Kiitoksia kirjoituksistanne.
Tämmöinen kirjoitus löytyi vuodelta 2003:
”Siru kertoo missä mennään”
https://www.talouselama.fi/uutiset/siru ... n/a2047843” VTT Tietotekniikan tutkimusprofessorilla Heikki Sepällä on visio: rfid-etätunnistuksesta tulee miljardien liiketoimintaa jo lähivuosina. Hänestä Suomen pitäisi nyt tarttua tilaisuuteen.
”Höyrykone teki Britanniasta ensimmäisen johtavan teollisuusvaltion. Fordin kehittämä tuotannon automaatio nosti Yhdysvaltoja. Tietotekniikassa Yhdysvallat on Eurooppaa edellä, koska transistori syntyi Amerikassa”, Seppä luettelee keksintöjen historian merkkipaaluja.
Seuraavaksi maailman muuttaa Sepän mielestä etätunnistus. Siksi Suomen valtion ja täkäläisten ja eurooppalaistenkin yritysten pitäisi nyt uskaltaa satsata siihen rahaa ja aikaa.
”On vaarallista ajatella, että me olemme niin pieniä, että meidän kannattaa rakentaa vain muiden tekemien innovaatioiden pohjalta,” Seppä sanoo.
Hänen arvionsa mukaan etätunnistuksesta kasvaa matkapuhelinalan veroinen. Ja kun matkapuhelimet tulevat puheeksi, rinnastusta ei tarvitse kauan hakea: jos me nyt vain panostaisimme, antaisimme esimerkiksi lisää rahaa rfid-tutkimukseen, olisiko meillä pian käsissämme uusi Nokia?
Siru, antenni ja lukulaite
Ennen kuin on mahdollista päätellä, mullistaako etätunnistus maailmaa yhtä perusteellisesti kuin höyrykone, pitää tietää, mistä on kyse. Rfid, radio frequency identification eli radiotunnistaminen ei ole mikään uusi tekniikka. Se on ollut käytössä jo kymmeniä vuosia. Moni kantaa tietämättään rfid-tekniikkaa taskussaan: useiden autojen virta-avaimissa on pieni rfid-tunnistin. Sen perusteella virtalukko tietää, että juuri tällä avaimella saa käynnistää juuri tämän auton.
Se rfid-tekniikka, mistä Seppä puhuu, on kuitenkin entistä kehittyneempää. Auton avain pitää työntää virtalukkoon, jotta tunnistin toimii, mutta uudenlainen etätunnistin ja lukulaite voivat olla usean metrin päässä toisistaan. Sepän tutkimusryhmä on työskennellyt esimerkiksi lukumatkan pidentämiseksi.
”Keskeistä on, että kehittämämme uudenlainen etätunnistin käyttää mikroaaltotaajuuksia. Se lisää tehoa ja käyttömahdollisuuksia”, Seppä sanoo.
Etätunnistin koostuu sirusta ja antennista. VTT on kehittänyt yhdessä siruvalmistaja Atmelin kanssa uudenlaisen, entistä tehokkaamman muistipiirin. Sen ansiosta lukulaite voi lukea radioaaltojen välityksellä sirua usean metrin etäisyydeltä. Siru ja antenni ovat useimmiten tarrassa, joka voidaan liittää tuotteeseen.
Teollisuudessa ja kaupassa etätunnistaminen voisi syrjäyttää viivakoodin. Tavaravirtojen hallinta paranisi, sillä etätunnistin on helpommin luettavissa ja voi sisältää enemmän tietoa kuin viivakoodi. Siruun voi tallentaa pienen määrän tietoa. Lisäksi siru on tunnistekoodi, joka tarjoaa lukulaitteen käyttäjälle mahdollisuuden päästä käsiksi vaikkapa internetissä olevaan tuotetietoon.
Esimerkiksi lumilauta voisi tekovaiheessa saada sirun uumeniinsa. Tietokantaan voisi tallentaa tietoja esimerkiksi valmistuksesta ja siitä, mihin kauppaan juuri tämä lauta lähtee myyntiin. Mukana voisi olla lisäksi vaikkapa tietoja samanmerkkisillä laudoilla laskevien huippu-urheilijoiden menestyksestä.
