Masentunut, jota masennetaan... viekää minut Jeesuksen LUO !

[lonelyrider]

Masalle:

Vaikutat kovin rikkonaiselta ja haluaisin rukoilla puolestasi?

Omasta kokemuksestani voin kertoa, niin kauan kuin odotat muiden auttavan, joudut pettymään todella pahoin. Kukaan ei voi sinua auttaa, sellaista pyyteetöntä apua saat odottaa ja odottaa. Arvaa miksi? Toinen ihminen ei voi tietää miltä sinusta tuntuu, hänellä ei ole sinun kokemuksiasi, sinun tuskaasi. Joku ehkä samoilla kokemuksilla varustettu, voi kyetä ymmärtämään, mutta täysin hänkään ei voi sinua tukea, jos et anna omien jalkojesi kantaa. Näetkö että vaadit liikaa muilta? Sillä uskon näin olevan.

Jos ihminen käyttäytyy kapinoiden toisia kohtaan ja odottaa ymmärrystä päälle, ei tule sitä saamaan. Odotamme uskovilta täydellistä ja puhdasta ymmärrystä ja hyvyyttä, kuitenkaan emme näe että me olemme samanlaisia periaatteessa kaikki, odotamme rakkautta sitä rakkautta joka on Jumalalta, sitä odotamme uskovilta. Ainoa joka kykenee täysin siihen on itse Jumala Jeesuksessa Kristuksessa, turvaa Häneen.

[PetriFB]

On valitettavasti totta, että me uskovina emme aina kestä toisen ihmisen rikkinäisyyttä, vaan juoksemme heitä karkuun tai jätämme heidät yksin. Kun todella rikkinäinen ihminen tulee uskoon, niin hän voi olla hyvin piikikäs ja hankala tai sitten todella arka ja pelokas jne. Aina kun uskova tulee uskoon, niin hän tarvitsee hengellisenä vauvana aina seurakunnan hoivaa ja apua, jonka kautta uskova juurtuu terveen kasvun kautta Kristukseen. Varsinkin silloin kun ihminen on uskoon tullessaan todella rikki, niin hän tarvitsee paljon uskovien apua ja hoivaa, koska hän ei kykene haavojensa takia luottamaan Jumalaan ja ottamaan apua vastaan yksin Jumalalta, siksi hän kipeästi tarvitsee rakastavan seurakunnan tukea. Kun hän saa uskossa kasvaa terveellä tavalla, niin hän oppii kyllä ajan tullen luottamaan ja turvaamaan myös Jumalaan.

Otan nyt esimerkiksi piikikkään ja hankalan tapauksen, eli uskovan joka on tullut uskoon ja on syvien haavojensa tähden piikikäs ja hankala, mutta voi olla myös hyvin turvaton, pelokas ja ahdistunut, joka on tehnyt itselleen kovan ulkokuoren haavojensa tähden. Usein me saatamme sanoa hankalalle ja piikikkäälle uskovalle, että turvaa vain yksin Jumalaan, äläkä syyllistä muita. Hän ei haavojensa tähden kykene turvaamaan yksin Jumalaan ja on tottunut olemaan hankala ja piikikäs. Meidän tulee rakastaa häntä ja ymmärtää, että hän toimii näin haavojensa kautta. Kun häntä tarpeeksi rakastaa, niin hän voi muuttua. Tai sitten hän voi itse myös oman kokemuksen mukaan toistaa itseään ja etsiä muista vikoja ja sitten juosta itse muita karkuun. Hän näkee tämänkin haavojensa takia vääristyneenä ja luulee, että muut juoksevat häntä karkuun, vaikka hän itse juoksee muita karkuun. Sitten on myös olemassa se vaihtoehto, että uskovat ihan oikeasti juoksevat häntä karkuun, koska hän on niin hankala, eikä uskovilla ole rakkautta häntä kohtaan. Sen tähden sitten uskovat alkavat häntä syyllistämään, ettei ole tarpeeksi uskoa tai et luota yksin Kristukseen, ei vasta syntynyt vauva kykenekään luottamaan Jumalaan. Sitten kun hänet jätetään yksin, niin hän ei pysty haavojensa tähden kasvamaan eikä opi luottamaan Jumalaan. Hän katkeroituu ja syyttää uskovia ja Jumalaa. Hän toimii väärin, mutta siksi koska häntä kohtaan on toimittu väärin, eikä häntä ole rakastettu Jumalan rakkaudella. Siksi tässä kohtaa meidän uskovien on tehtävä parannus.

