6. käsky - älä tapa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Kesä 2012 08:39

Masa kirjoitti:
systeri kirjoitti:Ei täs nyt oo kyse siitä uskotaanko vai ei :) ...vaan koettelusta! Koetellaan mikä on Jumalan tarkoitus tässä asiassa.Ihan selvästi Hermanilla oli joku ajatus tähän ja sama on mulla...ei vaan oo vielä välähtäny :-P
Aamulla ajattelin että kun tässä ketjussa sanotaan Raamatun sanoin..älä kosta pahaa pahalla ...mutta jos ei se ookkaan kostamista pahalla vaan hyvällä.Jos se onkin Taivaallista "väkivaltaa" joka on peräisin Rakkaudesta että roisto pysähtyisi ja ajattelisi uudestaan mitä tuli ajatelleeksi tehdä.Taivaallista ravistelua johon on lupa Jumalalta vain esivallalla??Voisko olla näin.
Jotkut keskustelut aiheuttaa skitsoa oloa :) Ja epäilen että siksi koska siinä voi olla vielä joku ulottuvuus jota ei nähdä.Eräs keskustelu joka toi sekavan olon oli se että voiko Jumalan siunausta pyytää muulle kuin ihmiselle.Raamatun mukaan voi mutta täällä väitettiin toisin.En halua olla kovapäinen joka ei mitään usko mutta halu on koetella kaikennäköistä eikä uskoa suoralta kädeltä kaikkea!Niin se vaimohan ei ollut vielä Jumalan oma joka mahdollisesti kuoli kun ei kukaan mennyt väliin??


Aivan loistava ajatus!!


Niin munkin mielestä :) ja vielä siihen mistä eilen siskon kans juteltiin.Tultiin siihen tulokseen että uskova ei saa hyökätä eikä aiheuttaa mitään pahaa mutta uskova voi puolustautua.
Kysyn telltä ja pistäkää nyt ihan käsi sydämmelle :)

Jos joutuisit tilanteeseen jossa sun pientä lasta mukiloitais väkivaltaisesti ja se ihminen ei lopettaisi pyynnöstä huolimatta..mitä tekisit..antaisitko jopa tappaa vai puolustaisitko pientä?

Jos maahan hyökkäis naapurivalta jossa sotilaat valtais alueen,tappais raiskais kiduttais sun omaisias niin odottaisistko vaan tumput suorana että hoitavat "hommansa" vai puolustaisitko heitä vaikka asein?

Ja tää ei oo mitään murehtimista huomisesta vaan kysymys miten toimisit näissä tilanteissa?Kaikkea voi tänä päivänä tulle eteen se on selvä ja ajan henki.
systeri
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Kesä 2012 09:06

Onko muuten väärin opettaa lapsille kerhoissa tai ootteko itse opettaneet lapsillenne Daavidista ja Goljatista ...tuli vaan mieleen että siitähän saa mallia miten toimitaan pahaa vastaan? Pieni Daavid päihitti suuren Goljatin Herran avulla, niin on opetettu??

37 Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä". Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi".

...aseena linko ja kivi Goljatia vastaan,luettiinko tämä Daavidille synniksi.
systeri
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Kesä 2012 09:13

Aikoinaan oli vastakkain pieni Suomi ja suuri Venajä ...sanotaan että Jumala siunasi Suomea sodassa ja itsenäisyys säilyi...mutta koska Suomi luovutti Saksalle Juutalaisia,(muihin maihin nähden vähän) niin sen vuoksi Jumala otti meiltä pois Karjalan..näin on joku opettanut???
systeri
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja pekka » 03. Kesä 2012 09:15

Herraan Jeesukseen uskovien sota-aseet ovat hengelliset. Kuinka tuohon lauseeseen voi ujuttaa väkivallan käytön oikeutuksen? "Älä tapa" mutta kuitenkin saa tappaa eli tulee aikamoinen ristiriita ja sekasotku kun sotketaan pimeys ja Valkeus keskenään.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5195
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Kesä 2012 09:19

Vastatkoon myös ne joilla on pieniä lapsia.
systeri
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja pekka » 03. Kesä 2012 09:31

Kuinka sille voi mitään jos joku tulee eteesi ja ampuu lapsesi ja kenties sinutkin, kaikki voi tapahtua muutamissa sekunneissa. Kenties jää viimeinen avunhuutokin huutamatta Taivaaseen (JEESUS AUTA !) Tai ainoa asia mitä kerkee tekemään jos ampuja ensimmäiseksi ampuu kohti lapsiasi hypätä aseen eteen ja ottaa seuraava luoti itseensä. Ei siinä tilanteessa välttämättä jää aikaa paljon muihin vaihtoehtoihin. Vai kuinka?
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5195
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Kesä 2012 09:34

Itse asiassa olen tätä usein miettinyt. Tiedän Herran tahdon asiassa, se ei miksikään muutu, tekisin minä mitä hyvänsä. Vaikka kuinka rakastan lapsiani, se kokemus rakkaudesta, ei saa mennä edelle Herran tahdosta. Jumalan kädessä on kaikki, lapseni, puolisoni, minä itse, kaikki täällä ajassa.

