Herman kirjoitti:lonelyrider kirjoitti:ja surullista, etten voi olla vahva vaan... että lapsi tulee viereen ja sanoo, "älä itke, sinä et ole leijona(eräässä laulussa leijona itkee)"
Herra käyttää usein lapsia rohkaisemaan ja lohduttamaan. Viime viikolla, kun olin valtavan painostuksen alla ja tuntui että nyt ei pysy mikään käsissä, menin sohvalle istumaan täynnä epätoivoa ja pitelin päätäni, niin 7-vuotias tuli kysymään että "isi mikä sulla on?". Vastasin, että en tiedä miten tästä selvitään. Siihen poika sanoi toivoa täynnä olevalla äänellä "kyllä me isi selvitään, ollaanhan me tähänkin asti selvitty". Hän totesi sen niin itsestäänselvänä tosiasiana, että ihan havahduin ja tajusin, että toihan on ihan totta, ja se on vaan harhaa mitä minä ajattelen. Ja tajusin sen kautta, että noinhan lapsi ajattelee luonnostaan. Sitten tajusin, että minä olen Jumalan lapsi. Minä voin ja saan ajatella ja sanoa just noin, silloinkin kun inhimillisesti näyttää joltain muulta.lonelyrider kirjoitti:Pyhässä Hengessä on rauha ja ilo yms. piirteitä. Jos ottaa näitä maailman antamia taakkoja raskaasti, niin onko sitä jotenkin epäonnistunut ja huono uskova? Onko sellaisia uskovia, jotka pysyvät aina iloisina, vaikka mitä tapahtuisi? Jotta tässä maailmassa voisi säilyttää jotain iloa, niin pitäisi muuttaa antartikselle, jonnekin pingviinien sekaan asumaan, kauas kauas...
Niinkuin tuossa kerroin, en ainakaan minä ole sellainen. Mutta täytyy ottaa vastaan Jumalan antama rohkaisu ja lohdutus. Itsesääli on yksi pahimmista asioista jota voi tehdä, sillä se estää ottamasta vastaan ja antamasta Jumalan nostaa ylös. Se ei ole omasta uskomisesta kiinni, vaan siitä että avaa sydämensä Jumalalle. Hän on meidän Rakastava Isämme, Hyvä Paimenemme, miksi Hän haluaisi meidän murehtivan maailman asioista?
Tässä yksi laulu jonka olen Jeesukselta saanut, lähetän sen sinulle Lonelyrider ja muille jotka tätä lukevat, toivoen Hänen tulevan eläväksi ja todelliseksi juuri tähän hetkeen. Siunausta.
[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=qYo5_jO8sSg[/youtube]
Tuo kertomus lapsesi oivalluksesta oli todella koskettava. Pieni lapsi luottaa vanhempiinsa sekä pyrkii uskomaan heitä. Vanhemmilla on vastuu pitää lapsistaan huolta ja kun lapsi saa sitä kokea, niin hän luottaa ja uskoo että aina pärjätään kun on aina ennenkin pärjätty.
Samalla tavalla me voimme elää Jumalan lapsina. Meidän tehtävän on uskoa ja luottaa Jumalaan ja Hänen vastuullaan on pitää meistä hyvää huolta.
Tuo laulusikin oli todella koskettava ja erittäin hyvä. Olisi kiva jos siitä saisi sanat ja soinnut, niin voisimme sitä laulaa ja soitella täälläkin päin.
hyvät biisit ja oikeanlaista karismaa 
