Lihassani on tupakanhimo! Apua!

[Masa]

No höh yritin kirjoittaa niin että jokainen ymmärtää. Anteeksi vain yritän selittää ajatustani hieman enemmän.
Tärkeää on sitten muistaa ettei kirjoittamani ole sinulle mikään lakiteksti minulta. - no mitä tässä selittämään tämän enempää turpaan tulee kuitenkin jossain välissä

Asiaan

Lähtökohta ajatukselle on seuraavat Raamatun jakeet

1.korinttolaiskirje
7:32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;
7:33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi,

Jos mies rakastaa vaimoaan ja vaimo ei pidä miehen tupakonnista - mies haluaa olla vaimolleen mieliksi ja jättää tupakan pois. Miehen rakkaus vaimoaan kohtaan on niin syvä, ettei halua tehdä vaimon elämää hankalaksi edes tupakonnin kautta., näin mies luopuu omasta mielihyvästään vaimon vuoksi.

Mutta mies joka uskoo hänen pitäisi kaiketi Rakastaa Luojaansa enemmän kuin luotua (vaimo)

Matteuksen evankeliumissa lukee näin:
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

1 korinttolaiskirje
6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
6:20 Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Mainituissa jakeissa annetaan yksi käsky eli rakastaa Jumalaa kokonaisvaltaisesti ja vielä enemmän kuin vaimoa niin eikö miehen rakkaus Jumalaa kohtaan suurempi ja voimakaapi kuin tupakanpoltto joka monet voi lopettaa vaimonsa vuoksi.
Vielä tulee korinttolaiskirjeen sanoma siitä että meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli joka on Jumalan oma.

Eli lyhyesti, me miehet voimme kyllä lopettaa vaimon vuoksi tupakoinnin, mutta kovin harvoin lopetamme tupakoinnin vaikka sanomme rakastavamme Jumalaa joka on antanut meille uskon kautta rakkauden Itseään kohtaan, ja maksanut meistä kovan hinnan ristillä, jotta meillä olisi Pyhän Hengen temppeli ruumiissamme.

Ei tarvitse pyytää anteeksi tämä kirjoittaminen on totaalisen surkea kommunikointiväline, hymiötkään ei aina pelasta . Turpaan ei täällä olla mätkimässä edes verbaalisesti, päin vastoin annan sinulle (miehisen) halauksen kiitokseksi siitä että yrität auttaa *Miehinen halaus* .

Nyt tajuan mitä ajat takaa ja olipas terävä huomio!

Ainut minkä keksin selitykseksi on " Jumala armahtaa, vaimo ei! " haha vitsi vitsi, mutta kaippa se on helpompi aina turvautua Jumalan puoleen anellen armoa ja syntejään anteeksi Jeesuksen nimissä ja kun niin sadassa asiassa sinne Herran puoleen saa anteeksipyynnellen kumartua niin kaipa tämäkin menee samaan listaan tämä tupakki.

No halataan miehisesti, ja todetaan vaimojen olevan joskus julmia meille tupakanhimoisille miehille - tulinpa hyvälle mielelle vastauksestasi.. kiitos siitä!

Muuten Mikko, jos ihan tarkkoja ollaan Jumalan ilmoitus ei taida antaa meille armoa tämän tupakanpolton sunteen jos ja mikäli tupakanpoltto luetaan synniksi.
Jos tupakanpoltto on synti, Hebrealaiskirjeen kohta vetää kyllä maton pois niin että vihuna käy.

Hebrealiskirje
10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Aika kova teksti eikö totta? Tässä vaiheessa meillä on kaksi vaihtoehtoa tai kolme.

Otetaan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, miten voimme valehdella sujuvasti itsellemme.

Sovitaan ettei tupakanpoltto ole synti vaan pahe (Lestaadiolaiset sanovat tupakanpolton olevan pahe ei synti)
Näin voisimme jatkaa tupruttelua hyvissä mielin - asia olisi selvä myös yläkerran suuntaan.

Toinen vaihtoehto olisi vähän saman kaltainen eli valehdellaan vähän rankemmin,
Sovitaan niin että aina kun käydään tupruttelemassa, on se vahinko emme siis polta tarkoituksella vaan aina vahingossa.
Näin kun ajattelemme mellä on Hebrelaiskirjeen mukaan uhri olemassa, koska tupruttelemme vahingossa.

Kolmas vaihtoehto on myöntää että tupakanpoltto on synti, joka olisi hyvä lopettaa koska se (voi) murehduttaa Pyhän Hengen.

Voi sanan laitoin jotta se hieman loiventaa selvää käskyä ja lakia.

[Mikko Murpatti]

No halataan miehisesti, ja todetaan vaimojen olevan joskus julmia meille tupakanhimoisille miehille - tulinpa hyvälle mielelle vastauksestasi.. kiitos siitä!

Muuten Mikko, jos ihan tarkkoja ollaan Jumalan ilmoitus ei taida antaa meille armoa tämän tupakanpolton sunteen jos ja mikäli tupakanpoltto luetaan synniksi.
Jos tupakanpoltto on synti, Hebrealaiskirjeen kohta vetää kyllä maton pois niin että vihuna käy.

