Masentunut, jota masennetaan... viekää minut Jeesuksen LUO !

[PetriFB]

Jukka-Pekka on kirjoittanut mielestäni näistä lääke asioista tosi hyvin sekä myös asiantuntevastikin. Koitan myöhemmin kirjoittaa lyhyesti ajatuksiani aiheen tiimoilta, mutta mitään uutta en kykene tuomaan, sillä niin hyvin täällä on asiaa tuotu esille. Enkä ole mikään lääke-alan ekspertti, mutta tuon sitten myöhemmin ajatuksia esille kun töiltäni ja muilta kiireiltä ehdin. Tänään on koko ilta siivottu nokisutarin aiheuttamaa nokipölyä, kun hän putsaili piippuja, niin esim. sauna oli ihan nokinen ja se piti höyrypesurilla ja muilla välineillä pestä melkein lattiasta kattoon ja seiniä myöten, Syy ei ollut suinkaan nokisutarin, vaan minun kun meni muutama vuosi ilman nokisutarin kutsumista. Siinä jo ehtii piiput aika tavalla nokeentua.

[Watchman]

Suhtautumiseeni aiheeseen vaikuttaa varmasti että olen nähnyt ja kuullut läheltä monta tapausta jossa psyyke-
lääkkeet ovat saaneet ihmisten elämässä pelkkää negatiivista tuhoa aikaan eikä mitään hyvää. Ja näitä uhreja
vaikuttaa olevan paljon enemmän kun olen asiaa netissä ja muualla tutkinut. Tämä mitä kirjoitan ei millään tavoin
ole pois siltä pieneltä prosentilta joka syö psyykelääkkeitä koska ehkä oikeasti tarvitsee niitä, vaan tarkoitus on
herätellä ihmisiä näkemään kuinka paljon niitä syödään turhaan ja kuinka vaarallisia ne ovat ja ennenkaikkea kuinka
petollinen ja minkä mittakaavan juoni tämä psyykelääkevitsaus kokonaisuudessaan on.

Suhtautumiseeni vaikuttaa myös se että olen enimmäkseen lukenut aiheesta amerikkalaisista lähteistä. Siellä tämä
ongelma on karannut täysin käsistä. Yhdellä kymmenestä amerikkalaisilla lapsilla ja nuorilla on diagnosoitu ADHD
ja heistä melkein 90% on määrätty Ritalinia joka on se amfetamiiniin tai kokaiiniin verrattu aine mistä aiemmin kirjoitin.
Eli melkein kymmenesosa amerikkalaista lapsista on koukutettu lailliseen huumeeseen. Kouluissa siitä on tullut valtava
ongelma kun nuoret diilaavat sitä toisilleen ja käyttävät sitä väärin. Ja monet ovat kuolleet siihen vaikka ovat käytetty
määräysten mukaan. Myös mieliala- sekä psykotrooppisten lääkkeiden markkinat ovat USA:ssa järkyttävän suuret ja
todisteita niistä syntyneistä ongelmista käyttäjille on valtavasti.

Koittakaa ihmiset ymmärtää, että tämä mitä kirjoitan ei ole kenenkään tarpeetonta syyllistämistä, vaan tosiasioiden
katsomista silmiin ja tärkeästä asiasta varoittamista. Ongelma saattaa nyt tuntua kaukaiselta ja on helppoa jättää
omantunnon vaientaen sen amerikkalaisten ongelmaksi, mutta on hyvä muistaa että lähes poikkeuksetta kaikki mitä
siellä tapahtuu, tulee jälkijunassa myös tänne. Tietenkin voimme ajatella tämän olevan vain jotain hörhöjen salaliitto-
teoriaa ja myös sillä verukkeella työntää asia pois silmistä ja mielestä. Mutta toinen vaihtoehto on työntää ennakkoluulot
ja ylhäältäpäin ohjelmoidut ajatukset sivuun ja kysyä mikä todella on totuus.

*Watchman*

[MirkaMary]

Jukka-Pekka kirjoituksessani ei ole mitään masentunutta syyllistävää. Päinvastoin osoitan siinä että masentuneet
ovat pahojen vallanpitäjien välinpitämättömyyden uhreja. Toivottavasti vedät takaisin syytöksesi sillä tarkoitukseni
on vain auttaa ns. mielenterveysongelmien kanssa kipuilevia enkä ole millään tavoin syyllistänyt heitä mistään.