Kauppa voisi tallentaa tietokantaan tiedon siitä, kuka lumilaudan osti ja milloin. Jos joku varastaisi laudan, oikea omistaja voisi hiihtokeskuksessa tutunnäköisen laudan nähdessään tarkistaa lukijalla, onko lauta hänen. Jos taas maahantuoja epäilisi jonkun myyvän piraattikopioita, hänen tarvitsisi vain vierailla liikkeessä ja tarkistaa, löytyykö sirusta oikea tieto.
Samanlaiset sirut tekevät tuloaan myös maksukortteihin. Nyt kaupat ja pankit kuitenkin rakentavat järjestelmiään niin, että maksukortin käyttäminen vaatii kosketuksen lukulaitteeseen – maksukorteissa etätunnistus siis tuskin yleistyy kovin nopeasti.
Mukana Philips, Intel, SAP, Sun...
Suomessa on jo jonkin verran rfid:n ympärille rakentunutta liiketoimintaa. Idesco valmistaa Oulussa lukulaitteita, kuopiolainen Ideos on järjestelmäintegraattori. Uuttakin liiketoimintaa sikiää: Stockway-niminen aloittava yritys tekee protokollaa, jonka päälle sovelluksia voi rakentaa. Buscom tekee etätunnistukseen perustuvia joukkoliikenteen maksujärjestelmiä.
UPM-Kymmeneen kuuluva Rafsec valmistaa etätunnistimia eli älytarroja. Rafsecin toimitusjohtaja Timo Lindström sanoo, että Rafsec pyrkii maailman johtavaksi etätunnistimien valmistajaksi. Tavoitteena on, että yritys kerää ensi vuonna muutaman miljoonan euron liikevaihdon ja toimii kannattavasti.
Lindström ei kuitenkaan hevillä ryhtyisi leipomaan etätunnistuksesta uutta Nokiaa.
”Suomessa on radiotekniikan korkealaatuista osaamista. Maailmalla on kuitenkin moni muukin huomannut, että tästä voi syntyä suurta liiketoimintaa. Etenkin ohjelmisto- ja lukulaitealalla kilpailu suurten yritysten kanssa on kovaa.”
Etätunnistuksesta kiinnostuneiden yritysten yhteenliittymässä Auto-ID Centerissä onkin mukana sellaisia tekijöitä kuin Philips, Intel, SAP ja Sun Microsystems. Asiakkaita edustavat esimerkiksi vähittäiskauppaketju Tesco, kuriiripalvelu UPS ja kulutustavaravalmistaja Gillette Company. Kaikkiaan Auto-ID Centerissä on toistasataa jäsentä. Mukana olevat vähittäiskaupan järjestöt edustavat Lindströmin arvion mukaan miljoonaa yritystä eri puolilta maailmaa.
Lindströmin mukaan etätunnistinten maailmanlaajuiset markkinat ovat satoja miljoonia kappaleita vuodessa. Luvussa ovat mukana älykortit ja autojen ajonestolaitteet.
”Ilman niitä markkinoiden koko on kymmeniä miljoonia kappaleita. Silloin on kyse kappaletavaran seurannasta, joka tapahtuu esimerkiksi älytarrojen avulla”, Lindström sanoo.
Gillette tilasi tammikuun alussa 500 miljoonaa älytarraa juuri kappaletavaran seurantaan. Gillette korvaa viivakoodit älytarroilla tehostaakseen logistiikkaa. Tarrat toimittaa UPM-Kymmenen yhdysvaltalainen osakkuusyhtiö Alien Technologies.
Etätunnistus on käytössä myös Finnairin e-gate-järjestelmässä. Siinä matkustaja kulkee portin läpi, ja portti tunnistaa hänet vaikkapa taskussa olevasta sirukortista. E-gate käyttää Sysopenin ohjelmistoa, joka yhdistää rfid-järjestelmän Finnairin muihin tietojärjestelmiin. Sysopenin johtaja Veli-Matti Nokso-Koivisto on etätunnistuksesta puhuessaan yhtä varovainen kuin Rafsecin Lindström.