Samoin jos hän vääristää aidon rakkauden ja juoksee sitä karkuun, niin hän katkeroituu eikä kykene saamaan apua ja Jumalan hoitoa.

Kerron tositarinan itsestäni, joka olin se hankala ja vaikea tapaus kun tulin uskoon. Tuon ensin vähän taustaa esille. Ajauduin elämässäni käyttämään alkoholia ja lääkkeitä väärin, eli käytin niitä päihtymistarkoitukseen ja samalla olen käyttänyt paljon kaikkea muutakin partavettä, erilaisia tenuja eli lasolia sekä bensaa jne, että sain pääni sekaisin. Tämä kaikki aiheutti minulle sen, että minulle tuli vainoharhoja, pelkotiloja ja syviä ahdistuskohtauksia. En kyennyt enää kommunikoimaan selvänä ihmisten kanssa kuten ihmiset normaalisti kommunikoivat. Minusta tuli tunteeton ja onneton ihminen. Epäonnistuin kaikessa ja olin ilman työtä ja kotia kodittomana maailmassa, vain iso kassi olalla, jossa oli kasa vaatteita ja jotakin muuta tavaraa. Sisimpäni oli täysin rikki ja olin kykenemätön rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Tunsin olevani täydellinen luuseri, jolla ei ole mitään tarkoitusta elämässä. Olin elänyt elämää, jossa sai väistellä puukkoja ja nyrkiniskuja ja potkuja sekä olin ase ohimolla autoajelulla, jossa minua uhattiin aseella. Elin väkivaltaisessa maailmassa, jossa käytin itse väkivaltaa sekä näin paljon väkivaltaa. En päästänyt ketään selkäni taakse, enkä luottanut kehenkään ihmiseen, olin nähnyt paljon ohareita ja petoksia sekä itse pettänyt. Toinen ihminen oli minulle uhka tai vaara, tai sitten merkityksetön ihminen joka ei ymmärrä minua, joka olin täydellisessä umpikujassa. Tällaisena ihmisenä sain tulla uskoon Karismakodissa (päihde ja alkoholistikoti) vuonna 1991.

Olin Karismakodissa aluksi se hankala tapaus. En luottanut muihin ja olin täysin rikki. Petin itseäni ja valehtelin itselleni sekä etsin muista syitä, mutta en nähnyt omia vikojani, vaan vain toisten viat. Karismakodin henkilökuntaa kohtaan oli aluksi tosi töykeä ja hankala. He eivät heittäneet minua ulos eikä hylänneet, vaan he rakastivat minua. He rakastivat vaikka olin ilkeä ja hankala. Minä juoksin heitä karkuun omien haavojen takia ja käänsin sen niin, että he hylkäsivät eivätkä ymmärtäneet, vaikka minä olin se joka juoksin karkuun. Lähdin karismalta karkuun muutaman kerran, mutta Jumalalle kiitos tulin aina kuitenkin takaisin. Kun he tarpeeksi rakastivat, niin se osui ja upposi ja aloin luottamaan heihin sekä kykenin pikkuhiljaa ottamaan askeleita Jumalan suuntaan. En rikkinäisyyteni tähden aluksi kyennyt yksin lähestymään Jumalaa, vaan tarvitsin siihen henkilökunnan apua. Kun lähdin pois karismakodista, niin olin ollut siellä 8 kk:ta, joista 7 kk:ta uskovana. Karismakodin jälkeen meni neljää pitkää ja tuskallista vuotta, kunnes koin voiton ja suuren eheytymisen. Haavojeni tähden koin uskovat tekopyhiksi, mutta itse asiassa olin katkera heidän onnellisuudelle ja kun itse olin niin rikki ja huono, niin katkeroiduin uskoviin. En kokenut karismakodin jälkeen neljänä vuonna samanlaista rakkautta kuin siellä, vaan uskovia jotka opillisesti auttoivat ja syyllistivät. Joukossa oli varmaan myös aitoja uskovia, mutta haavani esti näkemästä heitä ja heidän rakkauttaan. Tämän neljän vuoden aikana poistuin usein kesken kokouksen, kun minua ahdisti omat haavani ja muiden onnellisuus. Oli vaikea olla haavaisena onnellisten ihmisten parissa. Mutta neljäntenä vuotena eräänä päivänä, eräässä kokouksessa Jumala puhui, että olin katkera ja minun tulee tehdä parannus. täsmennän vielä, että siellä kokouksessa ei kukaan uskova näitä puhunut, vaan he puhuivat muista asioista. Jumala puhui suoraan sydämeeni Pyhässä Hengessä ja näytti katkeruuteni. Kun tein parannuksen niin aloin eheytymään ja ymmärtämään monia asioita, jotka olivat olleet pimennossa.

