Uskovan opiskelu teologisessa tiedekunnassa?

[rpe]

Olen jonkin aikaa seuraillut tämän palstan kirjoittelua, ja päätin omalta osaltani otaa osaa debattiin. Minusta on hassua, että mietitään, voiko joku opiskella esim teologiaa ym, ikään kuin joku akateeminen ala olisi lähtökohdallisesti väärä. Olen koulutukseltani humanisti, historian opettaja ja opettanut mm antiikin historian erityiskursseja lukiossa. Tämän takia minulle on parinkymmenen vuoden aikana tullut yhä selkeämmäksi se, että jos joku, esim tällä palstalla haluaa olla ”Raamatun alkukielten selittäjä”, tulee hänen osata kieltä ja kulttuuria hyvin. Osaako siis joku täällä suomentaa ja ymmärtää kielen syntaksin ja konnotaatiot suoraan ilman nettisanakirjaa ja kielioppia novum testamentum graecesta tai biblia hebraicasta? Siksi esim oikeat teologit uskaltavat käyttää KR 1992 käännöstä, koska se on selkeämpi, Qumran tekstivariaatiot huomioivan aivan riittävä uskon oppi autuuteen. Kiivailu esim 33/38 käännöksen ”sanatarkemmasta” paremmuudesta johtaa minusta helposti omaa hurskautta ja pätemisen tarvetta korostavaan pyhyyskilpalaulantaan. Siksi pidän suuressa arvossa myös Hieronymoksen Versio Vulgataa, koska sen latinalaisen kirjallisuuden ja varhaisen kirkollisuuden todellinen mestariteos (vaikkakin siinä esim LK2:1 käännetään ”dynaamisesti –factum est, Ἐγένετο δὲ ). Tämä siksi, että katolisen kirkon tieteellinen raamatuntutkimus on tällä hetkellä monin paikoin aivan maailman huippua. Raamattu itse kyllä kestää Jumalan sanana (huom ei Sana) tieteellisen tutkimisen, mutta kestämmekö me eri variaatioita ajatella asioista, esim evoluutiosta, orjuudesta tai kirkon virasta ja tasa-arvosta. Itselleni luovuttamattomasta kristinuskon aarteesta eli lapsikasteesta puhumattakaan. Eihän täälläkään kukaan ole vain ”raamatullinen”, vaan tuo tulkintoihinsa itsestään selvänä ja huomaamatta hyvin monia varhaisen kristillisyyden painotuksia ym, kuten lain/armon paavalilainen painotussuhde, kolminaisuusoppi, Jeesuksen kaksiluonto-oppi jne. Historian ja teologian ymmärtäminen osana suurta jumalallista johdatusta ja kertomusta on siis jokaisen kristityn velvollisuus. Tarvitsemme siis paljon hyvää Raamatun ja historian tutkimusta. Yliopistotasoa myöten.

[Aamu-Usva]

Tuo alkukielten selittäminen on kyllä vaativaa hommaa. Itse olen aiemmin Israelissa asuessani opiskellut hepreaa ja kävin maahanmuuttajien kielikurssin, joka oli todella tehokas. Osaan (tai ainakin osasin silloin) puhua hepreaksi päivittäiset normaalit asiat, mutta en kyllä edes lähde yrittämään tällä nykyheprean taidollani jotain uutta Raamatun käännöstyötä Minulla on hepreankielinen Raamattu, mutta sekin on nykyhepreaksi tehty käännös enkä tiedä onko se yhtään sen parempi kuin käyttöraamattuni eli tuo 33/38 suomenkielinen versio.

Yliopisto-opiskelun kritisoiminen on mielestäni vain tietämättömyyttä. Suurin osa uskovista on vähemmän koulua käyneitä eivätkä he tunne akateemista maailmaa, mikä tekee siitä jotenkin pelottavan. Ihan tavallista työtä akateemisetkin kuitenkin joutuvat tekemään. Siitä olen joskus aiemminkin puhunut, että esimerkiksi puusepän annetaan helposti tuoda esimerkkejä hengellisiin asioihin omasta työstään, mutta esimerkiksi psykologin tai jonkun tutkijan on paljon vaikeampi uskovien hyväksymällä tavalla liittää oman työnsä asioita hengelliseen elämään, vaikka samalla tavalla hekin elävät uskoaan todeksi myös työssään.

