6. käsky - älä tapa

[pekka]

Mitä tarkoitat. Kommentoin ainoastaan tuon lihavoidun kohdan "että sekaantuu hänelle kuulumattomiin".

[pekka]

Jeesuksen seuraajat ovat väkivallasta kieltäytyjiä
Raamatun Jeesuksella ei ole mitään tekemistä kansojen ja väestöryhmien välisten sotien kanssa. Syy tähän pitäisi olla selvä jokaiselle sisälukutaitoiselle ihmiselle.

Jeesus kuoli ristillä kaikkien ihmisten puolesta. Hän ei sotinut ketään ihmistä vastaan eikä ollut yllyttämässä minkäänlaiseen väkivaltaan. Päinvastoin! Hän sanoo: "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Matt.5:43-45

Tässä ei puhuta vain yksityisestä moraalista, vaan nimenomaan kansojen välisestä vihanpidosta, koska kerran Jeesus viittaa vanhaan kehotukseen vihata vihollista. Jumala todellakin lähetti Israelin joukot joskus tuhoamaan syntisen kansakunnan. "Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä sääli heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit." 1Sam.15:3

Kyllä se varmaan tuntuu kaikista oikealta taistella pahaa hallitsijaa ja hänen joukkojansa vastaan. Asia oli tuttu Jeesuksen kuulijoille. Jumala oli käskenyt hävittää syntiset ja pahat kansakunnat.

Nyt Jeesus esittää jotain ennen kuulumatonta. RAKASTA VIHOLLISTASI! Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin Saddamille kuin Lipposellekin. Sotapropaganda sanoo aina, että vihollinen on paha, mutta Jeesus vie siltä pohjan pois sanomalla, että tee hyvää pahoille ja väärille.

Kristilliset kirkot eivät edusta Raamatun Jeesusta
Miksi sitten on ollut niin paljon sotia, joissa on nimenomaan väitetty puolustettavan kristillisyyttä, jopa harjoitettu miekkalähetystä? Asia johtuu siitä luopumuksesta, joka tuli kristillisiin seurakuntiin heti apostolien jälkeen. Kristilliset johtajat eivät ole rakastaneet Jeesusta, vaan valtaa ja liittoutuneet maallisten hallitsijoiden kanssa.

Mitä muuta valtiovalta odottaisi uskonnolta kuin moraalista tukea sotaan? Antaessaan tämän tukensa kristilliset johtajat ovat luopuneet Raamatun keskeisimmästä sanomasta. He ovat luopuneet evankeliumista. He ovat luopuneet Jeesuksesta Kristuksesta.

Kumpi on arvokkaampi, Jeesus vai Suomen itsenäisyys?
Jumala on osoittanut rakkautensa kaikkia ihmisiä ja kansoja kohtaan siinä, että Hän heitti syyttömän Poikansa päälle kaikkien meidän syntivelkamme. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi." Jes.53:5

Ihmiskunnan suurin ongelma on sota Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Jumala todellakin tuomitsee synnin ja Hänen Kasvonsa ovat pahantekijöitä vastaan. Hän kuitenkin toisaalta rakastaa vihollisiaan, syntisiä ihmisiä. Jeesus tuli maailmaan ensin syntiemme Sovittajana voidakseen sitten evankeliumin kautta olla todellinen rauhan tuoja ihmisen ja Jumalan välille.

Jos Jumala kerran piti yhden ihmisen elämän niin arvokkaana, että antoi hänen edestään ainokaisen Poikansa, niin pidätkö sinä Suomen itsenäisyyden niin arvokkaana, että sen saavuttamiseksi kannattaa tappaa se yksi ihminen, jonka edestä Jeesus kuoli.

Raamatun Jeesuksen Hengessä voidaan sanoa: Suomen valtiollinen itsenäisyys ei ole niin tärkeä asia, että sen tähden kannattaisi tappaa edes yhtä ihmistä.

Mitä hyötyä itsenäisyystaistelijoille on uhristaan? Hehän kaiketi tekivät sen tulevien polvien hyväksi? Mutta kuka vaati heiltä tätä uhria, ei ainakaan Jumala, vaikka sotilaspappi muuta väittäisi. Ehkä joku oli sodassa vapaaehtoisesti, mutta useimmille se oli pakko ja valtio-epäjumalan käsky, jonka laiminlyönnistä seurasi kuolema. Miten onkaan Jeesuksen Kristuksen nimi häpäisty käymällä sotaa Hänen nimessään!