Omakohtaista kokemusta minulla on masennuksesta täydelliseen lamaantumiseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin asti.
Minulle tarjottiin heti lääkitystä kun menin hakemaan apua mutta tiesin niistä jo tarpeeksi enkä ottanut lääkitystä
vastaan. Pääsin masennuksesta voitolle edellisessä viestissä mainitsemillani keinoilla. Suurin tekijä oli rukous
Jumalan puoleen avun huutaminen ja lepo. Olen myös nähnyt läheltä mitä psyykelääkkeet saavat ihmisissä aikaan.
Joillakin tuttavillani on tälläkin hetkellä kovia taisteluita päästäkseen niistä vapaaksi. Melkein kaikki toivovat,
etteivät olisi koskaan aloittanut niiden syömistä.

Koska minäkään en ole lääkkeiden asiantuntija eikä suurin osa meistä, täytyy lääkkeiden suhteen vain valita keneen
luottaa. Luottaako virallisiin totuuksiin, jotka ovat todella suuresti kytköksissä miljardiluokan lääketeollisuuteen
jossa on paljastunut todella paljon kaikenlaista mätää? Vai luottaako enemmän esimerkiksi sellaisiin lääkäreihin ja
asiantuntijoihin jotka puhuvat näitä vastaan vaikka menettävät isojen lääkefirmojen tuet ja saavat osakseen aika
paljon vastustusta ja mustamaalaamista? Nämä lääkärit tekevät selvästi työtään sydämellä ja välittävät oikeasti
ihmisistä. Silti suurin osa ihmisistä luottaa sokeasti virallisiin totuuksiin ja jopa syyttävät niitä syyllistäviksi jotka
luottavat enemmän hyviin vanhanaikaisiin terveisiin Jumalan luomiin hoitomuotoihin ja elämäntapoihin.

Älä käsitä väärin en pidä ketään erehtymättömänä. Luen paljon tutkimuksia ja artikkeleita näistä aiheista rukoillen
aina että Totuuden Henki antaisi erottelukykyä ymmärtää. Joskus näidenkin lääkärien jutuissa on asioita joita en ota
vastaan. Mutta esimerkiksi psyykelääkkeiden suhteen asia on todella selkeä ja todisteita sekä kokemuksia löytyy aivan
valtavasti sen puolesta ettei psyykelääkkeitä pitäisi juuri kenenkään käyttää. Kolesterolilääkkeet ovat toinen. En ala
näistä väittelemään kenenkään kanssa, toin vain esille varoitukset ja kehoitan tutkimaan asiaa Jumalan johdatuksessa.
Varoitusten tarkoitus on pelastaa ihmisiä saatanan kavalilta juonilta, ei syyllistää heitä. Itse olen äärimmäisen kiitollinen
siitä että minua varoitettiin, niin en astunut psyykelääkeansaan vaan selvisin Jumalan armosta tervehenkisillä keinoilla.

ADHD:sta vielä sen verran että koko "sairauksen" diagnosoiminen on monella tavalla vain mielipidekysymys. Se että viime
vuosina ADHD-diagnoosien määrä on noussut räjähdysmäisesti johtuu vain siitä että nykyisin on melkein kaikkia käytöshäiriöitä
alettu diagnosoimaan ADHD:ksi. Minusta koko ADHD vaikuttaa hyvin pitkälti keinotekoisesti keksityltä "sairaudelta" eikä
sen "hoitamiseksi" tarvita todellakaan mitään amfetamiinihuumeita! Monet tutkimukset ovat osoittaneet että niillä lapsilla
jotka leikkivät enemmän ulkona kuin istuvat ruudun ääressä, ja jotka eivät syö niin paljoa sokeria ja light-limuja yms, ei
esiinny ADHD-oireita lähes ollenkaan. Myös erityisesti karkeissa käytetyt väriaineet ovat tutkitusti lisänneet lasten keskittymis-
häiriöitä. Eli maalaisjärki käteen näissäkin asioissa eikä uskota sokeasti mitä lääkebisnesmiehet meille yrittää syöttää!

