Tolkienin ja Lewisin okkultismi

[Iustus]

Olen lukenut Taru sormusten herrasta-trilogian, Hobitin ja Veljeni leijonamielikin on tuttu, vaikken enää hirveästi itse tarinasta muistakaan. Muutama Tolkienin kirja odottaa vielä hyllyssä lukemistaan. Lisäksi olen lukenut ensimmäisen Harry Potterin, nähnyt yksi tai kaksi Harry Potter-elokuvaa sekä Tolkienin kirjojen filmatisoinnit. Narniastakin olen nähnyt kaksi elokuvaa, mutta kirjoja en ole ehtinyt vielä lukea. Kaiken tämän jälkeen minusta ei ole tullut noitaa, riivattua, saatanpalvojaa enkä millään muullakaan tavalla ole niiden takia joutunut pimeyden valtojen kanssa tekemisiin. Ai niin, olen nähnyt kaksi Aladdin-piirrettyäkin, eikä niistäkään tullut mitään seurauksia.

Sadut ovat satuja ja sellaisina ne tulee ottaa. Jos joku lukee Taru sormusten herrasta-kirjoja tai vaikkapa Narnia-sarjaa luullen niitä uskonnollisiksi oppaiksi tai saatanallisiksi käsikirjoiksi, silloin vikaa on enemmän lukijassa kuin kirjassa. Jos kirjat ovat pahoja, koska niissä on noitia, henkiä tai tehdään itsemurhia, voimmeko silloin lukea Raamattuakaan?

Lyhyesti: on olemassa oikeasti hengellisiä vaarallisia kirjoja, joissa opastetaan kaikenmaailman okkultismiin ja pakanauskontohin. Mutta tässäkin keskustelussa mainitut fantasia- ja satukirjat eivät ole sellaisia, vaan ne on tarkoitettu lasten ja aikuisten viihteeksi eikä uskonnolliseksi kirjallisuudeksi. Jos ette usko, suosittelen ottamaan itse selvää ja lukemaan jonkun noista kirjoista. Ehkä kannattaa aloitttaa Hobitista, kun se on aika lyhyt kirja.

[eetu]

Ja siis tiedän uskovan joka on lukenut sormusten herran ja eksynyt epäraamatulliseen uskoon, mutta syynä ei käsittääkseni ole ollut sormusten herra kirja vaan Healing Rooms eksytys.

[eetu]

Olen lukenut Taru sormusten herrasta-trilogian, Hobitin ja Veljeni leijonamielikin on tuttu, vaikken enää hirveästi itse tarinasta muistakaan. Muutama Tolkienin kirja odottaa vielä hyllyssä lukemistaan. Lisäksi olen lukenut ensimmäisen Harry Potterin, nähnyt yksi tai kaksi Harry Potter-elokuvaa sekä Tolkienin kirjojen filmatisoinnit. Narniastakin olen nähnyt kaksi elokuvaa, mutta kirjoja en ole ehtinyt vielä lukea. Kaiken tämän jälkeen minusta ei ole tullut noitaa, riivattua, saatanpalvojaa enkä millään muullakaan tavalla ole niiden takia joutunut pimeyden valtojen kanssa tekemisiin. Ai niin, olen nähnyt kaksi Aladdin-piirrettyäkin, eikä niistäkään tullut mitään seurauksia.

Sadut ovat satuja ja sellaisina ne tulee ottaa. Jos joku lukee Taru sormusten herrasta-kirjoja tai vaikkapa Narnia-sarjaa luullen niitä uskonnollisiksi oppaiksi tai saatanallisiksi käsikirjoiksi, silloin vikaa on enemmän lukijassa kuin kirjassa. Jos kirjat ovat pahoja, koska niissä on noitia, henkiä tai tehdään itsemurhia, voimmeko silloin lukea Raamattuakaan?

