Uskonaskel

Luukas:
2:6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
2:7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
kun Marian synnyttämisen aika tuli, ei heille ollut sijaa majatalossa.
tänäkin päivänä kun uutta on syntymässä (esim. armolahjat, yhteistyö, lauluryhmä yms. Herran antamaa) ei aina olekaan sijaa majatalossa, huoneessa (vastaanottoa sydämissä). kuitenkin uusi 'lapsi' syntyi ajallaan. ja kasvoi ja vahvistui armossa ja viisaudessa.
Luukas:
2:40 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
usein voi näyttää siltä, että ei ole vastaanottoa. ei lannistuta. kuten Herran syntyminen karjatallissa oli Jumalan tahto (majatalon sijaan), niin myös uuden syntyminen tänäkin päivänä on edelleen Herran tahto ja se tapahtuu ajallaan siellä, missä Herra suo ja mihin Herra johtaa.

Kiitos kauniista kirjoituksestasi.

lähtökuoppa kirjoitti:Luukas:
2:6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
2:7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
kun Marian synnyttämisen aika tuli, ei heille ollut sijaa majatalossa.
tänäkin päivänä kun uutta on syntymässä (esim. armolahjat, yhteistyö, lauluryhmä yms. Herran antamaa) ei aina olekaan sijaa majatalossa, huoneessa (vastaanottoa sydämissä). kuitenkin uusi 'lapsi' syntyi ajallaan. ja kasvoi ja vahvistui armossa ja viisaudessa.
Luukas:
2:40 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.

usein voi näyttää siltä, että ei ole vastaanottoa. ei lannistuta. kuten Herran syntyminen karjatallissa oli Jumalan tahto (majatalon sijaan), niin myös uuden syntyminen tänäkin päivänä on edelleen Herran tahto ja se tapahtuu ajallaan siellä, missä Herra suo ja mihin Herra johtaa.

Amen lähtökuoppa!

Joskus meinaa tuskastua ja kärsivällisyyskin loppua, kun Jumalalla on omat aikataulunsa ja minä haluaisin asioiden tapahtuvan nopeammin, mutta kuitenkin AINA Herran tahdon mukaan - ei minun! Joskus on tunne, että on ihan yksin asian kanssa, josta Herra on puhunut, ja se menee kuin kuuroille korville. Me olemmekin Herran työrukkasia ja Herra:

Rm.5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa."

Näistä on jo jonkin verran oppinut jo iloitsemaan, ahdistuksista, koettelemuksista, koska tietää Herralla oleva kontekstissä mainittu hyvä tarkoitus. Meillä on kiittäminen Herraa niin monesta asiasta, että ylistys ja kiitos vaan pulppuaa sydämestä

Ja aikanaan saamme niittää, mitä olemme kylväneet, Ps.126:5 "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat."

Kiitos lähtökuoppa kirjoituksestasi. Minulla on lievä punavihervärisokeus muuten, joten en näe oikein vaalenpunaista fonttia. Mutta kun oikein tihrustaa, niin kyllä näkee

Rauha ja Armo Herraltamme Jeesukselta


Kiitos Herralle! Amen

Minulla on lievä punavihervärisokeus muuten, joten en näe oikein vaalenpunaista fonttia. Mutta kun oikein tihrustaa, niin kyllä näkee

kirjoituksen väriä muokattu.. näkyyköhän edelleenkään kun se on lila tai punerva.
kiitos, kun kerroit. en osannut huomioida tällaista 'värisokeuden' kannalta.

Kiitos kauniista kirjoituksestasi.

kiitos siitä Jumalalle, mikä hyvää on.

Kiitoksia kommentistasi. Kiitos tosiaankin kuuluu aina Jumalalle mutta kyllä ihmisellekin voi käsittääkseni sanoa kiitos jos on jotakin hyvää tehnyt. Vai mitä sinä tuolla tarkoitit? En ole varma mitä tarkoitit.

