Kristityille vanhemmille!

[lonelyrider]

Peruskoulun jälkeen ollaan vielä alaikäisiä ja amiksessahan ne vasta houkutukset ovat..samoin varmaan lukiossa ym.Mä en tunne täältäpäin yhtäkään perhettä jossa lapset olisivat kotiopetuksessa mutta sen tiedän että uskisvanhemmat ovat kyllä vaihdelleet lapsiaan kouluista toiseen kun eivät oo olleet tyytyväisiä jostain syystä.

Tunsin erään uskovan pariskunnan joka halusi huolehtia lapsistaan ja suojella heitä maailman pahuudelta, mielestäni jopa neuroottisesti.Itsellänikin on kyllä ollut aina huoli lapsista mutta ei ihan tällä tavalla.
Muuttivat tosi kauas keskustastakin (30km) että lapset pysyisivät pois maailman pahuudesta.
Mutta vilkkaita lapsia kun olivat niin keksivät keinoja millä päästä maailmaa kattelemaan jo aika nuorina.Muistan kun yks heidän tytöistään pyysi päästä meille yöksi.Ajattelin että ok ja siinähän ne pysyivätkin illan "kotitanhuvilla" ...mutta aamulla kuulin että tää tyttö 14-15v oli ottanut keskellä yötä tyttäreni fillarin ja lähtenyt naapurikaupunkiin ihastustaan tapaamaan
Luulen että nuo vanhemmat ovat vähän löysänneet narua nuorempien lastensa kohdalla kun huomasivat että vaikeaa on kasvatus.
Ja nyt kun ajattelen,(ei olla oltu enää tekemisissä vuosiin) niin nää kaks nuorinta parikymppistä on uskossa mutta vanhimmat lapset ovat maailman teillä

Ei yhden perheen jutuista voi yleistää ja tehdä huonoa asiaa kotiopetuksesta... koska ainahan kaikista asioista löytäisi sen yhden perheen, jolla se ei toiminut... ja ne syyt, eihän ne ole meidän tiedossa.

[systeri]

Täs ei nyt ollutkaan kyse kotiopetuksesta, vaan yleisestä huolehtimisesta.
Muuten tuosta koululiikunnasta...onhan siitä meilläkin itkua väännetty jonku lapsen kohdalla mutta ei sekään oo varmaan niin suuri ongelma jos kotoa osataan/halutaan tukea lasta.Ja opetetaan että liikunta on tärkeää mutta se ei oo koko elämä.

[lonelyrider]

Täs ei nyt ollutkaan kyse kotiopetuksesta, vaan yleisestä huolehtimisesta.
Muuten tuosta koululiikunnasta...onhan siitä meilläkin itkua väännetty jonku lapsen kohdalla mutta ei sekään oo varmaan niin suuri ongelma jos kotoa osataan/halutaan tukea lasta.Ja opetetaan että liikunta on tärkeää mutta se ei oo koko elämä.

Asiat eivät kuitenkaan ole yhden summa. Vanhemmat voivat antaa mahdollisimman parhaat eväät, tai tehdä parhaansa kasvattaessaan lapsiaan, ja uskovainen pyrkii sen tekemään niin, että kunnioittaa Jumalan sanaa kasvatuksessa, ja kulkemaan siinä ohjauksessa, jonka kokee Jumalalta saavansa... mutta ei sillä tehdä lapsista robotteja, jotka saadaan toimimaan tietyllä tavoin ja joista tulisi tietynlaisia aikuisina, jokainen lapsikin on Luojansa edessä ainutkertainen minä. Kaikilla meillä ihmisillä on kompurointimme, myös uskovaisten lapsilla on varmasti niitä, helppoa tämä maanpäällinen elämä ei ole, onko sitä luvattukaan?

[systeri]

Täs ei nyt ollutkaan kyse kotiopetuksesta, vaan yleisestä huolehtimisesta.
Muuten tuosta koululiikunnasta...onhan siitä meilläkin itkua väännetty jonku lapsen kohdalla mutta ei sekään oo varmaan niin suuri ongelma jos kotoa osataan/halutaan tukea lasta.Ja opetetaan että liikunta on tärkeää mutta se ei oo koko elämä.

