Kristityille vanhemmille!

[lonelyrider]

No, menee taas niin sivuraiteille vielä että tämä taas tässä.

No niin tais mennä Uskon että useimmat vanhemmat joita tunnen ovat halunneet lapsensa parasta ja ainakin kuvitelleet tekevänsä rakkauden tekoja ,niin myös meillä mutta aina se vaan ei mene ihan putkeen,Ja usein sen huomaa vasta jälkeenpäin.
Esim meillä toinen aikuisista tytöistä kertoi että luopui nuorempana monesta asiasta, koska ei halunnut pahoittaa äidin mieltä.Toinen eli vähän vapaammin mutta luopui joistain asioista hivenen myöhemmin.Molemmat ovat säästyneet maailman pahuudelta kuitenkin ja ovat uskossa..ihania ja auttavaisia tyttöjä,ei mitenkään alistettuja tms.Meillä on ollut myös isä ylihuolehtivainen vaikka ei uskossa ookkaan.
Kasvatusasiat on huomattavasti helpompia teoriassa ,käytäntö voi olla jo sitten vähän vaikeampaa.

No, niin minäkin uskon, että vanhemmat lapsilleen hyvää tahtoo, yleensä ottaen.

Varmasti olette tehneet monia asioita oikein, koska tytöt ovat uskossa, eikä ole maailman pahuus kovin kietonut otteeseensa. Toivottavasti Jumala varjelisi omat pienokaisenikin aikuisuuteen ja siitä etiäpäinkin olisi läsnä heidän elämässään, ja siihen uskoni ja turvani laitan, kaikella ymmärrykselläni, sydämelläni, mielelläni.

Haaste vanhemmuus on kaikille, myös minulle... tahdon asioiden olevan myös käytäntöä, haluan uskoa että Jumala antaa eväät myös vanhemmuuteen, koska antaahan Hän lähimmäisten kohtaamiseenkin. Ja jos pohjaan Jumalan sanaan ja tahdon toimia parhaaksi(en tarkoita että täydellisesti), niin uskon että se kantaa hedelmää. Pyhän Hengen hedelmänhän tulee olla arkea, ei teoriaa, ei mitään mikä viedään ulospäin koti ja arkielämästä. Jos jään uskoon että sama se mitä teen niin lapseni on tämän maailman pelinappuloina kuitenkin, niin turha kait on mitään yrittää sitten vaan lyödä kaikessa hanskat tiskiin.

[lonelyrider]

Aika useinhan uskovilla on sokeus kotiasioihinsa ja siihen että usein se ilmentää aika hyvin sitä mitä olemme Herrassa Jeesuksessa. Yksi perustavanlaatuinen asia on, että moni asia uskonelämässä tulisi ensin hoitaa kotona kuntoon, ennenkuin lähtee sinne ulkopuolelle saarnaamaan sitä evankeliumia. Otetaan nyt sitten se esimerkki saarnamiehestä, joka lähtee timbuktuun viemään evankeliumia ja jättää vaimonsa ja lapsensa kotiinsa vuodeksi pariksi tai vähän pidemmäksi aikaa. Hyvä tarkoitus ehkä, mutta käytännössä sokeus voi iskeä. Näin myös monella vanhemmalla voi olla hyvä tarkoitus, käytäntö ei välttämättä kuvasta sitä Kristuksen luonteenlaatua ja tekoja.

[Herman]

Mua lohdutti kun katsoin yhden uskovan perheneuvojan ohjelmaa jolla on kymmenien vuosien hedelmällinen työura ja kokemus alalta. Hän sanoi, että läsnäolo ja lapsen huomioiminen on 90% jutusta, ja loput on sitä teoriaa. Eli kun meillä vaan on todellinen rakkaus, jonka Jumala armostaan meille antaa, niin ollaan onnistuttu melkein täydellisesti.

[lonelyrider]

Mua lohdutti kun katsoin yhden uskovan perheneuvojan ohjelmaa jolla on kymmenien vuosien hedelmällinen työura ja kokemus alalta. Hän sanoi, että läsnäolo ja lapsen huomioiminen on 90% jutusta, ja loput on sitä teoriaa. Eli kun meillä vaan on todellinen rakkaus, jonka Jumala armostaan meille antaa, niin ollaan onnistuttu melkein täydellisesti.

peukutus näille sanoille, siinä se tuli... turhaa kiistellä lillukan varsista kun joku tuo ydinsanoman lyhyesti ja ytimekkäästi.

