Uskonaskel

Eräs piispa vastasi kysymykseeni "Mikä on kirkon kanta aborttiin"
näin:

"Kysyitte Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kantaa aborttiin. Ilmeisimmin kysymyksen taustalla on sisäministerin heinäkuun alussa pitämä puhe. Tarkkaan määriteltyä kirkkomme virallista kannanottoa, jossa määriteltäisiin vaikkapa abortin mahdolliseksi tekevät erityistilanteet, ei ole olemassa, koska jokainen tapaus on aina omanlaisensa. Periaatteellisemmalla tasolla asiaan liittyvää kirkon uskosta nousevaa pohdintaa on luettavissa linkistä https://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Abortti.

Toivottavasti tämä ainakin joiltakin osin vastaa kysymykseenne."

Eli: lapsen saa murhata, jos on "erityistilanne". Kirkko on saatanan asialla.

Luin tänään Turun Sanomien mielipideosastolta jonkun teologian tohtorin ja Mikaelinsrk:n pastorin kirjoituksen, jossa hän puhui abortista syntymättömän lapsen murhana. Eli varmaankaan kaikki evankelisluterilaiset eivät kuitenkaan pidä abortteja hyväksyttävänä. Itse pidän aborttia erityistilanteessa hyväksyttävänä, eli jos raskaus on kohdun ulkoinen ja aiheuttaisi äidin kuoleman ja jos sikiöllä ei kohdun ulkopuolella kuitenkaan ole mahdollisuutta selvitä Surullisia tilanteita ne ovat silloinkin... Yleensä abortti on syntiä. Siinä nainen vahingoittaa itseään todella syvästi. Ei ihminen voi menettää lastaan kuolemalle ilman, että se jättäisi loppuelämäksi haavat hänen sisimpäänsä. Nuorille on valehdeltu, että kysymyksessä ei ole vauva, vaan joku solurykelmä

Aamu-Usva kirjoitti:Luin tänään Turun Sanomien mielipideosastolta jonkun teologian tohtorin ja Mikaelinsrk:n pastorin kirjoituksen, jossa hän puhui abortista syntymättömän lapsen murhana. Eli varmaankaan kaikki evankelisluterilaiset eivät kuitenkaan pidä abortteja hyväksyttävänä. Itse pidän aborttia erityistilanteessa hyväksyttävänä, eli jos raskaus on kohdun ulkoinen ja aiheuttaisi äidin kuoleman ja jos sikiöllä ei kohdun ulkopuolella kuitenkaan ole mahdollisuutta selvitä Surullisia tilanteita ne ovat silloinkin... Yleensä abortti on syntiä. Siinä nainen vahingoittaa itseään todella syvästi. Ei ihminen voi menettää lastaan kuolemalle ilman, että se jättäisi loppuelämäksi haavat hänen sisimpäänsä. Nuorille on valehdeltu, että kysymyksessä ei ole vauva, vaan joku solurykelmä

Tuo kuvaamasi sikiön abortointi on murha siinä missä muunkinlaiset abortit.

Niin olisi mielenkiintoista kuulla kannanottoja siihen, mistä tuo aamu-usva toi asiaan kommenttia... entä jos alkio olisi munanjohtimissa, jonka seuraus olisi se, että lapsi ei voi kehittyä, eikä raskauden jatkuessa, jos ei tule spontaania keskenmenoa, äiti voisi selvitä hengissä. Miten sellaisissa tapauksissa.

Kuitenkinhan lapsi on jo kaikilta rakennusaineiltaan ihminen ja yksilö, vaikkei kehitys olisikaan kovin pitkällä. Jo kymmenviikkoinen sikiö on aika valmis pääpiirteissän, vaikka hienosäätöä kuitenkin tapahtuu, eikä kohdun ulkopuolella elämä ole mahdollista kuin vasta joskus kahdenkymmenen raskausviikon jälkeen(jos siis syntymään alkaisi ennenaikojaan). Käsittääkseni kohdunulkopuolinen saattaisi oireilla jopa vasta kymmenen raskausviikon jälkeenkin.

On naisia, joille tulee useita kohdunulkopuolisia raskauksia. Henkilökohtaisesti Jumala on minua varjellut ja haluan uskoa Hänen varjelukseensa tulevaisuudessakin, mutta se ei poista niitä tosiasioita, että elämässä ihmisille sattuu kaikenlaista... ja hyvin tarkkaan miettisin, että haluanko tuomita tuollaisessa tapauksessa raskauden keskeytykseen päätynyttä.

Ps. En ole abortin kannattaja, ennemminkin vastustaja, mutta raskauden aikana asioita naisena päätyy usein pohtimaan aika syvällisestikin, uskoisin että syvällisemmin kuin miehet, näin väitän, kantaahan nainen kohdussaan lasta, johon muotoutuu tunneside... uskon että moni kohdunulkoisen saanut kokee pettymystä ja surua, eikä keskeytystä tehdä muusta syystä kuin vain siksi koska perhe kokee ettei muuta mahdollisuutta ole. Henkilökohtaisesti en tiedä, mitä tekisin kyseisessä tapauksessa, voisi käydä niin että minut "pakkohoidettaisiin", kun en kykenisi tekemään ratkaisua jossa lapsi kaavittaisiin pois... en tiedä, onko muuten ihmisellä oikeus edes päättää ettei suostuisi toimenpiteeseen kun se on todettu aukottomasti vaaraksi terveydelle... Henkilökohtaisestihan aina voisin turvata Jumalan apuun ja luottaa siihen, että Hän hoitaa asin.... mutta toisaalta ymmärrän naisia jotka päätyisivät raskaudenkeskeytykseen kyseisessä tapauksessa, ei nämä asiat ole mitenkään yksinkertaisi ja helppoja ihmiselle ja jokainen kuitenkin kantaa vastuun elämästään ja ratkaisuistaan itse.