Minulle meinasi käydä niin, että olin ajautumaisillani yksinäisyyteen ja eroon muista uskovista haavojeni tähden. Itseen meneminen ja parannuksen teko pelasti minut, eli Herra pelasti ja eheytti minut sen kautta. Pelastumisella tarkoitan tässä etten jäänyt katkeruuteen ja ajautunut eroon seurakunnasta. Jumala piti minusta kiinni ja vei minut parannuksen paikalle omista synneistäni, ei muiden. Se oli avain joka on johtanut eheytymiseen. Minun tarinani oli päätyä huonosti (en edes kaikkia käänteitä kertonut), mutta Jumala sai minut kuitenkin kiinni, joka koin olevani maailman huonoin ja surkein ihminen, jota Jumala ei auta, mutta kyllä muita. Vaikka me itse olisimme kuinka haavaisia tahansa tai meitä kohtaan on uskovat tehnyt vääryyttä, niin Jumala saa meidät kiinni, kun nöyrrymme näkemään omat syntimme ja tekemään niistä parannusta, sillä kukaan meistä ei ole synnitön ja synti erottaa meidät aina Jumalasta ja tarkoitan oma syntimme, eli synnin haavat. Tarkoitan tässä yhteydessä tällä sitä, että jos koemme olevamme erossa Jumalasta eikä Hän rakasta meitä, niin kyse on silloin meidän ongelmasta, haavasta sydämessä, jolla estämme Hänen rakkautensa kohtaamasta meitä. Sillä totta kai se on totta, että Jumala rakastaa lastaan, myös todella rikkinäistä ja haavaista lastaan.

[todael]

Amen Kiitos Petrille tärkeistä sanoista !!!

Jer.30:17 "Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä'. "

- todael

[Masa]

Otan aiheeseen vähän arkisemman näkökannan, meillä käy veljiä ja siskoja jotka ovat joutuneet uskovien puoskareiden "auttamisen kohteeksi"

Ihmisen tulessa meille, ovat kovin vihaisia,katkeruuden siemen toisia uskovia kohtaan itää kovaa vauhtia.
Monet heistä kokevat juuri nämä "päälle päsmäri uskovat" hyvin ahdistaviksi - monesti olen kuullut seuraavan
"Ei veli tai sisar usko vaikka sanon Ei " - Avautuessaan kertovat miten yli-innokkaat uskovat puoskaroivat heidän sisintään ja saavat entisten haavojen päälle vielä lisää "Jumalan viiltoja".

Puoskarit vaativat toiselta samanlaista uskoa kuin heillä itsellä on, pyrkivät tekemään toista samanlaisia kuin itse ovat, ainoa vain kukaan muu ei täytä tuota heidän mittaansa.
Nurinkurisinta on kun puoskarit todella luulevat auttavansa, vaikka tuo auttaminen on todellisuudessa henkistä väkivaltaa.
Puoskarit ovat muka saaneet Jumalalta oikeuden auttaa, vaikka nähtävissä ettei auttaminen ole Jumalasta vaan heidän omasta lihasta.

Puoskarin uhriksi joutunut on monesti jo siinä tilanteessa että hän hakee syytä ja syyllistää yhä uudestaan ja uudestaan itsestään. (Ei pysty täyttämään mittaa joka on annettu = Puoskarin mitta)
Samalla uhriksi joutunut on kovin masentunut, kokee itsensä huonoksi uskovaksi, ottaa syyt niskoilleen vaikka mitään syytä ei hänessä alunperin olisikaan - uhriksi on siis joutunut hengellisen puoskari pelinappulaksi.

Ihmisen sielu on kuin painekattila, siihen mahtuu tietty määrä kehotuksia,ohjeita.
Jossain vaiheessa tämä raja täyttyy - jolloin uhrin tunne elämä muuttuu ensin asenteeksi "Olen huono uskova, en kelpaa Jumalalle, koska en ole tehnyt parannusta siitä taikka tästä.
Mikäli puoskari käy heitä niin sanotusti auttamaan tässä vaiheessa lisää viha ja katkeroituvat lisää kun heidän sielunsa elintila puoskarin toimesta syödään kuiviin .