Hebrealiskirje
10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Aika kova teksti eikö totta? Tässä vaiheessa meillä on kaksi vaihtoehtoa tai kolme.

Otetaan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, miten voimme valehdella sujuvasti itsellemme.

Sovitaan ettei tupakanpoltto ole synti vaan pahe (Lestaadiolaiset sanovat tupakanpolton olevan pahe ei synti)
Näin voisimme jatkaa tupruttelua hyvissä mielin - asia olisi selvä myös yläkerran suuntaan.

Toinen vaihtoehto olisi vähän saman kaltainen eli valehdellaan vähän rankemmin,
Sovitaan niin että aina kun käydään tupruttelemassa, on se vahinko emme siis polta tarkoituksella vaan aina vahingossa.
Näin kun ajattelemme mellä on Hebrelaiskirjeen mukaan uhri olemassa, koska tupruttelemme vahingossa.

Kolmas vaihtoehto on myöntää että tupakanpoltto on synti, joka olisi hyvä lopettaa koska se (voi) murehduttaa Pyhän Hengen.

Voi sanan laitoin jotta se hieman loiventaa selvää käskyä ja lakia.

Kiva kuulla, että ilostuit ja kiitos miehisestä halauksestasi .

Nyt onkin paljon mukavampi höpötellä! Mutta asiaan asiaan, eli syntihän tuo on tuo temppelin tuhoaminen ja koen että ainakin jollakin tasolla tupakointi myös sotii käskyä:Älä tapa! -vastaan , koska paketissa lukee tupakka tappaa.

Haluankin suuresti tupakasta eroon ja olin pitkään pelkällä nikotiini purkalla ja jopa ilman nikotiini purkkaa muutaman kuukauden kunnes tuossa lankesin taannoin. Sain sanan Herralta errän uskonveljen kautta, jonka tulkitsin niin että olen luottanut tässä tupakanlopetus asiassa liikaa omiin voimiini ja unohtanut Jumalan ja mennyt vaan nikotiinipurkalla ja suomalaisella sisulla unohtaen rukoilla kovissa paikoissa Herraa avuksi.

Nyt sitten koitan uudestaan nikotiinipurkkaa jätkytellä, mutta rukoilen Herralta apua aktiivisemmin, ja odottelen koska hän minut siitä lopullisesti vapauttaa.

Tuosta heprealaiskirjeestä vielä.

Itse koen niin että sillä synnillä ei ole niinpaljon merkitystä, kuin sydämmen asenteella. Eli jos en halua tupakoida ja minulle tulee siitä pahamieli ja omatunto niin en katso , että tahalleen tekisin syntiä, vaan nikotiini riippuvuus ajaa minut tekemään sitä syntiä. Ilman nikotiini riippuvuuttahan moni ei tupakoisikaan.

25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

Tuota ajattelutapaani avaa paremmin:

Roomalaiskirje 7

19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Herrahan lupaa sanassaan että täydelliseksi ei tule tässä ajassa kukaan, eli kaikki tekevät syntiä ajatuksin ja teoin, ajattelenkin niin että se millä asenteella se synti tehdään ratkaisee paljon Herran silmissä. Jos se tehdään nautiskellen ja synnissä rypien niin se on varmasti pahasta. Mutta jos vilpittömästi ei kestä synnin kiusausta vaikka onkin koittanut vastustaa saatanaa, niin Herra armahtaa heikkoa ja auttaa häntä.

Uskon myös, että Jeesus on sovittanut kaikki syntini menneet, nykyiset ja tulevat. Kaikissa niissä voin katuvana pyytää Jeesuksen nimessä Herralta armoa, mutta ei niin että tekisin pilkkaa Herrasta ja anoisin niitä anteeksi ilman että olisin niistä pahoillani ja kamppailla parannuksen tiellä.

28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

Siunausta!

[pekka]

Mikko kirjoitti:
"Nyt onkin paljon mukavampi höpötellä! Mutta asiaan asiaan, eli syntihän tuo on tuo temppelin tuhoaminen ja koen että ainakin jollakin tasolla tupakointi myös sotii käskyä:Älä tapa! -vastaan , koska paketissa lukee tupakka tappaa."


"Tupakka tappaa joka toisen käyttäjänsä."

https://www.youtube.com/watch?v=_XmEglDmpvw (Tupakointi tappaa)

"Jos poltat, tapat itseäsi"


Jumalan siunausta sinulle Mikko ja läheisillesi.

[Mikko Murpatti]

Mikko kirjoitti:
"Nyt onkin paljon mukavampi höpötellä! Mutta asiaan asiaan, eli syntihän tuo on tuo temppelin tuhoaminen ja koen että ainakin jollakin tasolla tupakointi myös sotii käskyä:Älä tapa! -vastaan , koska paketissa lukee tupakka tappaa."


"Tupakka tappaa joka toisen käyttäjänsä."

https://www.youtube.com/watch?v=_XmEglDmpvw (Tupakointi tappaa)

"Jos poltat, tapat itseäsi"


Jumalan siunausta sinulle Mikko ja läheisillesi.

Kiitos Pekka sitä tosiaan tarvitaan, siunausta ja Herran rauhaa ja armoa perhekunnallesi!

