Kristityille vanhemmille!

[systeri]

Munmielestä suloista että Herman ja lonelyrider haluavat uskoa lapsenomaisesti siihen että vanhempien läsnäololla ja opetuksella on mahdollisuus onnistua lähes sataprosenttisesti kasvatuksessa.Jos olisin nuori voisin uskoa ihan yhtä onnellisesti ja uskon että varmaan jotkut ovat onnistuneetkin.Mutta on monia tekijöitä joittenka takia innolla ja rakkaudella lapsiaan kasvattaneet vanhemmat ovat saaneet harmaita hiuksia itselleen kun on ilmennyt ongelmia matkan varrella ja kaikki ei ookkaan mennyt putkeen vaikka yritys on ollut hyvä 10..paljon uhrautumista ja rukouksia lapsen puolesta.En halua maalata mitään kuvia seinille, mutta monet vanhemmat voisivat masentuakkin noista tutkimustuloksista.
Sen uskon että siinä missä ihminen on epäonnistunut ..sen Jumala voi korjata ja tehdä "lähes" täydelliseksi...siinä on lohtu ja toivo

[Herman]

Munmielestä suloista että Herman ja lonelyrider haluavat uskoa lapsenomaisesti siihen että vanhempien läsnäololla ja opetuksella on mahdollisuus onnistua lähes sataprosenttisesti kasvatuksessa.

Täytyy ihan vähän korjata, sillä olen oikeastaan sitä mieltä että vanhempien läsnäololla ja opetuksella ollaan jo onnistuttu 100%:sti kasvatuksessa. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

[systeri]

Munmielestä suloista että Herman ja lonelyrider haluavat uskoa lapsenomaisesti siihen että vanhempien läsnäololla ja opetuksella on mahdollisuus onnistua lähes sataprosenttisesti kasvatuksessa.

Täytyy ihan vähän korjata, sillä olen oikeastaan sitä mieltä että vanhempien läsnäololla ja opetuksella ollaan jo onnistuttu 100%:sti kasvatuksessa. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Joo ..tai en Läsnäolo ei aina oo tae siitä että ollaan onnistuttu."huono päivä" ja yks väärään aikaan lausuttu "väärä sana tai lause"
voi vahingoittaa pitkäksi aikaa lapsen sisintä tai itsetuntoa.Aina et välttämättä edes huomaa sitä milloin vahingoitat...ne asiat voi tulla vastaan vasta vuosia myöhemmin lapsen kertomana tai oireiluna.Tiedän tapauksia moniakin.Ja lapsen luonteesta on kiinni miten hän asian ottaa...onko herkkä lapsi vai hälläväliä toisesta korvasta ulos tyyppi ja kaikkea.Tai sitten lapsi alkaa ihannoida "vääriä" asioita joita et itse tahtoisi.
Täydellisiä kasvattajia...onko niitä olemassa?En oo mikään asioitten tuntija ..puhun vaan kokemuksesta ja siitä että tunnen useita ihania uskovia vanhempia joiden perheessä on jonkun kohdalla tavallaan epäonnistuttu,että ei se aina oo niin ruusuista.Kurja edes kirjoitella tämmösiä mutta näin se vaan on..ei kuitenkaan aina tarvitse epäonnistua .Toivotaan ja uskotaan että lapset kasvaa tasapainoisiksi nuoriksi.

[lonelyrider]

Mikä siinä lapsenomaisessa uskossa on vikana? Eikö se ole raamatunmukaistakin, uskoa niinkuin lapsi uskoo, ei niinkuin aikuisen, ihmisen mieli, käskee uskomaan? En tarkoita tällä ettenkö olisi aikuinen... mutta lapsen usko kyllä tarvitaan, jos aikoo uskoa niin että sillä oikeasti on muuttava voima meidän elämässämme.

