Maailman ikä - mitä väliä?

[paa]

Niin, ei varmaan käytetäkään just sanaa luominen, mutta eihän sillä mitään väliä olekaan tuossa asiayhteydessä. Mitä sillä on väliä sanonko 'Jumala loi tämän maailman' vai 'Jumala teki tämän maailman'.

[Aamu-Usva]

Minäkään en näe noissa kahdessa sanassa mitään eroa

[kalamos]

Ero on siinä, että Raamattu ei koskaan käytä sanaa luoda (hepr. bara)
kun puhutaan olemassa olevan materian muokkaamisesta.

[paa]

Mitä väliä sillä on mitä sanaa on käytetty. Ei se silti todista aukkoteoriaa oikeaksi millään lailla.

[kalamos]

Mitä väliä sillä on mitä sanaa on käytetty. Ei se silti todista aukkoteoriaa oikeaksi millään lailla.

No, minä uskon, että Jumala aina tarkoittaa juuri sitä,
mitä Sanassaan sanoo.

Mitä teorioihin ja oppeihin tulee,
niin niistä en keskustele ollenkaan.

Minä vain luen Jumalan Sanan ja uskon sen ihan sellaisenaan.
Ja Jumalan Sanan mukaan
Alussa loi Jumala taivaat ja maan - ei suinkaan kuuden päivän aikana.
Ja tuota alun tapahtumaa seurasi se,
mikä kerrotaan Raamatun toisessa jakeessa.
Maata kohtasi katastrofi.
Siis alkutekstissä oleva ilmaisu Raamatun toisessa jakeessa
puhuu nimenomaan hävityksen jälkeisestä kaaoksesta.

[pekka]

Kalamos kirjoitti, lainaus:

"Alussa loi Jumala taivaat ja maan - ei suinkaan kuuden päivän aikana.
Ja tuota alun tapahtumaa seurasi se,
mikä kerrotaan Raamatun toisessa jakeessa.
Maata kohtasi katastrofi.
Siis alkutekstissä oleva ilmaisu Raamatun toisessa jakeessa
puhuu nimenomaan hävityksen jälkeisestä kaaoksesta."


En minä ainakaan saa sellaista käsitystä tuosta mainitsemastasi toisesta jakeesta kuin mitä sinä saat (aukkoteoria). Tietysti jos käyttää mielikuvitusta niin voihan siitä saada tuon mainitsemasi käsityksen mutta totuus kaiketi on se, että kukaan meistä ihmisitä ei ole ollut tuolloin paikalla todistamassa noita alkutapahtumia silloin kun ne tapahtuivat, vai kuinka?

Jumalan siunausta sinulle Kalamos ja läheisillesi myös.

[kalamos]

... autio ja tyhjä

Raamatun suomennoksemme käyttämä ilmaisu autio ja tyhjä
ei välttämättä ole ollenkaan paras mahdollinen,
mutta toki tuokin suomenkielinen sanonta voi tuoda mieleen monenlaista:
Vaikkapa hylätyn autiokylän keskellä erämaata.
Kallellaan olevien puuhökkelien rikkinäisistä
ikkunoista hulmuaa ulos repaleiset verhot.
Ovet ovat poissa saranoiltaan.
Rotatkin ovat kuolleet, ja tyhjillä kaduilla ei kuljeksi
kuin tuulen tuivertamat piikkipensasrullat.
Viiman vinguttama vanha kaivon vinssi kertoo kuitenkin,
että joskus täälläkin on ollut elämää.

Mutta katsotaanpa minkälaisen kuvauksen Raamattu itse antaa
tuolle ilmaisulle, joka on suomennettu sanoilla autio ja tyhjä.

Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.
Minä katselin vuoria,
ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,
ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana,
ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran,
hänen vihansa hehkun, edessä.
Sillä näin sanoo Herra:
Koko maa tulee autioksi,
vaikka minä en siitä peräti loppua tee.
Sentähden maa suree,
ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,
sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,
enkä kadu, en siitä peräydy.
Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki;
he menevät metsäntiheikköihin ja nousevat kallioille.
Jokainen kaupunki on hyljätty, eikä niissä kukaan asu.

Eli tuo ilmaisu autio ja tyhjä,
kuvaa selvästi hävityksen jälkeistä kaaosta.

Raamatun ensimmäisen jakeen loppupisteessä olimme ihanassa tilanteessa.
Kaikki Aamutähdet ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.
Kaikki metsän eläimet leikitsivät. Ne söitä ruohoa, eivätkä toisiansa.
Ei ollut pelkoa, ei kauhua.
Rauha rakkaus ja sopusointu täytti taivaat ja maan.

Mutta sitten tapahtui hyvin ikäviä asioita, joiden seurauksena
Maa tuli sellaiseksi,
jota englanninkieliset Raamatunkäännökset kuvaavat
Raamatun toisessa jakeessa muun muassa sanoin
formless/waste and void.