Lyhyesti: on olemassa oikeasti hengellisiä vaarallisia kirjoja, joissa opastetaan kaikenmaailman okkultismiin ja pakanauskontohin. Mutta tässäkin keskustelussa mainitut fantasia- ja satukirjat eivät ole sellaisia, vaan ne on tarkoitettu lasten ja aikuisten viihteeksi eikä uskonnolliseksi kirjallisuudeksi. Jos ette usko, suosittelen ottamaan itse selvää ja lukemaan jonkun noista kirjoista. Ehkä kannattaa aloitttaa Hobitista, kun se on aika lyhyt kirja.

Ei ne ole mitään harmitonta viihdettä. Ef. 5:11 Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.

Nuhtelen kaikkia uskovia jotka lukevat velhokirjoja, tehkää parannus niitten lukemisesta, ja myöskin niitten suosittelemisesta.

Tietenkin Raamattua voi lukea aina koska se on elävä ja voimallinen Jumalan Sana. Sormusten herrassa sun muissa vastaavissa ei kerrota mikä on syntiä vaan tosiaankin esim sormusten herrassa saatana taistelee saatanaa vastaan saatanan valhevoimalla. Sormusten herra kirja on pimeyden hedelmätön työ, tuotos suoraan helvetistä. Kuten Narniakin, jossa laittomuuden leijona antikristus Aslan lumoaa taikatempuillaan. Harry Pottereissa noituus alkaa pikku askelin mutta mitä pidemmälle edetään, niin lopussa on helvetti irti.

Uskon että Herra voi johdattaa lukemaan kirjoja mutta on tärkeää kysyä Herralta mitä on ok lukea. Itse luin viimeksi Jorma Ojaharjun kirjoittaman kirjan "Veikko Luode - Yrittäjän ajojahti"

[Tirlittan]

Olen lukenut Taru sormusten herrasta-trilogian, Hobitin ja Veljeni leijonamielikin on tuttu, vaikken enää hirveästi itse tarinasta muistakaan. Muutama Tolkienin kirja odottaa vielä hyllyssä lukemistaan. Lisäksi olen lukenut ensimmäisen Harry Potterin, nähnyt yksi tai kaksi Harry Potter-elokuvaa sekä Tolkienin kirjojen filmatisoinnit. Narniastakin olen nähnyt kaksi elokuvaa, mutta kirjoja en ole ehtinyt vielä lukea. Kaiken tämän jälkeen minusta ei ole tullut noitaa, riivattua, saatanpalvojaa enkä millään muullakaan tavalla ole niiden takia joutunut pimeyden valtojen kanssa tekemisiin. Ai niin, olen nähnyt kaksi Aladdin-piirrettyäkin, eikä niistäkään tullut mitään seurauksia.

Sadut ovat satuja ja sellaisina ne tulee ottaa. Jos joku lukee Taru sormusten herrasta-kirjoja tai vaikkapa Narnia-sarjaa luullen niitä uskonnollisiksi oppaiksi tai saatanallisiksi käsikirjoiksi, silloin vikaa on enemmän lukijassa kuin kirjassa. Jos kirjat ovat pahoja, koska niissä on noitia, henkiä tai tehdään itsemurhia, voimmeko silloin lukea Raamattuakaan?

Lyhyesti: on olemassa oikeasti hengellisiä vaarallisia kirjoja, joissa opastetaan kaikenmaailman okkultismiin ja pakanauskontohin. Mutta tässäkin keskustelussa mainitut fantasia- ja satukirjat eivät ole sellaisia, vaan ne on tarkoitettu lasten ja aikuisten viihteeksi eikä uskonnolliseksi kirjallisuudeksi. Jos ette usko, suosittelen ottamaan itse selvää ja lukemaan jonkun noista kirjoista. Ehkä kannattaa aloitttaa Hobitista, kun se on aika lyhyt kirja.

Ei ne ole mitään harmitonta viihdettä.

Et kuitenkaan tiedä ketään, joka olisi eksynyt luettuaan sormusten herran. Sen sijaan tiedät jonkun, joka on eksynyt healing room touhun kautta.

