vaisuliini kirjoitti:On kolmenlaista uskovaa. Osa uskovista jolla on helppoa uskonelämää, ilman minkäänlaista ahdistusta. On toinen osa uskovista jolla on ahdistunutta uskonelämää saamatta mitään vapautusta ja parantumista. On vielä kolmas osa joka on saanut kokea miten ihmeellisellä tavalla on vapautunut ja parantunut. Mitä sinä ajattelet?
Onkohan 'loppupeleissä' uskovia joilla ei ole minkäänlaisia ahdistuksia. "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää mennä sisälle Jumalan valtakuntaan". Uskovalla on ahdistuksia "sisältä päin ja ulkoa päin". Näitä aiheuttaa oma turmeltuneisuutemme, Jumalan kuritukset, sairautemme ja maailman vainot. Joistakin asioista koemme vapautuksen (osittain tai kokonaan), mutta kuitenkin tosiasiaksi jää mitä Jeesus sanoi: "Maailmassa teillä on ahdistus..." Me odotamme ruumiimme lunastusta ja sen kokemusperäistä täyttymystä minkä Herra itse sanoi: "...mutta olkaa turvallisella mielellä; minä olen voittanut maailman."
Vielä vaisuliini kirjoitti:No yksi uskonsisko todisti ja kertoi saaneensa vapautuksen eilen aamukokouksessa. Hän on monta vuotta käyttänyt lääkitystä ja siten viikko sitten yhtenä iltana kuunteli entisen vangin uskonveljen tarinaa ja todistusta uskoontulosta miten Jeesuksen rakkaus vapautti hänet. Siten kotimatkalla uskonsisko jutteli toisen uskonsiskon kanssa siitä mitä Jeesuksen vapauttava rakkaus puhutteli ja mietitytti häntä. Niin kotiuduttuaan huomasi vasta olevansa vapautunut ja tajusi että kotimatkalla jutellessaan hän vapautui ja parantui niinkuin spitaali Raamatusta joka kävellessään se huomasi olevansa täysin parantunut.
Suhtaudun näihin todistuksiin varauksella. Toivottavasti sisaren parantuminen osoittautuu pysyväksi. Sellaista tapahtuu, että sairas parantuu. Se olisi vallan ihmeellistä Jumalan Sanan valossa ettei sairaita enää lainkaan paranisi.
Tässä oli nyt jotain vastaukseksi. Muuten, kävitkö silloin 10.2 Patrickin kokouksessa? Muistaakseni mietit asiaa kokouksen alla?