[Masa]

Kiva kuulla, että ilostuit ja kiitos miehisestä halauksestasi .

Nyt onkin paljon mukavampi höpötellä! Mutta asiaan asiaan, eli syntihän tuo on tuo temppelin tuhoaminen ja koen että ainakin jollakin tasolla tupakointi myös sotii käskyä:Älä tapa! -vastaan , koska paketissa lukee tupakka tappaa.

Haluankin suuresti tupakasta eroon ja olin pitkään pelkällä nikotiini purkalla ja jopa ilman nikotiini purkkaa muutaman kuukauden kunnes tuossa lankesin taannoin. Sain sanan Herralta errän uskonveljen kautta, jonka tulkitsin niin että olen luottanut tässä tupakanlopetus asiassa liikaa omiin voimiini ja unohtanut Jumalan ja mennyt vaan nikotiinipurkalla ja suomalaisella sisulla unohtaen rukoilla kovissa paikoissa Herraa avuksi.

Nyt sitten koitan uudestaan nikotiinipurkkaa jätkytellä, mutta rukoilen Herralta apua aktiivisemmin, ja odottelen koska hän minut siitä lopullisesti vapauttaa.

Tuosta heprealaiskirjeestä vielä.

Itse koen niin että sillä synnillä ei ole niinpaljon merkitystä, kuin sydämmen asenteella. Eli jos en halua tupakoida ja minulle tulee siitä pahamieli ja omatunto niin en katso , että tahalleen tekisin syntiä, vaan nikotiini riippuvuus ajaa minut tekemään sitä syntiä. Ilman nikotiini riippuvuuttahan moni ei tupakoisikaan.

25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

Tuota ajattelutapaani avaa paremmin:

Roomalaiskirje 7

19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Herrahan lupaa sanassaan että täydelliseksi ei tule tässä ajassa kukaan, eli kaikki tekevät syntiä ajatuksin ja teoin, ajattelenkin niin että se millä asenteella se synti tehdään ratkaisee paljon Herran silmissä. Jos se tehdään nautiskellen ja synnissä rypien niin se on varmasti pahasta. Mutta jos vilpittömästi ei kestä synnin kiusausta vaikka onkin koittanut vastustaa saatanaa, niin Herra armahtaa heikkoa ja auttaa häntä.

Uskon myös, että Jeesus on sovittanut kaikki syntini menneet, nykyiset ja tulevat. Kaikissa niissä voin katuvana pyytää Jeesuksen nimessä Herralta armoa, mutta ei niin että tekisin pilkkaa Herrasta ja anoisin niitä anteeksi ilman että olisin niistä pahoillani ja kamppailla parannuksen tiellä.

28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

Siunausta!

Samaa rataa olen myös itse mennyt ja palannut takaisin, olin puolitoista vuotta polttamatta, sitten tuli laskusuhdanne elämän saralla ja tartuin taas tupakkaan vaikka en olisi sitä mihinkään enää tarvinnut.
Lihalla voimalla olen tehnyt kaiken mitä vain ihminen voinut, parannusta tein ja halusinkin tehdä, mutta sitten huomasin ettei mikään riitä, olen aina velkaa ja lisää parannusta, milloin piti tehdä parannusta kirjoitustyylistä,milloin sukkien väristä jne. Olin parannuksen oravanpyörässä, mutta samaan aikaan kiinnitin huomioon että osa uskovista elävät kuin olisivat parannuksen teon ulkopuolella.

Huomattuani tuon kaksinaamaisen toiminnan heräsi kapina ja huuto "mikä minä olen tekemään, joka ikisestä asiasta parannusta?"

Tästä kaikesta tuli suuri kelvottomuuden olotila joka ei vieläkään tahdo päästää irti.
Aina vajaa vaikka kuinka paljon tekisi parannusta.
No tupakasta parannuksen teko oli kylläkin omasta halusta lähtöisin, mutta sitten taas toiselta puolelta tulevat vaatimukset tuntuivat hyvin rankoilta - sisällä oli jatkuvat vaatimusten ryöppy ja pahinta oli se kun en enää kuullut Jumalan ääntä, enkä ole kuullut sitä enää vuosiin. Kaikesta tästä johtuen olen muuttunut eräällä tavalla kylmäksi kun mikään ei riitänyt.
Tiedän sen että pitäisi tehdä sitä ja tätä kuten olla ihana, kirjoittaa Kaanaan kielellä ummet ja lammet, olla rakkaudellinen jne.. Mutta jos kaiken tuon alle jää rehellisyys, mitä hyötyä on Kaanaan kielestä tai siitä että ollaan niin sanotusti rakkaudellisia ja kuitenkin samaan aikaan huijataan ensin itseä, sitten yritetään syöttää sama valhe toiselle ja jos se ei onnistu alkaa syyttäminen ja ojentaminen.

Mitä taas tulee tupakkaan, minulle se on niin mitätön synti kuin jokin voi vain olla.
Paljon tärkeämpää on että löydän taas Jumalan äänen vaikka hiljaisenkin. Voihan se olla niin ettei Jumala halua jutella kanssani koska poltan tupakkaa.

