Opettaako Raamattu sukukirouksista?

[Jasmiini]

---

[Aamu-Usva]

Vihollinen ei voi koskaan saada aikaan todellisia ihmeitä, vaan niissä on aina mukana valhetta. Niinkuin Raamatussa sanotaan, että "valheen kaikella voimalla (2.Tess.2:9)". Valheen voimaa on sellainen, että mainostetaan suuria ihmeitä, puhutaan niistä, mutta todellista parantumista ei tapahdukaan.

[Janne]

Rauhan tervehdys.

Olen mielenkiinnolla lueskellut täällä taustalla kirjoituksia tästä sukukirous aiheesta mutta minusta keskustelusta on uupunut yksi ulottuvuus.
Minusta tuntuu että monesti sekoitetaan "raamatullinen sukukirous" ja sieluvihollisten kätyreiden aiheuttamat kiroukset.
Raamatullisesta sukukirouksesta ei paljon ole näyttöä mutta nämä muut kiroukset ovat monille arkipäivää ja niiden kohteeksi voi joutua uskovakin.

Esim. noidat/shamaanit/poppamiehet ym voivat langettaa kirouksia ihmisten päälle "ja varmaan kuka tahansa". ( onhan raamatussakin kirottu ihmisiä)
En sitten tiedä onko sielunvihollisen puolelta jokin sukukirouskin mahdollinen, mutta itse luulisin että se katkeaa siihen kun ihminen tulee uskoon. Mutta toisaalta uskovaa ihmistäkin voi koittaa kirota niin tiedä häntä sitten.

Tässä oli nyt tällaisia mausteita ja näkökantaa tähän keskusteluun

[Herman]

Tuli vasta nyt mieleen, että mitähän ihmiset oikeastaan edes ajattelevat sanan "kirous" tarkoittavan? Puhutaankohan me ylipäätään "samaa kieltä" vai sekoittavatko erilaiset käsitykset sanan merkityksestä toisen ymmärtämistä?

Minulle kirous tarkoittaa siunauksen vastakohtaa. Siunaus tarkoittaa kaikkinaista hyvyyttä, jonka lähteet ovat aina Jumalassa, ja jonka välikappaleina toimivat palvelevat henget eli Jumalan enkelit. Kirous vastaavasti tarkoittaa kaikkinaista kurjuutta, jonka välikappaleena vastaavasti toimivat langenneet enkelit eli pahat henget. Esimerkiksi väärät ajatusmallit ja käytösmallit ovat tällaisia, sielunvihollisen maailmasta lähteneitä asioita joiden kautta pahat henget vaikuttavat elämässämme, jos niitä ylläpidämme.

Sen koen myös vielä kirjoittaa, että sukukirousten ymmärtäminen ei ole välttämätöntä niiden katkaisemiseksi, mutta se voi auttaa asiaa. Jumala on hyvä ja Hän voi tehdä suvereeneja ihmeitään ilman että ymmärrämme mistään mitään. Asiat eivät ole viime kädessä ymmärryksestämme kiinni, vaan Jumalan armosta ja rakkaudesta niitä kohtaan jotka Häntä rakastavat. Tuo Mikon ajatus oli todella hyvä (ja sopi muuten myös hyvin yhteen tämänpäiväisen Isänsydän-kirjoitukseni kanssa) että ei isä suutu lapselle ja jätä sitomatta haavaa, jos lapsi ei osaa tarkasti ja tieteellisesti selittää mikä häntä vaivaa. Isä tietää parhaiten, ja me saadaan Hänen lapsinaan vain levätä Hänen varassaan ja luottaa Häneen kaikessa.

[toni t]

Sukukirous on aihe, joka askarruttaa monien uskovien mieliä. Monet uskovaiset uskovat Raamatun opettavan sukukirouksesta ja toiset eivät siihen usko. Kun tutkimme Raamattua niin huomaamme ettei Raamattu opeta sukukirouksesta. Missään kohtaan Raamattua ei apostolit, ei Jeesus eikä vanhan liiton profeetat opeta, että ihminen pitäisi vapauttaa oman sukunsa kirouksesta.