Rauha Jumalan kanssa
Jos ihmisellä on rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen veren kautta, niin hänen ei tarvitse puolustaa itseään väkivallalla. Jeesus lupasi omilleen Puolustajan: "Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen." Joh.14:16 Jumalan Hengen puolustusvoima on varmasti parempi kuin suurimmankaan sotakoneiston.

Kun Pilatus sanoi Jeesukselle, että "etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita", niin Jeesus vastasi hänelle, että "sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä". Samoin Jeesuksen oma voi olla turvallisin mielin väkivallan edessä. Paavali totesi: "Minut jo uhrataan, ja minun lähtöni on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat." 2Tim.4:6-8

Koska Jeesus on voittanut kuoleman, niin Hänen omansa ei tarvitse aiheuttaa toisen kuolemaa, varjellakseen itseään kuolemalta. Hänellä on ylösnousemuksen Henki ja siksi hänellä on tämä asenne.

Jumala voi pelastaa elämäni kaikelta väkivallalta, mutta kun on minun aikani lähteä täältä, niin en puolusta itseäni, vaan luotan Jumalaan, joka herätti Jeesuksen kuolleista. Vaikkei sinulla olisi Jeesuksen Henkeä, niin silti voidaan suositella myös sinulle: KIELTÄYDY VÄKIVALLASTA, OLET KUKA HYVÄNSÄ. On nimittäin lupaus: "Autuaita ovat rauhan tekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman." Matt.5:9

Vaikket olisi uskovainen, niin suorita siviilipalvelus tappajakoulun sijaan ja kieltäydy sodan tullen aseesta. Ennen kaikkea varjele sydämesi ajatukset väkivaltaisilta asenteilta. Näin sinä olet lähempänä Jumalaa, vaikket olisikaan vielä Hänen ystävänsä.

Yhden Miehen pyhä sota
Näemme, että pahuus saa rehottaa maailmassa. Jumala on ihmeen pitkämielinen. Hän todellakin antaa hyvää pahoille ja sallii väärien hallita luomakuntaansa aina maan saastumiseen asti. Hän odottaa, että ihmiset suostuisivat rauhaan Hänen kanssaan ottamalla Jeesuksen vastaan omien syntiensä sovittajana. Kenenkään ei kuitenkaan pidä ymmärtää Jumalan pitkämielisyyttä väärin.

Niille, joille ei kelvannut rauha Jumalan kanssa, tulee lopussa hävitys ja Jumalan pyhä viha. Sota on Jumalan ja Hän voittaa sen. Siinä taistelussa on Jumalan puolella vain yksi mies, joka yksin voittaa koko ihmiskunnan sotavoimat, jotka ovat kokoontuneet taistellakseen Jumalaa vastaan.

Kuka on arvollinen surmaamaan suuren joukon paatuneita ihmisiä, joiden puolesta Jumalan Poika on kuollut? Raamattu ilmoittaa, että on vain yksi, joka voi käydä pyhään sotaan. Itse Jeesus on tuleva alas Taivaasta ja sotiva Yhdistyneitten Kansakuntien joukkoja vastaan.. Tästä tulevasta historiallisesta tapahtumasta Ilm.19:15: "Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka, että Hän sillä löisi kansoja. Ja Hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan." Ilm.19:11-21

TÄNÄÄN ON JUMALAN ARMON AIKA,
LASKE ASEESI GOLGATALLE JA
NOSTA KÄTESI YLÖS TAIVASTA KOHDEN
ANTAUTUEN JUMALALLE -
HÄN ARMAHTAA SINUT.

https://web.archive.org/web/20140304122 ... arauha.pdf

Kiitos, tuo oli minusta hyvä ja rohkaiseva kirjoitus.

