Aamu-Usva kirjoitti:Kaikki väkivaltaa puolustavat Raamatun kohdat ovat vanhan liiton aikaisia kirjoituksia. Hebrealaiskirjeen kuristuskohdassa ei puhuta lyömisestä, vaan vain kurituksesta. Ei Jumalakaan konkreettisesti lyö, vaan ohjaa oikeaan. Hänen rakkautensa vetää parannukseen.
Palatakseni vielä lapsen kepillä huitomisjuttuun, niin kyllä lapsellakin voi joskus olla joku omasta mielestään hyvä syy lyödä sillä kepillä. Minun mielestäni esimerkki vain opettaa parhaiten. Jos minä lyön lastani ja sanon hänelle ettei saa lyödä, niin hän voi sanoa minulle kuuluisat sanat: "Se millainen sinä olet, huutaa niin lujaa, etten kuule mitä sanot."
Koirista puheen ollen Toni viittasi siihen, että koiran oikeatkin vanhemmat näyttävät koiralle paikkansa... Minä en kuitenkaan halua olla mikään koiran äiti, vaan pitäytyä ihan vain ihminen-koira -asetelmassa. En ole samaa mieltä Tonin kanssa myöskään siitä, että pieni kipu menisi jotenkin paremmin perille kuin puhe. Fyysinen kasvatus saa aikaan fyysisiä ihmisiä, mutta ajatuksella kasvattaminen saa aikaan ajattelevaisia ihmisiä. Fyysinen kuritus kasvatti mainiosti ihmiset ulkonaiseen lakiliittoon, mutta uudessa liitossa taistelu ei kasvatuksessakaan ole verta ja lihaa vastaan.
Vitsa on oikein erityisen voimakkaasti sekä nöyryyttävää henkistä väkivaltaa että myös kipua aiheuttavaa fyysistä väkivaltaa. Ja minä haluan aivan tarkoituksella tehdä väkivaltaa koko väkivallan käsitteelle, mutta ihan vain käsitteelle käsitteellisesti, koska en usko, että väkivallan väkivaltainen vastustaminen vähentää väkivaltaa. En ajattele Jeesuksen ruoskalla lyöneen ketään ihmistä ajaessaan kaupustelijat pois pyhäköstä. En voisi kuvitella Jeesuksen koskaan lyövän lasta tai ketään muutakaan; en edes mitenkään rakkaudellisesti lyövän, jos nyt sellaista rakkaudellista lyömistä voi olla olemassakaan.
Hevosen ohjaamisessa olen kyllä käyttänyt "ruoskaa", mutta en lyödäkseni sillä, vaan ohjatakseni esimerkiksi pysymään ympyrällä tai selästä käsin kosketan usein lapaa raipalla, jotta hevonen osaa valmistautua johonkin esim. hyppäämään. Se on vain kosketus ja tarkoittaa että nyt tarkkana. Eivätkä suitsetkaan ole mitään fyysisen kivun tuottamista varten vaan ohjaamista varten. Olen kyllä nähnyt hevosia, joiden suitsissa on roikuttu miten sattuu. Siitähän seuraa vain ns. kova suu, eli ohjaaminen käy vaikeammaksi. Ja hevosen lyömisestä seuraa erittäin vaikeita ongelmia. Hevosen on luotettava täysin siihen, että ihminen ei koskaan satuta sitä. Silloin kaikki sujuu hyvin. Hevonen on luonteeltaan pakeneva saaliseläin, johon kipu vaikuttaa äärimmäisen voimakkaasti. Sen lyöminen on vähän sama kuin löisi lemmikkikania, joka myös on pakeneva saaliseläin.
Minun mielestäni lapset eivät missään iässä ole tyhmiä. Siksi Jeesuskin kehottaa meitä tulemaan lasten kaltaisiksi, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta.