Mutta se hyvä puoli tässä on, että uskovat akateemiset eivät pääse ylpistymään, kun heidän oppiarvojaan ei todellakaan veljien ja sisarten keskuudessa arvosteta Ei sellaisia asioita kuulukaan arvostaa. Minä itse arvostan työtä tekeviä ahkeria ihmisiä oli heillä koulutusta tai ei.

[uuhi]

Kirjoitin aiemmin näin: "Hengessä vaeltava uskova kouluttautuu korkeasti jo Jumala sitä juuri häneltä tahtoo." Tuon 'jo'-sanan oli kylläkin tarkoitus olla 'jos'.

Aamu-usva, ajattelen että joskus voi olla myös sellaisia tapauksia, että uskova luulee että elohim tahtoo uskovan tekevän jotain, jota kuitenkaan elohim ei ole tarkottanut eikä tahdo, vaan kyse on uskovan väärästä luulosta.


Olen havainnut joillain akateemisesti koulutetuilla, vaikka heitä pidetään veljenä ja sisarena, epäkunnioittavaa suhtautumista raamattua ja elohimia kohtaan, sekä myös ylimielisyyttä ja pätemisenhalua, ja olen arvellut että ehkä heidän akateeminen koulutuksensa on aikaansaanut sellaista.


Let no one deceive himself; if any one doth seem to be wise among you in this age -- let him become a fool, that he may become wise
for the wisdom of this world is foolishness with elohim, for it hath been written, 'Who is taking the wise in their craftiness;'
and again, 'The lord doth know the reasonings of the wise, that they are vain.'



[1.kor 3:18-20]


O timotheus, the thing entrusted guard thou, avoiding the profane vain-words and opposition of the falsely-named knowledge,
which certain professing -- concerning the faith did swerve; the grace is with you. Amen


[1.tim. 6:20-21, young's literal translation]



See that no one shall be carrying you away as spoil through the philosophy and vain deceit, according to the deliverance of men, according to the rudiments of the world, and not according to messiah,


[kol. 2:8]



Become not yoked with others - unbelievers, for what partaking is there to righteousness and wrong
and what fellowship to light with darkness? and what concord to messiah with belial? or what part to a believer with an unbeliever?
and what agreement to the sanctuary of elohim with idols? for you are a sanctuary of the living elohim, according as elohim said -- 'I will dwell in them, and will walk among them, and I will be their elohim, and they shall be my people,wherefore, come you forth out of the midst of them, and be separated, saith the lord, and an unclean thing do not touch, and I -- I will receive you,
and I will be to you for a father, and you -- you shall be to me for sons and daughters, saith the lord almighty.'



[2. kor. 6:14-18]


Älkää eksykö, huono seura hyvät tavat turmelee, awake up righteously, and sin not; for some are ignorant of elohim: for shame to you I say it.



[1.kor. 15:33-34]



Autuas se mies, joka ei vaella väärien neuvossa, ja ei seiso syntisten tiellä, ja ei istu kussa pilkkaajat istuvat



[Psalmi 1:1, v. 1776 käännös hieman korjattuna]



Mutta pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä messiasta kohtaan.


[2.kor. 11:3]
[tämä on viimeinen viestini tähän keskusteluun]

[vaisuliini]

*
Olen samaa huomannut kuin Uuhi. En halua syyllistää ketään sairaanhoitajista enkä yleistä mutta minä sain haukut eräältä sairaanhoitajalta uskovalta. Hän lähetteli minulle monta tekstiviestiä ja koitti kääntää minun pääni uskomaan johonkin mikä ei ole Raamatun mukaista. Eräs uskonveli kertoi minulle että hänen sisko joka on sairaanhoitaja uskova, pakotti ottamaan rokotuksen ja sai kans haukut siskolta.