Aiheesta on kirjoitus sivullani: https://www.kotipetripaavola.com/sukukirous.html

Ps. Saatan päivittää kirjoitusta, jos mieleeni nousee aiheesta uusia näkökulmia.

Todella hyvä kirjoitus johon sanon amen!

[Herman]

Esim. noidat/shamaanit/poppamiehet ym voivat langettaa kirouksia ihmisten päälle "ja varmaan kuka tahansa". ( onhan raamatussakin kirottu ihmisiä)
En sitten tiedä onko sielunvihollisen puolelta jokin sukukirouskin mahdollinen, mutta itse luulisin että se katkeaa siihen kun ihminen tulee uskoon. Mutta toisaalta uskovaa ihmistäkin voi koittaa kirota niin tiedä häntä sitten.

Minä uskon myös niin, että kaikki tuonkaltaiset kiroamiset, joita saatana kohdistaa ihmisiin noitien ym pimeyden palvelijoiden kautta - olivat ne sitten yhden ihmisen tai koko suvun ylle langetetut - raukeavat kun ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä. Niitä ei tarvitse alkaa sen erityisemmin katkomaan, paitsi jos on itse toiminnallaan jotenkin ollut osallisena kiroamiseen.

Ja kun uskova vaeltaa vilpittömästi Kristuksessa, eivät tuollaiset kiroamiset tehoa häneen. Ne saattavat aiheuttaa taisteluja, onhan tämä kuitenkin hengellistä sodankäyntiä, mutta Kristuksessa vaeltaessa Hän varustaa meidät sota-asulla jossa olemme suojassa kaikilta meihin kohdistuneilta kiroamisilta.

Tietysti jos kiroamisen myötä on tapahtunut syntiä josta on sitten sanan mukaisesti seurannut tottelemattomuuden kirouksia, on niistä kannettava vastuu, mutta se on asia erikseen.

Muuten hyvä Janne kun otit tämän asian esille, kun minä en ainakaan ollut tässä keskustelussa asiaa tuosta kiroamisen kantilta ajatellut.

[Herman]

Ehdin vasta nyt lukemaan kokonaan Petrin kirjoituksen aiheesta. Se oli hyvä, mutta huomasin että se otti kantaa ja koetteli oikestaan vain yhdenlaista sukukirous-opetusta, eli sellaista jossa opetetaan että täytyy tehdä parannus vanhempien tai esivanhempien synneistä. Sellainen opetus on mielestäni myös väärää, mutta en muista että olisin henkilökohtaisesti kuullut sellaista opetettavan.

Sen perusteella mitä itse olen opetusta aiheesta kuullut, yleensä opetetaan hyvin yksinkertaisesti sukukirouksen tarkoittavan sitä kun vääriä käytösmalleja siirtyy vanhemmilta lapsiin, ja niiden kautta pahat henget pääsevät vaikuttamaan lasten elämään. Eli kenenkään syntiä ei laiteta toisen syyksi eikä kenenkään täydy tehdä parannusta toisen puolesta. Perittyjen väärien mallien ymmärtäminen ei poista omaa syyllisyyttä Jumalan edessä, mutta se voi poistaa vääränlaisen itsensä syyttämisen ja toisiin vertaamisen.

Jumala kuitenkin myös ymmärtää ja ottaa huomioon lähtökohdat. Otetaan vaikka esimerkiksi kaksi ihmistä, joista toinne on saanut syntyä terveeseen uskovaan perheeseen, ja toinen prostituoidulle yh-narkkariäidille, niin uskon jälkimmäisen saavan aika paljon "tasoitusta" Jumalan silmissä koska ei ole saanut elämälle yhtä hyviä lähtökohtia kuin edellinen. Jos tuo epäterveessä ympäristössä kasvanut ei ymmärrä saaneensa perintönä huonojen mallien kirousta, on hänellä suuri vaara alkaa syyttämään itseään väärällä tavalla ja kokemaan huonommuutta. Mutta kun hän ymmärtää sen, voi hän sen kautta ymmärtää että Jumala antaa hänelle vähän "tasoitusta" eikä hän voi olettaa olevansa yhtä eheä kuin terveessä perheessä kasvanut. Ja sen kautta voi myös nähdä mitkä ajatusmallit ja käytösmallit ovat tulleet sukukirouksena, ja niistä voi mielen uudistuksen kautta päästä vapaaksi ja uudistua Jumalan siunaaviin malleihin.