Kovin usein ilmenee myös tämä sama "päälle päsmäri puoskari ei tiedä mitä tekee, lähtökohta on hänen oma liha halutaan sulkia hattuun Jumalan edessä. ovat kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan.
Puoskari ajattelee "minä tiedän mitä Jumala haluaa" "Minä tiedän - sinä et" "tämä on Jumalan tahto"

Miten sitten lähdetään purkamaan tuota tilannetta?
Ensinnäkin jokaisella meillä on tunteet ja kun niitä tarpeeksi paljon härkitään paine sisuksissa kasvaa jolloin suusta voi tulla ihan mitä tahansa.

Mielestäni siihen alkuräjähdykseen ei tarvitse ottaa kantaa - antaa höyryjen tulla pihalle sielun kattilaan ei mahdu tässä vaiheessa mitään kattilaan on siis saatava tilaa .
Ei ruveta alkuräjähdyksen aikana neuvomaan ja kertomaan ihanasta Jeesuksesta tai kertomaan ettei tuo ole Jumalan silmissä oikein (en kyllä tiedä mistä moinen opetus on yleensä ilmaantunut.)

Tunteiden purkamisen tarkoitus on tyhjentää ihmisen sielu puoskareiden vaatimuksista pois - tämä vaihe on tärkeä kuuntelijan pitää ymmärtää ja osata asettua toisen asemaan.

Vähäinenkin syyttäminen voi tehdä peruuttamattoman takapakin eli ihminen tekee muurin sydämensä ympärille jolloin kyseessä on jo valtava vahinko.

Huutoa maailmaan mahtuu ja kestää aikansa, nyt kun ihminen on saanut rauhassa purkaa tuo ensimmäisen alkuräjähdyksen ulos, Ihmisen sieluun tulee tila keskustella rauhassa. Rauhalliseen keskustelun tai paremminkin kuunteluun aikana toinen uskova pikku hiljaa järjestelee sielunsa palikoita oikeaan järjestykseen.
Kuuntelija voi heittää muutamia kysymyksiä vastauksia vaatimatta - kuuntelija ei siis vaadi toiselta mitään ainoastaan voi ehkä vähän haastaa toista miettimään asioita, mutta ei koskaan pakota sekä ehdottomuuksia on vältettävä.

En tiedä oikein mutta, itse toimin seuraavasti jos joudun tilanteeseen missä antaa ohjeen (Sanaan perustuvan) on samalla oltava rehellinen ja mainittava uhrille se että kykenenkö itse pitämään ohjeen; mikäli en pysty niin kerron sen uhrille että en varmaankaan pysty pitämään kun sanon näin olen rehellinen ja toiseksi minun ei tarvitse koskaan selittää sanoja "ei kukaan ole täydellinen olen vain vajavainen" ja samalla ei synny tilannetta jossa toinen antaisi ohjeita ylhäältäpäin vaan tasavertainen lähestyminen,

Toinen sääntö josta yritän pitää kiinni - minä olen kuuntelija en paasaaja - kuuntelijan pitää malttaa olla hiljaa. Hyvin herkästi käy niin että kuuntelija onkin papupata joka lataa täysilaidallisen ohjeita ja kertoo oman tarinansa eli osat vaihtuvat - eli puoskarin uhri kuuntelee - kuuntelijan jonka piti auttaa tulee autettavaksi.
Näin se ei saa milloinkaan olla.

Yhtä kaikki, jos meinaat auttaa sisarta taikka veljeä älä auta ennen kuin autettava joko itse sitä pyytää omalla tavallaan - ole rehellinen itsellesi jos et osaa älä auta ohjaa ihmisille jotka osaavat - näin teet vähemmän vahinkoa.


Muistakaa nyt että tämä kaikki - on vain murto-osa tästä aiheesta, ihmisiä on erilaisia toiselle käy toinen ja toiselle toinen tapa.
Mutta yhtä kaikki kuuntele enemmän kuin puhut - silloin et tee ainakaan vahinkoa enempää.

[tuomarisimson777]

Ennen kuin tuomitset minut.. Pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä jotka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen johon törmäsin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.


Löydetty kiertoviesti Facest

[pekka]

Kiitos puhuttelevista kirjoituksistanne.

Kirjoitan muutaman sanan itsestäni. Silloin kun omassa elämässäni olin ajautunut syviin ahdistuksiin niin (ennen uskoontuloa) tietenkin silloin kaikki asiat ja ahdistukseni tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.

