Tolkienin ja Lewisin okkultismi

[Juha]

*
Aivan, kuva saastuttaa ihmistä.

Jes. 30:22 Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: "Ulos!"

Jos pidetään kuvan kotosalla, se vaikuttaa rahan talouteen, terveyteen ja avioliittoon. Minun tuttu pastori joka on asunut Ruotsissa, osti sellaisen sormuksen jossa on kaiverreltu teksti joka tulee Harry Potterista ja se teksti on joku loitsun juttu. Niin hänen vaimo petti häntä toisen miehen kanssaan ja siten avioero tuli. Se sormus vaikutti heihin todennäköisesti.

Ne puolustavat kuviaan, jotka voivat tuoda heille "tappiota" ja vielä hengellistä sokeutta.

[Iustus]

*
Jos pidetään kuvan kotosalla, se vaikuttaa rahan talouteen, terveyteen ja avioliittoon. Minun tuttu pastori joka on asunut Ruotsissa, osti sellaisen sormuksen jossa on kaiverreltu teksti joka tulee Harry Potterista ja se teksti on joku loitsun juttu. Niin hänen vaimo petti häntä toisen miehen kanssaan ja siten avioero tuli. Se sormus vaikutti heihin todennäköisesti.

Ne puolustavat kuviaan, jotka voivat tuoda heille "tappiota" ja vielä hengellistä sokeutta.

Nyt on kyllä pakko sanoa, että höpö höpö! Aviorikosten syy on ihmisten oma syntinen luonto ja sen tuomat himot ja uskottomuus. Kuten edellä Jukka jo edellä viittasi Jeesuksen sanoihin, avirikokset ja haureudet tulevat ihmisen sydämestä, ei mistään sormuksista.

Ja muutenkin koko puhe kuvista, sormuksista tai muista vastaavista tappion tuojina kuulostaa enemmän pakannalliselta ja maagiselta kuin kristilliseltä ajattelulta. Huh huh.

[vaisuliini]

*
Heh mutta kyllä se on totta. Usko pois, Iustus! Harry Potter on tekemisessä "mustan magian" kanssaan ja siinä on jokin noituutta. Jumala paljasti minulle siteen siitä kuvasta. Side on huomioittava mistä Jumala varoitti minua profeetallisesti.

[Iustus]

*
Heh mutta kyllä se on totta. Usko pois, Iustus! Harry Potter on tekemisessä "mustan magian" kanssaan ja siinä on jokin noituutta. Jumala paljasti minulle siteen siitä kuvasta. Side on huomioittava mistä Jumala varoitti minua profeetallisesti.

Harry Potter on kaunokirjallisuutta, ei mustaa magiaa.

Oppi kuviin liittyvistä siteistä on jotain, mitä ei Raamatusta löydy. Siksi en myöskään ole vakuuttunut, että saamasi ilmestys on tullut Jumalalta.

[Tirlittan]

*
Heh mutta kyllä se on totta. Usko pois, Iustus! Harry Potter on tekemisessä "mustan magian" kanssaan ja siinä on jokin noituutta. Jumala paljasti minulle siteen siitä kuvasta. Side on huomioittava mistä Jumala varoitti minua profeetallisesti.

Harry Potter on kaunokirjallisuutta, ei mustaa magiaa.

Oppi kuviin liittyvistä siteistä on jotain, mitä ei Raamatusta löydy. Siksi en myöskään ole vakuuttunut, että saamasi ilmestys on tullut Jumalalta.

Sen verran tulen tähän rönsyilemään, että sanon harry pottereista ja joistain muisten lasten noitakirjoista, että
kyllä ne voivat tehdä noituudesta houkuttelevaa. Kyllä niissä on omat vaaransa, (en nyt tarkoita mitään edellä olleita kuva-sormus juttuja).
Eivät kaikki ymmärrä noituuden vaaroja.
Kokemusta on.

