Voiko uskova elää synnittömästi?

[PetriFB]

Ja ettei kenellekään tule sellaista ajatusta, että väittäisin jonkun voivan elää yhtä täydellisesti kuin Jeesus, niin en väitä sellaista. Jokainen ihminen tekee elämänsä aikana syntiä, eli ei saavuta Jeesuksen mittaa. Vaikka uskoon tulon jälkeen ymmärtäisi heti Jumalan armon ja eläisi siinä elämänsä loppuun asti tekemättä syntiä, on tämä ihminen tehnyt kuitenkin elämänsä aikana (ennen uskoontuloa) syntiä, eli hän on Jeesuksen rinnalla täysin saastainen ja on yhtä kaukana Jeesuksen tasosta kuin se joka rypee koko elämänsä syvällä synnissä. Jumala tutkii meidät koko elämänkaaren mittarilla, ja silloin kukaan ei voi ylpeillä yhtään mistään Hänen tai muiden ihmisten edessä.

Ei kukaan uskova tässä ajassa kykene elämään Jumalan armossa täydellisesti lankeamatta syntiin ja tekemättä syntiä. Pietari oli meille esimerkki tästä, joka oli yksi lähin Jeesuksen opetuslapsista. Kannattaa pysyä Raamatun mukaisessa opetuksessa, eikä mennä sen yli, koska silloin eksymme.

[hrmn]

Synti ja armo eivät ole vastakkaisia asioita, vaan siellä missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen!

Kommentoin tähän vielä erikseen. Monet ajattelevat, että ihminen joka on tehnyt paljon syntiä, voi kokea armon suuremmin kuin toinen joka ei ole tehnyt niin paljon syntiä. Mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tiedän ihmisiä jotka ovat eläneet ihmisen mittapuulla todella moraalista elämää sekä sisäisesti että ulkoisesti, mutta Pyhän Hengen kirkastaessa heille Jumalan pyhyyden, he ovat kokeneet valtavaa synnintuntoa, ja myös valtavaa armon tuntoa Jeesuksen ristintyön kirkastuessa heille saman Hengen kautta.

En sanonut, että synti ja armo olisivat vastakkaisia asioita, vaan että ne ovat toisensa poissulkevia (tai kumoavia) voimia. "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla" (Room.6:14). Kun ihminen syntisenä pääsee Jeesuksen veren kautta lain ja tuomion alta Jumalan armon alle, ei synnin pidä häntä enää vallitseman. Synnin otteen täytyy kirvota, koska armon voima on suurempi.

Eli se pitää kyllä paikkansa, että armon portista voi käydä vain syntiset. Mutta portista käydään Jeesuksen veren pesun kautta sisälle armon taloon, jossa synti ei voi enää hallita. Uskova voi tehdä syntiä ainoastaan astumalla ulos armon talosta, silloin joutuu automaattisesti takaisin lain ja tuomion alle, ja seurauksena on väistämättä tekosyntejä.

[hrmn]

Ei kukaan uskova tässä ajassa kykene elämään Jumalan armossa täydellisesti lankeamatta syntiin ja tekemättä syntiä. Pietari oli meille esimerkki tästä, joka oli yksi lähin Jeesuksen opetuslapsista. Kannattaa pysyä Raamatun mukaisessa opetuksessa, eikä mennä sen yli, koska silloin eksymme.

Pietarista kyllä näemme, että uskovakin voi langeta, ja siitä meidän kannattaa ottaa opiksi. Mutta Pietari ei ole meille mikään absoluuttinen mitta, jota meidän tulisi seurata ja jota paremmin meidän ei tule pyrkiä elämään. Uskon, että Jumala tahtoisi jokaisen omansa elävän pyhempää elämää kuin Pietari, jonka kerrotaan langenneen usein syntiin.

[toni t]

Siivetön, mielestäni sinä puhut kiusauksista. On tärkeää ymmärtää, etteivät kiusaukset ole Raamatun mukaan vielä syntiä. Tämä ero tulee selkeästi ilmi esimerkiksi näistä Jaakobin jakeista:

Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. (Jaak.1:14,15)

Eli kiusaus on ensin, ja sitten vasta syntyy synti, jos annamme periksi kiusaukselle.

Tiedän todella monia uskovia, jotka ovat eläneet pitkään alituisessa huonossa omassatunnossa ja alemmuudentunteessa, koska he eivät tätä eroa ole ymmärtäneet, vaan luulevat kiusausten olevan syntisiä, ja siksi pitävät itseään aivan epätoivoisina tapauksina. Mutta Raamatun ilosanoma on, ettei kiusaukset ole syntiä!