Mutta nyt uskonvaelluksella ollessani olen usein kiittänyt Jumalaa siitä, että minulla on ollut kaikki nuo syvät ahdistukset koska vain ja ainoastaan niiden avulla ja kautta huusin lopuksi Herraa apuuni. Eli nyt jälkeenpäin näen ne vain ohimenevinä Jumalan rakkaudellisina kurituksina minua kohtaan, että sydämeni tila muuttuisi niin, että nöyrtyisin Jumalan edessä ottamaan uskon vastaan, Jumalan iankaikkisena armolahjana.

Mutta se on minusta loppujen lopuksi vain parempi asia, että ahdistukset jatkuvat, mikä milloinkin, että pysyisimme nöyrinä, emmekä ylpistyisi. Ilman synnintuntoa meidän kävisi huonosti. Toki nyt kun iso ahdistus tulee niin nyt minulla on olemassa selviytymiskeino päästä sen yli eli huudan jälleen Herraa Jeesusta apuuni ja saan avun kuten sillä kertaa on Jumalan tahto. Tietysti Jumala vastaa avunpyyntöihin/rukouksiin omalla aikataulullaan.

Eli ahdistukset vievät meitä Jumalaa kohti, ei poispäin.

Mutta toki kun ahdistunutta ihmistä yritämme auttaa niin kuunteleminen on varmaankin parasta lääkettä haavoittuneelle ja voimme hiljaa sydämessämme vaikka rukoilla hänen puolestaan, eikä tosiaan antaa vain uusia ohjeita joita haavoittunut ei kykene vielä vastaanottamaan sydämeensä.

[PetriFB]

Puoskari käsite uskovien keskuudessa ansaitsee minustakin suuren huomion, koska se usein synnyttää huonoa hedelmää moneen suuntaan.

On liian paljon sellaisia uskovia, jotka toimivat puoskarin tavoin ja rikkovat ihmisiä lisää ohjeillaan ja käskyillään. Puoskarin ongelma on se, että hän on itse monessa kohtaa eksyksissä ja opettaa puolitotuuksia sekä raadollista ja kovaa totuutta, jossa ei oteta huomioon missä kasvun vaiheessa toinen on. Puoskari ei tunne armoa eikä ymmärrä hengellisen elämän kasvuprosessia, siksi hän vaati muilta enemmän kuin mihin he pystyvät. Puoskari on usein myös hyvin ylpeä sekä omavanhurskas, joka ylenkatsoo ja halveksuu muita.

Koska puoskarin oma sisin on rikkinäinen ja hän on sokea omalle huonolle tilallensa, niin hän omasta ylpeydestään käsin koittaa väkisin opettaa toisen toimimaan juuri niin kuin hän uskoo ja ymmärtää. Puoskarin kova sydän on armoton ja vaativa, siksi hän ei ole koskaan toiseen tyytyväinen mihinkään, vaan hän vaatii toista koko ajan suurempiin suorituksiin. Puoskari luulee olevansa Jumalan äänitorvi ja hän luulee, että kaikki asiat tapahtuvat kaikille juuri siten kuin hän uskoo. Siksi puoskari sanoo, että sinä et tiedä, mutta minä tiedän että tämä mitä minä sanon on Jumalan tahto. Sen tähden puoskari ei koskaan voi asettua toisen asemaan ja ymmärtää toista ihmistä, koska hän mittaa kaiken oman itsensä kautta, jonka hän tekee vielä väärässä hengessä.

Useat puoskarit toimivat siten, että he asettuvat jumalaksi toisen ihmisen elämään. Tästä jumalan asemasta käsin he kontrolloivat ja hallitsevat uhriaan. Jumalaksi asettumisella tarkoitan sitä, että puoskari tuo esille sen kuinka Jumala on antanut hänelle auktoriteetin, voiman, vallan ja viisauden toimia suoraan Jumalan suuna sekä Jumalan voiman toteuttajana. Tämä tarkoittaa sitä, että hän opettaa uhreilleen, että vain hänen kauttaan Jumala toimii ja auttaa ja muut ovat enemmin tai vähemmin harhassa ja heitä tuleekin karttaa ja varoa. Itse asiassa puoskarin auktoriteetti, voima, valta ja viisaus nousee hänen lihastaan, jota henkivallat höystävät kaikella valheenvoimalla.