Asiat eivät kuitenkaan ole yhden summa. Vanhemmat voivat antaa mahdollisimman parhaat eväät, tai tehdä parhaansa kasvattaessaan lapsiaan, ja uskovainen pyrkii sen tekemään niin, että kunnioittaa Jumalan sanaa kasvatuksessa, ja kulkemaan siinä ohjauksessa, jonka kokee Jumalalta saavansa... mutta ei sillä tehdä lapsista robotteja, jotka saadaan toimimaan tietyllä tavoin ja joista tulisi tietynlaisia aikuisina, jokainen lapsikin on Luojansa edessä ainutkertainen minä. Kaikilla meillä ihmisillä on kompurointimme, myös uskovaisten lapsilla on varmasti niitä, helppoa tämä maanpäällinen elämä ei ole, onko sitä luvattukaan?

No eipä tietenkään.Tuo nyt vaan tuli mieleen ja oli yksi esimerkki.Mutta yhdet lapset aikuiseksi kasvattaneena minäkin luulen jotakin ymmärtäväni näistä kasvattamisista.En oo kylläkään käynyt kouluja sitenkuin te nykyajan nuoret Mulla vaan kantapäänkautta opittua sekä omaa kokemista että ystävien kasvatusta seuranneena.

[systeri]

Ja nyt kun oon täs seurannu aikuisten kamppailua ja rukoilemista nuorten kanssa jotka ovat eläneet uskovien keskellä ja sanoneet olevansa uskossa,kuinka järkyttävää se on kun niitä uskislapsia yhtäkkiä alkaakin maailma vetää ja alkaa uskonliekki hiipua.Mä oon kuitenkin sitä mieltä että he ovat olleet lapsenuskossa ja useimmiten heidän täytyykin tehdä mutka jonka kautta ne oikeasti ymmärtää mitä on uudestisyntyminen ja Armo.Kukaan lapsi ei voi vanhempiensa uskolla ratsastaa.Eikä vanhemmat voi pakottaa lasta mihinkään,heidän täytyy se itse ymmärtää.Silti Raamatun asiat on hyvä opettaa jo lapsesta asti ja ohjata oikealla tielle.Niitä tuhlaajapoikia ja tyttöjä heistä silti useimmiten tulee jotka sitten aikanaan palaavat kotiin.
Mutta mulle tuli mieleen että useimmat uskovat nuoret jotka ovat eläneet suojattua kilttiä elämää ,käyvät aikuisina nuorina ylikierroksilla kun "joutuvat ihmisten ilmoille" ja sekin tuntuu aika ihmeelliseltä.Tiedän useita tapauksia.

[Herman]

Mutta mulle tuli mieleen että useimmat uskovat nuoret jotka ovat eläneet suojattua kilttiä elämää ,käyvät aikuisina nuorina ylikierroksilla kun "joutuvat ihmisten ilmoille" ja sekin tuntuu aika ihmeelliseltä.

Meinaatko ihan oikeesti, että useimmat? Kuulostaa ihmeelliseltä, silloin täytyy jo olla kasvatuksessa vikaa. En tarkoita, etteikö "täydellisesti" kasvatetutkaan lapset voisi mennä maailman tuulien mukana, mutta minä olen kyllä tavannut todella monta uskovaa uskovan kodin lasta, jotka eivät ole koskaan lähteneet pois. Heidän kokemuksistaan on ollut hyvä ammentaa omaan lastenkasvatukseen.

[Herman]

Mun kaveripiirissä silloin päihdeaikoina, oli aika paljon uskovan kodin lapsia. Mutta sain sellaisen käsityksen, että näiden elämä oli vähemmän tai enemmän ulkokultaista ja uskonnollista. Jos kodissa vallitsee oikeasti Jumalan läsnäolo ja turva, ja vanhemmat antavat aikaansa lapsille, ei lapselle ainakaan tule sellaista vastareaktiota. Ei se tietenkään tarkoita, että 100-varmasti tulee uskoon, mutta uskoontulemattomuus ei silloin ainakaan johdu kasvatuksesta.

