pekka kirjoitti:Matteus 24:
32. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
33. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
34. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.
Israel itsenäistyi vuonna 1948 ja luulen, että Jeesus tarkoitti juuri tuota hetkeä kun Hän sanoi: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä”.
Jos tuolla kesällä tarkoitetaan Herran Jeesuksen toista tulemusta ja koko Israelin kansan jäännöksen pelastumista suuren ahdistuksen ajan koettelumuksista ja kärsimyksistä niin eletäänkö nyt sitten aikaa ennnen kuin kesä on vielä tullut eli kevään aikaa Israelin näkökulmasta katsottuna? Ainakin kesää aina edeltää kevät niin kuin hyvin tiedämme.
Mutta luulen niin, että ne ihmiset jotka syntyivät maailmaan samaan aikaan kun Israel itsenäistyi vuonna -48 niin niistä ihmisistä tulee jokin osa näkemään ja kokemaan kaikki tapahtumat mitkä edeltävät Herran Jeesuksen toista tulemusta, myös Harmagedonin suursodan syttymisen aikanaan.
Ihmisen eliniästä vielä sen verran, että tänä päivänä ihmiset voivat päästä noin 90-100- vuoden ikään asti, siis ne ihmiset jotka kuolevat vanhuuteen, yleensä monien sairauksien runtelemina.
Pitää pohtia näitä asioita vielä lisää mutta ehkä joku osaa kertoa tarkennuksia tuohon viikunapuuvertaukseen? Viikunapuulla joka tapauksessa ymmärtääkseni tarkoitetaan juuri Israelia.
Daniel 12
7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa.
Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät."
..................................
7. Niin minä otin hänestä vaarin, joka liinaisilla vaatteilla puetettu oli, joka seisoi ylempänä virtaa. Ja hän nosti oikian ja vasemman kätensä taivaasen päin ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti elää, että sen pitää ajan, ja muutamat ajat ja puolen aikaa viipymän.
Ja kuin pyhän kansan hajoitus saa lopun, silloin kaikki nämät tapahtuvat. Biblia.
Luukas 21:
29. Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että
kesä jo on lähellä.
31. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan,
tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32. Totisesti minä sanon teille:
tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
33. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34.
Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35. niinkuin paula;
sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36.
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea,
mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
"Ensio Lehtonen: VIIKUNAPUU MEHEVÖITYY"
https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukse ... mehevoityy"VIIKUNAPUU MEHEVÖITYY
Ensio Lehtonen (1906-1971)
Sain olla Öljymäellä vain yhden yön ja aamupäivän. Yön nukuimme Betaniassa. Myöhään illalla auringonlaskun jälkeen saavuimme majapaikkaamme. Tänne Jeesuskin tuli ilta illan jälkeen elämänsä viimeisellä viikolla. Jossain täällä Hänkin nukkui yönsä.
Aamun valjetessa kiiruhdin ulos. Oli kiire Öljymäelle.
Tahdoin nähdä Jeesuksen taivaaseen astumisen paikan. Tahdoin katsella sitä seutua, jonne Hän kerran kaikkien pyhiensä kanssa saapuu, kun Hänen jalkansa jälleen koskettavat Öljymäkeä (Sak. 14:4).
Mutta jo Betanian kyläkujalla pysähdyin. Suuri ja rehevä viikunapuu katkaisi tieni. Se kohosi korkealle yli kivisen aidan ja sen mehevöityneet oksat kaareutuivat kauas tielle.
– Viikunapuu! Hämmästyksen huudahdus nousi huomaamatta rinnastani. Olinhan tosin nähnyt lukemattomia viikunapuita kaikkialla Israelissa. Mutta Öljymäen viikunapuu puhutteli minua voimakkaammin kuin mikään muu. Jossain tällä paikalla tien vieressä oli sekin viinipuu, jonka
Jeesus kirosi, sillä näin on kirjoitettu:
Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä. Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. Janähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: ”Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui (Matt. 21:17–19).
Seuraavana aamuna, kun Jeesus taas kulki opetuslapsineen samaa tietä Betaniasta Jerusalemiin, näkivät he ihmeekseen, että suuri viikunapuu oli kuivettunut juuriaan myöten. Silloin
Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi Hänelle:
– Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.
Täytyihän viikunapuun olla kuiva, koska se kuvasi Israelia, joka ei ottanut vastaan Messiasta ja Vapahtajaa, puhelin itsekseni, kun kosketin viikunapuun mehevöityneitä oksia ja otin käteeni sen vertauskuvallisen, viisihaaraisen ja syväuurteisen lehden. Iloitsin sydämessäni siitä, että Jeesuksen vertauksen viikunapuu, Israel, on mehevöitynyt juuri meidän silmiemme nähden ja että sen rehevät lehdet ovat puhjenneet meidän päivinämme.
Nyt ei Öljymäen viikunapuussa ollut hedelmiä, niin kuin ei vielä ole Israelinkaan viikunapuussa jaloja hedelmiä. Mutta kerran Israelin viikunapuu kantaa runsaan hedelmäsadon kaikille maailman kansoille siunaukseksi, kun kaikki Israelin lapset ovat palanneet takaisin kotiin ja istuvat kukin oman viikunapuunsa alla (Miika 4:4).
Minustakin oli niin ihmeellistä istua Öljymäen suuren viikunapuun alla ja kuunnella sen varjoisan lehvästön suhinaa ja profeetallista saarnaa.
Kiitin Jumalaa Viikunapuusta.
Kiitin Jumalaa Israelin viikunapuusta, joka on Jumalan aikakausien tarkka kello.