[systeri]

Pekka: Tuo esimerkki minkä kerroit niin koita laittaa itsesi tuohon tilanteeseen äläkä aliarvioi minuakaan mitä tuossa tilanteessa tekisin koska en voi tietää ennen kuin olisin tuossa tilanteessa. Mutta armeijan olen käynyt jo aika päiviä sitten ja olen nyt noin viisikymppinen ja haen työkyvyttömyyseläkettä, että en itse enää välttämättä joutuisikaan tuon tilanteen eteen.

Tämä asia jäi oikein yöksi mun ajatuksiin.

Täällä on niin paljon puhuttu Kymmenen käskyn noudattamisesta,myös puolustautumista vastaan ...kyselin myös lapsen puolustamista ja siihenkin tuli vastaukset että "minä en ainakaan siinäkään tapauksessa tarttuisi väkivaltaan"...mutta kun kyse on omasta itsestä niin alkaa mietityttää ja toivoo ettei koskaan joutuisi tuohon tilanteeseen

Asiat voi olla oikeita ...voi olla että Jumalan tahto on että Hengestä syntyneitten ei pidä itse osallistua armeijaan ym mutta jos sinne kuitenkin komennetaan tai joudut silmätysten kuoleman kans,niin siellä vasta punnitaan se, että pysytkö kannassas vai kiellätkö Jeesuksen.
Toivottavasti jokainen uskova joka joutuu kerran näitten tilanteitten eteen, toimii niin suuren uskon ja luottamuksen varassa , että ei kiellä Jeesusta. Olipa sitten kyse lapsista tai omasta itsestä.
Itseasias Jumala on joskus mun lapsen kautta opettanut mulle, kuinka suuri voima on rukouksella kun pelkää jotain ihan sairaasti ja
saa voiman ja rohkeuden mennä tuota asiaa päin! En varmaan koskaan unohda sitä tilannetta Kiitos Jumalalle!

Mutta siunausta teille jokaiselle...me lähdetään nyt likkojen kans polskimaan

[pekka]

Siunausta sinulle systeri.

Mennäkseni vielä takaisin tuohon Masan esimerkkiin ja mietittyäni tuota asiaa syvällisemmin niin oikeastaan luutnantti halveeraa Jumalaa tuossa kun sanoo muistaakseni jotenkin uskovalle sotilaalle, että "ota sitten lumipallot turvaksesi ja aseeksesi". Eli kyllä Jumalan antama voima on enemmän kuin lumipallot pystyvät antamaan. Mutta maallinen esivaltahan juuri luottaakin ylpeydessään maallisiin aseisiin, ei Taivaallisiin "aseisiin". Mutta tuossa tilanteessa jos uskova huutaa Jeesukselta apua, on lähdettävä siitä, että Jeesus auttaa ja antaa voiman uskovalle ihmiselle kohdata vaikka oman kuolemansa venäläisen tarkka-ampujan luodista ja jos hän hyvin osuu niin kaikki on ohi sekunneissa ja tämä maailma katoaa näköpiiristämme. Olen harrastanut aseita paljonkin ja tiedän, että tarkka-ampujat käyttävät tänäkin päivänä tehokkaampia aseita kuin tavallinen rivisotilas ja tänä päivänä tarkka-ampujan kiväärillä voi jopa noin kilometristä ampua kuolettavan laukauksen ihmiseen (kun kiikaritähtäin on kohdistettu kilometriinkin ja säädöt asetettu kohdalleen). Myös tänä päivänä on käytössä tarkka-ampujakivääreissä todella tehokkaat yötähtäimet eli ei ole paljon väliä onko yö vai päivä, jos vain tarkka-ampuja osaa "työnsä" niin osuma on aika todennäköinen. Kypärä ei liioin välttämättä auta mitään jos osuma tulee sopivassa kulmassa.

Tietysti on myös hyvin mahdollista, että lankeamme ja otamme myös aseen mukaamme vaikka eihän sekään tarkoita, että sitä kuitenkin käyttäisimme tai edes ehtisimme käyttää jos tarkka-ampujan maalitauluksi joutuisimme.

[pekka]

Lainaus Suomen ev.lut. kirkon sivustolta:

"Viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Puolustusvoimien kirkollisen työn syntyhetkenä pidetään kenraali Mannerheimin kirkollista käskyä 31.3.1918."

[Masa]

Siunausta sinulle pulla.

