Uskonaskel

Olen miettinyt nöyryyttä, mitä se on ja mitä se ei ole.

Nöyryyttä on mielestäni, että ei pidä itseään välttämättä ainoana oikeassa olevana, vaikka olisikin varma omasta näkemyksestään.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että haluaa olla kaikille mieliksi ja taipuu muiden ihmisten mielipiteiden mukaan.

Nöyryyttä on, ettei aina ole pakko tuoda omia mielipiteitään esille, vaan osaa tarvittaessa olla hiljaa ja vaikka vain kuunnella toista, vaikka ajattelisi itse eri tavalla kuin toinen.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että loputtomiin vaikenee totuudesta, ja antaa toisten jäädä siihen minkä itse kokee vääräksi.

Olen huomannut, että nöyryys on yksi vaikeimpia asioita ihmiselle. Lihalle tietysti mahdotonta. Mutta Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa nöyrille armon. Nöyrtyminen on välttämätöntä jos haluaa saada Jumalan suosion. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle!

Nöyryyttä on pystyää tunnustaa olevansa väärässä.

Se on muuten aika harvinaista nähdä jonkun uskovan myöntävän olleensa väärässä On ihmeellistä, miten jotkut ovat kuitenkin Raamatun ääressä niin avoimia, että pystyvät ottamaan sieltä vastaan omaa "totuuttaan" vastustavia ajatuksia. Ihan äskettäin kuitenkin näin tällaisen tapauksen. Yhdellä sisarella oli käsitys, että armolahjat eivät tässä ajassa toimi, mutta ihan vain kerran asian Raamatusta luettuaan hän sanoi, että totta on, että kyllä niiden sittenkin pitäisi toimia. Ja hän vielä sai tuon tiedon sellaisesta lähteestä, jota hän ei ole opillisesti tottunut arvostamaan. Kuitenkin hän otti sen vastaan, koska se luki Raamatussa niin selvästi.

Haluaisin itsekin oppia tällaista nöyryyttä ja sitä yksin Jeesus voi opettaa. Hän kutsuukin oppimaan itsestään juuri sydämen hiljaisuutta ja nöyryyttä.

Ihmisenä en todellakaan ole nöyrä. Eli se voi tulla ainoastaan sitä kautta, että Kristus elää minussa. Minussa itsessäni ei tämän asian suhteen ole kyllä yhtään mitään hyvää. Olette varmaan huomanneetkin, ja myönnetään nyt sitten kun kerran virheiden myöntämistä peräänkuulutetaan

Herman kirjoitti:Olen miettinyt nöyryyttä, mitä se on ja mitä se ei ole.

Nöyryyttä on mielestäni, että ei pidä itseään välttämättä ainoana oikeassa olevana, vaikka olisikin varma omasta näkemyksestään.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että haluaa olla kaikille mieliksi ja taipuu muiden ihmisten mielipiteiden mukaan.

Nöyryyttä on, ettei aina ole pakko tuoda omia mielipiteitään esille, vaan osaa tarvittaessa olla hiljaa ja vaikka vain kuunnella toista, vaikka ajattelisi itse eri tavalla kuin toinen.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että loputtomiin vaikenee totuudesta, ja antaa toisten jäädä siihen minkä itse kokee vääräksi.

Olen huomannut, että nöyryys on yksi vaikeimpia asioita ihmiselle. Lihalle tietysti mahdotonta. Mutta Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa nöyrille armon. Nöyrtyminen on välttämätöntä jos haluaa saada Jumalan suosion. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle!

Nöyryyttä on pystyää tunnustaa olevansa väärässä.

Amen, todella hyvää ja syvällistä opetusta nöyryydestä Hermannilta.

Ei kai täs mitään piikkejä oo tarkoitus ammuskella puolin ja toisin?

systeri kirjoitti:Ei kai täs mitään piikkejä oo tarkoitus ammuskella puolin ja toisin?

Oli tai ei , niin minusta tämä Hermannin kirjoitus oli myös hyvä .
Eli lyhyesti, ytimekkäästi, ja totuudenmukaisesti kirjoitettu. Eipä tuohon kirjoitukseen paljon lisättävää tällä hetkellä ole.

Sitäpaitsi Systeri, eihän uskovat saa toisiaan ammuskella