Istuessani ihailin edessäni ja allani säteilevää aamuauringon kauniisti kultaamaa maailman ihmeellisintä seutua, maapallon henkistä keskusta ja tulevan kunnian ilmestymispaikkaa. Öljymäki oli todella ihmeellinen näköalapaikka. Sieltä avautui eteeni kuin kirkkaasti valaistuna värifilminä maallisia ja taivaallisia näkymiä, valtavampia kuin missään muualla. En ihmetellyt, kun katselin Öljymäen pohjoiseen päähän, että keisari Vilhelm II rakennutti sinne palatsinsa, joka on vieläkin pystyssä.
Mutta nopeasti käänsin katseeni pois Öljymäen antikristillisistä näkymistä ja ihailin kapeana kaartuvaa kunnian Kuninkaan voitontietä, joka laskeutui vuoren rinnettä, ylitti Kidronin puron syvän uoman Getsemanen kohdalla ja kohosi toisella puolella ruohottuneena tienä umpeen muuratulle Kultaiselle portille, joka kerran avautuu Jeesus Messiaalle. Kuninkaan tie, Kultainen portti, Jerusalemin muurit, temppelialue moskeijoineen ja koko Jerusalemin kaupunki näkyivät edessäni kuin maastokarttana. Pyhät paikat tuntuivat olevan vain kivenheiton päässä, kuin matalalla pöydällä, johon melkein saattoi koskea.
Oi, se oli ihmeellistä!
Ehkäpä Jeesuskin istui eräänä iltana elämänsä viimeisellä viikolla juuri tällä samalla näköalapaikalla, kun Hän opetuslapsineen katseli illan purppurassa kylpevää Jerusalemia ja sen ihmeen ihanaa temppeliä. Ehkäpä mureat kalkkikivet, joita sormissani hypistelin, kätkivät sisäänsä Jeesuksen kyyneleet, kun Hän silloin itki Jerusalemin tähden.
Miten Hän mahtoikaan kärsiä, kun Hän katseli Jerusalemin ulkoista upeutta ja näki samalla sen asukkaiden sydänten hirvittävän kovuuden. Kuivunut viikunapuu oli kuin kello, joka pysähtyi. Se ei näyttänyt enää mitään aikaa. Se oli vain romua, jota raa’asti tallattiin maailman kaikilla teillä. Mutta koko maailman suureksi hämmästykseksi Israelin kello alkoi jälleen käydä, juuri niin kuin Jeesus samassa profeetallisessa puheessaan ennusti:
Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se [Markuksen mukaan Hän] on lähellä, oven edessä (Matt. 24:32, 33).
Jeesuksen ennustuksen mukaan oli siis tuleva aika, jolloin kuivunut viikunapuu alkaa uudelleen mehevöityä ja kantaa lehtiä. Se oli oleva vertaus ja tunnusmerkki, josta oli opittava ja jonka viittauksesta oli otettava vaarin, koska se merkitsi suuren kesän saapumista ja Herran Jeesuksen takaisin tulemista. Jeesus tahtoi opettaa Israelin viikunapuun kautta suuren salaisuuden:
– Tietäkää, kun Israel mehevöityy, niin minä olen lähellä, oven edessä.
Tämä Jeesuksen ennustus ja vertaus Israelin uudistumisesta ajan merkkinä liittyy läheisesti satoihin Vanhan testamentin profeetallisiin ennustuksiin. Kuin yhdestä suusta koko profeetallinen sana vakuuttaa, että Israelin takaisinpaluu ja uudistuminen tapahtuvat viimeisinä aikoina, jolloin Israelia kohdanneen suuren ahdistuksen jälkeen kaikki asetetaan jälleen kohdalleen.
Näin puhuvat Vanhan testamentin profeetat:
Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen… (Jes. 11:11); … katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa… Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti (Hes. 37:21, 25).
Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen… Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan… Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa (Jer. 23:3, 5, 6).
Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä (Aam. 9:11).
Onko Jeesuksen ennustus mehevöityneestä viikunapuusta toteutunut? Onko Vanhan testamentin hämmästyttävän yhdenmukainen ennustussarja Israelin takaisinpaluusta ja kohdalleen asettamisesta täyttynyt?
Pitääkö jotain vielä tapahtua ennen kaiken kohdalleen asettamista ja Messiaan saapumista kansansa keskelle? Danielin mukaan nämä kaikki täyttyvät sen jälkeen, kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut (Dan. 12:7).
Se on nyt loppunut!
Ensi kerran Jerusalemin hävityksen ja kansan hajotuksen jälkeen oli yksi osa eli pyhästä kansasta ”yksi sukukunta” jälleen Luvatussa maassa vuonna 1949.
Ensimmäisen maahanmuuton jälkeen 1800-luvulla juutalaisia oli Palestiinassa 0,2 prosenttia maailman juutalaisista.
1900-luvun alussa sionismin ”kalastamana” heidän lukumääränsä nousi 0,5 prosenttiin.
Kolmannen, neljännen ja viidennen maahanmuuton jälkeen vuonna 1939 juutalaisia oli Palestiinassa kolme prosenttia koko maailman juutalaisista.
Vasta vuoden 1949 lopussa – seitsemännen maahanmuuton aikana, kun Israelin valtio oli jo syntynyt – saavutettiin miljoonan hengen raja, mikä tarkoitti kahdeksaa prosenttia mailman
juutalaisista. Koko Israelin kansa lasketaan Raamatun profetioissa aina kahdentoista sukukunnan mukaan. Maailmassa on nykyään noin 12 miljoonaa juutalaista, joten yksi sukukunta eli yksi osa on miljoona juutalaista, ja heidän kohdallaan hajotus siis päättyi vuoden 1949 lopussa.
Silloin nämä kaikki täyttyvät, ennustaa Daniel."