*Watchman*

Jukka-Pekka kirjoituksessani ei ole mitään masentunutta syyllistävää. Päinvastoin osoitan siinä että masentuneet
ovat pahojen vallanpitäjien välinpitämättömyyden uhreja. Toivottavasti vedät takaisin syytöksesi sillä tarkoitukseni
on vain auttaa ns. mielenterveysongelmien kanssa kipuilevia enkä ole millään tavoin syyllistänyt heitä mistään.

Omakohtaista kokemusta minulla on masennuksesta täydelliseen lamaantumiseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin asti.
Minulle tarjottiin heti lääkitystä kun menin hakemaan apua mutta tiesin niistä jo tarpeeksi enkä ottanut lääkitystä
vastaan. Pääsin masennuksesta voitolle edellisessä viestissä mainitsemillani keinoilla. Suurin tekijä oli rukous
Jumalan puoleen avun huutaminen ja lepo. Olen myös nähnyt läheltä mitä psyykelääkkeet saavat ihmisissä aikaan.
Joillakin tuttavillani on tälläkin hetkellä kovia taisteluita päästäkseen niistä vapaaksi. Melkein kaikki toivovat,
etteivät olisi koskaan aloittanut niiden syömistä.

Koska minäkään en ole lääkkeiden asiantuntija eikä suurin osa meistä, täytyy lääkkeiden suhteen vain valita keneen
luottaa. Luottaako virallisiin totuuksiin, jotka ovat todella suuresti kytköksissä miljardiluokan lääketeollisuuteen
jossa on paljastunut todella paljon kaikenlaista mätää? Vai luottaako enemmän esimerkiksi sellaisiin lääkäreihin ja
asiantuntijoihin jotka puhuvat näitä vastaan vaikka menettävät isojen lääkefirmojen tuet ja saavat osakseen aika
paljon vastustusta ja mustamaalaamista? Nämä lääkärit tekevät selvästi työtään sydämellä ja välittävät oikeasti
ihmisistä. Silti suurin osa ihmisistä luottaa sokeasti virallisiin totuuksiin ja jopa syyttävät niitä syyllistäviksi jotka
luottavat enemmän hyviin vanhanaikaisiin terveisiin Jumalan luomiin hoitomuotoihin ja elämäntapoihin.

Älä käsitä väärin en pidä ketään erehtymättömänä. Luen paljon tutkimuksia ja artikkeleita näistä aiheista rukoillen
aina että Totuuden Henki antaisi erottelukykyä ymmärtää. Joskus näidenkin lääkärien jutuissa on asioita joita en ota
vastaan. Mutta esimerkiksi psyykelääkkeiden suhteen asia on todella selkeä ja todisteita sekä kokemuksia löytyy aivan
valtavasti sen puolesta ettei psyykelääkkeitä pitäisi juuri kenenkään käyttää. Kolesterolilääkkeet ovat toinen. En ala
näistä väittelemään kenenkään kanssa, toin vain esille varoitukset ja kehoitan tutkimaan asiaa Jumalan johdatuksessa.
Varoitusten tarkoitus on pelastaa ihmisiä saatanan kavalilta juonilta, ei syyllistää heitä. Itse olen äärimmäisen kiitollinen
siitä että minua varoitettiin, niin en astunut psyykelääkeansaan vaan selvisin Jumalan armosta tervehenkisillä keinoilla.

ADHD:sta vielä sen verran että koko "sairauksen" diagnosoiminen on monella tavalla vain mielipidekysymys. Se että viime
vuosina ADHD-diagnoosien määrä on noussut räjähdysmäisesti johtuu vain siitä että nykyisin on melkein kaikkia käytöshäiriöitä
alettu diagnosoimaan ADHD:ksi. Minusta koko ADHD vaikuttaa hyvin pitkälti keinotekoisesti keksityltä "sairaudelta" eikä
sen "hoitamiseksi" tarvita todellakaan mitään amfetamiinihuumeita! Monet tutkimukset ovat osoittaneet että niillä lapsilla
jotka leikkivät enemmän ulkona kuin istuvat ruudun ääressä, ja jotka eivät syö niin paljoa sokeria ja light-limuja yms, ei
esiinny ADHD-oireita lähes ollenkaan. Myös erityisesti karkeissa käytetyt väriaineet ovat tutkitusti lisänneet lasten keskittymis-
häiriöitä. Eli maalaisjärki käteen näissäkin asioissa eikä uskota sokeasti mitä lääkebisnesmiehet meille yrittää syöttää!

