Kirjoittaja lara.tomb.raider » 25. Syys 2012 12:38
Hyviä tekstejä tässä ketjussa...
Oppiaineista, joita koulussa opetetaan, haluan sanoa vielä pari sanaa. Lasta ei aina "huvita" sitä ainetta, mitä opiskellaan. Lapselle ja nuorelle tulee uhmaikäkausia ja murrosikää, jolloin tunteet heilahtelevat laidasta toiseen ja lapsi itsenäistyy. Osa murrosikäisistä ei kävisi lainkaan koulua, jos heiltä kysyttäisiin. Olen nähnyt niitä lapsia, jotka ovat saaneet valita ja tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Näitä lapsia on niin uskovissa perheissä kuin ei-uskovissakin. Kummassakin lopputulos on sama, vaikka heitä kuinka rakastetaankin: vapaan kasvatuksen hedelmiä, jotka elävät "rajatonta" elämää. Suurin osa näistä joutuu läpikäymään isompia tai pienempiä kriisejä, koska työpaikalle tuleekin mennä tasan kello 8 eikä esimerkiksi 8.15 tai 8.20. Laskut tulee maksaa ajallaan tai tiukassa rahatilanteessa eräpäivää täytyy aivan itse siirtää - ei niitä voi miten tahansa maksella milloinka huvittaa. Ja niin edelleen... Eivät lapset ymmärrä aina sitä, mikä heille on parasta. Välillä aikuisenakin mietin, ettei aina "huvita" tehdä tiettyjä asioita, mutta tiedän sen olevan esimerkiksi terveydelle, sosiaalisille suhteille, sisäiselle eheydelle, parisuhteelle tai jollekin muulle tärkeää. Onnellisia ovat ne ihmiset, joita aina "huvittaa" tehdä niitä asioita, jotka ovat tehtävälistalla. Moneen työhön ja ammattiin liittyy sellaista työtä, mikä ei näy mihinkään tai mitä ei aina osata arvostaa, mutta ilman sitä työtä, kokonaisuus ei toimi. Armeijassa tapasin nuoria, jotka eivät oikeasti ymmärtäneet kelloa, koska heiltä ei ollut ikinä vaadittu mitään. No, kantapään kautta oppimista sekin oli... On hyvä sanonta lastenkasvatuksesta niin kotona kuin oppilastyössä. "Diktaattorinen kuri ei ole lapselle hyväksi, mutta se on parempi kuin ei kuria lainkaan". Se pätee myös kouluaineisiin ja kokonaisuudessaan lapsen ohjaamiseen.
Opettajan työ on saada heidät pääsemään "tietylle tasolle" esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Kaupassa välillä näkee aivan hävyttömästi, kuinka prosenttialennukset on laskettu päin mäntyä! Todellisuudessa esimerkiksi luvattu 35% alennus onkin kokonaishinnasta 25%. Tai jossain sopimuspaperissa pilkun paikka muuttaa lauseen merkitystä. Ja jos lasta ei nyt vaan huvita oppia laskemaan tai lukemaan, niin se on ikävää. Itse jouduin joskus lapsuudenkaveriltani tarkistamaan arvonlisäveron laskemisen tietystä hinnasta - onneksi kaveri lohdutti, että se käytiin lukiossa vaan tosi nopeasti läpi eikä siihen paneuduttu. Olen todellakin ollut kiinnostunut suurin piirtein kaikista kouluainesta, ja toki paljon on unohtunut. Paljon on kuitenkin jäänyt alitajuntaan, ja siihen voi aikuisena palata, jos jokin asia alkaa kiinnostaa enemmän. Kaikkea ei työelämässä tarvita, mutta moni asia on hyödyksi. Mitä enemmän on itse oppinut koulussa (tai sitten kotiopetuksessa), sitä pienempi todennäköisyys on joutua esimerkiksi rahallisesti huijatuksi. Kyllä Jumala suojelee, mutta ei Jumalan tarkoitus ole selvittää meidän omia typeriä virheitämme viikko toisensa jälkeen vain syystä, että meitä ei ole kiinnostanut opiskella eikä myöhemminkään ottaa selvää asioista! "Tietyllä tasolla" tarkoitan perustietoja ja -taitoja, joilla lapsesta kasvaa aikuinen, joka on terveellä tavalla riippumaton muista ihmisistä. Toki olemme riippuvaisia toinen toisistamme, mutta emme saa olla toisille riippakivinä.
Parhaat opettajat olivat omasta mielestäni lempeitä mutta erittäin vaativia ja tiukkoja. Heidän sanaansa saattoi luottaa. Sellaiset opettajat, joiden tunneilla sai suurin piirtein tehdä, mitä halusi, ei kukaan murrosikäinen nuori kunnioittanut. Matematiikan tunnilla pelasin yläasteella tietokoneella tetristä... Lopulta vaihdoin ryhmää sille opettajalle, joka todella osasi opettaa. Opettajan tehtävä on saada oppilas kiinnostumaan opetettavasta aineesta. Ihmiset oppivat eri tavalla: joku oppii näkemällä, toinen kuulemalla, kolmas kehollisesti. Monipuolinen opetus takaa sen, että lapselle jää tarvittava tieto-taito. Toki kaikkia ei tarvitse kiinnostaa kaikki oppiaineet yhtä paljon! Kaikista ei tule matemaatikkoja. Tai kaikista ei tule liikunnanohjaajia. Hyvä opettaja voi kannustaa lasta myös löytämään oman alansa, on se sitten mitä tahansa.
Tärkeintä on kuitenkin opettaa työn teon ja säännöllisen harjoittelun tärkeys oppiaineesta huolimatta. Kenestäkään ei tule huippujuoksijaa yhdellä liikuntatunnilla. Kenestäkään ei tule äidinkielen opettajaa sillä, että hän osaa lukea ja kirjoittaa. Se vaatii muutakin, kieliopin opiskelua, ehkä jonkun/ joidenkin vieraiden kielten osaamista, hieman historian tuntemusta ja niin edelleen. Jos jotain unohtuukin kouluajoista, niihin voi myöhemmin palata.