Voiko uskova elää synnittömästi?

[pekka]

Niin, Herman, mutta olet sanonut, että olet opettaja (Jumalan voitelema tähän palvelutehtävään). Näin olen siis ymmärtänyt kirjoituksistasi tätä asiaa koskien.

Eikö silloin varsinkin tule koetella sinun(kin) opetuksesi perin pohjin koska kun ilmoitat että olet meidän muiden opettaja niin varmaankin ymmärrät sen tosi asian silloin, että kaikki kirjoituksesi/opetuksesi joutuvat ikään kuin suurennuslasin alle koeteltavaksi, että ovatko ne Jumalan antamaa vai onko niissä mukana jotain muutakin mikä ei ole hyvää ja Raamatullista.

Kyllä minun opetukseni saa ja tulee koetella, siinä missä kaikki muutkin opetukset ja ajatukset. En ole koskaan kieltänyt koettelemasta opetuksiani.

Mutta miksi sitten ikään kuin pakenit foorumilta kun olit jättänyt silloin uusimman kirjoituksesi/opetuksesi koeteltavaksi julkisesti tänne foorumille?

Kuinka sinun jättämääsi julkista opetusta voi joku koetella (esim. kysellä jotain kohtaa opetuksestasi, että mitä sillä ja sillä kohtaa oikein tarkoitit jne.) jos itse opettajana pakenet vastuusta ja poistut foorumilta niin, että opetuksesi julkinen käsittely ei voi enää onnistua?

Pystymmekö olemaan samanmielisiä tässä asiassa Herman, että joku meni sinulta hiukan pieleen tuossa asiassa?

[Siivetön]

En tarkoita, mutta ilmaisin viestissäni selvästi, että oli kysymys siitä, minkä vaikutelman sait aikaan teollasi.

Jos ihminen tekee jotain sellaista, joka antaa vaikutelman esim. siitä, että voisi olla kysymyksessä pedofiili, niin eikö ole hyvä että tuollaisesta kerrotaan asianomaiselle, että hän voi antaa siihen vastineensa??

Kyllä se voi joskus ihan paikallaan olla. Raamatun mukaan sellaiset asiat pitäisi kuitenkin hoitaa ensin kahdenkesken asianomaisen kanssa.

Mutta minulla ei mitään tarvetta vääntää kanssasi tällaisesta, kunhan jälleen huomaan, että kyllä se lihallisuus vaan kummasti Sinussakin edelleen nostaa päätään, joten taitaa olla viisasta, että kumpikin tunnustamme omien voimiemme pienuuden sen vastustamisen suhteen ja hakeudumme taivaallisen peilin eteen katselemaan ja peilaamaan ensisijaisesti omaa itseämme?!

Sitä nimenomaan olen koittanut tässä peräänkuuluttaa. Kun useat keskustelijat ovat tässä ketjussa kääntäneet keskustelun minuun.

Mutta ethän Sinäkään hoitanut asiaa kahden kesken, vaan syytit ihan julkisesti minua tuomitsemisesta, vaikka en ollut sellaista tehnyt.

Tästä uskon juurikin olevan kohdallasi kysymys näillä muillakin sektoreilla, että oppisi ei voi toimia eikä näytä toimivan käyännössä ja siksi siihen puututaan, koska kuitenkin pyrit opettamaan sitä muille ja kukaan kypsä kristitty ei voi vaieta silloin, kun ihmisiä ollaan ohjaamassa harhapoluille.

[Siivetön]

Näin itse uskon ja näen syntisyys asian:

1. Uskovan ASEMA Jumalan edessä 100% vanhurskas, täydellinen ja synnitön, ja tämä on Kristuksen vanhurskautta, joka on päällemme lahjaksi puettu.

2. Uskovan TILA syntinen ja vajavainen, sillä maan päällä on vaeltanut vain yksi TILALTAAN synnitön ihminen, Jeesus Kristus ja tämän Jumalan Sana tuo selkeästi esille.

Käsite vanhaurskaus viittaa siis asemaamme ei tilaamme / vaellukseemme.

Tämä ei kuitenkaan oikeutta meitä siihen, etteikö meidän tulisi kaiken aikaa kilvoitella ja pyrkiä vaeltamaan nuhteettomasti.

Tuskin kykenemme nostaamaan tälläkään foorumilla ketään täydellisen nuhteettomuuden jalustalle, että olisi kyennyt 100% suoritukseen siinä kohdin?

