Kunniaa Nimellesi!

[Lily]

Olen huomannut, että uskovat katsovat aika usein paperilta asioita, ja ajattelevat että tilanteessa kuin tilanteessa on aina parasta tehdä niin tai näin. Esimerkiksi olla eroamatta. Mutta kuvitellaanpa vaikka avioliitto joka alusta asti on vuosien ajan ollut ihan kauhea, ja molemmat puolisot kokevat sen pelkkänä ahdistavana vankilana ja haluaisivat päästä pois niin kovasti että toivovat vaan toisen puolison kuolemaa. Sitten toinen puolisoista kaiken päälle pettää toistuvasti. Tiedän tällaisen tapauksen, ja heidän kohdallaan molemmat puolisot kokivat eron pelkästään vapauttavana ja he ovat eron jälkeen pitkästä aikaa onnellisia. Olisiko heidän täytynyt jäädä yhteen, vaan sen takia että täytetään lain kirjain, vaikka kumpikin halusi koko sydämestään vaan päästä toisesta eroon?

Hui, jos asiat ja ajatukset ovat noin olleet, niin on molemmilla parannuksen paikka, todella iso sellainen. Miten Jumalan tahdossa elävä ja Jumalaa yli kaiken- ja sen jälkeen lähimmäistään rakastava uskova voi tuntea noin? Silloin jos noin kokee, ei kyllä uskon elämä ole terveellä pohjalla.

Ei kukaan joka rakastaa Jumalaa ja haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle tunne noin, vaan lihansa halujen mukaan vaeltava tuntee noin.

Se että noudatetaan Jumalan sanaa lakina, tulisi johtua siitä, että ME RAKASTETAAN JUMALAA NIIN PALJON ja uskotaan että Hänen sanansa noudattaminen on AVAIN ONNEEN !

Koska sitä se on, meillä voi olla rauha ja voidaa täydestä sydämmestä rakastaa puolisoamme, vaikka toinen olisi meitä kohtaan aivan kamala, tai pettänyt ym....

Kyllä tuo mainitsemasi pariskunta on elänyt avioliittoonsa ihan lihallisen mielen vallassa, ei ollla silloin antauduttu Herralle ja annettu Herran uudistaa mieltä.


Systeri , mahtavaa että olet ollut armollinen ja halunnut säilyttää lapsillasi perheen! Muistetaan rukouksiin että sinun mies tulee uskoon!

Ja se mikä on ihmiselle mahdotonta on Jumalalle mahdollista, myös avioliittojen suhteen. Jumalan sana ei tyhjänä pala, kiitos Herralle siitä!

Kaikki mitä sanassa lukee on totta, ja sen mukaan ojentautuminen ei ole jotain lakia vaan rauhaa ja iloa sydämmeen tuova siunaus jonka noudattaminen kannattaa aina!

[hrmn2]

Tähän sanoisin että mulle luettiin aikoinaan paperilta lakia ja yllytettiin eroamaan kaupungin sosiaalityöntekijöiden toimesta sanomalla että tuollainen ihminen joka pettää ei ikinä muutu.Kuuntelin sydämeni ääntä ja uskoin että jokainen voi muuttua.Uskon että se oli Jumalan ääni.

Kiitos Jumalalle.

Onko kysymys pareista jotka ovat molemmat uskossa?

Kyllä.

[hrmn2]

Hui, jos asiat ja ajatukset ovat noin olleet, niin on molemmilla parannuksen paikka, todella iso sellainen. Miten Jumalan tahdossa elävä ja Jumalaa yli kaiken- ja sen jälkeen lähimmäistään rakastava uskova voi tuntea noin? Silloin jos noin kokee, ei kyllä uskon elämä ole terveellä pohjalla.

Ei kukaan joka rakastaa Jumalaa ja haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle tunne noin, vaan lihansa halujen mukaan vaeltava tuntee noin.

Tunteet ovat mitä ovat, ei niihin voi itse vaikuttaa tai tehdä parannusta siitä, miten tuntee. Tämän kyseisen avioparin kohdalla se, että he toivoivat toisensa kuolemaa johtui siitä, että he eivät nähneet mitään toivoa avioliitossa ja Sanan mukaan puolison kuolema on ainoa joka voi vapauttaa avioliitosta (huorinteon vuoksi tapahtuvan hylkäämisen lisäksi). Ja koska he olivat molemmat uskossa, ei kuoleman toivominen ole välttämättä paha asia, koska kuolema on uskoville vapautus täältä kuoleman ja pimeyden maasta, taivaan iankaikkiseen iloon ja kirkkauteen. Itse odotan ja toivon kovasti omaakin kuolemaa, koska haluaisin päästä täältä mahdollisimman pian pois.

