PetriFB kirjoitti:Minä ajattelen asiaa niin, että uskovien musiikki ei tulisi olla minkään maailmallisen genren mukaan tehtyä, vaan se tulisi olla tehty taivaassa sen mukaan kuinka Jumala tahtoo ja vaikuttaa sen tekemiseen. Silloin musiikki kuulostaa miltä kuulostaa ja se on varmasti Jumalan mielenmukaista.
Tällöin uskova ei myöskään valjastaisi musiikkia itsetehdyksi tai jonkun mieltymyksen tai genren mukaan. Itse uskon niin yksinkertaisesti, että Jumalan tahto on, että Hän saisi ohjata uskovia tekemään juuri sellaista musiikkia kuin Hän itse haluaa ja millaisella musiikilla Hän itse haluaa, että uskovia evankeloidaan. Tarkoitan siis tietenkin niin sanoitusta kuin sävelmää.
Ihmisiä ei tulisi koittaa evankelioida ihmisten mieltymysten mukaisella evankeliumilla, vaan Jumalan tahdon mukaisella evankeliumilla. Minulle hengellinen musiikki edustaa made by Heaven, ei sitä mitä genreä se edustaa. En siis itse näe asioita siten, että on olemassa hengellistä rokkia, tangoa, reggaeta, iskelmää, poppia jne, vaan näen että tulisi olla hengellistä musiikkia, joka on tehty taivaassa (made by Heaven).
Ok, nyt ymmärrän hieman paremmin mitä tarkoitat. Eli ilmeisesti tarkoitat samaa asiaa kuin minäkin, siis musiikin tekemisen ja kuuntelemisen motiivia. Jos tekijä väkisin vääntäen päättää tehdä vaikka reggae-laulun (tai minkä tahansa tyylisuunnan), kosiskellakseen siitä tyylistä pitävää yleisöä, ei motiivi ole ihan oikea. Mutta jos aidosti pitää jonkun tyylisestä musiikista, oli se sitten romaanimusiikkia, reggaeta tai humppaa, niin silloin sen tekeminen ei ole mitään valjastamista, vaan evankeliumin julistamista sillä tavalla kuin itselleen on aitoa.
Minäkään en piittaa siitä mihin tyylisuuntaan ihmiset luokittelevat musiikin, vaan kuuntelen ensisijaisesti sanomaa. Toki täytyy rehellisesti sanoa, että en pidä kaikesta musiikista vaikka sanoma olisikin tosi hyvä, jos musiikkityyli ei minua miellytä. En tiedä olenko tässä suhteessa sitten lihallinen, ja pitäisikö vain kärsiä ja kuunnella sitä vaikka en musiikillisesti pitäisikään.
Tuli vielä mieleeni, että ihmisethän ne tosiaan luokittelevat musiikin hengelliseksi tangoksi, reggaeksi, rockiksi ja niin edelleen, halusi esittäjä sitä tai ei. Jokainen laulu luokitellaan johonkin kategoriaan. Ja joskus ihmiset ovat vielä eri mieltä siitä, mihin kategoriaan mikäkin pitäisi luokitella, sillä ne luokittelut eivät ole mitään Jumalan sanaa vaan ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä. Eli ei kannata liikaa katsoa ihmisten tekemiä luokitteluja, vaan ennakkoluulottamasti kuunnella musiikki musiikkina ja sen perusteella sitten päättää mitä siitä ajattelee.
Uskon myös siihen, että hengellisen musiikin tekemisessä kaikki asiat tulevat Jumalan innoittamina, myös tyylisuunta. Ja kokemukseni vahvistaa uskoni, sillä minulla on monta eri tyylistä laulua, mutta en ole mitenkään itse päättänyt, että teenpä nyt tällaisen balladin, ja nyt reggae-laulun, ja niin edelleen. Laulut vain syntyvät sellaisiksi, samanaikaisesti kuin saan Jumalalta sanat niihin. Mutta ulkopuolisen voi olla vaikeaa sanoa, ovatko laulut "Made in Heaven" vai maailmallisen musiikin jäljittelyä. Ehkä sen voi toinen erottaa vaan hengellisesti lauluja koetellen.