Yritä on olla kaikessa hiljaisuudessa rehellinen Jumalalle ja käydä hyvä taistelu/kilpailu ja niillä pelisäännöillä jota Raamatusta löydän, Rehellinen kilpailu on parempi kuin epärehellinen, jos kilpailen rehellisesti niin sillä ei ole väliä jäänkö tässä ajassa pyhityksestä vajaaksi, sillä eihän usko ole omissa voimissa voitettavissa, vaan Kristuksen voimin voitettavissa, ihmisen tarkoitus on kilpailla sääntöjen mukaan rehellisesti, Kristus on sitten kaiken loppuun saattaja, ei ihminen.

Niin ja eikä minua paljon enää hetkauta parannuksen saarnaajat jos he eivät itse näe itsessään yhtään mitään nurinkurista, tuon kaltaiset uskovat ihmiset ovat kuin huono vitsi.
Onneksi minun ei tarvitse heitä ojentaa eikä kehottaa jokainen kun seisoo tai kaatuu Jumalansa edessä.

Seuraava laulu koskettaa jopa minua, entä muita

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=w_nOff27xCk[/youtube]

[Mikko Murpatti]

Samaa rataa olen myös itse mennyt ja palannut takaisin, olin puolitoista vuotta polttamatta, sitten tuli laskusuhdanne elämän saralla ja tartuin taas tupakkaan vaikka en olisi sitä mihinkään enää tarvinnut.
Lihalla voimalla olen tehnyt kaiken mitä vain ihminen voinut, parannusta tein ja halusinkin tehdä, mutta sitten huomasin ettei mikään riitä, olen aina velkaa ja lisää parannusta, milloin piti tehdä parannusta kirjoitustyylistä,milloin sukkien väristä jne. Olin parannuksen oravanpyörässä, mutta samaan aikaan kiinnitin huomioon että osa uskovista elävät kuin olisivat parannuksen teon ulkopuolella.

Huomattuani tuon kaksinaamaisen toiminnan heräsi kapina ja huuto "mikä minä olen tekemään, joka ikisestä asiasta parannusta?"

Tästä kaikesta tuli suuri kelvottomuuden olotila joka ei vieläkään tahdo päästää irti.
Aina vajaa vaikka kuinka paljon tekisi parannusta.
No tupakasta parannuksen teko oli kylläkin omasta halusta lähtöisin, mutta sitten taas toiselta puolelta tulevat vaatimukset tuntuivat hyvin rankoilta - sisällä oli jatkuvat vaatimusten ryöppy ja pahinta oli se kun en enää kuullut Jumalan ääntä, enkä ole kuullut sitä enää vuosiin. Kaikesta tästä johtuen olen muuttunut eräällä tavalla kylmäksi kun mikään ei riitänyt.
Tiedän sen että pitäisi tehdä sitä ja tätä kuten olla ihana, kirjoittaa Kaanaan kielellä ummet ja lammet, olla rakkaudellinen jne.. Mutta jos kaiken tuon alle jää rehellisyys, mitä hyötyä on Kaanaan kielestä tai siitä että ollaan niin sanotusti rakkaudellisia ja kuitenkin samaan aikaan huijataan ensin itseä, sitten yritetään syöttää sama valhe toiselle ja jos se ei onnistu alkaa syyttäminen ja ojentaminen.

Mitä taas tulee tupakkaan, minulle se on niin mitätön synti kuin jokin voi vain olla.
Paljon tärkeämpää on että löydän taas Jumalan äänen vaikka hiljaisenkin. Voihan se olla niin ettei Jumala halua jutella kanssani koska poltan tupakkaa.

Yritä on olla kaikessa hiljaisuudessa rehellinen Jumalalle ja käydä hyvä taistelu/kilpailu ja niillä pelisäännöillä jota Raamatusta löydän, Rehellinen kilpailu on parempi kuin epärehellinen, jos kilpailen rehellisesti niin sillä ei ole väliä jäänkö tässä ajassa pyhityksestä vajaaksi, sillä eihän usko ole omissa voimissa voitettavissa, vaan Kristuksen voimin voitettavissa, ihmisen tarkoitus on kilpailla sääntöjen mukaan rehellisesti, Kristus on sitten kaiken loppuun saattaja, ei ihminen.

Niin ja eikä minua paljon enää hetkauta parannuksen saarnaajat jos he eivät itse näe itsessään yhtään mitään nurinkurista, tuon kaltaiset uskovat ihmiset ovat kuin huono vitsi.
Onneksi minun ei tarvitse heitä ojentaa eikä kehottaa jokainen kun seisoo tai kaatuu Jumalansa edessä.

Herran rauhaa Matti!

Sain aiheesta hyvän opetuksen eräältä uskonveljeltä ja tahdon sen jakaa omin sanoin.

Moni uskossa oleva tappaa ruumistaan ja tukkii verisuoniaan rasvaisilla wiinereillä, pizzoilla, hampurilaisilla ja sillä että menee joka matkan autolla eikä harrasta liikuntaa. Tämä yhdistelmä tappaa sydän ja verisuoni tautejen sekä aikuisiän diabeteksen muodossa paljon enemmän ja nopeammin kuin tupakka.