Tämä Raamatunkohta tuo hyvin selkeästi esille, mitä tarkoittaa vanhurskaus meidän ihmisten kohdalla:

2 Kor. 5
21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Eli ihminen ei itsessään ole vanhurskas, vain ja ainoastaan Hänessä ja tämä on = ASEMALTAAN / Hänessä olevana vanhurkas.

Room. 4 sanoo myöskin näin:
2. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

Vaikka Aabrahamilla oli paljon kerskaamista vaelluksessaankin, eli elämän vanhurskaudessaan, eikä kai mitättömin ollut Moorialle nousu, mutta siitä huolimatta se ei ollut sitä vanhurskautta, mistä olisi mitään hyötyä Jumalan edessä.

Ja tämä johtaa ainakin minun sieluni ajattelemaan syvemmälle, katsomaan sitä Jumalan vanhurskautta,
jonka me olemme saaneet Kristuksen kautta ja näin nöyrtymään hyvin pieneen asemaan ja toteamaan;

Vain Sinä tunnet minut Vapahtaja
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajan,
saan tappioni tuoda kuitenkin.

[Mikko Murpatti]

Näin itse uskon ja näen syntisyys asian:

1. Uskovan ASEMA Jumalan edessä 100% vanhurskas, täydellinen ja synnitön, ja tämä on Kristuksen vanhurskautta, joka on päällemme lahjaksi puettu.

2. Uskovan TILA syntinen ja vajavainen, sillä maan päällä on vaeltanut vain yksi TILALTAAN synnitön ihminen, Jeesus Kristus ja tämän Jumalan Sana tuo selkeästi esille.

Käsite vanhaurskaus viittaa siis asemaamme ei tilaamme / vaellukseemme.

Tämä ei kuitenkaan oikeutta meitä siihen, etteikö meidän tulisi kaiken aikaa kilvoitella ja pyrkiä vaeltamaan nuhteettomasti.

Tuskin kykenemme nostaamaan tälläkään foorumilla ketään täydellisen nuhteettomuuden jalustalle, että olisi kyennyt 100% suoritukseen siinä kohdin?

Tämä Raamatunkohta tuo hyvin selkeästi esille, mitä tarkoittaa vanhurskaus meidän ihmisten kohdalla:

2 Kor. 5
21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Eli ihminen ei itsessään ole vanhurskas, vain ja ainoastaan Hänessä ja tämä on = ASEMALTAAN / Hänessä olevana vanhurkas.

Room. 4 sanoo myöskin näin:
2. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

Vaikka Aabrahamilla oli paljon kerskaamista vaelluksessaankin, eli elämän vanhurskaudessaan, eikä kai mitättömin ollut Moorialle nousu, mutta siitä huolimatta se ei ollut sitä vanhurskautta, mistä olisi mitään hyötyä Jumalan edessä.

Ja tämä johtaa ainakin minun sieluni ajattelemaan syvemmälle, katsomaan sitä Jumalan vanhurskautta,
jonka me olemme saaneet Kristuksen kautta ja näin nöyrtymään hyvin pieneen asemaan ja toteamaan;

Vain Sinä tunnet minut Vapahtaja
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajan,
saan tappioni tuoda kuitenkin.

Hyvin sanottu ja selitetty tämä monimutkaiselta tuntuva lahjavanhurskaus , joka liian usein unohtuu.

Kiitos Herralle että saimme tämmöisen suuren armon ja lahjan ja pelastus-suunnitelman.

[lonelyrider]

Synnin pitää kuolla, jotta Poika voi Elää.

Tarkentaisitko omin sanoin, mitä sinulle merkitsee synnin kuolema ja miten se on tapahtunut omalla kohdallassi ja miten se ilmenee omassa elämässäsi??

On niin helppo laukoa eräänlaista hengellistä fraseologiaa, vaikka se ei omassa elämässä olisi edes tullut lihaksi, eli nyt haluan kuulla, miten tuo synnin kuoleminen on Sinun elämässäsi tullut lihaksi, eli arkipäivän todellisuudeksi??

Henkilökohtaisessa elämässäni, olen saanut uskoa Sanan todeksi ja Sana on alkanut Elämään ja se on tullut Elämäksi.

Arjessa samoin kuin sanakin on luvannut, Kristus Jeesus on vapauttanut, ja antanut vapauden Hänessä. Vapaus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että alkaisi tehdä tekoja, jotka olisivat Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Tahtoni on omistettu Jumalan hyvän tahdon toteutumiselle ja siinä myös itse haluan pysyä, koska rakastan Häntä ja hänen hyvää tahtoaan. Jokaiselle päivälle on oma kuormansa, mutta se on keveä, kaikki annetaan mitä tarvitsen(ei tarkoita sitä, mitä ihminen keksii haluta;)) Koen, että Jumalalla on kaikki hyvä jo varattuna. Sellaiset asiat, jotka ennen aiheuttivat kuormaa, on otettu pois, koska saan luottaa Hänen huolenpitoonsa joka hetki.

