Voiko uskova elää synnittömästi?

[systeri]

Auts en ymmärtänyt...mitä se opetus oli kun viimeksi oltiin tekemisis?

[hrmn]

Auts en ymmärtänyt...mitä se opetus oli kun viimeksi oltiin tekemisis?

Tällain samalla tavalla olen uskonut ja opettanut pidempään. Eli että uskova voi elää tekemättä syntiä. En ole koskaan opettanut, että uskova ei kykenisi tekemään syntiä.

[systeri]

Anteeksi...joo no ei sun opetus varmaan ollu ihan niin tiukkaa jos sulla oli silloinkin ne turvaverkot olemas

[hrmn]

Anteeksi...joo no ei sun opetus varmaan ollu ihan niin tiukkaa jos sulla oli silloinkin ne turvaverkot olemas

Tällaista oon kirjoitellut tänne foorumille 18.5.2013 (kun näistä asioista viimeksi keskusteltiin):

Lankeaminen on sitten asia erikseen. Raamatussa sanotaan, että "seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen" (Snl.24:16). Uskovina voimme langeta, mutta kun nousemme ja annamme Jeesuksen veren puhdistaa sydämemme, saamme taas Jumalan armosta kulkea vapaudessa Kristuksessa.

(Keskustelussa: https://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic ... 6&start=70)

Eli kyllä se turvaverkko on siellä aina ollut

[hrmn]

Mutta tarkoitus ei ole jäädä tänne pidemmäksi aikaa, joten

[PetriFB]

Mutta tarkoitus ei ole jäädä tänne pidemmäksi aikaa, joten

Terveiset täältä minulta Hermannille ja koko perheelle.

[vaisuliini]

*
Kun vauva on taivaskelpoinen, se pääsee taivaaseen. Mutta kun lapsi alkaa kasvaa ja kehittyä niin alkaa ymmärtää syntiä. Siinä hetkessä taivaskelpoisuus lakkaa olemasta ja hänestä tulee syntinen ihminen ja tarvitsee Vapahtajaa ja Jumalan armoa voidakseen pelastua. Synnittömyysoppi ei tunnu täsmäävän mitään koska uskova joka on pelastettu Jumalan armosta, edelleen syntinen ja koska se ymmärtää syntiä. Kaikki pienet lapset ja vauvat jotka ovat taivaskelpoisia, eivät vielä ymmärrä syntiä. Tällainen ajatukseni...

[toni t]

Tuon yhden näkökulman vielä tähän pystyykö uskova elämään tekemättä syntiä. Kun tunnustamme syntimme ja teemme niistä parannuksen niin saamme ne anteeksi uskosta Herraan Jeesukseen. Ajatellaanpa että nyt me jokainen mennään Herran eteen ja tunnustetaan syntimme ja tehdään parannusta ja rukoillaan ja anotaan syntejämme anteeksi Jumalalta.

Jumala antaa meille syntimme anteeksi Jeesuksen uhrin vuoksi ja näin saamme jatkaa puhtaalta pöydältä synnittöminä. Olemme siis synnittömiä mutta voimmeko elää nyt niin ettemme enään koskaan lankeaisi syntiin? Tämähän on nyt se kuuma peruna josta on väännetty. Voimmeko olla varmoja ettemme enään koskaan lankea syntiin ja ettemme enään koskaan joudu pyytämään syntejä anteeksi ja tekemään parannusta? Voiko ihmisestä tulla tässä ajassa niin täydellinen että hän kestää kaiken sama mitä eteen tulee ja miten ja kuinka paljon niin ettei ikinä lankea enään edes pieneen syntiin?

Jos minä esimerkiksi istun tunnin tuolilla ja rukoilen niin en uskoakseni tee tuntiin syntiä. Jos siis voin olla tunnin tekemättä niin miksi en koko loppuelämää. Tämän olen joskus kuullut - tämän synnittömyysopin tueksi.

Asiahan on kuitenkin niin että kukaan meistä ei tiedä sitä mitä elämä meille tuo eteen. Emme voi etukäteen tietää sitä minkälaisiin tilanteisiin ja viettelyksiin me tulevaisuudessa voimme joutua. Uskossaan kasvaneet kristityt voivat varmasti elää pitkältäkin tuntuvia aikoja ilman hairahdusta (mihinkään) syntiin mutta sillä ei voi perustella sitä että koska noin kauan pystyi elämään ilman syntiä niin miksi ei loppuelämää.