[Mr Kerimäki]

Minäkin yritin pitää liittoa kasassa ,mutta vastustaja masensi ex vaimoani ja käytiin kans sitte kaupungin sostanttojen luona ja ne niiiiiiin viisaasti sanoi ku oltiin yhdessä koolla ,että ....Joo lienee kenties parempi harkita eroa ?? ja ex vaimoni ku on aivopesty ihan tuon sairaanhoidon puolelta oppineiden taholta niin sehän uskoi kuin robotti ja otti heti eron.
Voin sanoa ,että liitossa ei meillä ollut mitään sellaista ,mistä olisi pitäny erota .Mutta ero tuli.

[Joel.A]

Tunteet ovat mitä ovat, ei niihin voi itse vaikuttaa tai tehdä parannusta siitä, miten tuntee. Tämän kyseisen avioparin kohdalla se, että he toivoivat toisensa kuolemaa johtui siitä, että he eivät nähneet mitään toivoa avioliitossa ja Sanan mukaan puolison kuolema on ainoa joka voi vapauttaa avioliitosta (huorinteon vuoksi tapahtuvan hylkäämisen lisäksi). Ja koska he olivat molemmat uskossa, ei kuoleman toivominen ole välttämättä paha asia, koska kuolema on uskoville vapautus täältä kuoleman ja pimeyden maasta, taivaan iankaikkiseen iloon ja kirkkauteen. Itse odotan ja toivon kovasti omaakin kuolemaa, koska haluaisin päästä täältä mahdollisimman pian pois.

Jos kerta toisen kuolemaa toivotaan ja odotetaan (molemmin puolin) niin ei kyse voi olla silloin Jumalaa sekä lähimmäistään niinkuin itseään rakastavista ihmisistä vaan hyvin väkivaltasista, itsekkäistä sekä kovista ihmisistä, koska rakkaus ei tee eikä myöskään toivo lähimmäiselleen mitään pahaa.

[hrmn2]

Jos kerta toisen kuolemaa toivotaan ja odotetaan (molemmin puolin) niin ei kyse voi olla silloin Jumalaa sekä lähimmäistään niinkuin itseään rakastavista ihmisistä vaan hyvin väkivaltasista, itsekkäistä sekä kovista ihmisistä, koska rakkaus ei tee eikä myöskään toivo lähimmäiselleen mitään pahaa.

Se on totta, että rakkaus ei toivo lähimmäiselle mitään pahaa. Mutta edelleen: uskovalle kuolema ei tarkoitakaan mitään pahaa. "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto." (Fil 1:21).

Mutta alkuperäinen pointti taisi taas kerran mennä ohi, niinkuin usein näissä foorumikeskusteluissa kun tartutaan sivuasioihin.

[hrmn2]

Sehän nimenomaan tuossa oli pointti, että kyseisessä avioliitossa oli syviä ongelmia, ja heidän kohdallaan ero (ainakin joksikin aikaa) voi olla ainoa vaihtoehto joka ei johda täydelliseen tuhoon.

[Joel.A]

Jos kerta toisen kuolemaa toivotaan ja odotetaan (molemmin puolin) niin ei kyse voi olla silloin Jumalaa sekä lähimmäistään niinkuin itseään rakastavista ihmisistä vaan hyvin väkivaltasista, itsekkäistä sekä kovista ihmisistä, koska rakkaus ei tee eikä myöskään toivo lähimmäiselleen mitään pahaa.

Se on totta, että rakkaus ei toivo lähimmäiselle mitään pahaa. Mutta edelleen: uskovalle kuolema ei tarkoitakaan mitään pahaa. "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto." (Fil 1:21).

Mutta alkuperäinen pointti taisi taas kerran mennä ohi, niinkuin usein näissä foorumikeskusteluissa kun tartutaan sivuasioihin.

Tähän oli pakko tarttua koska edellisessä kommentissa oli "että toisen kuoleman toivominen ei ole välttämättä paha asia"

[vaisuliini]

*
Minun ystäväni on se hylätty osapuoli ja seurustelee toisen miesuskovan kanssa mutta hän halusi kysyä mielipiteeni siitä avioitumisesta mutta pysyin neutraalina tässä asiassa sillä hän on ystäväni. Kehotin häntä ottamaan selkoa mitä Raamattu sanoo. Hän kertoi että hän ei saanut rauhan omalletunnolle kun hänellä on jatkuvasti paha omatunto joka soimaa ja epäili että siinä voi olla Jumalan ääni joka yrittää estää häntä seurustelemasta toisen miehen kanssa vaikka ystäväni on itse se hylätty osapuoli. Uskon että siinä on Jumalan ääni.

[hrmn2]

Ja tuon kyseisen parin kohdalla erolla on ollut hyvää hedelmää. Heidän välinsä ovat eron jälkeen tulleet paremmiksi kuin vuosiin. Eli tarkoitus on sanoa, että jos ongelmat ovat paisuneet liian suuriksi, voi etäisyyden ottaminen olla paras ratkaisu. Mutta harvoissa tapauksissa ongelmat ovat niin vaikeita, uskon että useimmiten parisuhteen eheytyminen on ihan mahdollista yhteydestä käsin, ja se on Jumalan tahto.