"kristillinen heavy" sittenkin syntiä?

[firefall]

Mielestäni on aivan liian yleistävä väittää että kaikki metallimusiikki on aggressiviista. Metallin alalajeja on nykyisin ties kuinka paljon. Joihinkin metallimusiikin alalajeihin kuuluu aggressio, mutta ei kaikkiin.

[pekka]

On puhuttu, että bluesista kaikki lähti liikkeelle, sitten tuli rock ja sitten hevirock eri "alalajeineen". Eräs Black Sabbath-yhtye oli 1970-luvun alussa uranuurtajia tämän pimeyden voimien päämajassa keksityn musiikkilajin tuomisessa maailmaan ihmisten kiusaksi. Toki oli liuta muitakin yhtyeitä samoihin aikoihin ja varsinkin kun oli huomattu, että tämä musiikkilaji rupesi kiinnostamaan nuorisoa ja ylipäätään suurta yleisöä. Yleensä konserteissa ovat humalassa tai pilvessä sekä yhtyeen jäsenet, että yleisön edustajat. Ei blues-konserteissakaan kovin montaa selvää ihmistä yleensä näe. Yleensä näissä massatapahtumissa on kaljateltat ja ensiaputeltat sekavassa tilassa olevia yleisön edustajia varten. Tämän päivän hitti on, että laulun sanat öristään eli ei saa mitään selvää sanoista ja ehkä on parempi ettei saakaan. On tietysti bändejä joiden laulajien sanoista saa selvää mutta se ei muuta tosi asiaa, että tämä musiikkilaji vie ihmisiä pois päin hengellisistä asioista ja Jumalan tahdosta.

Kyllä monta kertaa blues-laulajienkin käheä ääni on peräisin viskistä ja tupakasta. Niiden liikakäytöstä. Vaikka hevirockia soitettaisiin hymyssä suin niin se ei tee sitä tosi asiaa miksikään että paha ei muutu hyväksi. Jumala "edustaa" äärimmäistä Pyhyyttä ja saatana äärimmäistä pahuutta ja niitä ei voi sekoittaa keskenään. Jumalasta ei tule paha ja saatanasta ei tule hyvä. Jompi kumpi on valittava, molempia ei voi saada jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

[tuomarisimson777]

Mitenkäs tulisi suhtautua myös seuraaviin musalajeihin.. Rap,Dance,Eurodance,Punk.. Rappia lukuunottamatta noita ei ole hengellistetty.. Dance tarkoittaa sitä takavuosien "Untsiki-Untsiki-Untsiki"..musaa jota soitettiin autoissa niin että peräluukku tärisi ..heh..

[firefall]

On tietysti bändejä joiden laulajien sanoista saa selvää mutta se ei muuta tosi asiaa, että tämä musiikkilaji vie ihmisiä pois päin hengellisistä asioista ja Jumalan tahdosta.

Minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia. Olen monesti huomannut kuinka Jumala on puhunut sanoitusten kautta. Tätä ei tietenkään tarvitse kenenkään uskoa. Olen huomannut että on aivan erilaista kuunnella sellaista metallimusiikkia jossa sanoituksissa korotetaan Jeesusta kuin sellaista jossa ei puhuta Jeesuksesta mitään.

p.s. olen lukenut kaikki viestit, joten minulle ei kannata vastata ellei löydy uutta perustelua tai näkökulmaa asiaan.

[firefall]

Mitenkäs tulisi suhtautua myös seuraaviin musalajeihin.. Rap,Dance,Eurodance,Punk.. Rappia lukuunottamatta noita ei ole hengellistetty.. Dance tarkoittaa sitä takavuosien "Untsiki-Untsiki-Untsiki"..musaa jota soitettiin autoissa niin että peräluukku tärisi ..heh..

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=OuyPrw8v7dE[/youtube]

Oliskohan tuo sitä eurodancea.

[lara.tomb.raider]

Kyllä monta kertaa blues-laulajienkin käheä ääni on peräisin viskistä ja tupakasta. Niiden liikakäytöstä.

Bluesmusiikki on kategoria, jonka tunnusomaisina merkkeinä ovat 7-soinnut, blue note (ja bluesasteikko), tietymittainen sointukierto. Tähän ei liity laulajan ääni (on se viskiääni tai mikä tahansa) millään muotoa. Blues on ollut alunperin "puuvillapeltojen orjamusiikkia". Enpä usko, että mustat ovat saaneet olla kännissä puuvillapelloilla töissä... Blueskappaleiden sanat ovat usein hengellisiä, varsinkin vanhimpien. Termi "negro spiritual" on lähellä blues musiikkia, toisinaan niitä käytetään myös synonyymeinä.

