Uskonaskel

Kiitoksia hyvistä kirjoituksistanne. Minulla tuli tuossa päivällä mieleen, että voisiko joku alustaa tuota aihetta mikä on otsikossa? Ihan vain sen takia, että tulee vastaan niin kirjavaa käytäntöä. Toki ei kait se niin vaarallista ole jos vaikka joskus vähän väärin kirjoittaisikin jonkun kirjaimen. Mutta moni varmaan haluaisi tietää milloin joku sana pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella tai taas sitten päinvastoin pienellä alkukirjaimella. Tai joskushan voi olla että ei ole niin väliä kummallako alkukirjaimella jonkun sanan kirjoittaa vaikkapa keskellä lausetta. Tulinkohan nyt ymmärretyksi?

en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitti vai tarkoittiko hepreaa?
jos puhutaan foorumille kirjoittamisesta, niin käytän pisteen jälkeen pientäkin alkukirjainta.. oikeaoppinen kieliasu -iso alkukirjain-kirjoitustapa ei ole niin tarkkaa kohdallani..

Niin, mitähän mahdoin tarkoittaakaan. Raamatullinen kielioppi kait oli joku tarkoitusperäni tässä. Mutta en nyt lähde sitä tässä enää kertoilemaan jos siitä kerran ei kenellekään tullut mitään sanottavaa. Kyllä noistakin asioista on netissä tietoa vaikka kuinka paljon. Pitääpi miettiä parempia aiheita...

Raamatullinen kielioppi kait oli joku tarkoitusperäni tässä.

ok. en osaakaan niihin asioihin vastailla. vastailkoot asiasta viisaammat

Hyvä aihe tuokin on . Kielioppihan on olemassa ja esim. sielunvihollisen etunimi pitäisi kirjoittaa isolla. Mutta minä en sitä tee koskaan. Raamatun voi kirjoittaa pienellä keskellä lausetta, mutta minä kirjoitan sen isolla Raamattu, Jumalan Sana. Ja sitten esim. näin että perkele ei tule muuta kuin tappamaan, varastamaan ja tuhoamaan. Vanhassa käännöksessä vihtahousun nimi on pienellä. Uudessa antikristillisessä käännöksesssä v.92 se on muistaakseni ihan ISOLLA alkukirjaimella kirjoitettu, kuten kieliopillisesti onkin oikein. Minä en sitä tee missään yhteydessä. Lauseen keskellä saatan kirjoittaa Armosta olemme pelastetut (Ef.2:8-10), mikä on kieliopillisesti väärin, kirjoittaa tuossa yhteydessä sana Armo isolla alkukirjaimella. Enkä nyt niin kielioppiin kovin paljoa kiinnitä kirjoitellessani huomiota. Toivon mukaan se ei ketään haittaa. Laudaturin tasoa oli äidinkieleni yo-kirjoituksissa v.82. Minä en kiinnitä huomiota kielioppiin muutoin kuin, että kirjoituksesta saa selvän. Silmääni kyllä pistää kovasti, jos joku kirjoittaa vihtahousun nimet isolla...
Mutta relax, sydämen asenne ratkaisee Amen

Siunausta

Jukka-Pekka kirjoitti:Hyvä aihe tuokin on . Kielioppihan on olemassa ja esim. sielunvihollisen etunimi pitäisi kirjoittaa isolla. Mutta minä en sitä tee koskaan. Raamatun voi kirjoittaa pienellä keskellä lausetta, mutta minä kirjoitan sen isolla Raamattu, Jumalan Sana. Ja sitten esim. näin että perkele ei tule muuta kuin tappamaan, varastamaan ja tuhoamaan. Vanhassa käännöksessä vihtahousun nimi on pienellä. Uudessa antikristillisessä käännöksesssä v.92 se on muistaakseni ihan ISOLLA alkukirjaimella kirjoitettu, kuten kieliopillisesti onkin oikein. Minä en sitä tee missään yhteydessä. Lauseen keskellä saatan kirjoittaa Armosta olemme pelastetut (Ef.2:8-10), mikä on kieliopillisesti väärin, kirjoittaa tuossa yhteydessä sana Armo isolla alkukirjaimella. Enkä nyt niin kielioppiin kovin paljoa kiinnitä kirjoitellessani huomiota. Toivon mukaan se ei ketään haittaa. Laudaturin tasoa oli äidinkieleni yo-kirjoituksissa v.82. Minä en kiinnitä huomiota kielioppiin muutoin kuin, että kirjoituksesta saa selvän. Silmääni kyllä pistää kovasti, jos joku kirjoittaa vihtahousun nimet isolla...
Mutta relax, sydämen asenne ratkaisee Amen

Siunausta

Amen, yhdyn sydämestäni täysin Jukka-Pekan kirjoitukseen.

Kiitoksia, näin Jumala meitä johdattaa. Olihan tämä kuitenkin tärkeä tai ainakin hyvä jutun aihe. Muun muassa tuommoista juuri tarkoitin. Minäkin kirjoitan keskellä lausetta aina paholaisen nimen pienellä kirjaimella koska ei todellakaan ansaitse mitään kunnioitusta tai korottamista tai korostusta. Päinvastoin hänet alennan aina sinne minne hän kuuluukin. Herramme Jeesus Kristus saakoon aina isot, kunnioitusta osoittavat alkukirjaimet!