*Watchman*

Monilla keskustelupalstoilla ja hengellisissäkin piireissä on tullut ajan ilmiöksi puhua masennuksesta. Onhan aihe tänä päivänä puhutteleva, sillä kyseinen sairaus on koko ajan lisännyt tilastollisesti mm. työkyvyttömyyseläkkeiden osuutta, joukossa yhä nuorempia yhteiskunnastamme syrjäytyviä ihmisiä. Luonnollisesti aihe puhuttelee ja hämmentää... Monelle aikuiselle ihmiselle masennus aiheuttaa edelleen myös vääriä ennakkoluuloja ja pelkoa, sillä ketä sairaus ei tavalla tai toisella jollakin tavalla kosketa, ei oikeaa käsitystä voi muodostua siitä, mitä ko. sairaus kaikessa "rujoudessaan" merkitsee sekä ihmiselle itselleen että ympäristölleen. Ei syvässä masennuksessa oleva ihminen välttämättä edes itse ymmärrä tilaansa, vaan läheisen merkitys tässä avun saamisessa on silloin avainasemassa. Masennus ravistelee koko perhettä ja ympäristöä.
Masennus on myös monien muiden sairauksien liitännäisoire. Tämän takia ns. työkyvyttömyystilastotkaan eivät pysty kertomaan koko totuutta. Moninkertainen riski sairastua masennukseen kasvaa mm. erilaisten neurologisten sairauksien myötä - aivoinfarkti tästä yleisempänä esimerkkinä. Myös ns. neuropsykologisen oireyhtymän ADHD:n vakava liitännäissairaus on masennus ja tämän puhkeaminen varsin todennäköistä jossakin elämän vaiheessa, jos ADHD jää hoitamatta ja luonnollisesti diagnosoimatta. ADHD ei siis ole mikään "käytöshäiriö", joka johtuu esim. ympäristötekijöistä tai kurin puutteesta, vaan vakavasti otettava neuropsykologinen oireyhtymä, jonka diagnosoinnin määrittämiseen on tarkoin asiantuntijoiden valitsemat kriteerit. Usein ennen diagnoosin varmistumista edeltää esim. lapsen tai nuoren osalta vanhempien pitkään jatkunut taistelu ja turhautumisen partaalle johtanut erilaisten psykologisten ja neurologisten tutkimusten sarja. Lopullinen diagnoosi ei siis meillä Suomessa heru ainakaan ihan tyhjästä... Sitä edeltävät itsesyytökset omasta riittämättömyydestä ja lapsen itsetunnon jatkuva syövän lailla nakertava latistaminen epäonnistumisten ja huonommuuden tunteen takia. Kaikkialla tulee vastoinkäymisiä; sosiaalisissa suhteissa, koulumenestyksessä, oman perheen parissa - odotukset tätä lasta kohtaan ovat aina suuremmat, mihin hänen edellytykset koskaan yltävät. Itse diagnoosin saaminen onkin monelle perheelle lopulta myös merkittävä helpotus, sillä voimavaroja ADHD- lapsi on kysynyt vanhemmiltaan, eikä usein edes lähipiiri, esim isovanhemmat pysty ymmärtämään, että lapsen ongelmatiikan takana voi ihan oikeasti olla diagnoosi, joka ei normaali tautiluokituksen mukaan ole määritelty sairaudeksi vaan ns. oireyhtymäksi. Eli ADHD- diagnoosin täyttävällä henkilöllä tulee näyttäytyä hallitsevana elämässä tietyt toistuvat oireet/ongelmat ja nämä yhdessä - ei siis mikään käytöshäiriö - vaikeuttavat selviytymistä normaalissa yhteiskunnassamme.