Mutta silti vaan syyllistetään uskonveljeä savuttelusta seurakunnan pihalla vaikka omat verisuonet on tukossa, kolesteroli korkealla ja maksa rasvoittunut. Lääkärikin varottaa verenpaineesta ja sanoo, että kuolema korjaa jos ei nämä asiat muutu!

Miksi on lupa syyllistää ja meuhkata tupakasta, sillä samalla tavalla pitäisi heidän sitten meuhkata ja syyllistää noista luettelemistani asioistakin eikö totta? Montako jäsentä jäisi seurakuntaan, jos he eivät kelpaisi Herralle ylipainoisina taikka verisuoni, aikuis iän diabetes vaivaisina? Ei se niin voi mennä, tässä taas vihollinen jallittaa Herran omia 10-0 . Raamatun kaksoiskäskykin tuomitsee tämän käytöksen.

Ei kukaan sano että jos et laihduta ja rupea harrastamaan terveitä elämäntapoja niin teet hitaan itsemurhan, mutta tupakasta ollaan heti suu vaahdossa osoittelemalla sormella. Joihinkin seurakuntiin ei anneta edes jäsenkirjaa jos tupakoi, vaikka suuri osa jäsenistä tappaa itseään toisenlaisilla huonoilla tavoilla.

Tupakointi on huonotapa siinä kuin ylipaino, rasvainen ruoka, liikunnanpuute, yms...nämä ei kuitenkaan ole esteenä muille kun halutaan syyllistää ja syytellä toisia tupakan tikusta, samalla kun mahtava hirsi roikkuu omassa silmässä . Tupakka sanaa tai tupakkaa vastaavaa asiaa en ole edes Raamatusta löytänyt.

Kun revitty ja piinattu ja syntisen lihan kirotussa ruumiissa oleva rassukka kuluttaa kaiken tahdonvoimansa ja huomionsa taistelemalla lihassa tupakkaa vastaan, niin helposti unohtuu toisten huolet ja auttaminen, kun saatana saa meidät keskittymään paheisiin, joita ei lihassa voi voittaa. Herra miedät niistä puhdistaa vaikuttamalla tahtomiseen ja tekemiseen, kun HÄNEN aikansa on sille tapahtua ja jos muistamme rukoilla vapautusta meitä vallitsevista asioista ja haluamme rehellisesti niistä eroon emmekä vaali niitä sydämmessämme. (en sano tässä että sinä et halua rehellisesti eroon )

Minäkään en pidä tupakkaa enää pahan syntinä enkä suurimpana ongelmana uskontielläni. Selvisikin sen uskonveljen luona, että keksitin voimani tupakan kanssa rimpuiluun ja eräs toinen asia olikin paljon salakavalampi ja vaarallisempi synti, joka nyt on kukistettu kiitos Kaikkivaltiaan Jumalan! Kunnia ja ylistys Jumalalle taivaissa Jeesuksen nimessä Kiitos Herra laupeudestasi siinäkin asiassa!

[Sippis]

Samaa rataa olen myös itse mennyt ja palannut takaisin, olin puolitoista vuotta polttamatta, sitten tuli laskusuhdanne elämän saralla ja tartuin taas tupakkaan vaikka en olisi sitä mihinkään enää tarvinnut.
Lihalla voimalla olen tehnyt kaiken mitä vain ihminen voinut, parannusta tein ja halusinkin tehdä, mutta sitten huomasin ettei mikään riitä, olen aina velkaa ja lisää parannusta, milloin piti tehdä parannusta kirjoitustyylistä,milloin sukkien väristä jne. Olin parannuksen oravanpyörässä, mutta samaan aikaan kiinnitin huomioon että osa uskovista elävät kuin olisivat parannuksen teon ulkopuolella.

Huomattuani tuon kaksinaamaisen toiminnan heräsi kapina ja huuto "mikä minä olen tekemään, joka ikisestä asiasta parannusta?"

Tästä kaikesta tuli suuri kelvottomuuden olotila joka ei vieläkään tahdo päästää irti.
Aina vajaa vaikka kuinka paljon tekisi parannusta.
No tupakasta parannuksen teko oli kylläkin omasta halusta lähtöisin, mutta sitten taas toiselta puolelta tulevat vaatimukset tuntuivat hyvin rankoilta - sisällä oli jatkuvat vaatimusten ryöppy ja pahinta oli se kun en enää kuullut Jumalan ääntä, enkä ole kuullut sitä enää vuosiin. Kaikesta tästä johtuen olen muuttunut eräällä tavalla kylmäksi kun mikään ei riitänyt.
Tiedän sen että pitäisi tehdä sitä ja tätä kuten olla ihana, kirjoittaa Kaanaan kielellä ummet ja lammet, olla rakkaudellinen jne.. Mutta jos kaiken tuon alle jää rehellisyys, mitä hyötyä on Kaanaan kielestä tai siitä että ollaan niin sanotusti rakkaudellisia ja kuitenkin samaan aikaan huijataan ensin itseä, sitten yritetään syöttää sama valhe toiselle ja jos se ei onnistu alkaa syyttäminen ja ojentaminen.

