Kristinuskon juuret, seurakunnan ennallistaminen ja Israel

[uuhi]

Joel, et ole ymmärtänyt kantaani oikein.

[Jukka]

Nyt puhutaan vaan väärin ,että kun meidät on lapsena kastettu niin olemme kuin pelastettu kirkon helmassa ja sitten ihminen tuuditetaan sellaiseen vääryyteen ,että ihmispolo uskoo tuon ja elää kenties jopa täysin ilman minkäänlaista kosketuspintaa Jeesukseen ...ehkä ripille ..kasteelle ja sitten ei juuri muuta...

Muistan erään tapauksen vuosikymmenien takaa. Talon isäntä oli tullut sairautensa loppuvaiheeseen ja paikalle oli kutsuttu pitäjän pappi. Pappi kysyi keskustelun päätteeksi mieheltä oliko hän valmis kohtaamaan Jumalansa. Kuoleva mies vastasi kysymykseen myöntävästi ja kertoi eläneensä hyvää elämää. Lisäksi hän oli maininnut saaneensa kasteen lapsena ja tulleensa konfirmoiduksi. Mutta pappi sai rohkeuden sanoa kuolevalle miehelle, että 'nuo eivät riitä' johon mies oli vastannut 'mutta näinhän meitä on opetettu'. Tämän tapahtuman kertoi minulle tuo pappi itse, joka oli kuolevan luokse kutsuttu. Mitkä sitten olivat tuon kuolevan isännän viimeisimmät vaiheet, sitä en tiedä, mutta valheisiin tuuditettuna hän lähestyi kuolemaa.

Minulla on yksi surullinen omakohtainen kokemus tähän asiaan liittyen. Olin Meilahden sairaalassa ja sairaalapappi tuli juttelemaan kanssani. Olin kutsunut hänet. Hengellisistä asioista hän ei osannut puhua juuri mitään, mutta muistutti ja rauhoitti minua, koska olin
kirkon jäsen. Hän piti suuressa arvossa sitä, että olin palannut kirkon jäseneksi vanhan äitini toivomusta noudattaen. Sairaalapappi jätti minut sen toivon varaan, että asiani olivat Jumalan edessä hyvin, koska olin kirkon jäsen. En muista hänen lausuneen kertaakaan edes Jeesuksen nimeä tai kysyneen, painoiko joku synti tunnollani?

[pekka]

Näin on Jukka, surkeasti ovat asiat.


Tässä Suomen ev. lut. kirkon sivustolla oleva kirjoitus saattohoidosta. Mitään hengellistä sisältöä en tuosta kirjoituksesta löydä:


"Jokaisella on oikeus kuolla arvokkaasti: Uusi kirja saattohoidosta julkaistu"

https://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents ... nt&lang=FI

"Saattohoito tarkoittaa kuolevan hyvää hoitoa. Sen tavoitteena on kuolevan lähtörauha riippumatta siitä, missä hoidetaan, laitoksessa tai kotona. Saattohoidossa tiedetään, että elämän päätösvaiheessa on vielä paljon tehtävää. Jokaisella on oikeus kuolla arvokkaasti.

Kirjapajan uutuuskirja ”Saattohoito kuolevan tukena” on saattohoidon perusteos. Kirja on suunnattu saattohoidossa työskenteleville, opiskelijoille ja kaikille, joita kuolema koskettaa. Teoksen on toimittanut sairaalasielunhoidon johtaja emerita Kirsti Aalto.

”Kirja on juuri nyt ajankohtainen. Lähestymme pyhäinpäivää, jolloin muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Pyhäinpäivä saa meidät ajattelemaan kuolemaa ja käymään rakkaittemme haudalla. Haluamme sytyttää kynttilän muistamisen ja toivon merkiksi. Tänä syksynä ja ensi vuonna aiheesta keskustellaan paljon, koska saattohoito on vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kohde. Aihe on lähiviikkoina esillä myös Pikkukirkkopäivillä Tampereella ja Lappeenrannassa”, sanoo Kirsti Aalto.

Aallon toimittama teos koostuu asiantuntijoiden artikkeleista. Kirja käsittelee saattohoidon merkitystä sekä kuolevan että saattajan kannalta, kuolevan sielunhoitoa, surevan tukemista ja lohduttamista ja toivon ylläpitämistä kuolevan potilaan hoidossa. Siinä kerrotaan yhteistyöstä henkilöstön ja potilaan omaisten välillä. Kirjassa esitellään myös malli vierelläkulkijoiden koulutusohjelmaksi.