Kun diagnoosi varmistuu, kuvailevat monet vanhemmat elämänsä siltä osin helpottavan, että ns. jatkuva "syyllisyyden taakka" putoaa ainakin osaksi hartioilta. ADHD-lapsen vanhemmat ovatkin ns. pioneereja ja sitkeitä sissejä taistelussa myös eteenpäin - mutta jatkossa tieto siitä, että miten lasta voi auttaa, helpottaa jaksamaan elämässä eteenpäin. ADHD-lapsen vanhemmat, varsinkin äidit, ovatkin tunnetusti lapsiinsa erityisen paljon panostavia - ja ihan sillä terveellä pohjalla ratkaisuja lapsensa ongelmiin etsiviä vastuullisia vanhempia. Ei lääkkeellinenkään hoito ole ADHD-lapsen/-nuoren osalta mikään ensimmäinen ehdotettu ratkaisu, mutta ei vähäisimmäkään määrin myöskään huono apu tai varsinkaan vaarallinen ratkaisu muiden tukitoimien ohella. ADHD-lääkkeenä käytetty amfetamiinijohdannainen on ns. psykostimulantti, eikä Suomen oloissa ole ainakaan käsittääkseni tullut esille yhtään tapausta, että lääke oikein käytettynä olisi aiheuttanut esim. kuolemaa, Lääkkeen avulla moni nuori on kuitenkin pystynyt selviytymään esim. oppimisvaikeuksistaan huolimatta koulunkäynnistään joko ns. pienluokassa tai jopa normiluokassa, joiden koot varsinkin yläasteella on paisutettu uskomattoman suuriksi. Jos tällaisessa isossa levottomassa luokkayheisössä ns. keskittymisvaikeuksia välillä "normaaleillakin" oppilalla ei ole, niin ADHD- nuorella ongelma on moninkertainen.
Kaikkein tärkein merkitys lääkehoidossa ADHD- lapsen/ nuoren, mutta myös aikuistuvan yksilön kannlta on ns. ennaltaehkäisevä vaikutus. ADHD- lääkityksen saaneet oikein diagnosoidut lapset ja nuoret ovat tulevaisuutta ajtellen kaikkein vähiten riskialttiita ajautumaan erilaisten addiktioiden uhriksi, joista vakavimpina mainittakoon juuri esim. huume- ja alkoholiriippuvuus. Mutta huomattakoon, ettei ADHD-lääke, esim. Concerta ole huume, kuin ns. "katukauppaan" villiytyneenä ilmiönä ns. terveiden yksilöiden keskuudessa "viihdekäytössä".
Mitään masennus- tai ADHD- lääkettä ei siis pidä tietämättään mennä tuomitsemaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa varmasti sairauksia sekä yli-, että alidiagnosoidaan, mutta suurelle osalle sairastuneita lääkkeellä on hyvinkin merkittävä tehtävä ihmisen eheytymisen kannalta ja mahdollisesti tukilääkkeenä koko elämän ajan - muiden tärkeiden selviytymiskeinojen rinnalla.
Osalle ADHD-aikuisista on elämä alkanut sananmukaisesti ihan uudelta lehdeltä lääkityksen mahdollistumisen myötä - jos ei liitännäisoireena kulkeva masennus ole lannistanut ja vienyt elämänhaluja siihen mennessä... Joka paljon mahdollista, jos takana epäonnistumisia ja alaspainamista yhteiskunnan taholta jatkunut pitkään varhaislapsuudesta aikuisikään. Mutta parhaassa tapauksessa ns. alisuoriutuja ja elämässään hallitsemattomasti poukkoillut ihmispolo on saattanut lääkityksen saatuaan viedä ansimmäistä kertaa elämässään esim. ammatilliset opinnot päätökseen ja saada jalansijan ihan konkreettisesti yhteiskunnassamme, joka tähän asti on ollut häneltä pois suljettu monin eri tavoin. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Olen ensimmäistä kertaa nyt kuitenkin jättänyt kommenttini kyseiselle foorumille. Toivon jatkossa rakentavaa keskustelua aiheesta. Ajatelkaamme asioita monelta kantilta - asiat eivät ole niin "mustavalkoisia"...
Siunausta ja hyvää yötä!

[Watchman]

Anteksi, edellisessä kirjoituksessani tuli virhe kävin tarkastamassa tiedon, ja totuus olikin että noin 2/3 amerikka-
laisista ADHD-diagnosoiduista lapsista on lääkityksellä ja näistä 60-90% on määrätty Ritalinia. Valtava määrä kuitenkin.