Joskus käy niin onnellisesti, että puoskari tekee parannuksen ja tervehtyy terveeseen ja kypsään uskoon. Liian usein puoskari kuitenkin jatkaa eksyttävää ja muita hajottavaa toimintaansa.

Olen huomannut, että useat (ei kaikki) puoskareiden uhrit ovat sellaisia, jotka ovat olleet elämässään hyvin ankaran ja vaativan auktoriteetin alla. Monet uhreista (ei kaikkia) ovat arkoja, pelokkaita sekä hyvin huonolla itsetunnolla varustettuja. Siksi he ovat helposti ajautuneet hyvin voimakkaan ja epäterveen puoskarin uhriksi. Puoskari usein vielä lujittaa heihin suhdetta pelottelemalla, uhaten että Jumala kostaa jos häntä ei totella. Monesti puoskarin kautta toimivat ihan oikeasti pahuuden henkivallat, jotka ovat pukeutuneet valkeuden lähettiläiksi sekä he esiintyvät Jumalana ja Jumalan voimana. Henkivallat vääristävät sanaa ja eksyttävät puoskarin uhreja antamalla heidän kokea jotakin yliluonnollista tai sitten he antavat heidän kokea valhejohdatusta. Tämän tähden monet puoskarin uhrit eivät uskalla irtautua tästä toiminnasta, vaan pahuuden tuottama pelon ilmapiiri sitoo heidät tiukasti puoskarin toimintaan. Vapautuminen puoskarin vaikutusvallasta voi olla joillekin hyvin pitkä ja kivulias prosessi.

Koska puoskarin uhria syyllistetään koko ajan ja hän elää jatkuvan pelon alaisuudessa, niin sen tähden hän syyllistää itseään koko ajan. Puoskarin vaativa opetus on koko ajan niin kova ja tavoittamaton, että uhri ei pysty sitä mitenkään täyttämään. Uhri masentuu, mutta jää puoskarin vaikutusvallan alle toivoen, että joskus jonakin päivänä hän yltää puoskarin tavoitteisiin. Uhri on kuin karusellissa, jossa hän joutuu koko ajan uudestaan pettymään itseensä puoskarin vaatimusten edessä. Osa uhreista menee täysin rikki, jonka seurauksena osa ajautuu kokonaan pois uskosta, osa jää puoskarin rikottavaksi koska pelkää Jumalan kostoa jos hän lähtee pois, onneksi osa uhreista pääsee irti puoskarin vaikutusvallasta ja heillä alkaa todellinen eheytyminen ja uskon kasvu Herrassa Jeesuksessa Messiaassa.

Osa puoskarin uhreista jää valitettavasti siihen tilaan, jossa syyllisyys kalvaa sisintä ja he kokevat olevansa huonoja uskovia, koska eivät ole pystyneet elämään Jumalan tahdon mukaan. Uhri ei tiedä sitä, että puoskarin opetus on väärää sekä vahingollista. Osa uhreista katkeroituu ja heidän sydämensä täyttyy vihalla, koska he eivät kykene täyttämään sitä mittaa mikä on heidän eteensä asetettu.

Jotkut nuoret uskovat voivat myös ajautua puoskarin vaikutusvallan alaisuuteen, koska he eivät vielä tunne tarpeeksi Jumalan sanan opetusta. Mutta osa heistä enemmin tai myöhemmin oppii ymmärtämään, että puoskari on eksyksissä ja he hylkäävät puoskarin toiminnan ja hakeutuvat tervehenkisten uskovien seuraan.

Kun uhri pääsee irtautumaan puoskarin vaikutusvallasta, niin hän on usein niin rikki, että hän ei kykene luottamaan toiseen ihmiseen, vaan on hyvin ahdistunut. Kun ihminen pääsee irti tällaisesta toiminnasta, niin hyvin usein voi kestää pitkäänkin ennen kuin hän uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Siksi meidän tulee olla kärsivällisiä kun kohtaamme ja Jumala johdattaa meidät yhteyteen ihmisen kanssa, jonka sydämen puoskari on rikkonut ja murjonut täysin rikki.

Ei ole mikään ihme, jos hänen sisimmästään tulee ulos hyvin negatiivisia asioita tai hän käyttäytyy ilkeästi tai sopimattomasti. Ihminen purkaa omaa pahaa oloansa. Tässä vaiheessa ei voi muuta tehdä kuin olla rinnalla ja kuunnella sekä rakastaa häntä. Kun ihminen on rusikoitu täysin rikki ja jos siinä vaiheessa syytämme häntä tai tuomme esiin asiat, joissa hänen tulisi muuttua, niin ihminen voi murtua ja kovettaa sydämensä. Koska häntä kohtaan on tehty paljon vääryyttä ja hän on täysin rikki, niin hän ei välttämättä kykene näkemään omia vikojaan, sillä hänen sydämensä on täynnä sitä vääryyttä, jota häntä kohtaan on tehty.