[lonelyrider]

jostain syystä, ihmistä on aina kiehtonut jokin "hyvän ja pahan taistelussa tai vastakkainasettelussa" ja sitten siitä tulee ehkä sitä kirjallisuutta ja elokuvia. Voivat kait elokuvat vaikuttaa, mutta myös muu mainonta tai yhteiskunnan käsitys joka on vallitseva.... mutta en tiedä onko se niiden kirjojen tai elokuvien syy, jotka ovat keksittyjä, vai ihmisten jotka uskovat/uskoisivat kaiken keksityn ja saavat/saisivat jotain siitä kaikesta? jonkin elämyksenhän kirja saa aikaan... elokuva... teatteriesitys... gladiaattoriesitykset antiikin aikaan... urheilu... ihminen kait haluaa saada itselleen "viihdykettä" ja kokee sen palkitsevana... ihmisistähän kait pystytään mittamaan aivosähkökäyrällä, jopa tunnetiloja ja sen sellaista... mutta en demonisoi jotain esinettä... toki se voi vaikuttaa ihmiseen tai siihen,minkälaisena maailmansa näkee, mutta sehän on koko eletyn elämän summa, ja vaikka ei olisi yhtään kirjaa tai elokuvaa nähnytkään elämänsä aikana, se ei ole tae, että ihminen kasvaisi "suoraan" sen vuoksi, ettei ole nähnyt kaikkea sitä "sontaa mitä tuodaan"... mutta toki esim. arvojen liberalisoituminen, ja ne arvot ovat jo näytetty niiden "kanavien" kautta, joka tuo myös viihdettä koteihin.. kyllähän esimerkiksi moni kirjailija niin hänellä voi olla omat agendansakin, arvoja joita hän voi jopa viestittää, ei aina suoranaisestikaan... joskus kun ei saanut puhua asioista ja asioista saattoi joutua vankilaan tai saada sanktioita.. niin kirjoissahan ja elokuvissahan oli paljon sellaista "piiloviestintää", jolla tekijä halusi tuoda esiin jotain sen yhteiskunnan arvoja poikkeavia arvoja esiin... eikä ne aina olleet välttämättä mitenkään negatiivisia juttuja... mutta periaatteessahan media on vaikuttamisväline, kaikkialla. On toisaalta myös maita, joissa sananvapaus on kielletty, ja jotkut sitten käyttävät mediaa, kirjallisuutta tai internettiä tms. vaikuttamisvälineenä, henkensäkin uhalla... että jonkin vaikuttamisvälineenhän ihminen näkee kaikessa mediasisällössä, muutenhan ihminen ei tekisi niin... samoin kait arvoja ja asenteita voidaan tai voitaisiin tuoda ihan fantasiakirjallisuuden kautta... onko ne aina kaikki sellaisia arvoja joita olisi hyvä vastaanottaa... niin eipä varmastikaan.... moni pieni idea silti voi linkittyä aivoihimme, luettuamme jotain... ja siitä syntyy toinen johdannainen ja toinen johdannainen... ja ei aina niin hyvään suuntaan kuin pitäisi... riippunee tietenkin myös siitä, mitä uskoo kun lukee jotain... uskommekin kait muokkaa sitä mitä olemme, ei se mitä luemme... eihän sitä muuten uskaltaisi minnekään katsoa tai mitään lukea... mitä uskoo ja on valmis ottamaan vastaan uskossaan, vaikka ei olisi uskovainen siis... niin sehän vaikuttaa.... jokuhan voi uskoa vaikka marsilaisiin, kun on nähnyt elokuvan "pienet marssilaiset miehet"... että silleenpä niin... ja niinhän monet ovat valmiita uskomaan vaikka mihin asiaan... vaikka kyse ei olisi elokuvista tai kirjallisuudesta... nykyäänhän vaikutetaan youtubekanavilla... ja tehdään omia tuotoksia, monet "tavalliset tallaajatkin" voivat saada "tuhansia seuraajia" ja vaikuttaa ympäristöönsä... ainakin niin voi luulla, omassa pienessä maailmassaan.. loppujen lopuksi suuressa mittakaavassa... kuka muistaa tuhannen vuoden kuluttua...