[lara.tomb.raider]

Hyviä tekstejä tässä ketjussa...

Oppiaineista, joita koulussa opetetaan, haluan sanoa vielä pari sanaa. Lasta ei aina "huvita" sitä ainetta, mitä opiskellaan. Lapselle ja nuorelle tulee uhmaikäkausia ja murrosikää, jolloin tunteet heilahtelevat laidasta toiseen ja lapsi itsenäistyy. Osa murrosikäisistä ei kävisi lainkaan koulua, jos heiltä kysyttäisiin. Olen nähnyt niitä lapsia, jotka ovat saaneet valita ja tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Näitä lapsia on niin uskovissa perheissä kuin ei-uskovissakin. Kummassakin lopputulos on sama, vaikka heitä kuinka rakastetaankin: vapaan kasvatuksen hedelmiä, jotka elävät "rajatonta" elämää. Suurin osa näistä joutuu läpikäymään isompia tai pienempiä kriisejä, koska työpaikalle tuleekin mennä tasan kello 8 eikä esimerkiksi 8.15 tai 8.20. Laskut tulee maksaa ajallaan tai tiukassa rahatilanteessa eräpäivää täytyy aivan itse siirtää - ei niitä voi miten tahansa maksella milloinka huvittaa. Ja niin edelleen... Eivät lapset ymmärrä aina sitä, mikä heille on parasta. Välillä aikuisenakin mietin, ettei aina "huvita" tehdä tiettyjä asioita, mutta tiedän sen olevan esimerkiksi terveydelle, sosiaalisille suhteille, sisäiselle eheydelle, parisuhteelle tai jollekin muulle tärkeää. Onnellisia ovat ne ihmiset, joita aina "huvittaa" tehdä niitä asioita, jotka ovat tehtävälistalla. Moneen työhön ja ammattiin liittyy sellaista työtä, mikä ei näy mihinkään tai mitä ei aina osata arvostaa, mutta ilman sitä työtä, kokonaisuus ei toimi. Armeijassa tapasin nuoria, jotka eivät oikeasti ymmärtäneet kelloa, koska heiltä ei ollut ikinä vaadittu mitään. No, kantapään kautta oppimista sekin oli... On hyvä sanonta lastenkasvatuksesta niin kotona kuin oppilastyössä. "Diktaattorinen kuri ei ole lapselle hyväksi, mutta se on parempi kuin ei kuria lainkaan". Se pätee myös kouluaineisiin ja kokonaisuudessaan lapsen ohjaamiseen.

Opettajan työ on saada heidät pääsemään "tietylle tasolle" esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Kaupassa välillä näkee aivan hävyttömästi, kuinka prosenttialennukset on laskettu päin mäntyä! Todellisuudessa esimerkiksi luvattu 35% alennus onkin kokonaishinnasta 25%. Tai jossain sopimuspaperissa pilkun paikka muuttaa lauseen merkitystä. Ja jos lasta ei nyt vaan huvita oppia laskemaan tai lukemaan, niin se on ikävää. Itse jouduin joskus lapsuudenkaveriltani tarkistamaan arvonlisäveron laskemisen tietystä hinnasta - onneksi kaveri lohdutti, että se käytiin lukiossa vaan tosi nopeasti läpi eikä siihen paneuduttu. Olen todellakin ollut kiinnostunut suurin piirtein kaikista kouluainesta, ja toki paljon on unohtunut. Paljon on kuitenkin jäänyt alitajuntaan, ja siihen voi aikuisena palata, jos jokin asia alkaa kiinnostaa enemmän. Kaikkea ei työelämässä tarvita, mutta moni asia on hyödyksi. Mitä enemmän on itse oppinut koulussa (tai sitten kotiopetuksessa), sitä pienempi todennäköisyys on joutua esimerkiksi rahallisesti huijatuksi. Kyllä Jumala suojelee, mutta ei Jumalan tarkoitus ole selvittää meidän omia typeriä virheitämme viikko toisensa jälkeen vain syystä, että meitä ei ole kiinnostanut opiskella eikä myöhemminkään ottaa selvää asioista! "Tietyllä tasolla" tarkoitan perustietoja ja -taitoja, joilla lapsesta kasvaa aikuinen, joka on terveellä tavalla riippumaton muista ihmisistä. Toki olemme riippuvaisia toinen toisistamme, mutta emme saa olla toisille riippakivinä.