Sillä me emme voi tietää mitä loppuelämä tuo eteemme - emme voi tietää niitä tilanteita joihin voimme tulevaisuudessa joutua. Ja itseasiassa emme voi ihmisinä edes tietää täydellisesti sitä milloin aina rikomme Jumalaa vastaan eli teemme syntiä. Voiko joku sanoa että tuntee täydellisesti Jumalan tahdon ja kirjoitukset ja myös omat tekonsa niin että voi olla varma että tietää heti jos rikkoo pienessäkin Jumalaa kohtaan?

Voiko joku sanoa nyt että pelastuu 100% varmuudella. Pelastuisi varmaan jos on uskossa ja tehnyt rukouksessa parannuksen Jeesuksen edessä juuri entisistä synneistään jos kuolisi heti syntien anteeksi anomisen jälkeen mutta voiko joku sanoa että tulee pysymään aina ja varmasti uskossa (lankeamatta edes pieneen syntiin) sama mitä tulisi eteen eikä missään tilanteessa lankeaisi enään mihinkään pieneenkään virheeseen (syntiin)?

Jos joku voi etukäteen sanoa että pystyy niin hän korottaa itsensä Jumalan paikalle. Vain Jumala voi kestää kaikki kiusaukset ja tilanteet mitä ikinä voisi tulla eteen. Raamatttu ilmoittaa että viimeisinä aikoina monet Kristuksessa olevatkin lankeavat niin pois uskosta etteivät edes pelastu ja on tuleva vielä niinkin vaikea aika että jos Jumala ei sitä olisi lyhentänyt niin ei yksikään ihminen (elossa oleva) voisi silloin pelastua mutta valittujen tähden Jumala on lyhentänyt sen ajan.

Miten siis joku voisi nyt sanoa että on mahdollista elää synnittömästä? Tietysti on jonkin aikaa mutta mistä me tiedämme sen kestämmekö koko loppuelämäämme sillä sanankin mukaan monet lankeavat pois Kristuksesta. Jotenka mielestäni opetus että uskova voi elää synnittömästi on todella harhaanjohtava ja eksyttävä sillä uskova voi tietysti elää synnittömästä jonkinaikaa kun on tehnyt parannuksen mutta kukaan meistä ei voi tietää sitä mitä elämä meille tuo eteen ja kestämmekö varmasti ne tilanteet niin ettemme lankeaisi koskaan enään syntiin.

Itseasiassa mielestäni jo se on syntiä (Jumalan tahdon vastaista) sanoa että ihminen voi elää synnittömästä koko loppuelämänsä kunhan vain on saavuttanut tarpeeksi korkean tason kasvussaan. Se on ylpeyden syntiä jossa ihminen olettaa tietävänsä tulevan ja sen mitä hän voi tehdä ja mitä hänelle ei voi tapahtua jne.. Meidän tulisi sanoa nöyryydessä että jos Herra tahtoo ja me elämme niin me tahdomme pyrkiä elämään Herran tahdon mukaan. Mutta jos me jo edeltäkäsin julistamme että voimme elää Herran tahdon mukaan aina ja sama missä tilanteessa niin sorrumme ylpeyden syntiin kerskailussamme. Kaikki senkaltainen kerskaus jossa etukäteen julistetaan mitä voidaan tehdä on pahasta sillä me emme tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Jaak.4:13. Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme,
14. Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo.
15. Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä.
16. Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha.
17. Sillä joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi.

[Jasmiini]

[PetriFB]

Kellä on rohkeutta.. mennä Herran Jeesuksen luo ja pyytää:

Jeesus, jos minulla on syntiä, näytä se minulle. Näytä minulle minun sydämeni tila.
Jos minun silmäni on sokeat, avaa minun silmäni näkemään ja korvani kuulemaan.
Kohtaa minua Herra Jeesus.

Jumalalle ei sitten kannata valehdella.
Onko rohkeutta pyytää vai sanoa vain, että en tarvitse, olen jo rikas.

Asia on juuri näin. Hieno kirjoitus.