*Watchman*

[JHK]

https://en.wikipedia.org/wiki/Attention ... troversies

Tiedemaailmassa väännetään kättä siitä mikä tarkalleen ottaen on ADHD, mikä kaikki voidaan väärin diagnosoida ADHD:ksi, tai onko ilmiötä varsinaisesti edes olemassa. Mikä lie totuus? Ei näistä asioista ole mitään yksiselitteistä tieteellistä totuutta. Vahva enimmistö kannattaa ADHD:n tautimääritystä, mutta toisaalta suuri enimmistö tiedemaailmassa kannattaa myös evoluutiota, sekään ei yksin todista mitään.

Mielenalueen tiede ei ole kovin eksaktia. "Skitsofrenia" esimerkiksi on eräänlainen sateenvarjotermi valtavalle määrälle erilaisia mielenterveydellisiä oireita, joita yhdistää tietty samankaltaisuus.

Eräs läntisen maailman kehitystrendi tällä hetkellä on ns. "Medikalisaatio" jossa erilaiset ongelmat nähdään lääkittävinä sairauksina, sellaisetkin jotka eivät sitä ole. Kävin pari vuotta sitten fysioterapeutilla tutkituttamassa kipeitä käsiäni. Terapeutti totesi hyvin nopeasti ryhtini olevan huono, ja tiettyjen lihaksien olevan heikkoja. Hän määräsi harjoituksia niskaan ja ryhtiin. Hän sanoi minulle että jos menisin lääkäreille asian kanssa he tekisivät käsiini leikkaukset, vaikkei käsissäni ole mitään vikaa.

Urheilu, ergonomia ja elämäntavat ovat vähentäneet oireita jokainen kuluva vuosi. Medikalisoituneet lääkärit olisivat operoineet turhaan.

[Watchman]

Mutta huomattakoon, ettei ADHD-lääke, esim. Concerta ole huume, kuin ns. "katukauppaan" villiytyneenä ilmiönä ns. terveiden yksilöiden keskuudessa "viihdekäytössä".

Kommentoin tähän että 100 vuotta sitten kokaiini oli myöskin lääke, eikä se ollut huume kuin samoin "katukaupassa"
ja "viihdekäytössä". Suurimmalle osalle ihmisistä se oli vain uusi hieno lääke jolla hoidettiin tehokkaasti ja tuloksellisesti
monenlaisia mielen ja muita vaivoja. Tällaista samanlaista keskustelua käytiin varmasti silloin kokaiinin ympärillä.
Se onko aine "huume" vai "lääke" on vain määrittelykysymys, joka ei muuta aineen olemusta ja mahdollista vaaral-
lisuutta miksikään.

JHK sepä onkin kun mielenalueen tiede ei ole eksaktia. Mitä enemmän perehtyy tutkimuksiin ja artikkeleihin, sen
paremmin tulee selväksi että monelta osin se on kuin arpapeliä. Luulisi että ihmisiä kiinnostaisi sellainen tieto että
aivokemialla ei ole todistetusti yhtettä masennukseen ja sen myötä masennuslääkkeet jotka perustuvat aivokemian
"korjaamiseen" eivät todellisuudessa sitä tee. Ymmärrän tietysti sen, että monelle lääkityksen saaminen vaikuttaa
enemmän psykologisesti eli ei ole väliä antaako oikeasti psyykelääkettä vai lumelääkettä (ja monet tutkimukset ovatkin
osoittaneet yhtä hyviä tuloksia masennuksen hoidossa tai jopa parempia lumelääkityksellä kun ei ole psyykelääkkeiden
sivuvaikutuksia!). Mutta tapauksissa joissa pelkällä psyykkaamisella voi saada aikaan niin hyviä tuloksia, niin kyllä
silloin on olemassa terveellisiäkin keinoja psyykata mieli kuntoon.