Mennäkseni vielä takaisin tuohon Masan esimerkkiin ja mietittyäni tuota asiaa syvällisemmin niin oikeastaan luutnantti halveeraa Jumalaa tuossa kun sanoo muistaakseni jotenkin uskovalle sotilaalle, että "ota sitten lumipallot turvaksesi ja aseeksesi". Eli kyllä Jumalan antama voima on enemmän kuin lumipallot pystyvät antamaan. Mutta maallinen esivaltahan juuri luottaakin ylpeydessään maallisiin aseisiin, ei Taivaallisiin "aseisiin". Mutta tuossa tilanteessa jos uskova huutaa Jeesukselta apua, on lähdettävä siitä, että Jeesus auttaa ja antaa voiman uskovalle ihmiselle kohdata vaikka oman kuolemansa venäläisen tarkka-ampujan luodista ja jos hän hyvin osuu niin kaikki on ohi sekunneissa ja tämä maailma katoaa näköpiiristämme. Olen harrastanut aseita paljonkin ja tiedän, että tarkka-ampujat käyttävät tänäkin päivänä tehokkaampia aseita kuin tavallinen rivisotilas ja tänä päivänä tarkka-ampujan kiväärillä voi jopa noin kilometristä ampua kuolettavan laukauksen ihmiseen (kun kiikaritähtäin on kohdistettu kilometriinkin ja säädöt asetettu kohdalleen). Myös tänä päivänä on käytössä tarkka-ampujakivääreissä todella tehokkaat yötähtäimet eli ei ole paljon väliä onko yö vai päivä, jos vain tarkka-ampuja osaa "työnsä" niin osuma on aika todennäköinen. Kypärä ei liioin välttämättä auta mitään jos osuma tulee sopivassa kulmassa.

Tietysti on myös hyvin mahdollista, että lankeamme ja otamme myös aseen mukaamme vaikka eihän sekään tarkoita, että sitä kuitenkin käyttäisimme tai edes ehtisimme käyttää jos tarkka-ampujan maalitauluksi joutuisimme.

Mielestäni taas asia on juuri päinvastoin -
ensinnäkin Raamattu sanoo näin:

1 kor
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Luuntantti oli ulkopuolinen ja häntä ei voida tuomita. Luuntantin tuomitsee Jumala se ei ole uskovan tehtävä.

15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; (Luuntantti on Jumalan asia ei uskovan asia)

Toiseksi jos sotamies oli uskova sillä mittapuulla mitä tässä ketjussa on esitetty hänen olisi pitänyt kieltäytyä aseesta ja kieltäytyä menemästä ollenkaan etulinjaa joka taas olisi ollut käytännössä
sotamiehelle kuoleman tuomio omien taholta ja etulinjassa vastapuolen taholta.

On siis väärin tuomita luuntanttia, sotamies valitsi väärin eli tarttui aseeseen. - näin se menee Raamatun mukaan.

Mitä taas tulee tarkka-ampumiseen, niin sotamies on tarkka-ampujan hierarkiassa se viimeinen - joten ei kannata romantisoida kunniakasta kuolemaa sotamiehelle joka valtisi väärin.

[pekka]

Siunausta sinulle pulla.

Mennäkseni vielä takaisin tuohon Masan esimerkkiin ja mietittyäni tuota asiaa syvällisemmin niin oikeastaan luutnantti halveeraa Jumalaa tuossa kun sanoo muistaakseni jotenkin uskovalle sotilaalle, että "ota sitten lumipallot turvaksesi ja aseeksesi". Eli kyllä Jumalan antama voima on enemmän kuin lumipallot pystyvät antamaan. Mutta maallinen esivaltahan juuri luottaakin ylpeydessään maallisiin aseisiin, ei Taivaallisiin "aseisiin". Mutta tuossa tilanteessa jos uskova huutaa Jeesukselta apua, on lähdettävä siitä, että Jeesus auttaa ja antaa voiman uskovalle ihmiselle kohdata vaikka oman kuolemansa venäläisen tarkka-ampujan luodista ja jos hän hyvin osuu niin kaikki on ohi sekunneissa ja tämä maailma katoaa näköpiiristämme. Olen harrastanut aseita paljonkin ja tiedän, että tarkka-ampujat käyttävät tänäkin päivänä tehokkaampia aseita kuin tavallinen rivisotilas ja tänä päivänä tarkka-ampujan kiväärillä voi jopa noin kilometristä ampua kuolettavan laukauksen ihmiseen (kun kiikaritähtäin on kohdistettu kilometriinkin ja säädöt asetettu kohdalleen). Myös tänä päivänä on käytössä tarkka-ampujakivääreissä todella tehokkaat yötähtäimet eli ei ole paljon väliä onko yö vai päivä, jos vain tarkka-ampuja osaa "työnsä" niin osuma on aika todennäköinen. Kypärä ei liioin välttämättä auta mitään jos osuma tulee sopivassa kulmassa.