Tässä vielä aiheesta syvempi kirjoitus: https://www.siunauksia.net/2013/04/kuin ... yntyy.html

Matt.5:27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.'
5:28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Me voimme tehdä syntiä jo myös ajatuksien tasolla. Jeesus opetti että myös se on huorin teko kun katsoo muuta naista kuin omaa vaimoansa himoiten. Myöskin lähimmäisen vihaaminen ajatuksian tasolla on myös syntiä eli Jumalan tahdon vastaista toimintaa vaikka vihaa ei kohdistaisikaan käytännössä lähimmäiseen. Sydämemme asenteet lähimmäisiä kohtaan voivat siis jo olla syntiä.

Kiusaus joka ei ole syntiä voisi olla esimerkiksi sellainen jossa entistä alkoholistia himoitsisi tarttua pulloon mutta hän ei tartu. Näin hänellä oli kuisaus joka ei kuitenkaan muuttunut synniksi (päihtymykseksi). Meidän omassa lihassa olevat himot joupotteluun, mässäilyyn jne.. voivat houkutella ja vetää meitä mutta ne eivät muutu synniksi jos emme anna niille periksi.

[hrmn]

Me voimme tehdä syntiä jo myös ajatuksien tasolla. Jeesus opetti että myös se on huorin teko kun katsoo muuta naista kuin omaa vaimoansa himoiten. Myöskin lähimmäisen vihaaminen ajatuksian tasolla on myös syntiä eli Jumalan tahdon vastaista toimintaa vaikka vihaa ei kohdistaisikaan käytännössä lähimmäiseen. Sydämemme asenteet lähimmäisiä kohtaan voivat siis jo olla syntiä.

Kyllä, voimme tehdä syntiä myös ajatuksen tasolla. Silloin tulee myös ensin kiusaus, ja jos annamme sille periksi, teemme syntiä eli katsomme naista tai miestä himoiten, tai vihaamme lähimmäistämme, jne...

[toni t]

Ei kukaan uskova tässä ajassa kykene elämään Jumalan armossa täydellisesti lankeamatta syntiin ja tekemättä syntiä. Pietari oli meille esimerkki tästä, joka oli yksi lähin Jeesuksen opetuslapsista. Kannattaa pysyä Raamatun mukaisessa opetuksessa, eikä mennä sen yli, koska silloin eksymme.

Pietarista kyllä näemme, että uskovakin voi langeta, ja siitä meidän kannattaa ottaa opiksi. Mutta Pietari ei ole meille mikään absoluuttinen mitta, jota meidän tulisi seurata ja jota paremmin meidän ei tule pyrkiä elämään. Uskon, että Jumala tahtoisi jokaisen omansa elävän pyhempää elämää kuin Pietari, jonka kerrotaan langenneen usein syntiin.

Pietari ei langennut uudestisyntymänsä (helluntai) jälkeen usein syntiin mutta lankesi kuitenkin. Pietari oli todella voideltu apostoli jossa Herra vaikutti suuresti. Pietari ja Paavali kummatkin lankesivat uudestisyntymisensä jälkeen syntiin mutta eivät eläneet siinä. Pietari ja Paavali ja Herraa konkreettisesti seuranneet opetuslapset olivat erityisasemassa enkä usko että me pystyisimme elämään heitä esimerkillisemmin.

Paavali käski seurata häntä sillä hän seurasi Kristusta esimerkillisesti vaikka hänkin sortui syntiin mutta ei elänyt siinä. Paavali pystyi olemaan esimerkki miten seurata Jeesusta vaikka sortui syntiin sillä kenestäkään ihmisestä ei tule lihassa niin täydellistä että voisi elää loppuelämänsä ilman lankeamista syntiin.

[hrmn]

Vastaan tässä ketjussa enää jos tulee uusia ajatuksia esille, mielestäni on tarpeetonta toistaa kahta kertaa samaa asiaa jonka on jo kertaalleen sanonut, siitä syntyy vaan väittelyä jossa molemmat haluavat sanoa asiansa viimeisen kerran (ilmeisesti hän kokee silloin voittaneensa väittelyn).

[paa]

Se mihin uskon ei missään nimessä ole myöskään armon mitätöimistä. Päinvastoin, uskon että vain armon kautta voimme elää vapaana synnistä! Raamattu sanoo: "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla". (Room.6:14). Aina kun uskova lankeaa syntiin, hän on langennut pois armosta. Synti ja armo ovat toisensa poissulkevat voimat.

Miksi synti ja armo poissulkevat toisensa, kun eikö juuri silloin Jumala osoita meille armonsa, kun sitä vähiten ansaitsisimme (eli syntiä tehdessä)? Eikö juuri syntiin langetessa olla Jumalan armon alla?

Hyviä kysymyksiä!

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kyllä ja ei. Se on kyllä totta, että Jumalan armoa ei voi ansaita. Mutta me emme ole arvottomia ansaitsemaan sitä ainoastaan silloin kun teemme syntiä, vaan myös silloin kun emme tee syntiä. Emme ansaitse sitä yhtään sen enempää silloinkaan. Kaikkina elämämme hetkinä ansaitsemme sitä yhtä vähän. Siksi sitä kutsutaan armoksi.