Meidän tulee ymmärtää se, että häntä kohtaan on tehty väärin ja osoittaa ja tuoda se esille. Kun hän näkee, että häntä huomioidaan ja hänestä välitetään sekä rakastetaan ja hänet otetaan todesta, niin hän voi alkaa luottamaan sinuun ja todellinen eheytyminen voi alkaa. Kun hän pääsee eheytymisessä alkuun, niin hän pikkuhiljaa kykenee näkemään myös omat vikansa ja oppii elämään parannuksessa ja mielenmuutoksessa, jossa hän Jumalan armosta kasvaa uskossa ja juurtuu Herraan Jeesukseen.

Puoskarin uhrin sydän on hyvin usein katkeruuden vallassa. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme. Kun olet rakastanut, kuunnellut ja ollut hänen rinnallaan, niin luottamuksen synnyttyä Pyhä Henki alkaa työstämään hänen sydäntään ja johdattaa hänet tekemään parannuksen katkeruudesta, joka on hänen sydämessään. Kun hän on saanut tarpeeksi eheytyä, niin hän anteeksiantamuksen kautta unohtaa puoskarin pahat teot ja alkaa keskittyä omine haavojensa hoitamiseen. Silloin hän alkaa näkemään omat vikansa ha haluaa tehdä niistä parannusta ja kasvaa uskossa.

Kun uskova ihminen on irtautunut puoskareista ja jos hän vuosikausia tuo esille katkerana miten puoskari on häntä rikkonut, niin hän ei ole saanut kasvaa terveessä uskossa eikä ole eheytynyt Herrassa Jeesuksessa. Tällaisessa tapauksessa on ymmärrettävä syvät haavat sekä otettava vakavasti se, että häntä kohtaan on toimittu väärin. Häntä ei saa kuitenkaan tukea ja vahvistaa katkeruudessa, vaan hänet tulee ohjata siitä pois. Häntä tulee rakastaa, kuunnella ja olla hänen rinnallaan. Luottamuksen saaminen johdattaa hänet terveeseen uskoon ja anteeksiantamukseen.

Joskus kohtaan uskovia, jotka ovat olleet tai ovat rikkinäisiä sekä osa heistä on ollut puoskareiden käsissä. Osa heistä toimii siten, että he ovat vieläkin rikki, eivätkä he näe missään mitään hyvää toimintaa, vaan kaikki uskovat ovat heidän mielestään väärässä tekopyhiä jne. Osa heistä voi nähdä jopa Jumalan väärämielisenä, vaikka Hän ei tietystikään ole väärämielinen. Osa tällaisista uskovista on myös rikkinäisyydessään eksynyt korottamaan itseänsä ja he tekevät sen sanomalla, että kaikki uskovat ovat epäluotettavia ja puoskareita. He eivät näe kenessäkään uskovassa mitään hyvää tai Jumalan tahdon mukaista elämää. Siksi he antavat auliisti ohjeita miten uskovia tulee auttaa ja miten uskon elämässä tulee elää. Mutta he itse ovat niin rikki, etteivät he kykene edes itsekään siihen mitä opettavat. Osa heistä on joko tietoisen tai piilotajuisen ylpeyden vallassa, jossa rikkinäisyys ohjaa heidän ylpeyttään. Miten heitä voi auttaa? Jumala auttaa heitä usein siten, että Hän johdattaa heidän elämäänsä uskovia, jotka todella rakastavat häntä ja he elävät totuudessa sen mukaan mihin ovat kasvaneet. Aluksi rikkinäinen ihminen hyökkää kovasti oman rikkinäisyyden kautta, mutta Jumalan rakkaus lopulta murtaa heidän sydämensä, kun sitä heille osoitamme. He pääsevät eheytymään ja kasvamaan terveessä uskossa.