Parhaat opettajat olivat omasta mielestäni lempeitä mutta erittäin vaativia ja tiukkoja. Heidän sanaansa saattoi luottaa. Sellaiset opettajat, joiden tunneilla sai suurin piirtein tehdä, mitä halusi, ei kukaan murrosikäinen nuori kunnioittanut. Matematiikan tunnilla pelasin yläasteella tietokoneella tetristä... Lopulta vaihdoin ryhmää sille opettajalle, joka todella osasi opettaa. Opettajan tehtävä on saada oppilas kiinnostumaan opetettavasta aineesta. Ihmiset oppivat eri tavalla: joku oppii näkemällä, toinen kuulemalla, kolmas kehollisesti. Monipuolinen opetus takaa sen, että lapselle jää tarvittava tieto-taito. Toki kaikkia ei tarvitse kiinnostaa kaikki oppiaineet yhtä paljon! Kaikista ei tule matemaatikkoja. Tai kaikista ei tule liikunnanohjaajia. Hyvä opettaja voi kannustaa lasta myös löytämään oman alansa, on se sitten mitä tahansa.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa työn teon ja säännöllisen harjoittelun tärkeys oppiaineesta huolimatta. Kenestäkään ei tule huippujuoksijaa yhdellä liikuntatunnilla. Kenestäkään ei tule äidinkielen opettajaa sillä, että hän osaa lukea ja kirjoittaa. Se vaatii muutakin, kieliopin opiskelua, ehkä jonkun/ joidenkin vieraiden kielten osaamista, hieman historian tuntemusta ja niin edelleen. Jos jotain unohtuukin kouluajoista, niihin voi myöhemmin palata.

[Herman]

Tässä menee näköjään vähän vellit ja puurot sekaisin. Meillä ei todellakaan toimita vapaan kasvatuksen periaatteilla, itse olen hyvä (tai siis huono) esimerkki vapaan kasvatuksen hedelmistä ja Herra on saanut paljon tehdä työtä kitkeäkseen pois niitä hedelmiä. Meillä on todella tiukka kuri käyttäytymisen ja täsmällisyyden yms suhteen. Se vapaus mistä olen kirjoittanut, koskee enemmänkin ihmisen luonnollisinta tapaa oppia asioita. Ei ole luonnollista (eikä siis kovin tehokasta) opiskella opsien ja muiden laitoskoulun systeemien mukaan, vaan luontaisen kiinnostuksen perusteella havannoiden ja tutkien asioita omasta halusta ja lähtökohdasta käsin, ei jonkun ministeriön suunnitteleman koneiston mukaan.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa työn teon ja säännöllisen harjoittelun tärkeys oppiaineesta huolimatta.

Tästä olen samaa mieltä. Minusta hyvä opettaja toimii ennenkaikkea motivoijana, sillä kun lapsi (tai yleensä oppiva) ymmärtää itse kuinka tärkeää ja hyödyllistä opetettava asia on, kiinnostuu hän itse siitä ja tahtoo sen oppia, loppu on sitten opettajan kannalta lähinnä vaan ongelmissa auttamista ja ohjaamista.

[lara.tomb.raider]

Opetussuunnitelman (ops) tehtävä on antaa raamit. Opsilla vältytään siltä, että liikaa samoja asioita käytäisiin saman aineen eri kursseilla. On myös kursseja, joilla ei ole opsia. Sen saa suunnitella aivan vapaasti! Tämä tietysti koskee lukioita ja yläasteita, joissa on kurssimuotoinen opetusjärjestelmä. Auttaa ops ala-asteidenkin opiskelussa. Opsin tehtävä on antaa raamit, mutta toteutuksesta vastaa opettaja osittain oppilaiden kiinnostuksenkin mukaan. Ilman opsia opettaja olisi melko "hukassa" mitä ottaa millekin kurssille, koska kaikkea ei voi opettaa ja joku järjestys ja logiikka opetuksessa tulee olla. Se on myös oppilaiden oikeusturva. Ylioppilaskokeissa tulisi hyvin paljon huonommat tulokset, jos peruskoulujärjestelmä ei olisi "tasapäistävä". Täytyisi opiskella enemmän asioita itsenäisesti ja kantapäänkin kautta... Ops ei ole siis mikään kirosana, jota hoetaan kun mikään ei toimi.

Herman:
Ei ole luonnollista (eikä siis kovin tehokasta) opiskella opsien ja muiden laitoskoulun systeemien mukaan, vaan luontaisen kiinnostuksen perusteella havannoiden ja tutkien asioita omasta halusta ja lähtökohdasta käsin, ei jonkun ministeriön suunnitteleman koneiston mukaan.