[systeri]

Mutta mulle tuli mieleen että useimmat uskovat nuoret jotka ovat eläneet suojattua kilttiä elämää ,käyvät aikuisina nuorina ylikierroksilla kun "joutuvat ihmisten ilmoille" ja sekin tuntuu aika ihmeelliseltä.

Meinaatko ihan oikeesti, että useimmat? Kuulostaa ihmeelliseltä, silloin täytyy jo olla kasvatuksessa vikaa. En tarkoita, etteikö "täydellisesti" kasvatetutkaan lapset voisi mennä maailman tuulien mukana, mutta minä olen kyllä tavannut todella monta uskovaa uskovan kodin lasta, jotka eivät ole koskaan lähteneet pois. Heidän kokemuksistaan on ollut hyvä ammentaa omaan lastenkasvatukseen.

Useimmat on varmaan liikaa sanottu mutta monet kuitenkin ,tunnenkin monia.Kasvatuksessa varmaan onkin ollut vikaa vaikka siinä onkin lapsen parasta ajateltu.Mielestäni omissa tyttärissänikin oon ollut huomaavinani ylikierroksilla käymistä, silloin kun ovat isommassa porukassa.Mallun kans ollaan tosi paljon keskusteltu lasten kasvatuksesta,että miten se tulisi tapahtua että lapsista kasvais terveitä nuoria ja aikuisia.Kaiken kieltäminen tai lahjominen ei ainakaan kuullosta hyvältä.

[lonelyrider]

Tuossa kun pulla toi tuon että monesti uskovien lapset käyvät ylikierroksilla... niin näinhän varmasti onkin. Jotta lapsensa voisi kasvattaa Jumalan tahdon mukaan ja raamatun arvoperustan mukaan, sanaa kunnioittaen, ihmiselämää varjellen ja tainta suojellen... ei riitä että on kristitty tai julistautuu uskovaksi.

Tiedän itsekin tapauksia, jossa uskovat vanhemmat ovatkin olleet kasvatuksessaan hallintavaltaisia, autoritäärisiä, Jumalan sanan kunnioitus on ollut pelolla hallitsemista, ei rakkaudesta lähtevää. Olen itsekin elänyt uskovassa perheessä, mutta kotielämä oli erilaista seinien sisäpuolella kuin annettiin ymmärtää seinien ulkopuolella ja näin se on monessa suomalaisessa uskovassa kodissa, ihminen elää itselleenkin usein valheellista elämää.

Uskon tulee olla tekoja arjessa, eritoten niiden henkilöiden elämässä, jotka Jumala on vastuullesi antanut, tietenkin muillekin lähimmäisille, kaikille mutta ei lasten tai puolison kustannuksella... Eli ei niin että koittaa elää elämäänsä niin hyvin kuin suinkin, koska uskovan tulee olla sitä tai tätä... sisäinen vakaumuskaan ei riitä, jos kieltää omat rikkonaisuutensa, koska se mikä on padottua heijastuu ulospäin lähimmäisiisi, ikävä kyllä. Vapaus on myös sitä, että omat rikkonaisuudet eivät hallitse enää itseä ja muita.

No, menee taas niin sivuraiteille vielä että tämä taas tässä.

[systeri]

No, menee taas niin sivuraiteille vielä että tämä taas tässä.

No niin tais mennä Uskon että useimmat vanhemmat joita tunnen ovat halunneet lapsensa parasta ja ainakin kuvitelleet tekevänsä rakkauden tekoja ,niin myös meillä mutta aina se vaan ei mene ihan putkeen,Ja usein sen huomaa vasta jälkeenpäin.
Esim meillä toinen aikuisista tytöistä kertoi että luopui nuorempana monesta asiasta, koska ei halunnut pahoittaa äidin mieltä.Toinen eli vähän vapaammin mutta luopui joistain asioista hivenen myöhemmin.Molemmat ovat säästyneet maailman pahuudelta kuitenkin ja ovat uskossa..ihania ja auttavaisia tyttöjä,ei mitenkään alistettuja tms.Meillä on ollut myös isä ylihuolehtivainen vaikka ei uskossa ookkaan.
Kasvatusasiat on huomattavasti helpompia teoriassa ,käytäntö voi olla jo sitten vähän vaikeampaa.