Mitä taas tulee tupakkaan, minulle se on niin mitätön synti kuin jokin voi vain olla.
Paljon tärkeämpää on että löydän taas Jumalan äänen vaikka hiljaisenkin. Voihan se olla niin ettei Jumala halua jutella kanssani koska poltan tupakkaa.

Yritä on olla kaikessa hiljaisuudessa rehellinen Jumalalle ja käydä hyvä taistelu/kilpailu ja niillä pelisäännöillä jota Raamatusta löydän, Rehellinen kilpailu on parempi kuin epärehellinen, jos kilpailen rehellisesti niin sillä ei ole väliä jäänkö tässä ajassa pyhityksestä vajaaksi, sillä eihän usko ole omissa voimissa voitettavissa, vaan Kristuksen voimin voitettavissa, ihmisen tarkoitus on kilpailla sääntöjen mukaan rehellisesti, Kristus on sitten kaiken loppuun saattaja, ei ihminen.

Niin ja eikä minua paljon enää hetkauta parannuksen saarnaajat jos he eivät itse näe itsessään yhtään mitään nurinkurista, tuon kaltaiset uskovat ihmiset ovat kuin huono vitsi.
Onneksi minun ei tarvitse heitä ojentaa eikä kehottaa jokainen kun seisoo tai kaatuu Jumalansa edessä.

Herran rauhaa Matti!

Sain aiheesta hyvän opetuksen eräältä uskonveljeltä ja tahdon sen jakaa omin sanoin.

Moni uskossa oleva tappaa ruumistaan ja tukkii verisuoniaan rasvaisilla wiinereillä, pizzoilla, hampurilaisilla ja sillä että menee joka matkan autolla eikä harrasta liikuntaa. Tämä yhdistelmä tappaa sydän ja verisuoni tautejen sekä aikuisiän diabeteksen muodossa paljon enemmän ja nopeammin kuin tupakka.

Mutta silti vaan syyllistetään uskonveljeä savuttelusta seurakunnan pihalla vaikka omat verisuonet on tukossa, kolesteroli korkealla ja maksa rasvoittunut. Lääkärikin varottaa verenpaineesta ja sanoo, että kuolema korjaa jos ei nämä asiat muutu!

Miksi on lupa syyllistää ja meuhkata tupakasta, sillä samalla tavalla pitäisi heidän sitten meuhkata ja syyllistää noista luettelemistani asioistakin eikö totta? Montako jäsentä jäisi seurakuntaan, jos he eivät kelpaisi Herralle ylipainoisina taikka verisuoni, aikuis iän diabetes vaivaisina? Ei se niin voi mennä, tässä taas vihollinen jallittaa Herran omia 10-0 . Raamatun kaksoiskäskykin tuomitsee tämän käytöksen.

Ei kukaan sano että jos et laihduta ja rupea harrastamaan terveitä elämäntapoja niin teet hitaan itsemurhan, mutta tupakasta ollaan heti suu vaahdossa osoittelemalla sormella. Joihinkin seurakuntiin ei anneta edes jäsenkirjaa jos tupakoi, vaikka suuri osa jäsenistä tappaa itseään toisenlaisilla huonoilla tavoilla.

Tupakointi on huonotapa siinä kuin ylipaino, rasvainen ruoka, liikunnanpuute, yms...nämä ei kuitenkaan ole esteenä muille kun halutaan syyllistää ja syytellä toisia tupakan tikusta, samalla kun mahtava hirsi roikkuu omassa silmässä . Tupakka sanaa tai tupakkaa vastaavaa asiaa en ole edes Raamatusta löytänyt.

Kun revitty ja piinattu ja syntisen lihan kirotussa ruumiissa oleva rassukka kuluttaa kaiken tahdonvoimansa ja huomionsa taistelemalla lihassa tupakkaa vastaan, niin helposti unohtuu toisten huolet ja auttaminen, kun saatana saa meidät keskittymään paheisiin, joita ei lihassa voi voittaa. Herra miedät niistä puhdistaa vaikuttamalla tahtomiseen ja tekemiseen, kun HÄNEN aikansa on sille tapahtua ja jos muistamme rukoilla vapautusta meitä vallitsevista asioista ja haluamme rehellisesti niistä eroon emmekä vaali niitä sydämmessämme. (en sano tässä että sinä et halua rehellisesti eroon )

Minäkään en pidä tupakkaa enää pahan syntinä enkä suurimpana ongelmana uskontielläni. Selvisikin sen uskonveljen luona, että keksitin voimani tupakan kanssa rimpuiluun ja eräs toinen asia olikin paljon salakavalampi ja vaarallisempi synti, joka nyt on kukistettu kiitos Kaikkivaltiaan Jumalan! Kunnia ja ylistys Jumalalle taivaissa Jeesuksen nimessä Kiitos Herra laupeudestasi siinäkin asiassa!

Eihän me olla tilivelvollisia ihmisille vaan Jumalalle. On hyvä miettiä mitä mieltä
Jumala on asiata, ei sitä mitä muut uskovat asiasta ajattelee.
Uskovan Jumala suhde on aina henkilökohtainen ja myös vaelluksemme on
henkilö kohtaista. Ei kukaan saisi tulla sormella osoitteleman toinen toistaan.