”Melkoinen asiahan se on, jos etätunnistus todella lyö läpi vaikkapa niin, että laskutus automatisoituu kaupan ketjussa: siis järjestelmä lähettää automaattisesti laskun valmistajalta tukkuun, tukusta vähittäiskauppaan ja vielä kaupasta kuluttajalle sen mukaan, mitä etätunnistus kertoo tuotteen reitistä. Esteitä kuitenkin on – niistä suurin ehkä se, että kilpailevia standardeja on vielä paljon.”
Standardiongelma on tuttu myös Lindströmille, mutta hänen mukaansa se on lähes ratkennut.
”Auto-ID Center on määritellyt standardin, ja Centerissä mukana olevat vähittäiskaupan yritykset ottavat sen pian käyttöön. Vuoden sisällä siitä tulee virallinen standardi”, Lindström uskoo.
Nokso-Koiviston mielestä ei liioin ole mitenkään selvää, että etätunnistus voisi syrjäyttää viivakoodin.
”Viivakoodi on halpa ja toimiva järjestelmä. On vaikea nähdä, millaista lisäarvoa etätunnistin voisi tuoda huokean kulutustavaran, vaikkapa lakritsipatukan, elinkaarelle.”
Yhden älytarran hinta on nyt muutamasta kymmenestä sentistä yhteen euroon.
Jos tavarat alkaisivat keskustella
Professori Heikki Sepän mielestä etätunnistuksen edut viivakoodiin nähden ovat aivan selvät.
”Viivakoodi voi kertoa tuoteryhmästä tai -erästä. Etätunnistin voi välittää tietoa yksittäisestä tuotteesta, juuri siitä tietystä kappaleesta. Tiedon muokkaaminen on mahdollista koko tuotteen elinkaaren ajan. Lisäksi viivakoodi tarvitsee ihmisen asettamaan koodin sopivaan asentoon ja näyttämään sen lukulaitteelle. Kehittämämme uudenlaisen etätunnistuksen avulla on mahdollista työntää vaikka kokonainen lavallinen tavaraa lukijaportin läpi ja saada tiedot jokaisesta tuotteesta.”
Seppä ei jättäisi etätunnistusta vain teollisuuden ja kaupan asiaksi. Hän tarjoaa etätunnistusonnea myös kuluttajille. Hänen mukaansa kuluttajakäyttö yleistyy, kunhan älytarran hinta painuu riittävän alas ja uusi tekniikka on laajasti käytössä. Silloin tarran voi liimata melkein kaikkiin maailman tuotteisiin. Tähän ajatukseen perustuu Sepän vakaa usko etätunnistuksen huimaan kasvuun.
”Lisäksi lukulaitteen pitäisi kehittyä pieneksi, helposti liikuteltavaksi ja jokaisen saatavilla olevaksi. Miksei vaikkapa matkapuhelin voisi olla myös lukulaite”, Seppä kaavailee.
Kun tarroja olisi kaikissa tuotteissa ja lukulaitteita kaikkialla, tavarat alkaisivat Sepän mukaan jutella keskenään. Matkapuhelin löytäisi kadonneen paidan kaapin perukoilta. Jääkaappi tilaisi lisää olutta, kun janoinen isäntä nappaa kaapista toiseksi viimeisen pullon. Kaupassa ostoskärryn voisi työntää lukijaportin läpi, ja kas – lasku olisi valmis. Sitten vain sirukortti lukijaan, ja ostokset tulisivat maksetuiksi. Ostosten joukossa ei olisi mitään, mille ostaja olisi allerginen, sillä siru sanoisi jo hyllystä: älä osta minua, aiheutan sinulle ihottumaa!
Tarroja vai ohjelmistoja?