Älä lyö lastasi! En minä kehoita löymään lapsia sillä edelleenkään en yhdistä rakkaudellista vitsaa "lyömiseen". Kyse on siitä miten näemme käsitteen lyöminen. Vitsa lapsen takapuolelle ei ole hakkaamista ja lyömistä siinä merkityksessä kun sana hakkaaminen ja lyöminen yleisesti ymmärretään. Eikä rakkaudellinen vitsa tuota todellakaan suurta kipua. Tietysti vitsallakin voidaan lyödä väärin ja kivuliaasti mutta kaikissa asioissahan voi toimia väärin jos ei ymmärrä asioiden todellista luonnetta. Esimerkiksi hevosia voi ruoskia väärin jos ei ymmärrä hevosruoskan todellista tarkoitusta ja sama se on rakkaudellisen vitsan kanssa. Sen todellinen tarkoitus on ohjata lasta oikeaan niin että hän sen ymmärtää. Sananlaskuissa olevat viisaudet ovat luonteeltaan sellaisia jotka istuvat kaikkiin aikakausiin. Ne kertovat ihmisluonteesta eikä siitä miten jossain liiton aikana tuli käyttäytyä. Monet ihmiset jotka sanovat olevansa kristittyjä hakevat kuitenkin mielummin käytösohjeensa tämän päivän ihanteista ja kuin Jumalan sanasta koska he eivät usko sanaan niin kuin kirjoituksissa lukee ja monesti sanaan ei uskota sanomalla ettei tuo ole enään voimassa jne.. Vanhan liiton Mooseksen laki ei ole enään voimassa mutta ei kaikki VT:n opetus todellakaan ole sama asia kuin Mooseksen laki. Sananlasksut ovat täynnä viisautta ymmärryksen oppimiseksi myös tässä uuden liiton ajassa.
1.Kor.14:20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.Raamattu sanoo tässä ettei meidän tule olla lapsia ymmärrykseltämme vaan pahuudessa meidän tulee olla lapsia. Pahuudessa lapsia meinaa ettemme ymmärtäisi tehdä pahaa. Näin siksi että niin kuin jo kirjoitin tarkoitan tyhmällä paremminkin sitä että se vittaa "ymmärrystä vailla olevaan" ko, kohdissa. Eli painotin sitä ettei sanaa tyhmäkään käsitettäisi niin kuin sana yleensä käsitetään samoin kuin lapsen lyömistä vitsalla ei tule käsittää niin kuin lyöminen yleensä käsitetään nykyään. Meidän kulttuuri on antanut ko sanoille sellaisen painoarvon ettei niitä voi enään käyttää edes kunnolla koska ne käsitetään jo väkisten väärin.
En minäkään usko että Jeesus olisi käyttänyt ruoskaa hakkaamis tarkoituksessa siinä mielessä kuin sana hakkaaminen yleensä nykyään käsitetään mutta sen uskon että Hän ruoskaa käyttäen rakkaudellisesti ohjeisti ihmiset ja eläimet pois paikalta. Ja omasta kokemuksestani voin todistaa että olen kerran saanut vitsasta takapuolelle valehtelun seurauksena lapsena ja näin jälkeenpäin voin todistaa että se oli yksi parhaimmista asioista jolla minua ohjeistettiin silloin sillä opin sen kuinka tärkeää vanhemmilleni on se etten valehtele heille. En saanut todellakaan mitään traumoja vitsasta vaan olen siitä kiitollinen. Ymmärrän kyllä myös sen puolen että jos jotakin on kohdeltu täysin väärin vitsalla eli huiskittu pitkin korvia verenmakusuussa niin silloin vitsan todellinen merkitys saataa hämärtyä ja ihminen näkee vitsan vain väkivallan välineena. Jos tulkitsemme Raamatun opettaman vitsan nykykulttuurin "silmälasien" läpi niin emme todennäköisisti voi nähdä sitä mitä Raamattu opettaa koska nykykulttuuri on jo niin tehokkaasti myrkyttänyt koko käsitteen "vitsa".
