Rauhaa kaikille
Me oltiin viikonloppuna pienellä reissulla joka oli tapahtumia sekä onnettomuuksia täynnä ja täytyy sanoa että sitä kyllä välillä ihmettelee asioiden tarkoitusta.
Eli meidän piti viikonlopuksi mennä siskoni pojan rippijuhliin 250 km päähän meidän kodista. Aluksi meillä ei ollut edes rahaa lähteä sinne mutta Herra järjesti asian niin että saatiin sen verran rahaa että päästiin matka tekemään.
No lähdettiin perjantaina ajelemaan ja sitten kun oltiin noin 100 km päässä kotoa autostamme pamahti moottoritiellä vetoakseli rikki. Sain auton viimetipassa käännettyä pois moottoritieltä ja pääsimme siitä varovasti eräälle parkkipaikalle ihmettelemään että mitäs nyt.
Tilanne oli hiukan epätoivoinen koska oltiin niin kaukana kotoa ja ei ollut rahaa korjata autoa eikä sillä voinut ajaa. Aikamme ihmeteltyä selvisikin että vaimoni serkku asui kyseisellä paikkakunnalla. Saimme hänen numeronsa ja vaimoni soitti hänelle ja meille selvisi että automme oli mennyt rikki melkein hänen "kotipihaansa" ja hänellä on oma autonkorjaus halli. Saimme auton sitten hänelle sekä varaosat autoon ja tämä kyseinen kaveri sai auton kuntoon ja hänelle sopi että maksamme korjauksen myöhemmin

. Kiitos Herralle pääsimme jatkamaan matkaa!
No tässä hässäkässä tyttöni oli kerinyt vahingossa rikkomaan tablettini astumalla sen päälle

Mut se oli pieni murhe sen ilon rinnalla että päästiin jatkamaan matkaa.
Päästiin siitä sitten lopuksi perille kuutisen tuntia aikataulusta myöhässä mutta kiitollisena.
Sunnuntaihin asti kaikki meni ihan hyvin ellei oteta lukuun sitä että pojallemme tärähti silmätulehdus, kuumetta sekä yskä.
Sunnuntaina oli sitten ne rippijuhlat ja pääsin siunaamaan ja rukoilemaan tämän siskoni pojan puolesta joka oli mahtava asia. Kirkon jälkeen mentiin sitten juhlimaan ja yhdessä vaiheessa (kun oltiin pihalla) alkoi kuulumaan huutoa monen ihmisen suusta että Matteus (nuorin poikamme) tukehtuu. Lähdin hädissäni juoksemaan sinne missä he olivat ja kun pääsin sinne niin poika oli ihan kirkkaan punaisena siinä edessäni ja ei pystynyt oikein puhumaan mutta hengitys kuitenkin kulki.
Siskoni oli roikottanut poikaa pää alaspäin ja hakannut selkään ja ilmeisesti "tukos" oli lähtenyt liikkeelle. Siitä sitten lähdettiin saman tien ensiapuun kun ei tiedetty onko jotain vielä jumissa kurkussa kun poika ei pystynyt oikein kunnolla puhumaan. Onneksi kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin ja jo sairaalassa poika alkoi olla suht normaali ja mitään ei kurkusta löytynyt eikä keuhkoistakaan kuulunut mitään ylimääräistä. Kiitos Herralle!
No maanantaina oltiin lähdössä kotiin ja muutama tunti ennen lähtöä menin katselemaan kun vanhempi poikani rakenteli majaa pihalla. Katselin siinä ympärilleni ja meinasin sanoa pojalleni että varoo että ei astu nauloihin. En kuitenkaan sitten sanonut kun ajattelin että en viitti lässyttää koko ajan kaikesta. No 20 minuutin päästä poika linkkaa sieltä majalta ja oli astunut naulaan. Naula meni kengän läpi kunnolla jalan sisään. Eilen poitsu sai täällä kotikunnassa sitten kepit että on helpompi kävellä.
Vähän ennen kuin oltiin lähdössä kotiin sikoltani, siskoni tokaisi että onpa meille sattunut paljon tässä muutamana päivänä ja enää puuttuu että tuo meidän pienen lapsi häviää johonkin. No pari minuuttia tästä eteen päin joku kysyy missä Hilla on? No tyttöähän ei näkynyt missään ja kaikki lähti juoksentelemaan eripuolille pihaa ja taloa ja metsänlaitaa mutta onneksi tyttö löytyi muutaman minuutin etsinnän jälkeen meidän omasta autosta
Siitä sitten päästiin lähtemään kotiin ja kaikki loppu menikin hyvin. Kiitos Herralle!
Sitä vaan tässä mietin, että mikä kaiken tällaisen tarkoitus oikein on, mutta ei kai sitä aina tarvitse tietääkään. Päälimäisenä itselle jäi mieleen se, että vaikka kaikkea ikävää tapahtuikin, kaikesta oli ulospääsy ja kaikki meni loppupelissä kuitenkin hyvin. Herra on voimallinen ja suuri sekä Hän näkee ja kuulee meidät koko ajan.
Lopputiivistelmänä sanoisin että opettava reissu!
Siunausta kaikille