[Aamu-Usva]

Sain luettua loppuun klassikon "Saatana saapuu Moskovaan". Kirja oli ihan huuhaata, mutta siinä tarinassa oli raamatun elementtejä käytetty. Kirja kertoo siitä, kun Saatana ihan konkreettisesti saapui Moskovaan ja laittoi koko kaupungin sekaisin. Moni hänet kohdattuaan meni sekaisin, pari joutui mielisairaalaan jne. Kirja on syystä klassikko, vaikka tilanne jossa tämä satiiri kirjoitettiin, onkin historiaa. Kieli on todella rikasta. Minun on kuitenkin helpompi lukea viihdekirjallisuutta, jossa Raamatun asioita ei sotketa ihan miten sattuu. Raamatun asiat ovat minulle kuitenkin niin pyhiä, että vaikka salaa nauran Fingerborgille niin olen kuitenkin jotenkin varovainen. Luen yleensä mieluummin ihan puhtaasti maallista kuin uskonasioilla hämmentävää kirjallisuutta, vaikka ei tämäkään nyt sellainen kirja ollut, että kukaan sitä todesta ottaisi, kuten ei varmaan mikään tylsä sormusten herra -juttukaan, joka siis on mielestäni maineensa täysin aiheetta saavuttanut.

[Iustus]

Ei ne ole mitään harmitonta viihdettä. Ef. 5:11 Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.

Nuhtelen kaikkia uskovia jotka lukevat velhokirjoja, tehkää parannus niitten lukemisesta, ja myöskin niitten suosittelemisesta.

Kannattaa lukea kunnolla tuo Efesolaiskirjeen viides luku. SIinä lueteltuja pimeyden töitä ovat haureus, saastaisuus ja ahneus. En löydä mainintaa väärien kirjojen lukemisesta. Toki voit yrittää selittää, että tuollaisia kirjoja lukemalla saastuttaa itsensä, mutta se olisi jo melko epätoivoista, sillä kirjeessä noilla kaikilla tarkoitetaan epäjumalanpalvelusta. Narniat, Taru sormusten herrasta yms. ovat satuja. En usko enkä tunnusta niissä mainittuja henkiolentoja tai muitakaan hahmoja, joita niissä mainitaan, enkä palvo niitä. Tuollaiset kirjat on tarkoitettu viihteeksi eikä todesta otettaviksi.

[eetu]

Nuhtelen joka tapauksessa kaikkia uskovia jotka lukevat noituuskirjoja. Älkää lukeko niitä, ja jos teillä on niitä hallussanne, polttakaa ne. Jos hallussanne on kirjastosta lainattuja noituuskirjoja, niitä älkää polttako vaan palauttakaa kirjastoon jatkamatta lukemista.

Ne eivät ole mitään harmitonta viihdettä. Vai voimmeko me uskovina lukea vaikkapa pornograafista kirjallisuutta? Ovatko nekin "vain viihdettä" Emme voi lukea niitäkään. Meidän ei tule myöskään lukea noituuskirjoja, vaan jokaisen uskovan tulee varoittaa muitakin uskovia että älkää lukeko noituuskirjoja.

Fingerporin tekijä Jarla pilkkaa Jumalaa sarjakuvissaan ja suoltaa muutakin saastaa niissä, joten älkäämme lukeko Fingerporia.

[Iustus]

Nuhtelen joka tapauksessa kaikkia uskovia jotka lukevat noituuskirjoja. Älkää lukeko niitä, ja jos teillä on niitä hallussanne, polttakaa ne. Jos hallussanne on kirjastosta lainattuja noituuskirjoja, niitä älkää polttako vaan palauttakaa kirjastoon jatkamatta lukemista.

Ne eivät ole mitään harmitonta viihdettä. Vai voimmeko me uskovina lukea vaikkapa pornograafista kirjallisuutta? Ovatko nekin "vain viihdettä" Emme voi lukea niitäkään. Meidän ei tule myöskään lukea noituuskirjoja, vaan jokaisen uskovan tulee varoittaa muitakin uskovia että älkää lukeko noituuskirjoja.

Fingerporin tekijä Jarla pilkkaa Jumalaa sarjakuvissaan ja suoltaa muutakin saastaa niissä, joten älkäämme lukeko Fingerporia.