*Watchman*

[toni t]

Olen töissä ja kännykällä kirjoitan mutta haluan hieman kommentoida keskustelua lääkkeistä. Olen itse syönyt aikoinaan noin vuoden masennuslääkkeitä joista en itselleni huomannut erikoista apua mutta se ei tarkoita etteikö niistä jollekkin toiselle olisi. Mielenalueen sairauksia on monenlaisia ja jotkut ovat sellaisia jotka vaativat vakituisen
lääkityksen. Olen ollut asiakkaana psykiatrisella osastolla kohtuullisen ajan ja nähnyt miten ihmiselle käy kun tietyissä psyykesairauksissa jätetään lääkkeet ottamatta tai kun lääkettä vaihdetaan sellaiseen joka ei sovikkaan jne. Se ei ole mieluista nähtävää.

Esimerkiksi psykoosi on sellainen sairaus johon ihminen tarvitsee pitkäksi ajaksi vakituisen lääkityksen jotta paranee täysin. Hoito voi kestää vuosia jossa lääkitys lasketaan pikkuhiljaa. Jumala voi parantaa kaikesta mutta mielialan sairauksissa tulee olla ehdottoman varma että Jumala on parantanut jotta lääkityksen voi lopettaa. En nyt kännykällä kirjoita enempää. Herran Jeesuksen armoa kaikille.

[MirkaMary]

Huomenta kaikille... ja rauhaa...
Toni kirjoittikin psykoosista tärkeää asiaa. Jos en väärin muista, niin viestiketjussa aiemmin viitattiin siihen, että mediasta surullisen kuuluiseksi tulleet tapaukset - joukkomurhien tekijät tms. ovat usein psyykkeenlääkkeen käyttäjiä. En ehdi tarkisttamaan missä muodossa asia oli tarkkaan esitetty, mutta asiayhteys varmasti selviää edellisiä viestejä tarkistettaessa - nyt olen aamukiireessä valmistautumassa töihin...
Anyway... Niin paljon, kuin media "värittää" myös näitä surullisia keromuksia, niin täytyy muistaa, että useimmat hirmutekojen tekijät ovat joko laiminlyöneet välttämättömän lääkityksensä tai jopa jääneet diagnosoimatta oikein ennen murhenäytelmiä ...

[Jukka-Pekka]

Morotus, oli ihanaa lukea kirjoitusta ja kilpirauhasen juttua koska itselläni oli ja äitillä kans vielä...

En muistanut kysyä lääkäriltä mikä aiheutti kilpirauhasen... Minua kiinnostaisi tietää mikä aiheuttaa sitä, siis yleensä?
Sorry!

Rauhaa!

Syytä ei tiedetä, mutta arveluja on olemassa. Ei ole hölmö kysymys, eikä sellaisia olekaan vaisuliini. Netissä on runsaasti tietoa, mutta seuraava artikkeli on hyvin kuvaava ko. häiriötilasta, joka saattaa jäädä diagnosoimatta ja on usein alidiagnosoitu Suomessa. Ylidiagnosoitu se ei ole, eikä voikaan olla. Itse kävin tänään verikokeissa ja varsin pyysin hoitavalta lääkäriltä ottamaan kilpirauhaskokeet mielenkiinnosta. Masennusdiagnoosissahan on pyrittävä AINA poissulkemaan kaikki fyysiset sairaudet, esim. hormonaaliset sairaudet ennen muuta kokonaisvaltaista hoitoa, jota peräänkuulutan ja jota harvoin juuri maassamme saadaan. Itse en koe olevani masentunut, mutta väsyn/uuvun helposti juuri tähän vuodenaikaan, johon on biokemialliset syyt. Jotkut kokevat saman keväällä, kuten veljeni. En ole Herralle vihainen, enkä kenellekään. Rukoillut olen, että ottaisi vaivani pois ja on sitä muutkin rukoilleet. Mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin esim. vuosi sitten, jolloin olin aivan naattipoikkirättiuupunutmasentunut.
Kiitos Herralle, rukoukset on kuultu ja oikeastaan tilanne on normalisoitunut. Uskon Herran käyttäneen lääkäreitäkin välikätenään.
Seuraavassa linkissä pintapuolista tietoa:

https://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/ar ... 502_b.html

Siunausta edelleen kaikille ja Herran Armoa ja Rauhaa

Huomenta JP! Joo mnä luin tuon jutun tuosta linkistä ja otti silmiin että sosiaalinen sairaus...