Joosefilla oli näky siitä, että hänen sukunsa tulisi häntä kumartamaan.
1Mooses 37:
5Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. 6Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. 7Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." 8Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. 9Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua". 10Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?" 11Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
kun hän kertoi unista veljilleen ja isälleen, vihasivat he (veljet) häntä entistä enemmän ja hänen isänsä nuhteli häntä. sydämessä ei ollut sijaa. näyt olivat Herralta saatuja, ei kuitenkaan ollut vielä niiden täyttymisen aika. veljet myivät hänet Egyptiin, isä uskoi hänet kuolleeksi.
1Mooses 37:
28Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
hän joutui vankikuoppaan ja kuitenkin lopulta farao korotti hänet Jumalalta saatujen unien selitysten takia korkeaan asemaan, vain farao oli korkeampi kuin hän. nälänhätä tuli ja veljekset saapuivat ostamaan elintarpeita. kun Joosef sitten ilmaisi itsensä heille, ei Joosefilla ollut mielessään sota ja kosto vaan rauha:
1Mooses 45:
3Ja Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään. 4Mutta Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni". Ja he tulivat. Niin hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. 5Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. 6Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. 7Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. 8Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
Jumala lähetti Joosefin jopa veljien vihaamana edeltäkäsin Egyptiin, pitääkseen heidät hengissä, säilyttääkseen heille jälkeläisiä ja pelastukseksi monille.

Kiitoksia kommentistasi. Kiitos tosiaankin kuuluu aina Jumalalle mutta kyllä ihmisellekin voi käsittääkseni sanoa kiitos jos on jotakin hyvää tehnyt. Vai mitä sinä tuolla tarkoitit? En ole varma mitä tarkoitit.

minun oli jotenkin vaikeaa ottaa kirjoituksesta kiitosta vastaan. kiitos ja kiitos Herralle

lähtökuoppa kirjoitti:

Minulla on lievä punavihervärisokeus muuten, joten en näe oikein vaalenpunaista fonttia. Mutta kun oikein tihrustaa, niin kyllä näkee

kirjoituksen väriä muokattu.. näkyyköhän edelleenkään kun se on lila tai punerva.
kiitos, kun kerroit. en osannut huomioida tällaista 'värisokeuden' kannalta.

Kiitos lähtökuoppa, kirjoituksen värin muokkaus auttoi selvästi asiaa. Ongelma tulee esiin yleensä vihreän ja punaisen eri värisävyjen yhteydessä. Uskon, että siitä on kyse. Muuten, marjametsässä poimiessani marjoja, en erota vihreitten lehtien seasta välttämättä kovinkaan hyvin punaisia puolukoita. En ole värisokeutta testaavaa testiä päässyt juuri alkua pidemmälle. Mutta positiivista tässä on se, etten ole täysin sokea. Mielestäni näen ihan hyvin. Joskus nuoruudessa muutama ammatti jäi pois laskuista, kun minulla on myös likinäkö, jolloin en näe kauas ja tarvitsen silmälaseja. Ei se kovin paha ole molemmissa silmissä on miinusta abouttirallaa n.- 4 diopteria. No nyt on tullut vielä ikänäkö siihen päälle, vaikka olen niinkin nuori kuin 47 ja minulla on monitehot ja erikseen näyttöpäätelasit, jotka molemmat olisi uusittava, koska silmän akkomodaatiokyky vaan heikkenee...Johtuneeko päänsärkyni siitä, jota onkin ollut tavallista enemän, Mutta olen lykännyt lasien vaihtamista, koska ne ovat niin kalliit aina minulla johtuen myös hajataittoisuudesta, ja ihan peruslinssit eivät käy Lukeminen on siis vaikeahkoa muutenkin, mutta siihen on luonnollinen iän tuoma riesa syynä. Mutta millään kalliilla laserleikkauksellakaan en pääsisi laseista eroon, vain likinäköisyydestä ja sen jälkeen tarvitsisin erittäin voimakkaat lukulasit...Mutta tähän on tottunut ja pieni vaiva, jos sitä voi vaivaksi kutsuakaan tämä on, kun ajattelee, miten huonosti monilla lähimmäisillä on asiat (ykkösenä iankaikkisuuteen liittyvät ja myöskin maallisesti), jotka taas murehduttavat minua. Mutta ylistys puhkeaa sydämestäni Herralle tänäänkin Hänen armostaan ja laupeudestaan kohtaani. "Soi ylistyslaulut sydämmessäin..."

No, menenpä nyt katselemaan foorumia vähän. Tänään on kyllä lepopäivä, mutta jos jollakulla on jotain mielenpäällä ja rästissä on muutama keskusteluketjukin, mutta jätän ne jollekin toiselle päivälle.

Siunausta ja Rauhaa Herrassa

minun oli jotenkin vaikeaa ottaa kirjoituksesta kiitosta vastaan. kiitos ja kiitos Herralle

tämä raamatunpaikka varmaan avannee sitä, mitä tarkoitin:
Luukas 17:
7Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? 8Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? 9Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? 10Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."