[Iustus]

Sen verran tulen tähän rönsyilemään, että sanon harry pottereista ja joistain muisten lasten noitakirjoista, että
kyllä ne voivat tehdä noituudesta houkuttelevaa. Kyllä niissä on omat vaaransa, (en nyt tarkoita mitään edellä olleita kuva-sormus juttuja).
Eivät kaikki ymmärrä noituuden vaaroja.
Kokemusta on.

Ilman muuta eri asiat voivat houkutella ihmisiä. Sitä en missään nimessä kiellä. Sen kanssa minulla on ongelmia, että näissä kirjakeskusteluissa nostetaan aina noituus esiin, ikään kuin jo pelkkä noitien mukana olo tarinoissa tekisi niistä jonkinlaisia noitien käsikirjoja tai vastaavia. Maailmassa ja kirjoissa on monta asiaa, jotka voivat houkutella ihmisiä, ja siksi olisi hyvä varustaa ihmisiä, ei pelkäämään ja välttelemään esimerkiksi Harry Potter-kirjoja, vaan käsittelemään ja arvioimaan kristillisestä uskosta käsin kaikkea näkemäänsä ja lukemaansa. Jos kristitty tietää, että Harry Potter on vain mielikuvitusta ja satua, en näe, miten silloin voi sellaisen kirjan avulla langeta noituuteen. Se on oma lukunsa, jos ottaa kirjan sisällön todesta, ja alkaa tavoittelemaan kaikkea kirjasta löytämäänsä. Mutta silloinkin sanoisin, että ongelmana ei ole pelkkä noituus, vaan myös esimerkiksi moraalikäsitys, ihmiskuva jne.

Siksi esimerkiksi näen viisaammaksi, että vanhemmat lukisivat lastensa kanssa vaikkapa Harry Pottereita, jos lapsi sellaisia kirjoja itselleen välttämättä toivoo. Silloin vanhemmat voivat opettaa lapsiaan erottamaan sadut Raamatun totuudesta ja käsittelemään erinäisiä kysymyksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta jne. Ja samalla lapsi saa olla lapsi ja nauttia jännittävistä kertomuksista, ilman, että hän ottaisi niitä todesta.

[Tirlittan]

Sen verran tulen tähän rönsyilemään, että sanon harry pottereista ja joistain muisten lasten noitakirjoista, että
kyllä ne voivat tehdä noituudesta houkuttelevaa. Kyllä niissä on omat vaaransa, (en nyt tarkoita mitään edellä olleita kuva-sormus juttuja).
Eivät kaikki ymmärrä noituuden vaaroja.
Kokemusta on.

Ilman muuta eri asiat voivat houkutella ihmisiä. Sitä en missään nimessä kiellä. Sen kanssa minulla on ongelmia, että näissä kirjakeskusteluissa nostetaan aina noituus esiin, ikään kuin jo pelkkä noitien mukana olo tarinoissa tekisi niistä jonkinlaisia noitien käsikirjoja tai vastaavia. Maailmassa ja kirjoissa on monta asiaa, jotka voivat houkutella ihmisiä, ja siksi olisi hyvä varustaa ihmisiä, ei pelkäämään ja välttelemään esimerkiksi Harry Potter-kirjoja, vaan käsittelemään ja arvioimaan kristillisestä uskosta käsin kaikkea näkemäänsä ja lukemaansa. Jos kristitty tietää, että Harry Potter on vain mielikuvitusta ja satua, en näe, miten silloin voi sellaisen kirjan avulla langeta noituuteen. Se on oma lukunsa, jos ottaa kirjan sisällön todesta, ja alkaa tavoittelemaan kaikkea kirjasta löytämäänsä. Mutta silloinkin sanoisin, että ongelmana ei ole pelkkä noituus, vaan myös esimerkiksi moraalikäsitys, ihmiskuva jne.