Itseasiassa luin juuri muutama kuukausi sitten Opettajalehdestä (muistaakseni) eskari-ikäisestä ryhmästä, jossa tutkittiin eri ilmiöitä. Se oli valmistautumista kouluun. Lapset saivat käyttää luontaista uteliaisuuttaan ja kiinnostustaan. Tuossa "laitoksessa" opetusmenetelmät olivat melko kokeellisia, ja lapset saivat myös ideoida tekemisiään.

On varmasti myös kouluja, joissa mennään yksisuuntaisen oppimisen eikä vuorovaikutuksen kautta. Itse muistan ala-asteelta, että tehtiin myös ryhmätöitä ja paritöitä. Me myös kävimme tutkimassa kasveja koulun lähiympäristössä ja suunnistimme metsässä. Parhaita olivat muutaman päivän "leirikoulut", jossa koulupäivät vietettiin läheisellä kuntotalolla ja siitä teimme rastitehtäviä metsässä. Luokkaretket Turunlinnaan ja muihin "kohteisiin" ovat painuneet myös mieleen. Yläasteella keräsimme kasvikansiota ja tutkimme aikakausilehtiä. Lisäksi tiedän kouluja, joissa tällainen oppiminen on osa kulttuuria. Tuolla lukiossa, jossa olen sijaisena, on monenlaista teemapäivää, konsertteja ja vastaavaa.

Lapsella (ja myös terveellä aikuisella) on utelias suhtautuminen ympäristöön. Toki sen uteliaisuuden voi tukahduttaa opettaja aivan yhtä lailla kuin oma vanhempikin! Itse tiedän enemmän sellaisia kouluja, joissa "homma toimii", kuin todella surkeita kouluja. Lisäksi suurin osa opettajista on luonnollisilta lahjoiltaan pedagogeja. Kukaan helposta työstä pitävä ei hakeudu hoito- eikä kasvatusalan tehtäviin sellaisella palkalla. Koulujen suurimmat ongelmat eivät johdu opettajista vaan toisten oppilaiden vanhemmista. Vaikka suurin osa lapsista tulee hyvistä oloista, tietyt säännöt ja rajat oppineena, kaikki eivät tule. Suurimmat kinat ja arvovaltakiistat aiheuttavat "toisten lasten vanhemmat".

En tiedä, mutta tulee Hermanin kirjoituksesta kärjistetysti sellainen olo, että hän luulee kouluissa aivopestävän lapsia. Lapset sidotaan kudueksi tunniksi tuoliin kiinni ja opettaja monotonisella äänellä puhuu heille asioita. Välillä lapset vapautetaan pulpeteistaan ruokailuun ja välitunnille. En ota nyt kantaa lainkaan usko-kysymyksiin tai evoluutio-opetukseen vaan kokonaisuuteen. Jos on omakohtaista kaunaa tai katkeruutta jotain opettajaa kohtaan, sitä ei voi yleistää koko koulujärjestelmää koskevaksi ongelmaksi. Yhtä hyvin voi olla katkera työpaikalla juoruilevaa kollegaa tai kaupan kassalla ynseänä rahastavaa kassahenkilöä kohtaan. Joillakin kollegat ovat ihania ja lähikaupan henkilökunta iloista...

Lehtien palstat hehkuttavat usein epäonnistumisia, ei hyviä suorituksia. Ja jos muodostaa kuvansa Suomen koulutusjärjestelmästä lehtiä lukemalla, voi todella etsiä ongelmia... Suomessa koulutus on ilmaista, mitä se ei kaikissa maissa todellakaan ole. Esimerkiksi USA:ssa joissain osavaltioissa tilanne on paljon huonompi, koska julkisissa kouluissa opettajat ovat epäpäteviä. Jos haluaa lapselleen hyvän koulutuksen, siitä saa maksaa. Täällä ei myöskään 2. asteen ammatillinen koulutus maksa mitään, ja yliopistoon pääsee lukemalla. Kollegani lähti jatko-opiskelemaan tänä syksynä USA:an musiikkia 2 lukuvuodeksi ja maksaa siitä 100.000 euroa.