”Vierelläkulkijat ovat saattohoidon vapaaehtoisia tukihenkilöitä, joiden panos täydentää hoitotyötä. He saavat tehtäväänsä koulutuksen, jonka tavoitteena on antaa valmiuksia turvalliseen kuolevan rinnalla olemiseen. Oma elämänkokemus auttaa; tukihenkilö toimii kuolevan tukena hänen toivomallaan tavalla”, sanoo Aalto.

Kirsti Aallon lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet asiantuntijoina keräysjohtaja Tapio Pajunen, ylilääkäri Juha Hänninen, sairaalapastori Virpi Sipola, lääkäri, psykoterapeutti Päivi Hietanen, pastori, psykoterapeutti Johanna Ervast, Pirkanmaan hoitokodin johtaja Tiina Surakka, arkkiatri Risto Pelkonen, Terhokodin vapaaehtoinen, merikapteeni Seppo Laurell sekä kirjailija Liisa Mäntymies.

Yhteisvastuukeräyksen kohteena valtakunnallinen saattohoitohanke

Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen kotimainen erityiskohde on valtakunnallinen saattohoitohanke. Tavoitteena on luoda kattava, valtakunnallinen saattohoidon ja kuolevan kärsimyksen hoitamisen ammatillinen konsultaatiopalvelu, jonka avulla saattohoitopalveluja olisi saatavilla aiempaa laajemmin eri puolella Suomea.

Myös Otavalta on tänä syksynä ilmestynyt teos saattohoidosta. "Elämän puu. Kirjoituksia saattohoidosta" ilmestyi syyskuussa. Se on Terhokodin 25-vuotisjuhlakirja, jonka ovat toimittanet Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen ja toimittaja Marjukka Luomala. Kirjassa on myös Kirsti Aallon artikkeli ”Kirkko saattohoidon kehittäjänä”."

[Aamu-Usva]

Hengellistä on kuitenkin uskaltaa istua kuolevan ihmisen viereen ja kohdata hänet siinä tilanteessa sanoittakin. Hengellistä on osoittaa laupeutta kärsivää ihmistä kohtaan ja pyrkiä helpottamaan hänen oloaan. Niin kuin laupias samarialainen teki sille vieraalle tyypille, joka oli jätetty tien viereen yksin kuolemaan. Suomessakin on ihmisiä, jotka on jätetty yksin kuolemaan.

Kannustan ihan jokaista uskovaa lähtemään mukaan vapaaehtoistyöntekijäksi, eli tuollaiseksi ns. vierellä kulkijaksi. Siinä voi aueta ihan uusia asioita myös hengelliseen elämään.

[pekka]

Hengellistä on kuitenkin uskaltaa istua kuolevan ihmisen viereen ja kohdata hänet siinä tilanteessa sanoittakin. Hengellistä on osoittaa laupeutta kärsivää ihmistä kohtaan ja pyrkiä helpottamaan hänen oloaan. Niin kuin laupias samarialainen teki sille vieraalle tyypille, joka oli jätetty tien viereen yksin kuolemaan. Suomessakin on ihmisiä, jotka on jätetty yksin kuolemaan.

Kannustan ihan jokaista uskovaa lähtemään mukaan vapaaehtoistyöntekijäksi, eli tuollaiseksi ns. vierellä kulkijaksi. Siinä voi aueta ihan uusia asioita myös hengelliseen elämään.

Kyllä näin on, hyvää kannattaa aina tehdä mutta sitä ihmettelen, että kun ev. lut. kirkko kutsuu itseään "Kristuksen kirkoksi" niin miksi se vaikenee tässäkin vapaaehtoistyössä evankeliumin julistamisesta kuolemassa oleville ihmisille eli niille jotka eivät vielä ole ottaneet uskoa vastaan elämänsä aikana?

Ensisijainen tehtavähän tulisi olla jos on hengellinen järjestö tai lahko kysymyksessä niin evankeliumin julistaminen niille jotka ovat muutoin vaarassa joutua kadotukseen. Ymmärrän kyllä sen, että esim. lapsikaste voi aiheuttaa sen, että luterilaisen lahkon edustajat eivät koe tarvetta julistaa evankeliumin totuutta esim. juuri näissä saattohoito tehtävissä.

Jos Jeesus Kristus ei ole keskipisteenä näissä saattohoitotehtävissä niin mitä se merkitsee? Minusta sitä, että kaikkein tärkein asia on hukattu saattohoidosta. Eli tulisi ensin evankelioida ne ihmiset jotka hakeutuvat saattohoitotehtäviin jotka eivät vielä ole uskossa jotta he taas sitten voisivat viedä samaa ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta kuolemaa tekeville ihmisille.

