Summailin mielessäni tätä keskustelua, ja päädyin siihen että minun täytyy vielä rakkaudessa pyrkien tuomaan totuuden näkökulmaa asiaan. Ei siksi, että tarkoitukseni olisi vain etsiä virheitä, vaan koska meidän tulee veljinä ja sisarina osoittaa toisillemme, missä olemme mahdollisesti hairahtuneet.
Kummaksun ensinnäkin sitä, että te jotka olette vastustaneet reggae-tyylisen musiikin käyttämistä, olette kaikki perustelleet asian eri tavalla. Kun vielä kolmen perustelut perustuvat valheellisiin tulkintoihin, niin minun täytyy oikaista ainakin niissä asioissa. Eli:
- Toni sanoi reggaen olevan nopeatempoista. Tosiasiassa se ei ole sitä, vaan varsin hidastempoista.
- Pekka sanoi reggaen olevan pimeydestä, perustellen suomenkielisen wikipedian huonoa artikkelia aiheesta. Tosiasiassa vain yksi reggaen lukuisista alatyyleistä, jota kutsutaan "roots reggaeksi" on yhteydessä rastafari-uskontoon.
- Todael sanoi reggaen olevan rockia. Musiikillisesti se ei ole kovin lähellä sitä. Toki jotkut reggae-artistit saattavat elää rock-tähden tavoin, mutta se ei tee reggaesta musiikillisesti rockia.
Eli näissä kolmessa asiassa kehoitan veljiä tutkimaan asiaa ja toteamaan itse mikä on totuus.
Petrin opetus on alkanut tuntua myös sitä oudommalta, mitä enemmän sitä mietin. Eli ymmärtääkseni sinun mukaasi voimme tehdä reggaelta kuulostavaa musiikkia, kunhan vain se on taivaasta tullut, ja kunhan sitä ei sanota reggaeksi. Ongelma on, että kuka tahansa voi sanoa laulunsa olevan taivaasta tullut, eikä toinen voi sitä aukottomasti koetella. Ja toinen ongelma on, että ei laulu miksikään siitä muutu, jos sitä sanotaan tai ollaan sanomatta jotain musiikkityyliä edustavaksi. Ja sitä paitsi musiikkityyleihin luokitteleminen ei ole maailmallinen taa, vaan se kuuluu musiikilliseen termistöön. Se kertoo ihmisille vain, minkä tyylistä musiikki on, että esimerkiksi soittajat tietävät miten soittaa jos he saavat vain nuotit käsiinsä. Ei siinä ole mitään sen maailmallisempaa.
Pienen huomautuksen sanoisin myös siitä, kun minua on pelkästään teidän näkemyksiä koettelemalla syytetty musiikki-lahkohenkisyydestä ja "oman tyylilajin puolustamisesta" jopa kapinoitsijaksi asti. Minä tykkään monenlaisesta musiikista, mutta minulle ei ole tärkeintä minkälaista tyylisuuntaa musiikki edustaa, vaan se että siinä kuuluu Jumalan Sanan mukainen sanoma ja koen siitä Hengen rauhaa ja iloa. Reggae ei ole tosiaankaan "oma tyylilajini", en kuuntele tai soita sitä aktiivisesti. Yhden laulun olen kokenut saaneeni Herralta, joka tuli reggae-musiikilta kuulostavana "pakettina", mutta minua ei haittaisi ollenkaan jos en sitä koskaan saisi soittaa. Herranhan se laulu on eikä minun, ja minä kuulun myös Hänelle, ja Hän saa tehdä omallansa mitä haluaa. Eli Todaelin aika rankka tuomio oli väärä ja tuli mielestäni ihan liian herkästi. Mutta en kanna siitä kaunaa, toivon vain että asia voidaan unohtaa ja että muutenkin tämä asia tulisi kaikille kirkkaaksi. Herra siinä auttakoon.
Teitä kaikkia siunaten.