[Herman]

En tiedä, mutta tulee Hermanin kirjoituksesta kärjistetysti sellainen olo, että hän luulee kouluissa aivopestävän lapsia. Lapset sidotaan kudueksi tunniksi tuoliin kiinni ja opettaja monotonisella äänellä puhuu heille asioita. Välillä lapset vapautetaan pulpeteistaan ruokailuun ja välitunnille. En ota nyt kantaa lainkaan usko-kysymyksiin tai evoluutio-opetukseen vaan kokonaisuuteen. Jos on omakohtaista kaunaa tai katkeruutta jotain opettajaa kohtaan, sitä ei voi yleistää koko koulujärjestelmää koskevaksi ongelmaksi. Yhtä hyvin voi olla katkera työpaikalla juoruilevaa kollegaa tai kaupan kassalla ynseänä rahastavaa kassahenkilöä kohtaan. Joillakin kollegat ovat ihania ja lähikaupan henkilökunta iloista...

Toi toisen oletettu katkeruus ja kauna onkin tosi hyvä veto keskustelussa. Varsinaista toisen keskustelijan aliarvioimista, ikäänkuin en osaisi erottaa omia kokemuksiani ja käsitellä niitä erikseen asenteistani ja ajatuksistani asioista yleisellä tasolla. Jos on sattunut olemaan huono opettaja joskus, niin eihän sillä tietenlään ole mitään tekemistä koulusysteemin huonouden tai hyvyyden kanssa. Koulussa on paljon hyviä opettajia, ja he tekevät parhaansa saadakseen sinänsä epäinhimillisessä ja luonnottomassa oppimisjärjestelmässä aikaan hyvää tulosta. Ja olen itse kouluaikana kokenut, kuinka jotkut opettajat onnistuvat siinä melko hyvin jopa yli 20 hengen ryhmässä. Mutta se kertoo nimenomaan opettajan hyvyydestä, ei opetusjärjestelmän. Jos sama opettaja saisi toimia kotikoulunomaisessa ympäristössä, olisi tulos vielä parempi.

Ja tottakai kotikoulu ja vanhempi opettajan voi olla huono. Jos siihen ei panosteta, ei lopputulos tietenkään ole hyvä. Mutta jos näitä pitäisi jotenkin verrata, ei siinä voi ottaa toisesta vertailuryhmästä huonointa ja toisesta parasta, vaan vertailukohtien pitäis olla mahdollisimman samanlaiset.

Lopetan keskustelun omalta osatani tähän, siunausta kaikille!

[Aamu-Usva]

Minun ajatuksiini ovat kyllä ihan vain omat kokemukset vaikuttamassa, eli en näe tätä asiaa kovinkaan laajasta näkövinkkelistä Mutta kaikki omat kokemukseni koulusta ihan ala-asteesta lähtien ovat hyviä. Koulussa sain kokea paljon onnistumista ja tärkeimpänä varmaankin: Sieltä sain hyviä kavereita, joiden kanssa on edelleen ihana olla tekemisissä. Varmaan nämä omat kokemukseni ovat olleet vaikuttamassa siihen, että olen kokenut kaiken myös omien lasteni kohdalla oikein ihanana päiväkodista lähtien. Olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että lapsemme ovat aina olleet kotona niin paljon kuin vain mahdollista. Päiväkotipäivät olivat yleensä lyhyitä ja nyt mieheni ollessa kotona myös meidän 5-vuotias on pikkuveljensä seurana saanut olla kotihoidossa. Eskaria hän kuitenkin jo innolla odottaa, eikä me edes harkita mitään muuta vaihtoehtoa kuin tätä ihan tavallista kouluhommaa. Siihen tosin pyritään, että eskari- ja koulupäivien jälkeen ei tarvitse mennä hoitoon, ellei ole ihan pakko. Halutaan kuitenkin elättää itse itsemme, mikä vaatii työssäkäymistä Jumala on aina jotenkin johdattanut meidän työhommia niin, että nämä lapsetkin on tullut jotenkuten hoidettua siinä sivussa Ihania pieniä he ovat ja Jumalan varjeluksessa. Toivottavasti vielä joskus valoina maailmassa uudestisyntymän kautta, jonka Jumala yksin voi saada aikaan Eniten lapset kuitenkin oppia ottavat vanhemmiltaan, vaikka välillä toivoisi, että heillä olisi joku parempi esikuva...

[Herman]

Täytyy vielä sanoa, että en ole yhdellekään entiselle opettajalle katkera, päinvastoin monelta yläasteen opelta olisi minulla syytä pyytää anteeksi kun tein heidän työstään yhtä helvettiä