[JHK]

Olen jonkin aikaa seuraillut tämän palstan kirjoittelua, ja päätin omalta osaltani otaa osaa debattiin. Minusta on hassua, että mietitään, voiko joku opiskella esim teologiaa ym, ikään kuin joku akateeminen ala olisi lähtökohdallisesti väärä. Olen koulutukseltani humanisti, historian opettaja ja opettanut mm antiikin historian erityiskursseja lukiossa. Tämän takia minulle on parinkymmenen vuoden aikana tullut yhä selkeämmäksi se, että jos joku, esim tällä palstalla haluaa olla ”Raamatun alkukielten selittäjä”, tulee hänen osata kieltä ja kulttuuria hyvin. Osaako siis joku täällä suomentaa ja ymmärtää kielen syntaksin ja konnotaatiot suoraan ilman nettisanakirjaa ja kielioppia novum testamentum graecesta tai biblia hebraicasta? Siksi esim oikeat teologit uskaltavat käyttää KR 1992 käännöstä, koska se on selkeämpi, Qumran tekstivariaatiot huomioivan aivan riittävä uskon oppi autuuteen. Kiivailu esim 33/38 käännöksen ”sanatarkemmasta” paremmuudesta johtaa minusta helposti omaa hurskautta ja pätemisen tarvetta korostavaan pyhyyskilpalaulantaan. Siksi pidän suuressa arvossa myös Hieronymoksen Versio Vulgataa, koska sen latinalaisen kirjallisuuden ja varhaisen kirkollisuuden todellinen mestariteos (vaikkakin siinä esim LK2:1 käännetään ”dynaamisesti –factum est, Ἐγένετο δὲ ). Tämä siksi, että katolisen kirkon tieteellinen raamatuntutkimus on tällä hetkellä monin paikoin aivan maailman huippua. Raamattu itse kyllä kestää Jumalan sanana (huom ei Sana) tieteellisen tutkimisen, mutta kestämmekö me eri variaatioita ajatella asioista, esim evoluutiosta, orjuudesta tai kirkon virasta ja tasa-arvosta. Itselleni luovuttamattomasta kristinuskon aarteesta eli lapsikasteesta puhumattakaan. Eihän täälläkään kukaan ole vain ”raamatullinen”, vaan tuo tulkintoihinsa itsestään selvänä ja huomaamatta hyvin monia varhaisen kristillisyyden painotuksia ym, kuten lain/armon paavalilainen painotussuhde, kolminaisuusoppi, Jeesuksen kaksiluonto-oppi jne. Historian ja teologian ymmärtäminen osana suurta jumalallista johdatusta ja kertomusta on siis jokaisen kristityn velvollisuus. Tarvitsemme siis paljon hyvää Raamatun ja historian tutkimusta. Yliopistotasoa myöten.

Tervetuloa palstalle rpe. Aika paljon tästä käännösjutustelusta ja tee-se-itse-teologiasta tekee kristinuskosta salatiedettä ja ruokkii samalla "tietäjien" ylpeyttä. Sama vaara vaanii luonnollisesti teologian opiskelijoita. Minusta hyvä vastalääke on sellainen "platoninen" nöyryys, jossa pidetään mielessä se että me emme loppujen lopuksi tiedä mitään. Meillä on kasa näitä palikoita joista sitten kukin rakentaa miten taitaa.

edit. Aika pelottavaa on sellainen outo epäluottamus, joka vallitsee oppineiden ja "oppimattomien" välillä - ihan kuin olisimme toisillemme ulkomaalaisia. Mistä tämä tällainen asenne kumpuua?

[pekka]

Itselleni luovuttamattomasta kristinuskon aarteesta eli lapsikasteesta...

Tervetuloa foorumille keskustelemaan rpe.


Saanko kysyä sinulta mitä tarkoitat tuolla lauseellasi jonka tuohon ylle lainasin?

Kiitos sinulle kirjoituksestasi ja Siunausta päivääsi.

[Aamu-Usva]

Uuhi kirjoitti: "Olen havainnut joillain akateemisesti koulutetuilla, vaikka heitä pidetään veljenä ja sisarena, epäkunnioittavaa suhtautumista raamattua ja elohimia kohtaan, sekä myös ylimielisyyttä ja pätemisenhalua, ja olen arvellut että ehkä heidän akateeminen koulutuksensa on aikaansaanut sellaista."