Mulla oli suurempi ongelma tupakon polton lopettamis taistelu, kuin itse tupakointi.
Mun hengellinen elämä kärsi, kun kaikki energia meni lopettamis taisteluun. Enkä
kyennyt ravitsemaan itseäni hengellisesti, koska pidin itseäni niin syntisenä, ettei
Jumalakaan voi hyväksyä mua.

Mikko, laitan tähän kirjoituksen jonka olin jo aikaisemmin laittanut tähän viestiketjuun.
Mä luulin, etten koskaan pääse tupakasta eroon, koska mulla ei oikeestaan ollut
edes halua. Mutta toisin kävi.

Mä rukoilin Jumalaa, että Hän auttaisi, mutta en silti pystynyt lopettamaan.
Sitten tajusin, ettei mulla oikeesti ollut minkäänlaista omaa tahtoa, eikä haluakaan
lopettaa tupakointia.
Menin Herran eteen tunnustamaan, ettei mulla ole minkäänlaista tahtoa, eikä halua,
enkä mä pysty lopettamaan, en, en, en ja vielä kerran en!!!

Olin kerran taas rukouksessa ja pyysin, että Herra nostaisi sydämelleni asioita,
joita olisi pantava pois. Se oli jotain yliluonnolista, aivan kuin Jumala olisi
seissytedessäni (en nähnyt Jumalaa, eikä Hän seissyt edessäni) ja sanonut,
että nyt tuli aika panna tupakka pois.

Olin aivan pöllähtänyt, että nyt vai, en ole mitenkään valmistautunut. Tupakkaakin oli kokonainen kartonki jäljellä, jospa sen vielätupruttelisin, please!
Mutta se käsky oli niin voimallinen, ettei muuta voinut tehdä, kuin nöyränä myöntyä.

Hetken päästä tv:stä tuli mainos, jossa mainostettiinimeskeltäviä nicotinell imeskely
tabletteja (myöhemmin siirryin purkkaan).Ostin niitä ja huomasin, että niistä oli apua.

Kuukauden verran Herra ihan selvästi ja yliluonnollisella tavalla suojeli mua, että kun
joku tuli kadulla vastaan joka tupruttelitupakkaa, en haistanut mitään, jolloin ei tullut
tupakan himoa.Kuukauden jälkeen olin jo vahvistunut niin, että pystyin olemaan ilman tupakkaa vaikkajoku poltti mun vieressä.Tää tapaus vahvisti, että Jumala auttaa, kun
on sen aika.Mun ei ollut tarkoitus syyllistää ketään, kun kirjoitin tupakan syntisyydestä.
Se oli mun henkilö kohtanen kokemus, kun tupakan polttamisesta tuli aina niin paha olo.

Jumalalla on jokaisen lapsensa kohdalla omathenkilö kohtaiset suunitelmat ja aikataulunsa. Se on aina yksilöllinen, eikä kukaanihminen voi toiselle tulla sanomaan, että on tehtävä niin ja näin.Jos kulkee Herran tahdon mukaisesti niin Hän kyllä armossaan ohjaa mietä oikeaa tietä ja kaikki asiat loksahtelee paikoilleen.

Niin, kuin veli oli sinulle sanonutkin, voi elämässä olla suurempiakin syntejä, kuin
tupakka, joista olisi ensin tehtävä parannus.
Mikko, nyt vaan lepo tämänkin asian suhteen, vapaudut sitten kun on sen aika.
Nyt vaan keskity ruokkimaan itseäsi hengellisesti niin hyvä tulee.

[Masa]

Herran rauhaa Matti!

Sain aiheesta hyvän opetuksen eräältä uskonveljeltä ja tahdon sen jakaa omin sanoin.

Moni uskossa oleva tappaa ruumistaan ja tukkii verisuoniaan rasvaisilla wiinereillä, pizzoilla, hampurilaisilla ja sillä että menee joka matkan autolla eikä harrasta liikuntaa. Tämä yhdistelmä tappaa sydän ja verisuoni tautejen sekä aikuisiän diabeteksen muodossa paljon enemmän ja nopeammin kuin tupakka.

Mutta silti vaan syyllistetään uskonveljeä savuttelusta seurakunnan pihalla vaikka omat verisuonet on tukossa, kolesteroli korkealla ja maksa rasvoittunut. Lääkärikin varottaa verenpaineesta ja sanoo, että kuolema korjaa jos ei nämä asiat muutu!

Miksi on lupa syyllistää ja meuhkata tupakasta, sillä samalla tavalla pitäisi heidän sitten meuhkata ja syyllistää noista luettelemistani asioistakin eikö totta? Montako jäsentä jäisi seurakuntaan, jos he eivät kelpaisi Herralle ylipainoisina taikka verisuoni, aikuis iän diabetes vaivaisina? Ei se niin voi mennä, tässä taas vihollinen jallittaa Herran omia 10-0 . Raamatun kaksoiskäskykin tuomitsee tämän käytöksen.

