Antaako Jumala kaikille kaikki armolahjat

[hrmn2]

Tarkoitin, että meidän ei tule jäädä odottamaan että Jumala antaa uskon, sillä Hän on jo luvannut Sanassaan antaa sen jokaiselle, joka taivuttaa sydämensä Hänen tahtoonsa. Eli Jumalan tahto on antaa jokaiselle uskoa niin paljon, kun vain on itse halukas ottamaan vastaan.

Antaisitko jonkin Raam.kohdan, joka tukee ajatustai siitä, että jokainen saa uskoa niin paljon kuin on itse halukas ottamaan vastaan??

Sillä tuo näkemyksesi on tosiaankin ristiriidassa tämä Room.kirjeen 12 luvun kohdan kanssa, jonka jo Jasmiini tuossa edellä laittoi:

3. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Asiayhteydestä ilmenee, että tässä käsitellään armolahjoja eli palvelutehtäviä. Ei tässä ole kyse uskosta niihin Jumalan Sanan lupauksiin jotka on annettu kaikille uskoville.

Selvennyksen vuoksi laitan tähän muutaman esimerkki tällaisesta lupauksesta:

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt.11:28)

"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai joisitte... Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt.6:25,32,33)

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä." (Joh.6:47)

Näihin Jumala tahtoo antaa jokaiselle uskon, eli voimme vain alkaa uskomaan niihin kun ne luemme, yksinkertaisella lapsen uskolla. Ja minun ymmärrykseni mukaan lupaukset, jonka mukaan Jumala on valmistanut pääsyn jokaisesta kiusauksesta, kuuluu myös näihin.

Ja laitoin jo tuonne edelle tämänkin kohdan:
Joh. 3
27. Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta".

Tähän vastasinkin jo. Eli on totta, ettei ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Toisin sanoen, ihminen voi ottaa vain, jos hänelle annetaan taivaasta.

Kysymykseni sinulle ja muille synnintekemis-opin* puolustajalle kuuluu: Miksi mielestänne Jumala ei tahtoisi antaa uskoa siihen lupaukseen, että Hän on valmistanut pääsyn kaikista kiusauksista, jokaiselle joka Häneen turvaa ja tahtoo elää saastumatta? Miksi Hän pidättelisi joltain tätä uskoa? Sehän tarkoittaa, että Jumala pakottaa tuon uskovan tekemään syntiä, sillä Hän kyllä tietää, ettei kukaan ihminen pysty olemaan tekemättä syntiä ilman tuota uskoa ja Hänen antamaa voimaa.

* Koska niin sinnikkäästi puhutte minun opettavan "synnittömyys-oppia" vaikka en ole koskaan käyttänyt sanaa "synnitön", niin ette varmaan pahastu jos käytän teistä tällaista lanseeraamaani termiä "synnintekemis-oppi"

[hrmn2]

Nyt näyttää siltä, että olisin aloittanut tällaisen viestiketjun armolahjoista - olisiko asia mahdollista muuttaa? Jos haluatte keskustella armolahjoista niin ei minulla mitään sitä vastaan ole, en vain itse ole halunnut niistä aloittaa keskustelua, joten on harhaanjohtavaa kun nyt näyttää siltä, että minä olisin niin tehnyt.

Esimääisessä viestissä lukee, että viesti on ylläpidon siirtämä ja punaisella.

Kirjoitan sen vielä isommalla fontilla varmuudeksi.

Minusta tämä oli vain aika sekava viestiketjun jakaminen, sillä ainakin minä keskustelen täällä vieläkin enemmän aiheesta "synnittömyys" enkä niinkään armolahjoista. Ensimmäisessä viestissäkin sanon, että "profetoiminen oli tässä vain esimerkki", ja kirjoitin sen itse asiassa juuri sitä varten, ettei keskustelu kääntyisi armolahjoihin...

[hrmn2]

Voin vielä kertoa esimerkin, millä tavalla uskova ei voi vain ottaa uskoa.

Raamatussa kerrotaan, että Pietari käveli veden päällä. Emme voi sen perusteella ottaa samanlaista uskoa ja lähteä kävelemään veden päälle, sillä Raamatussa ei ole annettu kaikkia uskovia koskevaa yleistä lupausta ja käskyä kävellä veden päällä. Pietari sai tuossa tilanteessa henkilökohtaisen kutsun Herralta Jeesukselta lähteä kävelemään, ja tuon sanan perusteella hän pystyi kävelemään veden päällä. Muut opetuslapset eivät olisi siihen pystyneet, sillä Jeesus kutsui siihen vain Pietaria.

Eli olennaista on ymmärtää mikä ero on tällä, ja kaikkia uskovia koskevilla yleisillä lupauksilla. Niihin Jumala on sitoutunut antamaan uskon ja voiman jokaiselle joka tahtoo, mutta tällaisiin Pietarin veden päällä kävelyn tapaisiin tapauksiin jotka eivät ole kaikille uskoville annettuja yleisiä lupauksia, emme voi vain ottaa uskoa ja alkaa tekemään, sillä Jumala ei ole näissä tapauksissa sitoutunut antamaan uskoa ja voimaa jokaiselle. Sellaisiin tarvitsemme erityisen uskon ja voiman, joka saadaan Jumalan elävän sanan (rhema) kautta.

[paa]

Ef. 4:
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Room. 12: 3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

Ei tässä sanota, että jokainen saa uskoa niin paljon, kuin tahtoo vaan niinkuin Jumala on kullekin suonut, eli niinkuin Jumala tahtoo eikä ihminen.
Ei pidä ajatella itsestänsä enempää kuin sopii. Tuollainen otetaan vaan kaikki voima ja usko tuosta vaan homma menee kyllä täysin yli Sanan.

Tämä. Jumala antaa ja ihminen vastaanottaa (tai ei), tässä järjestyksessä. Minusta on Jumalan alentamista sanoa, että ihminen voi vaan itse päättää uskoa miten paljon tahtoo.

[Mikko Murpatti]

Voin vielä kertoa esimerkin, millä tavalla uskova ei voi vain ottaa uskoa.

Raamatussa kerrotaan, että Pietari käveli veden päällä. Emme voi sen perusteella ottaa samanlaista uskoa ja lähteä kävelemään veden päälle, sillä Raamatussa ei ole annettu kaikkia uskovia koskevaa yleistä lupausta ja käskyä kävellä veden päällä. Pietari sai tuossa tilanteessa henkilökohtaisen kutsun Herralta Jeesukselta lähteä kävelemään, ja tuon sanan perusteella hän pystyi kävelemään veden päällä. Muut opetuslapset eivät olisi siihen pystyneet, sillä Jeesus kutsui siihen vain Pietaria.

Eli olennaista on ymmärtää mikä ero on tällä, ja kaikkia uskovia koskevilla yleisillä lupauksilla. Niihin Jumala on sitoutunut antamaan uskon ja voiman jokaiselle joka tahtoo, mutta tällaisiin Pietarin veden päällä kävelyn tapaisiin tapauksiin jotka eivät ole kaikille uskoville annettuja yleisiä lupauksia, emme voi vain ottaa uskoa ja alkaa tekemään, sillä Jumala ei ole näissä tapauksissa sitoutunut antamaan uskoa ja voimaa jokaiselle. Sellaisiin tarvitsemme erityisen uskon ja voiman, joka saadaan Jumalan elävän sanan (rhema) kautta.

Matt 10

1 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
2 Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä,
3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus,
4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi.
5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,
6 vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
7 Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.
8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tuossa 1-jakeessa ilmenee selvästi ja kiistatta, että Herra Jeesus (Jumala) ANTOI opetuslapsille ensin nämä lutellut armonlahjat, sen jälkeen kun ne oli annettu tuli käsky "Menkää ja pranatakaa jne.."

Siinä lukee "..ja antoi heille".

Sama järjestys on meilläkin tänäpäivänä,

1) aluksi Jumala antaa kenelle antaa ja mitä armolahjoja tahtoo, ei siis kaikkia sillä kaikki ei voi parantaa eihän kaikki voi profetoida jne. eli antaa omanvalintansa mukaan, jos on antaakseen.

2) sitten voimme vasta käyttää tämmöistä armolahjaa

Tuo ei siis ole yleinen lupaus, vaan lupaus noille Raamatunkohdassa nimeltä mainituille.

[hrmn2]

Ef. 4:
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Room. 12: 3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

Ei tässä sanota, että jokainen saa uskoa niin paljon, kuin tahtoo vaan niinkuin Jumala on kullekin suonut, eli niinkuin Jumala tahtoo eikä ihminen.
Ei pidä ajatella itsestänsä enempää kuin sopii. Tuollainen otetaan vaan kaikki voima ja usko tuosta vaan homma menee kyllä täysin yli Sanan.

Tämä. Jumala antaa ja ihminen vastaanottaa (tai ei), tässä järjestyksessä. Minusta on Jumalan alentamista sanoa, että ihminen voi vaan itse päättää uskoa miten paljon tahtoo.

Onko joku väittänyt sellaista?

[hrmn2]

Mikko, pointtini oli että Raamatusta löytyy sellaisia lupauksia jotka ovat voimassa kaikille uskoville kaikkina aikoina. Ja lupaus, jonka mukaan Jumala on valmistanut pakotien jokaisesta kiusauksesta, on sellainen.

Vaikka muiden keskustelu rönsyilee armolahjojen suuntaan, minä jatkan alkuperäisestä aiheesta koska tällä hetkellä mulla ei ole kiinnostusta keskustella muusta.

[Mikko Murpatti]

Mikko, pointtini oli että Raamatusta löytyy sellaisia lupauksia jotka ovat voimassa kaikille uskoville kaikkina aikoina. Ja lupaus, jonka mukaan Jumala on valmistanut pakotien jokaisesta kiusauksesta, on sellainen.

Vaikka muiden keskustelu rönsyilee armolahjojen suuntaan, minä jatkan alkuperäisestä aiheesta koska tällä hetkellä mulla ei ole kiinnostusta keskustella muusta.

Löytyy toki, mutta on tärkeää ymmärtää mitkä niitä on ja mitkä niitä yleisiä lupauksia ei ole.

Tässä ketjussa keskustellaan armolahjoista, osallistuminen on vapaaehtoista.

[hrmn2]

Mikko, pointtini oli että Raamatusta löytyy sellaisia lupauksia jotka ovat voimassa kaikille uskoville kaikkina aikoina. Ja lupaus, jonka mukaan Jumala on valmistanut pakotien jokaisesta kiusauksesta, on sellainen.

Vaikka muiden keskustelu rönsyilee armolahjojen suuntaan, minä jatkan alkuperäisestä aiheesta koska tällä hetkellä mulla ei ole kiinnostusta keskustella muusta.

Löytyy toki, mutta on tärkeää ymmärtää mitkä niitä on ja mitkä niitä yleisiä lupauksia ei ole.

Jep.

Etkö ole samaa mieltä kanssani siitä, että lupaus on annettu kaikille uskoville, että Jumala on valmistanut pakotien jokaisesta kiusauksesta? Vai oliko se vain tiettyyn tilanteeseen tietyille ihmisille?

Tässä ketjussa keskustellaan armolahjoista, osallistuminen on vapaaehtoista.

Hieman vaikea tilanne sitten, kun mulla on tässä keskusteluja käynnissä jotka alkoivat siitä toisesta viestiketjusta, ja nämä keskustelut eivät koske armolahjoja. Mitenhän tässä pitäisi toimia?

[paa]

Ef. 4:
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Room. 12: 3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

Ei tässä sanota, että jokainen saa uskoa niin paljon, kuin tahtoo vaan niinkuin Jumala on kullekin suonut, eli niinkuin Jumala tahtoo eikä ihminen.
Ei pidä ajatella itsestänsä enempää kuin sopii. Tuollainen otetaan vaan kaikki voima ja usko tuosta vaan homma menee kyllä täysin yli Sanan.

Tämä. Jumala antaa ja ihminen vastaanottaa (tai ei), tässä järjestyksessä. Minusta on Jumalan alentamista sanoa, että ihminen voi vaan itse päättää uskoa miten paljon tahtoo.

Onko joku väittänyt sellaista?

Sinun kirjoituksistasi saa sellaisen käsityksen.