Uskonaskel

Evankeliumin julistamisesta on monenlaista käsitystä ja opetusta uskovien keskuudessa. Raamattu kertoo pelastuksen evankeliumista Herrasta Jeesuksesta. Tutkimalla Raamatusta esimerkiksi miten apostoli Paavali sekä Pietari julistivat evankeliumia saamme selkeän käsityksen siitä miten ja millä tavalla Jumalan Pyhä Henki johdattaa Herran Jeesuksen opetuslapsia julistamaan pelastuksen evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

Kirjoitus on sivullani:

https://www.kotipetripaavola.com/evanke ... minen.html

Tervehdys kaikille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Hyvä kirjoitus Petriltä, mutta haluaisin ottaa hieman kantaa tohon Petrin kirjotukseen, koska uskon, että siitä puuttuu yksi todella oleellinen asia koskien evankeliointia.

En tahdo millään tavalla lyödä tai lytätä Petriä ja rakastan sekä kunnioitan häntä suuresti.

Se mihin otan nyt kantaa on se, että Petri antaa ymmärtää tekstissään sitä, että evankeliointi kuuluu kaikille Herran Jeesuksen Opetuslapsille. Lainaan nyt hieman Petrin kirjoitusta tähän.

"Miten Jumalan Henki toimii kun Hän johdattaa meitä kohtaamaan jumalattomia ihmisiä sekä julistamaan heille evankeliumia, että he pelastuisivat? Raamattu antaa meille siitä selkeän kuvan esimerkiksi apostoli Paavalin toiminnan kautta.

"Apostoli Pietari julisti juutalaisille suoraa evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Kuten olemme edellä nähneet, niin Jumalan Pyhä Henki johdattaa jokaisessa tilanteessa Herran Jeesuksen opetuslapsia julistamaan evankeliumia, niin kuin sitä tulee julistaa siinä hetkessä. Tämän tähden on syytä vielä painottaa rukouksen tärkeyttä, jonka kautta saamme pyytää Jumala johdattamaan meitä julistamaan evankeliumia kaikissa tilanteissa aina sen mukaisesti mikä on Jumalan johdatus ja tahto."

Noissa kohdissa ainenkin itse saan vahvan käsityksen siitä, että evankeliointi kuuluu jokaiselle Herran Jeesuksen Opetuslapselle. Itse ymmärrän asian kuitenkin näin.

Raamattu kertoo:

Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? (1. Korittolaiskirje 12:27-30 KINB38)

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. (Efesolaiskirje 4:11-16 KINB38)

On myös tärkeä huomata yksi hyvin tärkeä raamatun kohta ja sen järjestys:

Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. (Markus 6:30 KINB38)

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Markus 16:15, 16 KINB38)

Eli kelle Jeesus kehotti ylösnousemuksensa jälkeen menemään ja tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen? Tietysti niille 11 Hänen opetuslapsilleen, mutta niinkun ensimmäinen jae antaa ymmärtää, niin he olivat jo palvelustehtävältään apostoleja.

En siis näe raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen osoittavan sitä, että jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen täytyisi uskonvaeluksen myötä pyrkiä evankelioimaan jumalattomia, vaan niiden, jotka ovat saaneet sen tehtävän Jumalalta. (apostolit, evankelistat ja opettajat)

Sehän tietysti on selvää, että jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen tulisi elämällään todistaa Herrastamme Jeesuksesta niinkuin Petrikin toi todella hyvin jo kirjoituksessaan esille raamatun todistuksen kera.

"Apt 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

1 Piet 3:
1 ¶ Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,
2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

Kun ihminen pelastuu Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin hän saa Jumalan armosta Pyhässä Hengessä voiman olla Herran Jeesuksen todistaja. Tämä tarkoittaa sitä että hän saa elämällään sekä sanojen kautta todistaa Herrasta Jeesuksesta.

Jumalan Pyhä Henki uudistaa ja muuttaa ihmisen sydämenajatukset antaen hänelle voiman elää ja kasvaa uskossa sekä ojentautua käytännössä Raamatun sanan opetuksen mukaiseen elämään. On erittäin tärkeä ymmärtää, että kun elämme Jumalan tahdon mukaisesti rakkautta ja totuutta noudattaen, niin se vaikuttaa jumalattomiin ihmisiin, niin että he kiinnostuvat uskon asioista ja voivat tulla pelastuksen sisäpuolelle.