Varmasti jotkut akateemisesti koulutetut uskovat ovat epäkunnioittavia, ylimielisiä ja pätemisen haluisia. Se ei kuitenkaan välttämättä ole akateemisen koulutuksen seuraus. Olet varmasti tavannut samanlaista myös kouluttautumattomissa uskovissa? Minä ainakin olen. Monella meistä on oppimista vielä siinä, että todella sydämestämme pitäisimme toista parempana kuin itseämme ja toisten mielipiteitäkin parempina kuin omiamme, että varttuisimme keskinäisessä rakkaudessa (1.Tess.4:10).

Oma akateeminen koulutukseni on tullut kohdalleni ihan itse siihen kummemmin pyrkimättä tai sitä tavoittelematta. Uskoon tullessani olin matkailuvirkailija, mutta sillä alalla ei silloin ollut juurikaan töitä. Tein pätkätöitä ja mietin uutta uraa, koska olin vasta vähän päälle parikymppinen. Hain sitten opiskelemaan sairaanhoitajaksi juuri ennen uudestisyntymistäni. Muistan kuinka iloinen olin, kun pääsin kouluun. siinä vaiheessa olin jo uskossa. Sairaanhoitajaopintoni kestivät kauan, koska niiden lomassa sain kaksi ensimmäistä lastani. Valmistuttuani Jumala johdatti minut työpaikkaan, jossa sekä lähiesimieheni että hänen esimiehensä olivat molemmat uskossa. Sain sieltä heti vakituisen työn ja samassa pestissä olen yhä edelleen, tosin nyt itse esimiehenä. Vuoden työskenneltyäni aloin odottaa kolmatta lastani ja ajattelin äitiys- ja hoitovapaiden iloksi hakea hoitotiedettä opiskelemaan. En oikeastaan edes ajatellut akateemista tutkintoa, vaan itse opiskelua, joka toisi parempia valmiuksia toimia sairaanhoitajana ikääntyneiden parissa. Sitten kävi niin, että tutkimuksen tekeminen vei minut mukanaan jo kandityövaiheessa. Gradun valmistuttua professorini pyysi mukaan tutkimusryhmäänsä, jonka puitteissa nyt siis olen hakenut tohtoriopiskelijaksi. Siinäkään ei kiinnosta se tohtorius, vaan tutkimuksen tekeminen aiheesta, jonka koen käytännön hoitotyölle hyvin merkittäväksi. Ikääntyneiden hoitotyö ei ole ihan kohdillaan ja tarvitaan uusia innovaatioita, jotta sen laatua pystytään parantamaan, vaikka on turha odottaa enempiä varoja kyseiselle hoitotyön osa-alueelle.

[rpe]

Itselleni luovuttamattomasta kristinuskon aarteesta eli lapsikasteesta...

Tervetuloa foorumille keskustelemaan rpe.


Saanko kysyä sinulta mitä tarkoitat tuolla lauseellasi jonka tuohon ylle lainasin?

Kiitos sinulle kirjoituksestasi ja Siunausta päivääsi.

hei!

sen enempää menemättä turhiin ja hyödyttömiin kasteväittelyihin, haluan korostaa vain omaa kokemusta kasteesta: minulle kaste on aina, kaikissa tilanteissa Jumalan teko ihmiselle, siksi lapsen kaste on minulle äärimmäinen osoitus Jumalan armosta ja pelastushalusta ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kun arjessa, aina silloin tällöin kun epäusko ja synti ja ahdistus omasta kelvottomuudesta painaa päälle, saan palata kasteen armon äärelle ja todeta, että olen kastettu, olen pelastettu armosta. Uskon, että kyseessä on nimenomaan Pyhän Hengen työ, ei oma teologinen tai sielullinen päättely. Siksi minulla kaste ja ehtoolliskysymyksessä on puhdas omatunto. Kirkon sakramentit ovat itselleni tie armon maailmaan, jossa Jumala toimii, en minä syntisenä, mutta kuitenkin armahdettuna. Simul iustus, et peccator!

[pekka]

Itselleni luovuttamattomasta kristinuskon aarteesta eli lapsikasteesta...

Tervetuloa foorumille keskustelemaan rpe.


Saanko kysyä sinulta mitä tarkoitat tuolla lauseellasi jonka tuohon ylle lainasin?