Laulaja tai soittaja tekee kappaleesta tai kokonaisesta konsertista oman näköisen. Tiedän myös paljon laulajia, jotka eivät koske tupakkaan. Itse en polta enää lainkaan. Alkoholia en nauti "keikkatilanteissa", koska se ei minun mielestäni kuulu työhön. Joitain yksi olut ei haittaa, minua haittaa. Minua ei haittaa myöskään kollegoitten suhtautuminen. Minulla on oma linja: silloin kun ollaan töissä, ollaan töissä. Tiedän myös kanssani samalla linjalla olevia ei-uskovia muusikoita, eli ei alkoholia työtilanteessa.

Kannattaa ottaa asioista selvää, ettei lähde keskustelu luulottelulinjalle.

[pekka]

En tiedä sanoitko minulle, että luulottelen asioista mitä kirjoitan. Voin kertoa sinulle, että en luulottele vaan kerron asioista mahdollisimman totuuden mukaisen kuvan. Jos luulottelisin niin en kirjoittaisi lainkaan. Tietysti voin joskus erehtyä mutta tässä blues-asiassa tiedän kyllä mistä kirjoitan. Jos orjat ovat joskus aikoinaan pelloilla laulaneet ja soittaneet bluesia myös selvinpäin niin se ei tarkoita kaiketi sitä, että tänä päivänä asiat olisivat samalla lailla, vai kuinka? Oletko käynyt blues-festareilla, esimerkiksi Järvenpään puistoblues-tapahtumassa? Olen ollut siellä kaksi kertaa -90-luvun puolivälissä. Meininki ei ole kyllä mistään muualta kuin pimeydestä. Tai ravintolassa missä soitetaan bluesia. Mistä luulet sen hengen olevan kotoisin joka siellä on paikalla ja vallitsee ja hallitsee? Sinua en tunne joten en tiedä kertoa mitään soittamastasi musiikista enkä tiedä kertoa mitään sinustakaan muuta kuin sen, että et varmastikaan ole missään tekemisissä pimeyden voimien kanssa vaan päin vastoin olet uudestisyntynyt Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Pyydän anteeksi jos sanon asiat suoraan mutta mitään pahaa en tarkoita vaan haluan vain yrittää kertoa, että en ole kanssasi aivan samaa mieltä tässä bluesin tämän päivän olemuksessa ja kokonaistilanteessa. Jumalan siunausta sinulle lara.tomb.raider ja Herran Jeesuksen Armoa.

[lara.tomb.raider]

Tarkoitukseni (viimeisimmässä kirjoituksessa) oli erottaa musiikkityyli, lieveilmiöt ja ihmiset toisistaan.
Allekirjoitan sen, että monilla festivaaleilla pääasiallinen tarkoitus on olla humalassa, vetää lääkkeillä tai huumeilla pää sekaisin, harrastaa mahdollisimman monen kanssa seksisuhteita, hajoittaa/ rikkoa paikkoja tai vähintäänkin sotkea festariympäristö ja niin edelleen. Näin se on valitettavan monilla. (Vuosi sitten mieheni pyörää "sahattiin" kaupunkifestareiden aikaan - onneksi ei ajanut jarrujen hajottua kolaria!) Olen mennyt kuuntelemaan konsertteja (tällaisia baarityyppisiä), ollut kerran festareilla töissä (siivoushommissa) sekä ollut myös festareilla kuuntelemassa. Se, että joku tai jotkut käyttäytyvät väärin, toki surettaa minua. Voin muistaa heitä rukouksin ja toivoa Jeesuksen kohtaavan heidät. On myös syytä muistaa, että suuri osa aikuisista käyttää alkoholia kohtuudella myös tuollaisissa festariolosuhteissa. Niissä voi olla joukossa myös uskovia, vaikka eivät olisi aktioporukan kanssa liikkeellä. Lehtien otsikoihin päätyvät "ääritapaukset", joita niitäkin usein väritetään tai vääristellään suurempien myyntilukujen toivossa.

En kuitenkaan syytä musiikin lieveilmiöistä yhtä musiikkityyliä (kuten blues, folk, rock...). Moni uskova voi kuunnella tietyntyylistä musiikkia eikä tee sen seurauksena typeryyksiä. Kyllä se on ihan vaan Saatana, joka saa ihmiset tekemään järjettömiä valintoja elämässään - ja sitten krapula-aamuina mietitään, mitä tulikaan tehtyä. Musiikkia voi kuunnella äänityksinä (lainata kirjastosta cd-levyjä), mutta itse nautin livemusiikista. Se aina syntyy siinä hetkessä ja tilanteessa. Kahta samanlaista live-esitystä kappaleesta/ teoksesta ei ole. Jos vien asiaa vielä pidemmälle: meidän tulee kristittyinä kieltää tietyt musiikkityylit kokonaan lieveilmiöiden pelossa. Ei tarvitse mennä kuin muutama sata vuotta taaksepäin, kun katolinen kirkko hallitsi musiikkielämää. Silloin tietyt sointukuviot (esim. ylinouseva kvartti eli trinos, intervalli, sekä rinnakkaiset kvinttikulut sointujen vaihdoksissa) olivat kiellettyjä. Nykyään näitä sointukuvioita käytetään myös ylistysmusiikissa ilman, että kukaan kiinnittää siihen mitään huomiota. Jonkun korvassa jonkinlainen asia kuulosti huonolta ja se kiellettiin, mutta onneksi nyt musiikki on vapaa tällaisista katolisen kirkon vaikutuksista - ainakin meillä Suomessa

