Isoäiti kirjoitti:Joka puolelta tulee nyt surullisia viestejä ja uhkakuvia. Mutta samalla huomaan läheisissäni, jotka eivät ole uskossa, että alkavat herätä hengellisille asioille. Ollut hyviä keskusteluja. Ja jotenkin samalla, vaikka maailmalla pauhaa ja tulee ikäviä viestejä korviin ja silmiin ja suru sydämeen, niin toisaalta on sellainen ihmeellinen innostuksen ja odotuksen tunne ja lepo Hengessä. Mitä sinä Herra Jeesus oletkaan ja mitä tulet tekemään Suomen kohdalla.
Uskon ja toivon että ihmiset alkavat kiinnostua hengellisistä asioista yhä enemmän ja enemmän kun kaikkinainen pahuus lisääntyy.
Uskon myös että mitä pahemmaksi asiat maan päällä menevät, niin sitä enemmän ihmisiä tulee aitoon uskoon.
Ihan kuten kävi sotien aikana. Vasta vaikeudet, ahdinko ja kova hätä saavat ihmiset irtautumaan tästä kulutusyhteiskunnan oravanpyörästä.
Mutta kun sodat oli ohi ja Suomi nousi vaikeuksista kovalla työllä ja alkoi Suomen nousu kohti läntistä hyvinvointivaltiota. Niin johan taas Herra unohtui ja
ihmiset alkoivat uskotella, että itse me voitettiin vihollinen sodassa ja omalla työllä ja ansioilla maksettiin sotakorvaukset. Ja omin voimin voidaan mitä vain...
Tuntuu että Suomessa on asiat yhä ihan liian hyvin ja kaikilla koko ajan niin kova kiire, ettei jää aikaa ajatella ikuisuusasioita ollenkaan.
Vihollisen juoni tuo kiire ja jatkuva suorittaminen.
Mutta Jeesuksessa meillä on lepo ja rauha, vaikka maailma kuinka ympärillä pauhaisi.
27.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
(Jh.14)
28.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. 29.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Mt.11)
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.