Näköala muuttuu aivan päinvastaiseksi,
kun siirrytään ensimmäisen jakeen loppupisteestä toisen jakeen alkuun,
jossa Maan kuvaus tuo mieleen dialogin:

- What are you looking at?
- Nothing. Just nothing.

Maan naamakuvana oli
pimeys syvyyden päällä.

[pekka]

Kalamos, jos tuommoinen suuren suuri tapahtuma mistä kerrot olisi tosiaankin tapahtunut silloin alussa tai pitäisikö sanoa ennen alkua niin eikö siitä silloin varmastikin kerrottaisi jossakin kohtaa Raamattua? Minä ainakin uskon että näin täytyisi olla asianlaita. Koska muistakin katastrofeista kerrotaan Raamatussa mitkä ovat tapahtuneet maailman historiassa.

Eli Kalamos, missä kohtaa Raamattua kerrotaan tuosta kuvailemastasi suuresta alun katastrofista ensimmäisen jakeen jälkeen?

Olisi kiva jos vastaisit niin päästäisiin eteenpäin tässä asiassa. Kiitos sinulle.

[paa]

Mitä väliä sillä on mitä sanaa on käytetty. Ei se silti todista aukkoteoriaa oikeaksi millään lailla.

No, minä uskon, että Jumala aina tarkoittaa juuri sitä,
mitä Sanassaan sanoo..

Jep, niin minäkin. Siksi ei tarvitse keksiä erilaisia teorioita.

[kalamos]

Maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

ALUSSA Jumala oli luonut taivaat enkelijoukkoineen
ja sitten näiden silmien edessä maan. Eikä suinkaan autioksi.
Ja enkelit riemuitsivat nähdessään Jumalan luomisihmeet.

Ymmärtääksemme, mitä sitten tapahtui,
meidän on vielä nostettava katseemme taivaisiin,
ja aina taivasten taivaisiin, kolmanteen taivaaseen,
sinne, missä Jumala asuu.
Siellä on Jumalan puutarha, Paratiisi.

Sitä asuttavat Jumalan lisäksi
muun muassa serafit, kerubit ja enkelijoukot.
Näistä ykkösasemassa oli kerubi,
joka oli saanut nimekseen Aamuruskon Poika (Lucifer).

Aamurusko on Jumalan ainokaisen Pojan nimi.
Mutta nyt ei ole kysymys Aamuruskosta, vaan persoonasta,
jonka Aamurusko oli luonut lähimmäksi palvelijakseen.
Ja näin Jumala kertoo tuosta Aamuruskon Pojasta:

Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.
Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria,
rubiinia ja smaragdia sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin:
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal’olento
ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

Tuossa viimeisessä lauseessa on käänteentekevä kunnes,
mikä johti siihen, mistä voimme lukea Raamatun toisessa jakeessa.
Aamuruskon Poika
- yleisemmin Luciferina (Valonkantajana) - tunnettu persoona
oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi,
ja nyt tuo pimeys oli syvyyden päällä.

Autio ja tyhjä kuvaa hävityksen jälkeistä kaaosta.
Maa joutui sekasortoiseen tilaan,
ja vaati täydellisen saneerauksen perustuksia myöten.

Hän vahvisti maan perustukset

Siis minkä tähden Maa tuli hävitetyksi,
sekasortoiseksi, muodottomaksi, autioksi raunioksi,
joka vaati täydellisen peruskorjauksen.

Kysymys on Aamuruskon Pojan (Luciferin) kapinasta.
Tuo kapina eli synti Jumalaa vastaan
erotti hänet Jumalan yhteydestä.

Kuinka olet taivaalta pudonnut,
sinä kointähti, aamuruskon poika!
Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
Sinä sanoit sydämessäsi:
’Minä nousen taivaaseen,
Jumalan tähtiä ylemmä minä korotan istuimeni
ja istun ilmestysvuorelle, kaukaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’
Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, syvimpään kuiluun.
Jotka sinut näkevät, katsovat pitkään, tarkastelevat sinua:
”Onko tämä se mies, joka järisytti maan,
järkytti valtakunnat, teki maanpiirin erämaaksi,
hävitti sen kaupungit eikä päästänyt vankeja kotiin?”

Tuonelan syvin kuilu on nyt
tuon kauhean muodonmuutoksen kokeneen enkeliruhtinaan päämaja.
Voi kauhistus niitä enkeliparkoja, jotka asettuivat Luciferin rivistöihin,
ja ovat nyt sen vankeina toteuttaen sen tahtoa.

Lucifer ylpistyi kauneudestaan, ja niin hänen sydämensä pimentyi.
Tämän tähden hän menetti kaiken loistonsa ja kirkkautensa tullen
kauheimmaksi kaikista – pimeyden ruhtinaaksi,
joka putosi taivaasta alas maan päälle.

Mutta Raamattu - niin dramaattisesti kuin se alkoikin -
ei pääty tähän synkkyyteen.
Maata, jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
peitti sekasorto ja hävitys. Pimeys oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui.
Ja kohta tapahtui jotakin, mikä syrjäytti pimeyden.
Kaaoksen keskelle tuli
VALKEUS