Pekka: tarkoitukseni ei ole loukata sinua. Ymmärrän näkökulmasi asiaan. Se on sinänsä hyvä. Olen nähnyt ja kuullut liikaa sitä, kuinka musiikkityyli (itsessään) ja joidenkin ihmisten käytös (tuota musiikkia kuunnellessaan) sekoitetaan toisiinsa.

[pekka]

Kiitos kirjoituksestasi. En ole loukkaantunut, kiitos kuitenkin. En vain näe blues-musiikissa mitään hengellistä arvoa. Tietenkin sinä saat olla eri mieltä. Arvostan mielipiteitäsi ja paljon olen oppinutkin niistä uusia asioita ja näkövinkkeleitä. Nöyrimmät kiitokseni sinulle niistä.

[John]

Terve! Keskustlun myötä heräsi muutamia ajatuksia, joita tulin tänne jakamaan.

Tietynlainen samaistuminen Jumalattomien kanssa ei ole Jumalan tahto, eli sellainen samaistuminen, joka ei ole Jumalan tahdon mukaista, niin sellaista samaistumista emme saisi harrastaa.

En minäkään ymmärrä minkään örinähevin yms. käyttöä kristityissä piireissä. Mutta päteekö tuo ylempi lainaus pelkästään hevin kohdalla vai myös kevyemmän poprock- ja viihdemusiikin?

David Wilkersonin (rauha hänen muistolleen) "tallista" löytyy nimittäin hyvinkin rankkaa tavaraa, joka ei eroa maallisesta radiopopista muuta kuin sanojen perusteella. Annan muutaman esimerkin, olisi kiva kuulla teidän muidenkin ajatuksia.

https://www.tscnyc.org/media_center.php ... el_ruppert
Rafael Ruppert, kappale Clap Your Hands. Ei tämä tietenkään mitään heavymetallia ole mutta jonkinlaista rokkia kuitenkin, ainakin aloitus.

https://www.tscnyc.org/media_center.php?pg=music&r=1
Kate Conlon, kappale Compromise.

Tiedän kaiken ikäisiä kristittyjä niin täällä Suomessa kuin myös Amerikassa jotka eivät edellämainittua musiikkia hyväksy, koska se tuo heille mieleen klubit ja tanssiravintolat. Muistan myös kun kymmenen vuotta sitten Wilkersonin silloisen Suomen vierailun yhteydessä soitetusta musiikista (joka on selvästi ottanut vaikutteita länsimaisesta pop- ja viihdemusiikista ja jota Times Square Churchissa soitetaan käsittääkseni edelleen) käytiin Netmissionin foorumilla kovaa keskustelua. Siellä tuli esiin, että kyseinen musiikki oli ollut monelle uskovalle shokki ja kauhistus, joka poisti viimeisetkin sulut maailmaa kosiskelevan musiikin tieltä seurakunnissa. Ihmeteltiin myös kuinka Wilkerson oli taipunut keskustelijoiden mukaan ihmiskunnian etsintään ja miten noin suolainen suola oli käynyt lähes mauttomaksi, ja vedottiin hänen aiempiin saarnoihinsa maailmallisen kuuloista musiikkia vastaan. Joku puolestaan vertasi kokouksen tunnelmaa musiikin osalta jopa torontolaisten kokouksiin kokien ilmapiirin hurmoksellisena ja joku toinen taas olisi halunnut kutsua paikalle korvalääkärin ja desipelimittaajan.

Mietin vaan että miten tähän tulee suhtautua?

On tutkittu ja todettu, että klassinen musiikki rauhoittaa ihmistä sekä saa sydämen lyömään rauhallisesti musiikin tahdissa.

Päteekö tämä kaiken klassisen musiikin kohdalla vain osan? Vaikka enempi osa klassisesta musiikista onkin rauhallista, niin mukaan mahtuu myös muunlaistakin kamaa. Mitä esim. tästä pitäisi ajatella? https://www.youtube.com/watch?v=xrIYT-MrVaI (varsinkin 1.45 jälkeinen osio)

Tai vaikka Bachin Toccata And Fuguesta uruilla soitettuna, jota itse pelkäsin pienenä kovasti, enkä näin vanhempanakaan tykkäisi jos se alkaisi keskellä yötä soida vieressä. https://www.youtube.com/watch?v=_FXoyr_FyFw

Siunattua päivää kaikille!