Uskon, että Jumala ohjaa minun ja perheeni elämää, myös kasvatustani, niin kuin rukouksessani olen anonut, että Hän pitäisi perheestämme huolta, lapsistani huolta ja siunaisi meitä... voiko silloin mennä mikään vikaan, jos uskon Jumalaan... jos uskon järkeeni, rikkonaisia tunteitani, mieltäni... epäilen, mutta se ei olekaan uskoa, usko kumpuaa sisimmästä. Vertaamaan en voi alkaa toisiin ihmisiin, toisiin uskoviin, koska en voi jäädä katsomaan seikkoja, jotka on jonkun toisen elämää, en voi tietää toisen elämästä loppupeleissä kuin ehkä näin karkeasti luokiteltuna "tuhannesosan", voin vain uskoa niihin lupauksiin, jotka näen raamatusta ja joihin uskon raamatusta, sanasta, Jumalan sanasta. Jos en usko, niin mitä uskoni sitten merkitsee, ei mitään.

Tämä yhteiskunta jossa elämme, on lankeemuksen ihmisen aikaansaamaa, ei sen opetus ja arvot kumpua Jumalan sanasta, kuinka voisikaan, kun tiedämme mitä tapahtui paratiisissa. Kaikki se ihanuus jonka Jumala antoi luodulleen, ihminen halusi vaihtaa tähän missä elämme, yhteiskunta jossa vaatimukset kasvavat, ihmiset ovat pahoinvoivia, raha on tärkeämpää kuin perhe, elämän arvoissa minä on tärkeämpää kuin kuin perhe, status, hyvinvointi... kuinka vaikea tässä yhteiskunnassa on löytää Jumalan valtakuntaa ja Hänen antamaa rikkautta... ehkä vanhana kuolee elämänsä eläneenä, mitä saaneena? Jos ei löydä Jumalan valtakuntaa jo täällä maanpäällä.

(ja huomautus taas, ei kohdistettu kellekään kirjoittajista, jottei tule väärinkäsityksiä

[systeri]

Ei siinä lapsenuskossa ookkaan mitään vikaa, kun se kohdistuu Jumalaan ja Hänen apuunsa ja voimaansa.Siinä missä me rikotaan tai epäonnistutaan,sen Jumala kykenee korjaamaan ja muuttamaan siunaukseksi.Jumala on täydellinen..Hän kasvattaa jopa aikuisia lasten avulla
Mistähän muuten johtuu esim.semmonen että kun perheen vanhemmat antautuu kokonaan Jumalalle, pistää peliin koko elämän varoineen päivineen ja lähtee esim lähetystyöhön kauas kotoa,niin joku heidän lapsistaan "sairastuu".Joku löytää itämaisia harrastuksia ,huumeita ym "lieveilmiöitä" ja pitkän vaikean tien kautta löytää tien takaisin Jeesuksen yhteyteen tai joku lapsi sairastuu reumaan loppuelämäkseen.Joku lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla pitkään aikaan.. on syntynyt lähetyskentällä ja sekoilee kielten kanssa...menee pitkä aika kun alkaa kielet sujua.Tämä saattaa olla sitä että joka asiasta täytyy maksaa hintaa ja Jumala koettelee meidän uskomme??Uskotaanko me vielä sen jälkeen kun tulee vaikeuksia.
Tottakai me rukoillaan lastemme puolesta ja halutaan heille parasta mahdollista.Toisissa perheissä kasvatus ja onnistuminen on ok...uskosta osattomatkin onnistuu kasvattamaan lapsensa hyvin .Näin kerran sen unen jossa itkin sitä että lapseni kuolee kohta kun mulla on ollut liian suuri käsi.Ajattelin tään hengellisesti niin että lapsenkin täytyy oppia tekemään valinnat itse niin ettei aikuinen oo koko ajan tekemässä valintoja lapsen puolesta...pakottamalla tai jopa lahjomalla että jos luovut tuosta niin saat sitä tai tätä kivaa.Tiedän että näitäkin on.