Etätunnistuksessa on kaksi maailmaa. Toinen on Sepän huimien visioiden maailma, toinen Auto-ID Centerin kovan kasvun, suurten yritysten ja varovaisten puheiden maailma. Uutta Nokiaa etätunnistuksesta ei taida Suomeen tulla. Ala on jo valmiiksi hyvin kilpailtu, ja vaikka etätunnistuksen edut ovat selvät, se tuskin yleistyy kovin nopeasti ja kovin laajalle.
”Vielä menee pitkään niin, että kaupalliset sovellukset ovat kulunvalvonnassa ja teollisuusautomaatiossa”, arvioi lukulaitevalmistaja Idescon toimitusjohtaja Jari Valtonen.
Etätunnistuksen yleistyessä pienellä lukulaitevalmistajalla on Valtosen mukaan mahdollisuuksia isompiensa joukossa, kunhan tekniikka on hyvää ja toiminta joustavaa. Teollisuus, kauppa ja kuljetus tarjoavat tekemistä myös esimerkiksi ohjelmistotaloille ja järjestelmäintegraattoreille.
”Itse asiassa eniten liikevaihtoa tuleekin juuri ohjelmistoista ja lukulaitteista, ei niinkään tarroista”, arvelee Seppä.
Markkinatutkimuslaitos Venture Development Corporationin arvion mukaan rfid-markkinoiden arvo oli maailmassa viime vuonna noin miljardi dollaria. Ennusteen mukaan alan vuosikasvu olisi 22–25 prosenttia viiden seuraavan vuoden ajan. Vuonna 2007 markkinoiden koko olisi siis kolmisen miljardia dollaria.
* Älytarra, lukulaite ja tietojärjestelmä, joka varastoi tuotetiedon.
* Älytarrassa on mikrosiru ja sen ympärillä antennikehä.
* Etätunnisteessa ei ole omaa virtalähdettä, sillä se voi ottaa virran lukulaitteen luomasta magneettikentästä.
* Etätunnistimiin voi liittää antureita,
jotka kertovat esimerkiksi, onko liha pilaantunutta tai tarvitseeko ruukkukasvi kastelua.
* Finnairin e-gate-järjestelmä. Matkustaja kulkee portin läpi, ja portissa oleva lukulaite tietää matkustajalla olevan sirun perusteella, kuka tämä on ja minkä matkan tämä on maksanut.
* Matkakortit. Esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella matkustaja voi maksaa matkan näyttämällä rfid-korttia lukulaitteelle.
* Lehmien ruokinta. Nykyaikaisessa navetassa ruokintalaite tunnistaa lehmän ja tarjoilee tälle oikeanlaisen annoksen oikeanlaisin höystein.
* Helsinki–Vantaan taksijärjestelmä. Rfid tunnistaa lentoasemalle saapuvat taksit ja ohjaa ne ulkomaan- tai kotimaanterminaaliin tarpeen mukaan.
* Pääsyliput. Sirukortilla pääsee sisään vaikkapa jalkapallostadionille, olipa kyseessä sitten kertalippu tai kausikortti.
Älytarrassa oleva mikrosiru kertoo, missä menet ja mitä merkkituotetta käytät. Se on avain autoosi ja siitä selviää, onko raitiovaunulippusi maksettu.
Älytarrassa oleva mikrosiru kertoo, missä menet ja mitä merkkituotetta käytät. Se on avain autoosi ja siitä selviää, onko raitiovaunulippusi maksettu."
Joskus tuntuu vain siltä, että asiat nähdään niin omasta vinkkelistä, eikä tilannetta ajatella maailmanlaajuisesti. Ilmestyskirja ei käsittääkseni kuitenkaan puhu vain Euroopasta, vai onko joku ymmärtänyt sen niin? Kyllä vielä tässä vaiheessa Amerikan presidentti on maailmanlaajuisesti suurempi kuin jonkun EU:n päämies, jos sellainen nyt saadaan aikaiseksi valita. Voisin muuten ilmoittautua vapaaehtoiseksi tuohon tehtävään jos saa olla laissez-faire 
Sitten uskon, että maailmasta löytyy sen sortin periaatteellisia viherpiipertäjiä, että ilman uskoa Jeesukseen he pakenisivat sirutusta viimeiseen asti... 