Ei kukaan sano että jos et laihduta ja rupea harrastamaan terveitä elämäntapoja niin teet hitaan itsemurhan, mutta tupakasta ollaan heti suu vaahdossa osoittelemalla sormella. Joihinkin seurakuntiin ei anneta edes jäsenkirjaa jos tupakoi, vaikka suuri osa jäsenistä tappaa itseään toisenlaisilla huonoilla tavoilla.

Tupakointi on huonotapa siinä kuin ylipaino, rasvainen ruoka, liikunnanpuute, yms...nämä ei kuitenkaan ole esteenä muille kun halutaan syyllistää ja syytellä toisia tupakan tikusta, samalla kun mahtava hirsi roikkuu omassa silmässä . Tupakka sanaa tai tupakkaa vastaavaa asiaa en ole edes Raamatusta löytänyt.

Kun revitty ja piinattu ja syntisen lihan kirotussa ruumiissa oleva rassukka kuluttaa kaiken tahdonvoimansa ja huomionsa taistelemalla lihassa tupakkaa vastaan, niin helposti unohtuu toisten huolet ja auttaminen, kun saatana saa meidät keskittymään paheisiin, joita ei lihassa voi voittaa. Herra miedät niistä puhdistaa vaikuttamalla tahtomiseen ja tekemiseen, kun HÄNEN aikansa on sille tapahtua ja jos muistamme rukoilla vapautusta meitä vallitsevista asioista ja haluamme rehellisesti niistä eroon emmekä vaali niitä sydämmessämme. (en sano tässä että sinä et halua rehellisesti eroon )

Minäkään en pidä tupakkaa enää pahan syntinä enkä suurimpana ongelmana uskontielläni. Selvisikin sen uskonveljen luona, että keksitin voimani tupakan kanssa rimpuiluun ja eräs toinen asia olikin paljon salakavalampi ja vaarallisempi synti, joka nyt on kukistettu kiitos Kaikkivaltiaan Jumalan! Kunnia ja ylistys Jumalalle taivaissa Jeesuksen nimessä Kiitos Herra laupeudestasi siinäkin asiassa!

Olen myös kuullut että joissain helluntaiseurakunnissa on käytäntönä ettei ihmistä joka polttaa tupakkaa oteta seurakuntaan sisälle.
Minusta tuo on kovin surullista, joskin myös säästää monet ihmisest väärästä uskonnollisuudesta,
Edellä mainittu toiminta on juuri sitä ulkokultaisuutta ja ulkopuolelen kiillottamista, sisusta voi olla sitten taas ihan mitä tahansa saasta täynnä.
Vaikka onhan se paljon helpompi puuttua tupakointiin näkyvää ja haisevaa toimintaa kun on.

[Herman]

Mikon tuoma pointti siitä, että epäterveelliset elämäntavat yleensäkin ovat paha siinä missä tupakkakin. Mutta oikea ratkaisu ei tietenkään ole tulla sallivammaksi tupakointia kohtaan, vaan sanoa muut epäterveelliset asiat synneiksi ja kannustaa lähimmäisiä parannukseen niistä siinä kuin tupakassakin. Tämä ei ollut mikään vastaväite kenellekään, kunhan vaan totesin oman kantani asiaan.

Mutta sellaiseen asiaan koen puuttua, kun tässä ketjussa on pariin otteeseen käytetty sanontaa, että vapautuu synnistä sitten kun on sen aika, tai sitten kun on Jumalan aika. Minua nämä sanonnat jotenkin häiritsevät, koska niissä käytännössä sanotaan että ei Jumala tahdokaan vapauttaa meitä nyt vaan vasta jonkun aikaa kärsittyämme.

Miksi Jumala niin tahtoisi? Hänhän antoi Poikansa kuolemaan syntiemme puolesta, kantamaan päällänsä rangaistuksen niin että meillä rauha olisi. Ja synnintekijöillä ei ole rauhaa, sanoo Herra sanan mukaan (Jes.48:22 sananmukainen käännös). Ristillä Jumala maksoi koko hinnan siitä, että meillä olisi vapaus synnin vallasta. Jos kerran koko hinta on maksettu ja vapautemme saavutettu, niin miksi tämä vapaus ei jonkun kohdalla tulisi voimaan välittömästi kun siihen uskoo, vaan vasta jonkun määrätyn ajan kuluttua? Voisiko vastaus olla nimenomaan epäusko, esimerkiksi koska ollaan uskottu väitteeseen "vapaus tulee sitten ajallaan / kun Jumala tahtoo"?

Nämäkään eivät ole vastaväitteitä, vaan kysymyksiä joita mielestäni kannattaa miettiä ja tutkia avoimin sydämin. Itse olen kokenut siitä lähtien kun sain tulla kasteessa haudatuksi Kristuksen kanssa, että minulla on Kristuksessa vapaus synnistä ja nyt on vain omasta tahdostani ja valinnastani kiinni, elänkö siinä vapaudessa vai annanko periksi synnin kiusauksille.

[Herman]

Lankeaminen on sitten asia erikseen. Raamatussa sanotaan, että "seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen" (Snl.24:16). Uskovina voimme langeta, mutta kun nousemme ja annamme Jeesuksen veren puhdistaa sydämemme, saamme taas Jumalan armosta kulkea vapaudessa Kristuksessa.