Kiitos sinulle kirjoituksestasi ja Siunausta päivääsi.

hei!

sen enempää menemättä turhiin ja hyödyttömiin kasteväittelyihin, haluan korostaa vain omaa kokemusta kasteesta: minulle kaste on aina, kaikissa tilanteissa Jumalan teko ihmiselle, siksi lapsen kaste on minulle äärimmäinen osoitus Jumalan armosta ja pelastushalusta ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kun arjessa, aina silloin tällöin kun epäusko ja synti ja ahdistus omasta kelvottomuudesta painaa päälle, saan palata kasteen armon äärelle ja todeta, että olen kastettu, olen pelastettu armosta. Uskon, että kyseessä on nimenomaan Pyhän Hengen työ, ei oma teologinen tai sielullinen päättely. Siksi minulla kaste ja ehtoolliskysymyksessä on puhdas omatunto. Kirkon sakramentit ovat itselleni tie armon maailmaan, jossa Jumala toimii, en minä syntisenä, mutta kuitenkin armahdettuna. Simul iustus, et peccator!

Kiitos vastauksestasi rpe.

Mutta olisi tarpeellista kuulla miksi olet päätynyt tuohon näkemykseesi että niin sanottu vauvakaste olisi Jumalan tahto? Onko mielestäsi Raamatussa jokin kohta tai joitain kohtia mitkä mielestäsi tukevat tuota näkemystäsi "kasteen armosta"?

Voitko laittaa ne kohdat tähän ketjuun näkyville että voimme sitten yhdessä pohtia ja keskustella opetetaanko niissä kenties tuosta "kasteen armosta" mistä kerroit? Koitetaan keskustella rauhallisesti ja asiallisesti.

Kiitos sinulle rpe.

[rpe]

Kiitos vastauksestasi rpe.

Mutta olisi tarpeellista kuulla miksi olet päätynyt tuohon näkemykseesi että niin sanottu vauvakaste olisi Jumalan tahto? Onko mielestäsi Raamatussa jokin kohta tai joitain kohtia mitkä mielestäsi tukevat tuota näkemystäsi "kasteen armosta"?

Voitko laittaa ne kohdat tähän ketjuun näkyville että voimme sitten yhdessä pohtia ja keskustella opetetaanko niissä kenties tuosta "kasteen armosta" mistä kerroit? Koitetaan keskustella rauhallisesti ja asiallisesti.

Kiitos sinulle rpe.[/quote]


luulen, että helpoimmalla päästään kun luettaisiin esim Lähetyshiippakunnan piispanaan pitämänsä TT Matti Väisäsen kirjat "Pyhä kaste Raamatussa ja Pyhä kaste kirkossa". Voi olla, että jos laitan tänne liudan , joskus jopa asiayhteydestäänkin irroitettuja Raamatun kohtia, keskustelu ei välttämättä hyödytä niin paljon kuin hienosti toivomasi rauhallinen ja asiallinen keskustelu vaikeasta aiheesta. Minulla on ystäviä vapaissa suuntauksissa (hellunt.kko ja vapaakko) ja ole kokenut hyvänä tapana, että kasteesta ei kannata välttämättä hirveesti vääntää, koska näkökulmaerot ovat ilmeiset, mutta kuitenkin samaan Jumalaan uskomme ja samasta sovituksesta riemuitsemme. Itselleni heräsi halu lähinnä vain lyhyesti tuoda esille omaa taustaa, koska on hyvä olla rehellinen ja avoin. Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, akateeminen keskustelu esim kasteesta ja sakramenttiteologiasta on Suomessa varsin kevyttä, mutta esim USA:ssa suomalainen suuresti arvostamani prof TT Veli-Matti Kärkkäinen on helluntailaisena tehnyt uraa uurtavaa työtä ekumenian alalla, jossa tunnustetaan väriä mutta iloitaan ja etsitään sitä, mikä yhdistää. Historioitsijana sanoisin, että sosialistinen fysiikka ja matematiikka NL:ssa oli yhtä hyvää, ellei jopa parempaakin kuin lännessä, vaikka yhteiskunnallinen ja ideologinen tausta oli kovin erilainen. (sosialismia en kuitenkaan haluais muuten tähän enää sotkea ...