Tietysti on myös hyvin mahdollista, että lankeamme ja otamme myös aseen mukaamme vaikka eihän sekään tarkoita, että sitä kuitenkin käyttäisimme tai edes ehtisimme käyttää jos tarkka-ampujan maalitauluksi joutuisimme.

Mielestäni taas asia on juuri päinvastoin -
ensinnäkin Raamattu sanoo näin:

1 kor
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Luuntantti oli ulkopuolinen ja häntä ei voida tuomita. Luuntantin tuomitsee Jumala se ei ole uskovan tehtävä.

15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; (Luuntantti on Jumalan asia ei uskovan asia)

Toiseksi jos sotamies oli uskova sillä mittapuulla mitä tässä ketjussa on esitetty hänen olisi pitänyt kieltäytyä aseesta ja kieltäytyä menemästä ollenkaan etulinjaa joka taas olisi ollut käytännössä
sotamiehelle kuoleman tuomio omien taholta ja etulinjassa vastapuolen taholta.

On siis väärin tuomita luuntanttia, sotamies valitsi väärin eli tarttui aseeseen. - näin se menee Raamatun mukaan.

Mitä taas tulee tarkka-ampumiseen, niin sotamies on tarkka-ampujan hierarkiassa se viimeinen - joten ei kannata romantisoida kunniakasta kuolemaa sotamiehelle joka valtisi väärin.

Masa, mistä sait käsityksen, että tuomitsin luutnantin? Toin vain esille sen, että lumipallot eikä vaikkapa rynnäkkökivääri kuulu uskovien hengellisiin sota-aseisiin. Luutnantin kuuluu puolustaa Suomea asein eli lihallisin keinoin/sota-asein, muuten hän ei saisi olla luutnantin tehtävissä. Tämän tosiasian vain yritin tuoda esille, ei tuomita luutnanttia koska vain Jumala voi tuomita ihmisen. Luutnantti joutuu taistelemaan esivallan nimessä kun uskovat taistelevat taasen Herran Jeesuksen nimessä hengellisin sota-asein. Enkä ole mielestäni yrittänyt mitään romantisoida, se on sinun ihan oma johtopäätöksesi, ja siis väärä koska en ala romantisoimaan kenenkään kuolemalla. Minusta kuolema on hyvin surullinen asia mutta jos Herrassa kuolee niin silloin se on uskovalle voitto.

[Masa]

Siunausta sinulle pulla.

Mennäkseni vielä takaisin tuohon Masan esimerkkiin ja mietittyäni tuota asiaa syvällisemmin niin oikeastaan luutnantti halveeraa Jumalaa tuossa kun sanoo muistaakseni jotenkin uskovalle sotilaalle, että "ota sitten lumipallot turvaksesi ja aseeksesi". Eli kyllä Jumalan antama voima on enemmän kuin lumipallot pystyvät antamaan. Mutta maallinen esivaltahan juuri luottaakin ylpeydessään maallisiin aseisiin, ei Taivaallisiin "aseisiin". Mutta tuossa tilanteessa jos uskova huutaa Jeesukselta apua, on lähdettävä siitä, että Jeesus auttaa ja antaa voiman uskovalle ihmiselle kohdata vaikka oman kuolemansa venäläisen tarkka-ampujan luodista ja jos hän hyvin osuu niin kaikki on ohi sekunneissa ja tämä maailma katoaa näköpiiristämme. Olen harrastanut aseita paljonkin ja tiedän, että tarkka-ampujat käyttävät tänäkin päivänä tehokkaampia aseita kuin tavallinen rivisotilas ja tänä päivänä tarkka-ampujan kiväärillä voi jopa noin kilometristä ampua kuolettavan laukauksen ihmiseen (kun kiikaritähtäin on kohdistettu kilometriinkin ja säädöt asetettu kohdalleen). Myös tänä päivänä on käytössä tarkka-ampujakivääreissä todella tehokkaat yötähtäimet eli ei ole paljon väliä onko yö vai päivä, jos vain tarkka-ampuja osaa "työnsä" niin osuma on aika todennäköinen. Kypärä ei liioin välttämättä auta mitään jos osuma tulee sopivassa kulmassa.