[Siivetön]

Synnin pitää kuolla, jotta Poika voi Elää.

Tarkentaisitko omin sanoin, mitä sinulle merkitsee synnin kuolema ja miten se on tapahtunut omalla kohdallassi ja miten se ilmenee omassa elämässäsi??

On niin helppo laukoa eräänlaista hengellistä fraseologiaa, vaikka se ei omassa elämässä olisi edes tullut lihaksi, eli nyt haluan kuulla, miten tuo synnin kuoleminen on Sinun elämässäsi tullut lihaksi, eli arkipäivän todellisuudeksi??

Henkilökohtaisessa elämässäni, olen saanut uskoa Sanan todeksi ja Sana on alkanut Elämään ja se on tullut Elämäksi.

Arjessa samoin kuin sanakin on luvannut, Kristus Jeesus on vapauttanut, ja antanut vapauden Hänessä. Vapaus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että alkaisi tehdä tekoja, jotka olisivat Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Tahtoni on omistettu Jumalan hyvän tahdon toteutumiselle ja siinä myös itse haluan pysyä, koska rakastan Häntä ja hänen hyvää tahtoaan. Jokaiselle päivälle on oma kuormansa, mutta se on keveä, kaikki annetaan mitä tarvitsen(ei tarkoita sitä, mitä ihminen keksii haluta;)) Koen, että Jumalalla on kaikki hyvä jo varattuna. Sellaiset asiat, jotka ennen aiheuttivat kuormaa, on otettu pois, koska saan luottaa Hänen huolenpitoonsa joka hetki.

Edelleen tuo on ns. hengellistä fraseologiaa/jargoniaa tai ns. kaanaankieltä, joka ei puhu mitään omaa ja henkilökohtaista siitä, miten käytännössä on tapahtunut esim. synnin kuolema omalla kohdallasi?

Puhut vapaudesta erilaisin sanakääntein, mutta et mittään siitä, miten synti kuoli ja onko se esim. pysynyt kuolleena?

Oliko se kertakaikkinen tapahtuma, vai onko mieleesi noussut senkin jälkeen synnillisiä ajatuksia?

[lonelyrider]

Tiesin kyllä että kaipaat jotain muuta. Joka on Jumalasta, kuulee sen mitä sanon ja joka ei ole, ei kuule.

Se on Jumalan työ minussa. Syntiä ei ole, se on kuollut ja kuopattu.

Jotta te näkisitte, teidän ei tarvitse muuta, kuin uskoa Poikaa, jonka Jumala on keskellemme Lähettänyt.

[Juha]

Tiesin kyllä että kaipaat jotain muuta. Joka on Jumalasta, kuulee sen mitä sanon ja joka ei ole, ei kuule.

Eli sanotko että puheesi on Jumalan sanan vertaista ja Siivetön ei ole uskossa kun ei ymmärrä puhettasi? Mielestäni kuulostaa ylpeältä heitellä tuollaisia väitteitä.

[Siivetön]

Jopa pelottavalta, sillä tuskin meistä monikaan uskaltaa ottaa Jeesuksen paikka ja asettaa Hänen sanansa oman itsemme takuumieheksi. En minä ainakaan.

Minusta jopa niin pelottavaa ja vaarallista, etten halua tuohon tämän enempää sotkeutua, muuta kuin rukoilla, että Herra anna hänelle anteeksi, sillä hän ei ehkä ymmärrä ja tiedä, mitä tekee.

[lonelyrider]

Tiesin kyllä että kaipaat jotain muuta. Joka on Jumalasta, kuulee sen mitä sanon ja joka ei ole, ei kuule.

Eli sanotko että puheesi on Jumalan sanan vertaista ja Siivetön ei ole uskossa kun ei ymmärrä puhettasi? Mielestäni kuulostaa ylpeältä heitellä tuollaisia väitteitä.

Joka ei usko Pojan tuomaa Sanaa, ei elä vapaudessa, eikä elä Jumalan tahdossa. Matteuksen kohdan toin jo aiemmin, ei sitä minun tarvitse toistaa tähän uudemman kerran.

Jeesus on Jumalan lähettämä Sana.