ei myöskään armolahjoja joita käytettiin esimerkkinä voi ottaa ja käyttää jos ei ole uskoa että semmoinen on, ja tämä usko ja armolahjasen mukana tulee sitten taivaasta jos on tullakseen. :

1.kor 12

28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Ei luvannut kaikille kaikkia armolahjoja.

1 Kor 12:
27 ¶ Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Raamatun opetuksen mukaan voimme toimia vain niiden armolahjojen ja armoitusten kautta, jotka Jumala antaa meille.

Jakeessa 31 on mahdolisuus kääntää myös hyödyllisemmistä ja tätä sanaa itse käyttäisin, sillä Jumala ei aseta armolahjojansa paremmuusjärjestykseen, mutta kaikki ovat hyödyllisiä lahjoja niissä tilanteissa joihin ne sopivat ja kuinka niitä käytetään. Kaikki Jumalan lahjat ovat hyviä ja hyödyllisiä, eikä Hän anna toiselle huonompäia lahjoja ja toiselle parempia lahjoja. Jumalalla ei ole yhtään huonoa lahjaa, vaan kaikki ovat todella hyviä lahjoja.

Minua harmittaa kuinka joissakin kohden kääntäjät kääntävät vastoin Jumalan sanan kokonaisopetusta, vaikka on olemassa käännösvaihtoehto, joka on siihen sopiva ja Raamatun sanan kokonaisopetuksen mukainen.

Vastauksena otsikkoon:

Ei.

Perustelut:

Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. 1. Kor. 12:28

ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Room. 12:6-8

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. Ef. 4:11-16

Jokaiselle on annettu oma tehtävänsä jonka kautta rakentaa Kristuksen seurakuntaruumista. Kaikille ei ole annettu samoja tehtäviä.

Juha kirjoitti:Vastauksena otsikkoon:

Ei.

Perustelut:

Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. 1. Kor. 12:28

ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Room. 12:6-8

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. Ef. 4:11-16

Jokaiselle on annettu oma tehtävänsä jonka kautta rakentaa Kristuksen seurakuntaruumista. Kaikille ei ole annettu samoja tehtäviä.

Amen.

hrmn2 kirjoitti:Se on totta, ettei voi tehdä jotain jos ei ole uskoa siihen. Jos jollain ei ole uskoa johonkin, ei tule vain kehoittaa tekemään. Vaan silloin pitää ohjata toinen Sanan eteen, ja kehoittaa uskomaan siihen. Usko ei kasva ihmisten kehoittamisesta, vaan Jumalan Sanasta. Kun toinen sitten menee Sanan eteen, ja näkee että Jumala on luvannut ja antanut tällaista ja tällaista, ja hän ottaa uskossa sen vastaan, niin sitten hän voi alkaa tekemään sitä. Eli meidän tulee kehoittaa toisia uskomaan Jumalan Sanaan.

LISÄYS: Sen verran "osaa ja arpaa" minulla oli siihen, että otin uskossa vastaan Jumalan Sanan ja aloin toimimaan sen mukaan. Sitä meiltä jokaiselta vaaditaan kaikessa uskonelämään liittyvässä. Se ei ole kuitenkaan oma teko, sillä Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, mutta oma valinta sen täytyy olla, sillä Jumala on antanut meille vapaan tahdon.

Minä ohjaan ne ihmiset sanan eteen Raamatun sivuille ja näytän kohdan:

1 Kor 12:
27 ¶ Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Ja sanon, että Jumala on sanassaan sanonut ylläolevaa.

Eli kannustan tulemaan osalliseksi (rukoilemalla, pyytämällä) parhaista armolahjoista ja odottelemaan mitäpä se Herra sitten vastaa. Mutta sanon myös rehellisesti, että niin kuin ylläolevasta näemme niin kaikki eivät voi parantaa eikä kaikki voi profetoida.

Tässä armolahja asiassa näkyy sinun ja Torbenin viljelemä väärä opetus , että kaikki voivat parantaa ihmisiä "jos vaan uskoo tarpeeksi ja ottaa sen Jumalalta BADA-BING"

Se on vastoin Raamatun selkeää ilmoitusta.

Sanoit, että menit Raamatun äärelle ja uskoit sen opetuksen , niin toivoisin että menisit myös tämän sanan äärelle ja alkaisit toimimaan sen mukaan:

29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?