[lonelyrider]

Henk.kohtaisesti uskon, että Jumala ei jaa kärsimyksiä. Jotkut uskovat ajattelevat ehkä toisin tässä asiassa. Kärsimykset ovat synnin seurausta, siis paratiisin synnin seurausta. Ihminen eli ilman sairauksia, oikein hyvää elämää, kunnes halusi itse valita toisin.

Taaskaan, en osaa sanoa, miksi jollain on milläkin tavalla, ei ole vastauksia toisten elämään, näyttää sitten toiminta silmiimme miltä näyttää. Mutta henk.kohtaisesti uskon, että jos luotan Jumalaan, ei Hän jaa kiviä leivän sijaan, uskon tässäkin vain ja pelkästään raamatun sanaan, koska raamattu kertoo että Jumala pitää meistä huolta... jos jään katsomaan miten se muilla uskovilla on mennyt, niin varmasti alkaa epäuskokin hiipiä mieleeni ja mihin se johtaa pikkuhiljaa, jos antautuu epäuskon valtaan. Tottakai olemme koetuksissa, moninaisissa, mutta olen sitä mieltä, että niitä ei kyllä Jumala jaa, vaan koetukset uskon horjumiseksi tulee paholaiselta.

[lonelyrider]

Jeesus paransi, se on mulle yksi ydinasia, kun puhutaan näistä sairauksista ja mietitään kestä ne on. Jeesus ei tietääkseni ketään jättänyt sairauden valtaan, joka pyysi Häneltä apua. Samoin voi olla tänäpäivänä, jos oikeasti uskomme siihen.

Ja sitten niistä huumeiden valtaan joutumisesta ja itämaisesta opista, selevää paholaisen työtähän se on, saanut lapsoset houkuteltua väärille jäljille. Paholaisen metkut on moninaiset, kait siksi lapsille se raamatun tunteminen tulisi olla tärkeää, jotta oppisi tietämään, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Ei se että on uskossa joku perhe, niin kerro välttämättä siitä, että lapset tietäisivät mitään uskosta, kokemuksesta voin sanoa, esim. meille kun olimme lapsia ei koskaan puhuttu uskosta sillä tavoin opettavaisesti, se oli lähinnä lyömäase, jolloin pääsi sanomaan vaan että " niinhän raamattu sanoo, että lopunaikoina lapset nousevat vanhempiaan vastaan jne".

[systeri]

Mulle tuli mieleen tämä Raamatunpaikka

Joh 9
1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.
2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?"
3 Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.

[lonelyrider]

Niin juuri, eli se mitä Jeesus teki tälle miehelle, Jumalan teot tuli julki sen kautta.

Itse asiassa kun tuota kappaletta lukee eteenpäin, ymmärtää vertauksen merkityksen... eli lopussa Jeesus sanoo fariseuksille että kun he sanoivat näkevänsä, sen takia heissä synti pysyi.

Eli aina pitäisi laittaa koko merkitys esille, ei yksittäisiä pätkiä... se minnuu vähän uskovissa ihmetyttää, että kun kertoo Jumalan hyvyydestä, lähretään ikäänkuin kampittamaan sitä ja tekemään Jumalasta jokin joka antaakin pahaa ja yritetään sitä Jumalan sanalla todistaa(toivottavasti ymmärsin nyt väärin tämän tarkoitusperän tälle raamatuntekstin pätkälle ja sori jos ymmärsin väärin, mutta laitan silti tämän ajatukseni kun tekee vähän surulliseksi ajatus siitä)

[systeri]

No kiitos ojennuksesta ..mutta tämä oli vaan siihen kun sanoit että Jumala ei jaa sairauksia, mutta mielestäni Hän sallii niitä että Jumalan nimi saisi kirkastua.Aina ei ihminen parane, mutta sekin täytyy hyväksyä.
Mulle tuli vaan jotenkin niin menestysteologinen "tatsi" tähän asiaan kun luin näitä