Tietysti on myös hyvin mahdollista, että lankeamme ja otamme myös aseen mukaamme vaikka eihän sekään tarkoita, että sitä kuitenkin käyttäisimme tai edes ehtisimme käyttää jos tarkka-ampujan maalitauluksi joutuisimme.

Mielestäni taas asia on juuri päinvastoin -
ensinnäkin Raamattu sanoo näin:

1 kor
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Luuntantti oli ulkopuolinen ja häntä ei voida tuomita. Luuntantin tuomitsee Jumala se ei ole uskovan tehtävä.

15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; (Luuntantti on Jumalan asia ei uskovan asia)

Toiseksi jos sotamies oli uskova sillä mittapuulla mitä tässä ketjussa on esitetty hänen olisi pitänyt kieltäytyä aseesta ja kieltäytyä menemästä ollenkaan etulinjaa joka taas olisi ollut käytännössä
sotamiehelle kuoleman tuomio omien taholta ja etulinjassa vastapuolen taholta.

On siis väärin tuomita luuntanttia, sotamies valitsi väärin eli tarttui aseeseen. - näin se menee Raamatun mukaan.

Mitä taas tulee tarkka-ampumiseen, niin sotamies on tarkka-ampujan hierarkiassa se viimeinen - joten ei kannata romantisoida kunniakasta kuolemaa sotamiehelle joka valtisi väärin.

Masa, mistä sait käsityksen, että tuomitsin luutnantin? Toin vain esille sen, että lumipallot eikä vaikkapa rynnäkkökivääri kuulu uskovien hengellisiin sota-aseisiin. Luutnantin kuuluu puolustaa Suomea asein eli lihallisin keinoin/sota-asein, muuten hän ei saisi olla luutnantin tehtävissä. Tämän tosiasian vain yritin tuoda esille, ei tuomita luutnanttia koska vain Jumala voi tuomita ihmisen. Luutnantti joutuu taistelemaan esivallan nimessä kun uskovat taistelevat taasen Herran Jeesuksen nimessä hengellisin sota-asein. Enkä ole mielestäni yrittänyt mitään romantisoida, se on sinun ihan oma johtopäätöksesi, ja siis väärä koska en ala romantisoimaan kenenkään kuolemalla. Minusta kuolema on hyvin surullinen asia mutta jos Herrassa kuolee niin silloin se on uskovalle voitto.

Tästä
"Masan esimerkkiin ja mietittyäni tuota asiaa syvällisemmin niin oikeastaan luutnantti halveeraa Jumalaa.. "

[pekka]

Mutta eikö tuo ole vain fakta, ei se ainakaan Jumalan kunnioittamista ole tapattaa uskovia lähimmäisiään heidän uskonsa takia, enkä siinä sanonut, että tuomitsen luutnantin, koska vain Jumala voi tuomita ihmisen? Kyllä minä sydämessäni toivon, että tuo luutnantti kääntyisi Herran Jeesuksen puoleen ja lopettaisi silmittömän väkivallan käytön ja tapppamisen ja uskovien tapattamisen vaikkakin on pakotettu siihen, muuten luutnantti voisi pian joutua itse teloituskomppanian eteen niskuroinnista ja kieltäytymisestä suorittaa annettuja tehtäviä.

[pekka]

Lainaus Suomen ev.lut. kirkon sivustolta:

"Viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Puolustusvoimien kirkollisen työn syntyhetkenä pidetään kenraali Mannerheimin kirkollista käskyä 31.3.1918."

Sotilaspappi: https://www.ortodoksi.net/index.php/Sotilaspappi