Uskovina me teemme usein virheitä myös silloin kuin haluamme auttaa toisia. Virheet johtuvat kasvamattomuudesta, ylpeydestä, vääristä asenteista jne. Kaikki virheet eivät kuitenkaan johdu siitä, että olisimme ylpeitä tai aliarvoimme toista, vaan siitä syystä että olemme epäkypsiä ja kasvamattomia ja meillä on ihan oikea ja vilpitön halu auttaa muita, mutta kasvamattomuuden tähden teemme virheitä ja jopa sellaisia virheitä joiden kautta voimme rikkoa toista ihmistä. Kun me saamme kasvaa uskossa ja kypsymme Jumalan armosta, niin me ymmärrämme kasvamattomuuden ja kykenemme antamaan anteeksi toisille ne virheet, joita he ovat kasvamattomuutensa tähden tehneet meitä kohtaan. Tietenkin jokaisen meistä tulee tehdä parannusta kaikista vääristä teoista, joita olemme tehneet.

Eräs asia on myös hyvä ymmärtää. Kukaan uskova ei ole täydellinen, vaan vajavainen. Jos tämä asia tuodaan sillä tavalla esille, että kun olemme rikkoneet toista vastaan ja sanomme, että en ole täydellinen, vaan vajavainen, niin pakoilemme omaa vastuutamme tehdä parannus ja pyytää anteeksi. Sanoja en ole täydellinen, vaan vajavainen, voidaan siis käyttää myös väärin. Miten tulee ymmärtää Raamatullinen totuus, että emme ole täydellisiä, vaan vajavaisia? Kun ymmärrämme asian oikein, niin silloin ymmärrämme, että meillä on koko ajan varaa kasvaa uskossa, emmekä saa puolustella vääriä tekojamme. Se että uskovat eivät ole täydellisiä, eivätkä tule täydellisiksi tarkoittaa sitä, että meillä ei ole lupaa antaa synnille hyväksyntää, sillä se ettemme ole täydellisiä tulisi kannustaa meitä koko ajan kasvamaan uskossa sekä hylkäämään ja torjumaan synnin kiusauksia.

Kun ymmärrämme oikein en ole täydellinen, vaan vajavainen, niin silloin me ymmärrämme myös, että Herra Jeesus on täydellinen ja Hän sovitti syntini sekä kykenee ainoana elämään täydellisesti. Tämän ymmärtäminen tarkoittaa myös sitä, että väärät vaatimukset ja syyllisyys poistuu meidän sydämestämme. Kukaan ei voi vaatia meiltä sitä mihin kukaan ihminen ei koskaan pysty, emme voi vaatia sitä itseltämme, eikä kukaan ihminenkään voi vaatia sitä. En ole täydellinen, vaan vajavainen oikein ymmärrettynä ei tarkoitakaan synnin puolustamista, koska se on tosiasia, joka kertoo meille sen, että Herra Jeesus täydellisenä ihmisenä vapautti meidät täydellisyyden vaatimuksesta, sillä Hän toi armon, rakkauden ja totuuden elämäämme, joka kasvattaa meitä koko ajan syvempään Jumalan tuntemiseen. Puoskarin uhrille tämän totuuden ymmärtäminen on valtava vapautus vääristä taakoista ja ahdistavasta syyllisyydestä.

[Masa]

Petrin kirjoitukseen sanon: Kiitos Herralle!

[todael]

Samoin - Amen Amen Amen
Kiitos jälleen Petrille tärkeästä kirjoituksesta.

Itseltään vaativa uskovainen - lain alla itseään hakkaava uskovainen - vaatii myös toiselta ja hakkaa myös toista. Jeesuksen armossa syntisenä pelastunut ASETTUU samalle tasolle heikon, langenneen ja eksyneen kanssa ja Jumalan rakkaudessa ja armossa johdattelee toista totuuteen Kristuksessa.

Kristuksessa armahdettu osaa armahtaa myös heikkoa veljeään - itseltään vaativa ei voi, sillä hän vain tuomitsee ja hakkaa heikkoa.

Kiitos JEESUS !!!

- todael

[PetriFB]

Tämä ketju on ollut minulle itselleni hyvin murtava ja sydäntä voimaakkasti koskettava. Todaelin ja Masan ja muidenkin kirjoitukset ovat koskettaneet kovasti minua.

Siitä syystä olen tänään koko päivän tehnyt kirjoitusta tämän ketjun innoittamana: https://www.kotipetripaavola.com/vapaud ... kosta.html

Olen saanut myös tutkiskella itseäni ja nähdä sen kuinka minäkin olen epäonnistunut useasti sen kaikkein vaikeimman ja hankalimman rakastamisessa. Kiitos Herralle tästä ketjusta.