Siksi esimerkiksi näen viisaammaksi, että vanhemmat lukisivat lastensa kanssa vaikkapa Harry Pottereita, jos lapsi sellaisia kirjoja itselleen välttämättä toivoo. Silloin vanhemmat voivat opettaa lapsiaan erottamaan sadut Raamatun totuudesta ja käsittelemään erinäisiä kysymyksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta jne. Ja samalla lapsi saa olla lapsi ja nauttia jännittävistä kertomuksista, ilman, että hän ottaisi niitä todesta.

Olen melkein samaa mieltä mutta en ihan kuitenkaan. Minä en kärjistä noin paljoa. En pidä joka ikistä kirjaa, missä on joku noita tai velho mukana, ihan niin vaarallisena. Enkä pidä niitä noituuden käsikirjoina. Sadut on satuja, mutta noituus on myös todellista. Sitäkään ei käy kieltäminen. Noituudessa on paljon sellaista, mikä houkuttelee. Se houkutus voi jäädä kytemään, sanoipa aikuiset mitä hyvänsä. En pidä harry pottereita pelkästään mielikuvituksena ja satuna.

Minusta myös siinä mennään vikaan, jos opetetaan, että tuommoiset noita jutut ovat silkkaa satua, kun ne eivät aina valitettavasti ole.
Pottereissa on paljon satua ja hauskoja juttuja (joo, minäkin tykkään), mutta myös se koukku näyttää löytyvän. Minusta taas pitäisi opettaa sitä, että noituus syntiä ja Jumala
on varoittanut siitä moneen kertaan Raamatussa. En usko, että joku aikuinen uskova lankeaisi noituuteen luettuaan potterin, taustalla täytyisi olla jotain muuta minunkin mielestä.
En tiedä, löydänkö väsymykseltäni oikeita sanoja, mutta noituudessa ja pimeissä jutuissa on omat houkuttimensa. Ne ovat mukavempi vaihtoehto, kuin Jeesus.

Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat tuolla moraalikäsityksellä ja ihmiskuvalla?

[Iustus]

Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat tuolla moraalikäsityksellä ja ihmiskuvalla?

Toki voin yrittää. Mutta muistutan, että olen lukenut vain sen ensimmäisen Harry Potter-kirjan, ja siitäkin on monen monta vuotta aikaa. Mutta silti minulle on muodostunut jonkilainen kuva kirjasarjan sisällöstä.

Moraalikäsityksellä viittaan siis käsitykseen oikeasta ja väärästä. Käsittääkseni muissakin Harry Potter-kirjoissa, kuin vain ensimmäisessä, juoni toimii "tarkoitus pyhittää keinot"-periaatteella: velho-koulun hyvät oppilaat toimivat tieten tahtoen opettajiaan, koulun sääntöjä ja rehtoriaan vastaan, joutuen sen takia pulaan, mutta lopulta vaarasta pelastuen ja koko koulun pelastaen pahalta. Ymmärrän kyllä, että tällainen – monien muiden yksityiskohtien kanssa – luo jännitystä tarinaan, mutta silti en voi pitää kristillisenä ajatusta, jonka mukaan sääntöjä rikkomalla ja sillä tavalla pahaa tekemällä yritetään saada hyvää aikaiseksi. Toki kirjoista varmasti löytyisi muitakin esimerkkejä, mutta tämä on jäänyt minulla mieleeni. Mielestäni olisi hyvä tällaisissa asioissa muistuttaa lapsille, että väärä ei muutu oikeaksi, vaikka kuinka sillä yritettäisiinkin saada aikaan hyvää. Lisäksi kristityn tulee olla rehellinen, uskollinen ja luotettava niille, joille on uskottu vastuu hänestä, oli se sitten esivalta, seurakunnan paimen, vanhemmat jne.