En todellakaan tuomitse ketään! Tarkoituksena vain korostaa sitä että sen kohdun ulkonakin olevan lapsen "poistaminen" on murha eikä aborttia pitäisi edes sanoa abortiksi vaan lapsenmurhaksi. Asioista pitää keskustella niitten oikeilla nimillä, ei jollain jumalattomien koodisanoilla. Eli jos nyt on sit niin että kohdun ulkopuolella olevan lapsen murhaaminen on välttämätöntä äidin hengen pelastamiseksi, sitten on kai tehtävä niin. Mutta saako ihmisen murhata jotta toisen ihmisen henki pelastuu?

Eetu kirjoitti:

Aamu-Usva kirjoitti:Luin tänään Turun Sanomien mielipideosastolta jonkun teologian tohtorin ja Mikaelinsrk:n pastorin kirjoituksen, jossa hän puhui abortista syntymättömän lapsen murhana. Eli varmaankaan kaikki evankelisluterilaiset eivät kuitenkaan pidä abortteja hyväksyttävänä. Itse pidän aborttia erityistilanteessa hyväksyttävänä, eli jos raskaus on kohdun ulkoinen ja aiheuttaisi äidin kuoleman ja jos sikiöllä ei kohdun ulkopuolella kuitenkaan ole mahdollisuutta selvitä Surullisia tilanteita ne ovat silloinkin... Yleensä abortti on syntiä. Siinä nainen vahingoittaa itseään todella syvästi. Ei ihminen voi menettää lastaan kuolemalle ilman, että se jättäisi loppuelämäksi haavat hänen sisimpäänsä. Nuorille on valehdeltu, että kysymyksessä ei ole vauva, vaan joku solurykelmä

Tuo kuvaamasi sikiön abortointi on murha siinä missä muunkinlaiset abortit.

Monillakaan ihmisillä ei ole kokemusta että olisi mitään muuta keinoa kyseisessä tapauksessa, he eivät ehkä henkilökohtaisesti tunne Jumalaa, eivätkä tiedä mistä muualta apua saisivat... tietenkin uskovan voi ymmärtää ajattelevan enemmän yksioikoisesti, mutta elämää olisi katsottava niin, että ymmärtää toisaalta ihmisen valintoja, vaikkei niitä hyväksyisi, eikä Jumalan sanakaan niitä hyväksyisi.

Onko sinulla eetu vaimoa? ja lapsia? Ihan vaan, että jos vaimollasi olisi kohdunulkoinen, miten teille kävisi?

Eetu kirjoitti:En todellakaan tuomitse ketään! Tarkoituksena vain korostaa sitä että sen kohdun ulkonakin olevan lapsen "poistaminen" on murha eikä aborttia pitäisi edes sanoa abortiksi vaan lapsenmurhaksi. Asioista pitää keskustella niitten oikeilla nimillä, ei jollain jumalattomien koodisanoilla. Eli jos nyt on sit niin että kohdun ulkopuolella olevan lapsen murhaaminen on välttämätöntä äidin hengen pelastamiseksi, sitten on kai tehtävä niin. Mutta saako ihmisen murhata jotta toisen ihmisen henki pelastuu?

En henkilökohtaisesti ajattele että abortti on missään olosuhteissa mahdollinen itselleni, koska luotan siinä Jumalaan että Hän on elämäni ja perheeni ja tulevaisuuteni päättänyt... mutta ehkä ymmärtäisin silti miksi ihminen päätyy kyseisenlaiseen ratkaisuun.

Kohdun ulkoisessa raskaudessa sikiö ei pysty kehittymään vaan tapaus johtaa massiiviseen verenvuotoon ja kuolemiin. Ei kai ole tarkoitettu, että esim. 8 lasta jää äidittömiksi (kuten tiedän tapahtuneen)?

Vastustan aborttia, homoutta, avioeroa jne kaikkea mitä raamatussa sanotan kadottaviksi synneiksi.

Se on totta että kohdunulkoisesta ei ole mahdollisuus selviytyä, jos sikiö ei tule spontaanisti pois.

Henkilökohtaisesti koen asioita uskon kautta, mutta en vaadi lähimmäisiltäni aina yhtäläisesti samoja kriteerejä, tarkoitan että jokainen sen hetkisen uskonsa mukaan elää kuitenkin täällä. Usein kaikista jyrkimmin suhtautuvat, voivat kantaa ns. "piilosyntejä" tai eivät itsekään elä opetustensa mukaan(tämä ei kohdistu keneenkään kirjoittajaan täällä)... olen vaan henkilökohtaisessa elämässä oppinut, että jos pitää jostain suurta ääntä, se helposti kapsahtaa omaan nilkkaan loppupeleissä, siksi ymmärtämys toisia ihmisiä ja heidän valintojaan kohtaan, on tärkeää, koskaan ei tiedä, milloin itse on samassa tilanteessa.

Esim. ei ole tarkoitettu, että 8 lasta jää orvoiksi... mutta asiaa voi lähestyä uskon kautta tai luottaa asioihin jotka näkyvät tässä ja nyt ja jotka kokee realiteeteiksi.