Pornografian tarkoituksena kaikissa muodoissaan on herättää vastaanottajassa synnillisiä himoja ja haluja sekä ainakin haureellisia ajatuksia
ellei peräti tekojakin. Ilman muuta se on jotain, minkä kanssa kristityn ei tule olla tekemisissä.

Mutta esimerkiksi Tolkienin ja Lewisin kirjojen tarkoituksena ei ole herättää kenessäkään halua ryhtyä noidaksi tai velhoksi, palvomaan kirjassa olevia henkiolentoja tai muutenkaan ottamaan mitään kirjoissa mainittuja asioita oikeina, olemassaolevina asioina. En tiedä huomaatko, mutta pelaat kaksilla korteilla. Jos fantasiakirjoissa mainitaan noitia, ne ovat noituuskirjoja, vaikka kirjat ja kirjailijat itsessään eivät väitä, että noitia on oikeasti olemassa. Mutta kun Raamatussa mainitaan noitia, kyseessä ei olekaan noitakirja, vaikka Raamatussa noitia pidetään oikeasti olemassa olevina asioina. Minun mielestäni Raamattu ei ole noitakirja vaan Jumalan sana, mutta eivät viihteeksi tarkoitetut fantasiakirjatkaan ole noitakirjoja – mikäli noitakirjalla tarkoitetaan noituuteen opetttavia tai kannustavia kirjoja. Ja vielä tarkennukseksi totean, että en pidä fantasiakirjoja Jumlaan sanana, ainoastaan Raamattua.

Itse en nuhtele jos joku lukee fantasiakirjoja, koska niissä ei ole mitään nuhdeltavaa. Ellei sitten henkilö usko – vastoin kirjoittajien tarkoitusta – että kirjan asiat ovat tosia ja että kirjojen olentoja tulee palvoa ja niiden magiaa harjoittaa. Mutta jos joku uskonsisar tai -veli on vielä sen verran heikko uskossaan, ettei voi hyvällä omallatunnolla esimerkiksi lukea mitään viihdekirjallisuutta sen pelossa, että kirja houkuttelisi hänet pois raamatullisesta uskosta, en luonnollisesti lähde silloin hänelle mitään kirjoja suosittelemaan.

[Tirlittan]

Tämä aihealue on kiinnostanut minua pitkään ja olen sitä tutkiskellut ja näitä kirjoja lukenut.
Minun mielestä kritiikki ja varoittelut ovat välillä hyvin yksipuolista ja huonosti tutkittua ja perusteltua.

C.S Lewisin tuotanto on hieman tuntemattomampaa, paljon keskeneräistä luettavaa ja tutkittavaa. Hänen elämänkertansa
lojuu lattialla, kun pitäisi lukea. Tuli kirjastosta otettua jotain ihan muuta tutkittavaksi (latinan kielen sanoja eräästä aiheesta ).

Joka tapauksessa halusin vain herättää pohtimaan asioita. Kun varoitetaan jostakin ja laitetaan tueksi jokin artikkeli, niin muistattehan,
että ne kaikki artikkelit ja videotkin on tutkittava ja koeteltava.
Minä en esim. usko jotakin artikkelia, jossa varoitetaan jostakin asiasta ja siinä käytetään tukena sitä,
että artikkelin on kirjoittanut ex-noita. En niele jotakin väitettä sillä perusteella, että tuo kyseinen henkilö ihan varmasti tietää asiasta.
Asiathan pitää koetella Raamatulla ja joihinkin aiheisiin pitää etsiä muutakin fakta tietoa.
Myös kaikenmaailman salaliitto teoriat pitää kyetä koettelemaan, sielläkin on jos jonkinlaista väärää hölmöilyä liikkeellä.
Ei kaikki, mutta paljon.
Osa varoituksista on aiheellisia, osa virheellisiä. Joistakin asioista ei puhuta mitään.

[eetu]

Nuhtelen joka tapauksessa kaikkia uskovia jotka lukevat noituuskirjoja. Älkää lukeko niitä, ja jos teillä on niitä hallussanne, polttakaa ne. Jos hallussanne on kirjastosta lainattuja noituuskirjoja, niitä älkää polttako vaan palauttakaa kirjastoon jatkamatta lukemista.