Ihmiskuvalla viittaan siihen, millä tavalla ihmisyys nähdään. Harry & kumppanit ovat selvästi hyviä ja turmeltumattomia, ja kirjan pahuus "on varattu" ainoastaan kirjan pahoille henkilöille. Muistaakseni ensimmäisessä kirjassa oli jopa yksi henkilö, jota pidettiin pahana, mutta kirjan loppupuolella paljastui, kuinka hän on koko aika tehnyt oikein ja ollut hyvä muiden käsityksistä huolimatta. Jälleen kerran ymmärrän tällaisen mustavalkoisen jaon hyviin ja pahoihin ihmisiin kertomuksen kannalta tärkeäksi, mutta jos lukisin itse tällaista kertomusta lapselle, muistuttaisin kyllä, kuinka jokaisessa meissä vaikuttaa synti ja kuinka kukaan ei täällä ajassa tule pahasta täysin vapaaksi. Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu oleellisesti opetus ihmisen langenneisuudesta.

Tämän takia pidän enemmän Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogiasta, jossa selkeästi hyvä-paha-asetelman lisäksi on vahvasti läsnä ajatus jokaisen ihmisen heikkoudesta houkutusten ja suoranaisen pahuuden edessä: valtasormus aikanaan turmeli Smeagolin niin, että hänestä tuli hyvin häijy ja outo Klonkku, ja tuo sama sormus vähän väliä houkuttelee hobitti Frodoa käyttämään sormuksen pahaa valtaa niin, että sen kantamisesta tulee houkutusten myötä suuri taakka. Kirjassa kukaan ei ole pahan houkutuksilta turvassa, ei edes kirjan "hyvikset."

[lonelyrider]

Tekeekö kirjojen kautta opetettu moraaliopetus ihmisistä parempia ihmisiä? hmmm... en tiedä...
moraalia on oikeastaan opetettu satujen kautta kautta aikain...

toisaalta ajattelisin, että kyllä se toisen ihmisen arvokkaana pitäminen, lähtee syvemmin sen kautta.. että esimerkiksi lapsi on saanut kokemuksia siitä, että on itse arvokas, sellaisena kuin on jne.
Se myös vaikuttaa toisaalta aikuiseen, jos koetaan, että on hyväksytty, se voi vaikuttaa siihen kokemukseen itsestä, esimerkiksi jos miehet puhuvat naisista aina negatiiviseen sävyyn tai naiset puhuvat miehistä negatiiviseen sävyyn... se voi aiheuttaa kuilua sukupuolten välille, esimerkiksi näillä uskontopalstoilla, kukaan mies ei esimerkiksi haluaisi kuulla niitä sanoja joita tälläkin palstalla on liitetty naissukupuoleen, sanoo henkilö sen olevan kuinka totta omassa käsityksessään...se tulee henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja haavoittaa, vaikka yleisesti kirjoitettaisiin naisista kaiken "pahuuden ilmentyminä" ja eksytysten airueina, se tekee silti samalla kaikista naisista Jumalan luomina ikäänkuin virheiksi, joita Jumala olisi tehnyt ja se ei voi olla totta... eli sanoilla on toisaalta merkitystä... mutta ei satujen kautta, joka koetaan fiktioksi, vaan ihan todellisessa elämässä on tärkeää oppia toista kohtaan ymmärtämystä... koska se on sitä elettyä elämää, sadut ovat jotain kaukaista "satua", joka ei välttämättä muutu todeksi sillä... että se luetaan jostain satukirjasta... toki satukirjat ovat ihmisten tuotoksia nekin... mutta ne eivät kosketa arkitodellisuutta, niinkuin se mitä ihminen elää muiden ihmisten kanssa ja heidän keskuudessaan, ihan siinä "omassa arjessaan". Kunhan vain sanon, että jokainen joka tälläkin palstalla kirjoittaa naisista jotain negatiivista uskon nimissä, voisi miettiä, mitä se tekisi heidän tyttärilleen puhua heistä niin? ja miten se muovaisi heidän käsitystään itsestään? Se myös muokkaa sitä "Jumalakuvaa", ja jos se ei vastaakaan todellisuutta... mitä silloin teemme toisillemme.