Sanoitta voittaminen ei tarkoita sitä, että jumalaton ihminen voisi pelastua ilman evankeliumin kuulemista. Sanoittakin voittaminen tarkoittaa sitä että kun uskova ihminen elää Jumalan tahdon mukaisesti, niin se herättää jumalattoman ihmisen mielenkiinnon evankeliumia kohtaan. Kun uskovan hyvän vaelluksen kautta jumalattoman ihmisen mielenkiinto herää evankeliumia kohtaan, niin hän haluaa että hänelle kerrotaan evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Kun hän kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen uskoen herraan Jeesukseen, niin hän pelastuu. Täten uskovan Jumalan tahdon mukainen vaellus (sanoitta voittaminen) herätti uskomattoman kiinnostuksen, joka johti hänen pelastumiseensa uskon kautta Herraan Jeesukseen.

On sanomatta selvää, että uskovan ihmisen ojentautuminen rakkaudessa Jumalan sanan totuuden mukaan on tärkeää, sillä jos uskovat eivät elä totuudessa, vaan valheessa ja synnissä, niin kukaan jumalaton ei halua pelastua jos he luulevat että pelastuminen tarkoittaa synnin orjuudessa elämistä. Siksi on tärkeätä, että uskovina antaudumme ja omistaudumme ojentautumaan Pyhän Hengen rakkauden ja Jumalan sanan totuuden mukaisesti."

Rakkaudellisin Terveisin Joel.

On hyvä taito oppia ja kehittyä kuulemaan Taivaan Isän ääntä ,jotta tietäisi ja itsessään myös ymmärtäisi ,mille paikalle on kukin ihminen istutettu.Jos niin osaamme niin Herran palapeli toimii hyvin ,kun jokainen pala on omalla paikallaan.

Evankeliointi..

Evankeliointi on sanana jo sellainen johon liittyy paljon assosiaatioita (mielenyhytymiä), monelle meistä evankeliointi tarkoittaa turuilla ja toreilla puhumista, traktaattejen jakamista ja yleensäkin jotain sellaista toimintaa joka kohdistuu suuremalle yleisömäärälle. Mutta onko evankeliointi vain ja ainostaa edellä mainittua?
Eikö evankeliointi ole myös niitä tilanteita kun kuulijana on vain yksi henkilö?

Monesti me uskovat evankelioimme osin huomaamattamme, yksi oikea sana oikeaan paikkaan - voi aukaista osattoman sydämen ja sitä kautta tien Jeesuksen Kristuksen luo - vähäpätöistä ei ole evankeliointi jota ei välttämättä näy lehdissä, netissä, uutisissa, katukuvassa.
Työpaikat, vapaa-aika jossa tulee puhetta uskosta, ovat myös evankeliointi tilanteita,ilman suuria sanoja ja tekoja.

Se täytyy ottaa myös nykyajassa huomioon meidän kaikkien kristittyjen ,jotta kun olemme Pyhän Hengen aikakaudessa vielä niin Hänen kauttaan voi tulla sanaa yllättävissäkin tilanteissa siis kristillistä sanaa ja me välillä ihmettelemme ,että tulipa tokaistua tuokin asia ja noin yks kaks enempiä miettimättä ja yksi sana voi muuttaa jonkun maailman tai jopa koko maailman.

Sielujen pelastuminen on kaikkien uskovien uskon päämäärä eikä kukaan uskova voi ajatella vain oman sielunsa pelastumista, vaan kaikkien ihmisten sielujen pelastusta. Yhdessä Jumalan kanssa varmasti jokainen uskova tahtoo kaikkien pelastuvan.

Aamu-Usva kirjoitti:Sielujen pelastuminen on kaikkien uskovien uskon päämäärä eikä kukaan uskova voi ajatella vain oman sielunsa pelastumista, vaan kaikkien ihmisten sielujen pelastusta. Yhdessä Jumalan kanssa varmasti jokainen uskova tahtoo kaikkien pelastuvan.