Ne eivät ole mitään harmitonta viihdettä. Vai voimmeko me uskovina lukea vaikkapa pornograafista kirjallisuutta? Ovatko nekin "vain viihdettä" Emme voi lukea niitäkään. Meidän ei tule myöskään lukea noituuskirjoja, vaan jokaisen uskovan tulee varoittaa muitakin uskovia että älkää lukeko noituuskirjoja.

Fingerporin tekijä Jarla pilkkaa Jumalaa sarjakuvissaan ja suoltaa muutakin saastaa niissä, joten älkäämme lukeko Fingerporia.

Pornografian tarkoituksena kaikissa muodoissaan on herättää vastaanottajassa synnillisiä himoja ja haluja sekä ainakin haureellisia ajatuksia
ellei peräti tekojakin. Ilman muuta se on jotain, minkä kanssa kristityn ei tule olla tekemisissä.

Mutta esimerkiksi Tolkienin ja Lewisin kirjojen tarkoituksena ei ole herättää kenessäkään halua ryhtyä noidaksi tai velhoksi, palvomaan kirjassa olevia henkiolentoja tai muutenkaan ottamaan mitään kirjoissa mainittuja asioita oikeina, olemassaolevina asioina. En tiedä huomaatko, mutta pelaat kaksilla korteilla. Jos fantasiakirjoissa mainitaan noitia, ne ovat noituuskirjoja, vaikka kirjat ja kirjailijat itsessään eivät väitä, että noitia on oikeasti olemassa. Mutta kun Raamatussa mainitaan noitia, kyseessä ei olekaan noitakirja, vaikka Raamatussa noitia pidetään oikeasti olemassa olevina asioina. Minun mielestäni Raamattu ei ole noitakirja vaan Jumalan sana, mutta eivät viihteeksi tarkoitetut fantasiakirjatkaan ole noitakirjoja – mikäli noitakirjalla tarkoitetaan noituuteen opetttavia tai kannustavia kirjoja. Ja vielä tarkennukseksi totean, että en pidä fantasiakirjoja Jumlaan sanana, ainoastaan Raamattua.

Itse en nuhtele jos joku lukee fantasiakirjoja, koska niissä ei ole mitään nuhdeltavaa. Ellei sitten henkilö usko – vastoin kirjoittajien tarkoitusta – että kirjan asiat ovat tosia ja että kirjojen olentoja tulee palvoa ja niiden magiaa harjoittaa. Mutta jos joku uskonsisar tai -veli on vielä sen verran heikko uskossaan, ettei voi hyvällä omallatunnolla esimerkiksi lukea mitään viihdekirjallisuutta sen pelossa, että kirja houkuttelisi hänet pois raamatullisesta uskosta, en luonnollisesti lähde silloin hänelle mitään kirjoja suosittelemaan.

En pelaa kaksilla korteilla. Vaikka kirjailija olisikin tarkoittanut fantasiakirjansa kepeäksi viihteeksi, niin eihän niissä kerrota totuutta noituudesta. Viihteen varjolla esimerkiksi harrypotter kirjasarja ujuttaa noituusagendaa lapsille ja aikuisille - "harmiton satukirjasarja". Ei sillä ole mitään merkitystä mitä kirjailija on tarkoittanut teoksellaan, vaan sillä mikä on kirjan tosiasiallinen vaikutus. Tuolla sinun logiikalla voisin edelleen kuunnella Nirvanaa, koska sehän on vain "harmitonta viihdemusiikkia". Tai katsoa Sabrina teininoita ohjelmaa koska sehän on vain "harmiton viihdeohjelma".

Onhan sormusten herra kirjasarja ja harrypotterit sun muut olemassa kirjailijan päässä, ja jostain ne on sinne päähän tulleet, ja sitten kirjailija on kirjannut velhotarinat ylös. Eivät ole peräisin Herralta koska ei Herra kellekkään mitään velhotarinoita päähän syötä.