Suvun kautta tulleet kiroukset voivat myös vangita ihmisen esimerkiksi pelkoon. Itse muistan tosi pienestä lähtien pelänneeni paljon, ja jälkeenpäin ymmärsin sen olleen pelon henki joka tuli minuun kodin kautta. Tämäkään kirous/side ei katkennut välittömästi uskoontulon myötä, vaan on vaatinut esirukouksia ja murtamista.

[Herman]

Mutta jäin miettimään, onko välttämättä väärin tunnustaa isiensä synnit, jos joku kokee että niin tulisi tehdä. Raamatussa on muutenkin aika paljon esimerkkejä rukouksista, jossa rukoilija tunnustaa koko kansan synnit ja pyytää niitä anteeksi, ja esimerkiksi Danielin kirjassa tunnustetaan myös isien synnit:

Daniel 9
3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.
8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.
12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.
13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.
15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.
17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.
18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."
20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Synnit joiden tähden pakkosiirtolaisuus ja Jerusalemin hävitys varsinaisesti oli tapahtunut, olivat tapahtuneet edellisten sukupolvien aikana, mutta Daniel tunnustaa ne ja pyytää niitä anteeksi kieltämättä kuitenkaan oman sukupolvensa syntejä.

[Mr Kerimäki]

Minäkin tässä olen pohtinut asiaa siltä kannalta omassa suvussa ,että ennen saattoi olla sitä pahan toimintaa ja paljon ja mitta on tullu sillä osalla täyteen hmm.Vaikea pala tämä ja mietityttää moni Raamatun kohta miksi asiasta kirjoitetaan niin paljon tyyliin ,että jokainen vastaa OMISTA SYNNEISTÄÄN.Maalaisjärjellä ajateltuna tuohan olis päivän selvää ,mutta mutta,,vaikea sanoa vielä.Vanhan ajan puolella oli jos mitä ihmeellisempiä vihojen siirtymisiä tai oliko ne kirouksia näissä kuninkaissa ja niitä ei kostettu kuin seuraavalle tai taisi jossain tapauksissa hypätä useamman sukupolven yli ,,liekkö heillä ollut sellaista ns tapa kirousta eli opittua mallia lukien kirjoituksista ja syvään iskostuneesta epäjumalien palvonnasta ,josta seurasi sanktio .

[Aamu-Usva]

Pyhä Henki ainakin jo vanhan liiton puolella selitti Hesekielin kautta, että isien synnit eivät saa aikaan rangaistusta pojille, vaan jokainen ihminen kantaa vain omat syntinsä. Silloin oli olemassa sanonta: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät (Hes.18:2)." Mutta Hesekiel sanoo, että jokainen, joka toimii oikein, saa ELÄÄ. Ja jos oikein toimineelle syntyy poika, joka toimiikin väärin, hänen on kuolemalla kuoltava. Mutta taas jos tälle syntyy poika, joka ei tee isänsä tekojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan, niin hän taas saa ELÄÄ. Koko juttu on siis tuolla Hesekielin 18. luvussa. Kaikki on siis kiinni siitä, noudatanko MINÄ itse Jumalan käskyjä Jeesuksessa, vai en. Mikään muu ei voi minun elämääni Herrassa vaikuttaa. Eikä Raamatussa ainakaan sanota, että toisen olisi vaikeampi noudattaa Jeesuksen käskyjä kuin toisen. Jeesus sanoo ainakin kaikille työtätekeväisille ja raskautetuille, että Hänen ikeensä on sopiva ja kuormansa kevyt. Johanneskin sanoo, että Hänen käskynsä eivät ole raskaat