Antaako Jumala kaikille kaikki armolahjat

[Siivetön]

Mm. tästä:

Herman kirojoitaa

Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

On nimittäin moneen kertaan näytetty Raamatusta toteen tämä:
Room. 12: 3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

Missään ei Raamattu ilmoita, että jokainen saa ihan niin paljon kuin itse haluaa, vaan selvästi sanotaan, että; ".....sen uskonmäärän mukaa, MINKÄ JUMALA ON KULLKIN SUONUT."

[hrmn2]

Jumala antaa ja ihminen vastaanottaa (tai ei), tässä järjestyksessä. Minusta on Jumalan alentamista sanoa, että ihminen voi vaan itse päättää uskoa miten paljon tahtoo.

Onko joku väittänyt sellaista?

Sinun kirjoituksistasi saa sellaisen käsityksen.

Lue uudestaan tänä aamuna tähän ketjuun kirjoittamani kirjoitukset. En jaksa toistella itseäni, siitä tulee selkeästi ilmi etten ole sanonut mitään tuollaista.

[hrmn2]

Mm. tästä:

Herman kirojoitaa

Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

On nimittäin moneen kertaan näytetty Raamatusta toteen tämä:
Room. 12: 3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

Missään ei Raamattu ilmoita, että jokainen saa ihan niin paljon kuin itse haluaa, vaan selvästi sanotaan, että; ".....sen uskonmäärän mukaa, MINKÄ JUMALA ON KULLKIN SUONUT."

Vastasin tähänkin jo tänä aamuna.

[hrmn2]

Kirjoitan tähänkin ketjuun:

Alkaa keskustelut kiertämään kehää ja toistelemaan itseään taas, joten laitan jalan kytkimelle. Eli odottelen vielä pari päivää tuleeko niitä uusia tai tarkentavia kysymyksiä, ja jos ei tule niin kokeilen jos lähteminen onnistuisi paremmin.

[paa]

Minä olen lukenut kirjoituksesi, miettinyt niitä ja olen yhä sitä mieltä, että sinun oppisi ei kaikilta osin ole Raamatun mukaista. En saa sinulta kovin selkeitä vastauksia, ensin sanot yhtä ja sitten selität että tarkoititkin sillä jotain muuta.

[hrmn2]

...ensin sanot yhtä ja sitten selität että tarkoititkin sillä jotain muuta.

Tämä olikin uusi syytös. Voit varmaan näyttää, missä kohden olen tehnyt näin?

Minä olen lukenut kirjoituksesi, miettinyt niitä ja olen yhä sitä mieltä, että sinun oppisi ei kaikilta osin ole Raamatun mukaista.

Olen selkeästi sanonut, että Jumala antaa ensin ja ihminen vastaanottaa, tässä järjestyksessä. Kuitenkin väität, että olen kirjoittanut jotain muuta. Voitko näyttää, missä kohden olen kirjoittanut jotain mikä on ristiriidassa tämän kanssa?

[paa]

Sanot näin: Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

Tuo viimeinen virke antaa ymmärtää, että sinusta lähtökohta on ihmisen tahto: kuinka paljon ihminen ikinä sattuu haluamankaan uskoa, niin sen Jumala antaa. Puhut "Jumalan tahdosta", jonka lähtökohtana on kuitenkin ihmisen halu ja päätös ottaa itselleen uskoa niin paljon kuin sattuu huvittamaan.

[hrmn2]

Sanot näin: Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

Tuo viimeinen virke antaa ymmärtää, että sinusta lähtökohta on ihmisen tahto: kuinka paljon ihminen ikinä sattuu haluamankaan uskoa, niin sen Jumala antaa. Puhut "Jumalan tahdosta", jonka lähtökohtana on kuitenkin ihmisen halu ja päätös ottaa itselleen uskoa niin paljon kuin sattuu huvittamaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin.

Jumalan tahto on pelastaa kaikki ihmiset. Oletko samaa mieltä? Jos olet, niin sovella samaa ajatusta tähän kyseessä olevaan asiaan.

[paa]

...ensin sanot yhtä ja sitten selität että tarkoititkin sillä jotain muuta.

Tämä olikin uusi syytös. Voit varmaan näyttää, missä kohden olen tehnyt näin?

Tuolla synnittömyysketjussa sain tällaisen käsityksen kun luin vastauksiasi sinulle esitettyihin kysymyksiin.
Miksi suhtaudut kyseenalaistuksiini syytöksinä? Toki oppisi pienen kaivelun kestää? Ei minulla ole mitään sinua vastaan, mutta yritän vain ymmärtää mitä sanot ja mistä opetuksesi revit, kun kaikilta osin se ei minusta ole raamatullinen. Kai minullekin oma mielipide suodaan.

[paa]

Sanot näin: Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

Tuo viimeinen virke antaa ymmärtää, että sinusta lähtökohta on ihmisen tahto: kuinka paljon ihminen ikinä sattuu haluamankaan uskoa, niin sen Jumala antaa. Puhut "Jumalan tahdosta", jonka lähtökohtana on kuitenkin ihmisen halu ja päätös ottaa itselleen uskoa niin paljon kuin sattuu huvittamaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin.

Jumalan tahto on pelastaa kaikki ihmiset. Oletko samaa mieltä? Jos olet, niin sovella samaa ajatusta tähän kyseessä olevaan asiaan.

Ok, vika on ymmärryksessäni.