En voi vastata tulevaisuuteen, haluan silti pitää uskon jossa luotan siihen, että Jumala pitää huolen kaikessa, aivan kaikessa. Silti ei saa sanoa, teen sitä tai tätä tulevaisuudessa, usein käy toisin kun lähtee sanomaan, siksi on parempi tietyissä asioissa pitää sellainen näkemys, että yksistään Herra tietää elämäni vaiheet jo ennalta, ja toivon että Herra pitää huolen siinäkin, että jos Hän tietää, että minut heikoksi luettaisiin sellaisissa tilanteissa, ettei Hän sallisi sellaiseen minun joutua.

Näen että etukäteen ei edes saa mennä sanomaan tekevänsä niin tai näin, se on tietynlaista vannomista silloin sekin, kukaan kun ei tulevaisuudesta tiedä.

Siihen luottaen, pulla.
lonelyrider
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Kesä 2012 09:42

Muistui mieleeni, että voisin kertoa siitä, että olen nuorena joutunut melkein väkivallan kohteeksi. Eräät pojat lähtivät minua ja ystävääni ajamaan takaa tarkoituksena hakata meidät. Tiedän että Jumala auttoi minua tilanteessa pakenemaan, johdatti turvapaikkaan ja johdatti ystäväni samaan turvapaikkaan. Kenenkään päälle ei tarvinnut käydä, kun Herra oli mukana tilanteessa. Muistan pyytäneeni apua hätää kokien Jumalalta ja Hän auttoi. Vaikken yksityiskohtiin mene, minä tiedän, että Jumala oli mukana, niin vahvasti Jumala sen näytti.

Kiitos Herralle siitäkin, jos en ole muistanut kiittää aikoinaan.
lonelyrider
 

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja pekka » 03. Kesä 2012 10:13

lonelyrider kirjoitti:Muistui mieleeni, että voisin kertoa siitä, että olen nuorena joutunut melkein väkivallan kohteeksi. Eräät pojat lähtivät minua ja ystävääni ajamaan takaa tarkoituksena hakata meidät. Tiedän että Jumala auttoi minua tilanteessa pakenemaan, johdatti turvapaikkaan ja johdatti ystäväni samaan turvapaikkaan. Kenenkään päälle ei tarvinnut käydä, kun Herra oli mukana tilanteessa. Muistan pyytäneeni apua hätää kokien Jumalalta ja Hän auttoi. Vaikken yksityiskohtiin mene, minä tiedän, että Jumala oli mukana, niin vahvasti Jumala sen näytti.

Kiitos Herralle siitäkin, jos en ole muistanut kiittää aikoinaan.


Amen. Kiitos Herralle.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5195
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Uskova armeijan sotilaana?

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Kesä 2012 10:21

pekka kirjoitti:Kuinka sille voi mitään jos joku tulee eteesi ja ampuu lapsesi ja kenties sinutkin, kaikki voi tapahtua muutamissa sekunneissa. Kenties jää viimeinen avunhuutokin huutamatta Taivaaseen (JEESUS AUTA !) Tai ainoa asia mitä kerkee tekemään jos ampuja ensimmäiseksi ampuu kohti lapsiasi hypätä aseen eteen ja ottaa seuraava luoti itseensä. Ei siinä tilanteessa välttämättä jää aikaa paljon muihin vaihtoehtoihin. Vai kuinka?


No siinä tapauksessa ei voi mitään jos kaikki tapahtuu salamannopeasti,sehän on selvää.Mutta jos se hetki jatkuis että pahoinpideltäis ja lapsi olisi kohteena.Lonelyrideriltä saman tyylisiä ajatuksia mitä oon itsekkin miettinyt.Herra varjelkoon näiltä tilanteilta...en voi vannoa heikkoudessani etten tekisi vastarintaa.Mutta "kosto elää" ihminen en (toivottavasti) oo,että missään tapauksessa lähtisin kostamaan pahantekijälle esim tuhoamalla hänen perhettään (millään tavalla fyysisesti tai henkisesti) tai omaisuuttaan maksuksi kaikesta mitä olisin mahdollisesti kokenu.
Tai Suomi varjelluttuaan puolustautuessaan hyökkäykseltä olisi lupa lähteä hyökkäämään takaisin...se olisi väärin.
systeri
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron