pekka kirjoitti:Juhliako me haluamme? Kukin päättäköön itse mitä haluaa juhlia ja mitä ei. Olemme tilivelvollisia Jumalalle kaikesta mitä teemme, myös juhlistamme ja ihan kaikesta mitä teemme. Jos juhlit jotain maallista juhlaa niin juhlinet hillitysti, kuten sanakin kehoittaa. Kyllä kait sinä voit juhlia vaikka työpaikan saantia jos sen näet tarpeelliseksi mutta et ole minulle siitä selitysvelvollinen, etkä tilivelvollinen. Kyllä sinä voit minun puolestani juhlia maailman kanssa vaikkapa vappuakin mutta ole varovainen että et luisu pikku hiljaa takaisin maailmaan maailman kanssa.
Pekka hyvä, kirjoitukseksi on hyvä. Samalla voin löytää kirjoituksistasi ristiriidan. Älä nyt kimpoa yritän vain osoittaa kuinka hienon hienot rajat lakimainen ajattelu tekee.
Ostit salaattia joka sisältää pekonia eikö sika eläimenä ole iljetys? Samaan aikaan kun syöt sikaa kiellät annat ymmärtää kaikki juhliminen on väärin tai muuten epäsopivaa.
Mitä on juhlanvietto yleensä on? Monesti se on juuri ryyppäämistä ainakin seuraavat juhlat vappu,juhannus,uusivuosi jne.
mutta jotekin on outoa ettet näe muuta tapaa juhlia. juhlia voi pelkästää kun kutsuu uskovia kylään ja vietetään iltaa uskovien kesken ilman sananlukua.
Vai onko sittenkin niin ettei uskovat voi olla yhdessä ilman Raamattua?
Yhtä kaikki - pitää olla tarkkana kun takertuu yksityiskohtiin ja kauhistelee toisten tekemisisä nimittäin yleensä löytää itsensä tekemästä yhtä "pahoja" asioita.
Se mitä JoKi sanoi foorumista, olen myös kiinnittänyt huomiota siihen miten herkästi foorumilla takerrutaan osattomien tekemisiin ja tuodaan virheet esille - kysymys vain kuuluu miten sen oman elämisen kassa oikein on? Kestääkö se yhtälailla tarkastelun.
Minusta toisten vikojen etsiminen on ylpeyttä jolla haetaan korotusta omaan elämään.
Joku viisas on sanonut ettei itseään voi korottaa muuten kuin toista alistamalla. Ja tähän kun ajatukseen vielä lisätään se ajatus että ne joita osoitellaan tällä foorumilla on tavallaan ulkopuolella niin mikä hyöty ja mitä uskova saa siitä itselleen kun tuo julki osattomien vääryyksiä?
Saako ihminen suuren arvostuksenko muiden silmissä vai mitä - siveleekö jokaisen virheen kaivaminen jotekin omaa hajonnutta itsetuntoa? Saako sielu polttoainetta jatkaa elämään kun tuo ulkopuolisten elämän tyylin julki.
Mässäillään lopunajoilla tai ties milllä. mutta siihen kaikki jää - kuulialle ei jää mitään muuta kuin kasa panettelua ja salaliitto teorioita.
Tätä vartenko me uskomme? Osattomien panetteluuko meidät luotu?
Olen sitä mieltä että oman puseron alta löytyy paljon enemmän korjattavaa ja pyhityksen aihetta.