[Aamu-Usva]

Kysymys onkin siitä, että evankelis-luterilainen kirkko ei organisaationa ole missään määrin hengellinen. Jotkut ihmiset tuon kirkon sisällä toki ovat, mutta rakenne ei. Kirkko vaikenee, koska kirkko ei osaa puhua. Kirkko on organisaatio; kuollut kivi. Siksi tarvitaan ihmisiä, joiden sisimmässä on elävän Jumalan elävä Henki. Turha puhua jotain kuollutta kirkkoa vastaan, jollei itse ole käytännön kentällä tekemässä itse paremmin ja niin kuin oikeaksi kokee.

[pekka]

Kysymys onkin siitä, että evankelis-luterilainen kirkko ei organisaationa ole missään määrin hengellinen. Jotkut ihmiset tuon kirkon sisällä toki ovat, mutta rakenne ei. Kirkko vaikenee, koska kirkko ei osaa puhua. Kirkko on organisaatio; kuollut kivi. Siksi tarvitaan ihmisiä, joiden sisimmässä on elävän Jumalan elävä Henki. Turha puhua jotain kuollutta kirkkoa vastaan, jollei itse ole käytännön kentällä tekemässä itse paremmin ja niin kuin oikeaksi kokee.

No, näinhän tuo asia taitaa olla kuten kirjoitat.

Mitä luterilaiseen lahkoon tulee niin sen kautta kulkee monet vapaaehtoistyöt.

Itse hain joitain vuosia sitten vankilalähetiksi ja yritin oikein tosissani päästä siihen tehtävään mutta loppujen lopuksi se kaatui luterilaiseen vankilapastoriin. Minusta hän ei tarpeeksi hyvin ymmärtänyt sitä, että minulla oli sydämen halu auttaa noita vankiparkoja. Eli kertoa vangeille ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta.

Olen myös hakenut luterilaisen lahkon kautta kolme kertaa niin sanottuun ystäväpalveluun mutta minua ei ole koskaan huolittu siihen toimintaan mukaan koska he tietävät, että minun tärkein tehtäväni olisi siinä työssä kertoa ihmisille ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta. Eräs diakoni nimittäin kertoi minulle, että sellaisia ihmisiä ei oikeastaan ole heidän tiedossaan jotka heidän kauttansa haluaisivat kuulla ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta.

Kysyin sitten tältä diakonilta saanko mennä edes rukoilemaan vaikkapa jonkun vanhuksen tykö tämän ihmisen puolesta ja hyväksi niin hän vastasi minulle, että hän ei tiedä ketään joka rukouksiani kaipaisi. Samoin oli Raamatun lukemisen kanssa, kuulemma juuri ketään ei halua kuulla Raamatun ääneen lukemista.

[Aamu-Usva]

Aika erikoista että tarjoustasi vapaaehtoistyöstä ei otettu vastaan. Luulisi, että noin isolla kirkolla olisi tiedossa paremmin ikääntyneidenkin tarpeet. Itse tiedän moniakin uskovia ikääntyneitä laitoksissa, jotka todella voisivat hyötyä juuri esimerkiksi raamatun lukemisesta tai yhteisestä rukouksesta. Yksinäisyyttä on hoitolaitoksissa niin paljon, että tiedän myös ateistien osallistuvan mielellään hengellisiin aktiviteetteihin ihan vain, jotta heidän ei tarvitsisi olla koko ajan yksin.

Jatka yrittämistä mukaan vapaaehtoistyöhön jonkun muun seurakunnan kautta. Käsittääkseni esimerkiksi helluntaisrk tekee työtä vankiloissakin.

[Mr Kerimäki]

Aamu-Usva......täysin erimieltä siitä ,että ihminen ei saa kommentoida ,ellei ole tekemässä jotain ev.lutissa.

Meidänhän tulee tuoda Totuutta esiin aina kun näemme, emmekä ole hiljaa.Se ,että jos näkee ja ymmärtää sen ,että ihmisille kerrotaan kuin osatotuus ja sellainen versio ,jossa ihminen ei välttämättä pelastu se Täytyy pitää esillä .Itse kuulun vielä ev.Lut kirkkoon ja tietystä syystä tiettyyn aikaan saakka ,mutta en aio tehdä työtä ev.lut kirkon alaisuudessa.

[Aamu-Usva]

En tarkoita että pitäisi nimenomaan tuossa kyseisessä kirkossa olla tekemässä jotain. Mutta kyllä yleensä tuntuu olevan niin, että on helppo kommentoida ja itse vain levätä norsunluuvuoteellaan eväänsä liikauttamatta. Kuitenkin on hyvä tehdä hyvää.

Minähän en ole koskaan kuulunut ev.lut. kirkkoon enkä tule koskaan kuulumaan siihen sen kummemmin kuin mihinkään muuhunkaan kirkkoon. Ja olenkohan koskaan edes tehnyt mitään työtä kirkon riveissä..? En ainakaan muistaakseni.