Olenkohan jotenkin "omituinen" tai viallinen "yksilö"... en hirveästi ole koskaan miettinyt pelastuskysymystä kohdallani, että juuri minun täytyisi pelastua henkilökohtaisesti tai kokisin sen itseisarvona uskossani, tottakai jokainen periaatteessa haluaa pelastua... kuitenkin koen, että suurempi voima, joka minua ajaa uskossa on eteenpäin, on Jumalan yhteydessä oleminen, Hänen rauhansa ja rakkautensa, ilman sitä olen onneton ja kannan raskaita taakkoja... jossain vaiheessa, en tiedä milloin, Jumala on istuttanut minuun jotain, joka haluaa palvella Häntä, seurata Hänen tahtoaan... täyttää Hänen tahtonsa, se minkä Hän on aikojen saatossa määrännyt kohdalleni. Koen olevani itsessäni arvoton... koko arvoni määräytyy Kristuksessa... aivan kuten Jeesus sanoi jo aikoinaan opetuslapsilleen, seuraa sinä minua... niin tahtoni olisi seurata... tottakai olen elänyt välillä aika "vapaata ihmisen elämää", saatan välillä mennä ikäänkuin kauaskin Jumalasta, ajatella pienen ihmisen ajatuksia vaan... yleensä silloin havahdun siihen, että olen onneton ja Jumala vetää puoleensa ja kutsuu minua... ja ihme kyllä(ihmisen näkökannasta katsottuna)... Hän rakastaa siitäkin vajavuudesta huolimatta... silti olen oikeasti vain pelkkä palvelija, joka tekee sen mitä vaaditaan.

En oikeastaan koe, että tässä hetkessä Jumala puhuttelisi minua ryhtymään mihinkään evankelioimiseen... on jo tarpeeksi siinä, että selvitän Jumalan tahtoa omassa elämässäni... vaikka tahtoni on tietenkin Jumalan tahdon täyttyminen tässäkin asiassa, tiedän että tämä polku on sen verta kivikkoinen... että osaisinkohan tuoda sitä esiin, mitä kaikkea Jumalan tahdon täyttäminen vaatii ja mihin pisteeseen se ihmisen ajaa. Pelastus kun sisältää myös kaidan tien, ei riitä ottaa vastaan lahja joka annetaan...

Aamu-Usva kirjoitti:Sielujen pelastuminen on kaikkien uskovien uskon päämäärä eikä kukaan uskova voi ajatella vain oman sielunsa pelastumista, vaan kaikkien ihmisten sielujen pelastusta. Yhdessä Jumalan kanssa varmasti jokainen uskova tahtoo kaikkien pelastuvan.

Näin on.Ja kyllä se lähin työmaa varmaan jokaisella on ensin siellä omassa perheessä ja suvussa sitten kaveripiireissä ja työpaikoilla joskaan ei välttämättä helpointa oo ollenkaan läheisimpiä ja tuttuja evankelioida

Aamu-Usva kirjoitti:Sielujen pelastuminen on kaikkien uskovien uskon päämäärä eikä kukaan uskova voi ajatella vain oman sielunsa pelastumista, vaan kaikkien ihmisten sielujen pelastusta. Yhdessä Jumalan kanssa varmasti jokainen uskova tahtoo kaikkien pelastuvan.

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi lisää mihin raamatun paikkaan tai paikkoihin tämä lauselma perustuu?

Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". (Galatalaiskirje 5:13, 14 KINB38)

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matteus 22:36-40 KINB38)

Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (Hebrealaiskirje 8:10 KINB38)

Tässä on jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen selkein uskon päämäärä. Valvoa uskoaan ja kasvaa uskossaan yhä enemmän joka näkyy Jumalan tuntemisena sekä lähimmäisen rakastamisena sekä voittaa itselleen kirkkauden kuihtumaton seppele.

Itse olen nähnyt paljon sitä, mitenkä uskovat oikein nostavat sellaisia uskovia erityis jalustalle hengellisellä kentällä, joka tuntee hyvin tai todella hyvin Jumalan sanaa, saarnaa siitä ja on saanut paljon voitettu ihmisiä Jeesukselle, mutta kuitenkaan näitten ihmisten elämässä ei näy sen kummosia hengen hedelmiä/palvelus alttiutta.

Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. (1. Timoteuskirje 1:5-7 KINB38)

Jeesus kuitenkin sanoo, että sellainen ihminen on Jumalan silmissä suuri joka asettuu palvelijan rooliin ja palvelee ja pitää huolta lähimmäisistään.

Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. (Luukas 22:24-27 KINB38)

Elikkä lopuksi vielä. Miten voimme pitää huolta vastasyntyneestä jos me ei osata pitää ensin huolta itsestämme sekä muusta perheestä?

Lisäksi vielä. Yksi suurimmasta evankeliointi tavasta on se, että olet Jeesuksen opetuslapsi kaikella tavalla, siitä miten elät ja vaellat.

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Johannes 13:35 KINB38)

Itse ainenkin olen melko vajavainen tässäkin asiassa, mutta olen kuitenkin sisäistänyt asian ja rukoilen jatkuvasti sitä, että Kristuksen rakkaus minussa vain kasvaisi kasvamistaan.