Ja minulle tuli toinen ajatus siitä kuinka heidän kävisi jos he vajoaisivat eikä uskaltaisi hakemaan apua seurakunnasta koska sosiaalinen ihmisten kanssa heitä ahdistaisi? Sori Minä taas oletan asiaa... Siuausta sinulle JP ja kiitos!

Rauhaa vaisuliini...

Sosiaalisesti kilipirauhasen vajaatoiminta voi hoitamattomana ja alkuvaiheessa hoidettunakin aiheuttaa ongelmia ihmisten keskuudessa. Ko. sairaus vaikuttaa niin monella tavalla esim. ulkomuotoon, mielenalueeseen, mistä ainakin seurakunnassa lihalliset uskovat saattavat ymmärtämättömyydessään "katsoa henkilöön" ts. pitää alempiarvoisena jollakin tavoin muista/"massasta" poikkeavaa uskovaa, jolla etenkin diagnosoimaton kilpirauhasen liika-/tai vajaatoiminta saattaa näyttäytyä eri tavoin. Sairaus korjaantuu, mikäli Herra sen parantaa tai jos ei paranna, niin tyroksiini-lääkitys sen tekee ja poistaa oireet. Tyroksiini on siis kilpirauhasen tuottama hormooni, jonka vähäinen tai liiallinen määrä ihmisessä saa aikaa psyykkisiä ja fyysisiä oireita melko laajalla kirjolla. Ja kun näin on niin sillä on vaikutusta, kuten lähes millä muulla sairaudella hyvänsä vaikutusta sosiaaliseen elämään. Myös insuliini on hormooni, jonka tehtävä on säädellä veren sokeritasapainoa elimistössä. Sitä tuottaa haima. Jos haiman toiminnassa esiintyy häiriötä, ilmenee se monella eri tavalla, psyykkisin ja fyysisin oireiluin. Joissain tapauksessa esim. II-tyypin diabeteksessä oireet voivat olla piilossa pitkään tai voi olla vähän oireita, joita sairastunut ei huomaa muutoin kuin epämääräisinä somaattisina (fyysisinä) oireina vähäisessä määrin. Tällöinkin esim. selittämätön väsymys voi olla ensimmäinen oire, jolloin silläkin sairaudella voi olla sosiaalista elämää rajoittavaa vaikutusta. Ei siis mistään sen vakavammasta ole kyse, vaikka hoitamattomana kummatkin sairaudet ovat jopa hengenvaarallisia. Esimerkkejä voisi ottaa vaikka kuinka paljon lisää.

Siunausta ja Rauhaa Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa!

[Watchman]

Toivon että otatte huomioon sen että olen kirjoituksissani käyttänyt joka kerta sanoja "pitkälti" ja "enimmäkseen"
kirjoittaessani psyykelääkkeiden vääristyneestä käytöstä. Eli en näe ja kirjoita täysin mustavalkoisesti asiasta niin-
kuin minut on tuomittu.

Joissain tapauksissa lääkityksen käyttö voi olla paikallaan, jos todella on niin että ongelmat johtuvat todellisesta
fysiologisperäisestä ongelmasta johon lääke todellisesti vaikuttaa. Mutta tarkoitukseni jota suurin osa täällä ei tunnu
haluavan ymmärtää on se suuri ongelma että esimerkiksi masennuslääkkeet ja psykotrooppiset lääkkeet eivät ole
sellaisia. Tämä ei ole mitään salatiedettä vaan yleisesti tunnustettu tosiasia. Ei tiedetä miten ne oikeastaan vaikuttavat,
ollaan vain huomattu niiden jotenkin lievittävän masennusoireta ja siksi niiden käyttöä oikeutetaan. Se on kuitenkin
tutkittu, että pitkässä käytössä ne nimenomaan muuttavat ihmisen aivotoimintaa niin ettei välittäjäaineet enää
toimi normaalisti.

Ongelma tänä päivänä ei ole se että ne jotka oikeasti tarvitsevat lääkitystä eivät sitä saisi. Ongelma on se että aivan
liian monet luulevat tarvitsevansa lääkitystä vaikka siitä ei ole heille kuin pelkkää haittaa.

*Watchman*