Toiseen kysymykseen vastaus on ei. Syntiin langetessa emme ole enää armon alla. Vasta kun annamme Jeesuksen veren pestä meidät puhtaaksi synnistämme, pääsemme takaisin armon alle. Ja siellä olemme siihen asti, kunnes lankeamme taas pois antamalla synnille periksi. Armo on portti, mutta armo on myös talo johon portti johtaa. Ulkopuolella on synti. Siellä olemme lain ja tuomion alla.

Tuohon alleviivattuun ja lihavoituun kohtaan viitaten; jos armon määrä on aina vakio niin mitä se roomalaiskirjeen kohta "missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" oikein tarkoittaa?

[paa]

Vastaan tässä ketjussa enää jos tulee uusia ajatuksia esille, mielestäni on tarpeetonta toistaa kahta kertaa samaa asiaa jonka on jo kertaalleen sanonut, siitä syntyy vaan väittelyä jossa molemmat haluavat sanoa asiansa viimeisen kerran (ilmeisesti hän kokee silloin voittaneensa väittelyn).

Pahoittelut, jos jauhan samaa asiaa yhä edellisessä viestissäni, mutta kysyin puhtaasta mielenkiinnosta, en siksi että haluan saada viimeisen sanan tms. Joten olen kiitollinen, jos viitsit vielä siihen vastata.

[hrmn]

Paa, tarkoitin että en jaksa pelkästään jäädä väittelemään jos toinen on kanssani eri mieltä ja vain toistelee samoja väittämiä, mutta tarkentaviin kysymyksiin vastaan mielelläni.

Tuohon alleviivattuun ja lihavoituun kohtaan viitaten; jos armon määrä on aina vakio niin mitä se roomalaiskirjeen kohta "missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" oikein tarkoittaa?

Tuo koko jae kuuluu näin:

Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi (Room.5:20)

Jakeen alkuosa on hyvin oleellinen tämän asian ymmärtämisen kannalta. Jumala ilmoitti lakinsa siksi että ihmiset sen kautta ymmärtäisivät tekevänsä syntiä, ja olevansa luonnostaan synnin alaisia. Jeesus sanoi, että Pyhä Henki "näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion" (Joh.16:9). Miten Pyhä Henki sen tekee? Henki toimii aina Jumalan Sanan kautta! Eli Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia syntistä ihmistä kohden kuin kaksiteräistä miekkaa (kts. Hebr.4:12), paljastaen sen kautta ihmisen syntisyyden. Mitä enemmän laki saa ihmistä koskettaa, sitä syvempi synnintunto hänelle tulee. Ei ole kyse siitä onko tehnyt paljon syntiä, vaan siitä kuinka voimallisesti kohtaamme Jumalan Hengen. Esimerkiksi tässä on siitä osoitus:

Jesaja 6
1 Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.
3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".
4 Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.
5 Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
7 ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

Tämän kertoja oli profeetta, joka EI elänyt syntistä elämää, vaan palveli ja etsi Herraa koko sydämestään. Silti hän koki näin kohdatessaan voimallisesti Jumalan Hengen. "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin". Ja lopussa näemme, että missä synti tuli suureksi (eli missä Jumalan Henki sai osoittaa syntiselle Hänen pyhyytensä, niin että hän koki syntisyytensä voimallisella tavalla), siellä myös armo tuli ylenpalttiseksi.

Synnin ja sovituksen suhteen olemme kaikki samalla viivalla. Tämä tulee ilmi esimerkiksi Jaakobin kirjeessä:

Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. (Jaak.2:10-11)

Synti on rikkomus Jumalaa kohtaan. Siksi yksikin pieni synti riittää, se erottaa ihmisen Jumalasta ihan samalla tavalla kuin monet suuret synnit. Siksi kun Jumala osoittaa ihmiselle hänen syntinsä, vaikka se olisikin vain yksi pieni synti, voi sen kokea kauhistuttavalla tavalla, sillä sen myötä ihminen ansaitsee helvetin tulen iankaikkisesti. Kun Jumala kirkastaa tällaisen asian ihmiselle, tulee synti suureksi. Ja kun tällaisessa tilassa oleva ihminen nostaa katseensa ristiinnaulittuun Kristukseen, ja ymmärtää että hänelle kuuluva rangaistus oli Hänen päällänsä, että hänellä rauha ja iankaikkinen elämä olisi, niin silloin armo tulee ylenpalttiseksi. Siihen ei tarvita siis monia suuria syntejä, eikä edes ajankohtaista syntiä, Jumala voi nostaa vaikka vuosikausia sitten tehdyn synnin esille ja tuoda sen kautta tällaisen synnintunnon.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi. Siunauksin Herman