Pohdintaa

[todael]

Toiset kokevat ojentamisen siinä, että he kärkkäästi etsivät toisesta synnillisiä tekoja tai vajavaisuuksia. Tällainen toisen kaiveleminen on helppoa - meissä kaikissa on synnillinen luonto, ja "saastaa" löytyy jos sitä rupeaa kaivamalla kaivamaan. Itsensä paranteleminen ei ole pyhitystä, sillä se perustuu ihmisen itsensä aikaansaamiin tekoihin. Kristus muuttaa ihmisen sydämen ja käyttäytymisen - tällöin pyhitys perustuu Jumalan tekoon Kristuksessa, ei ihmiseen itseensä.

Todellinen Jumalan Hengessä tapahtuva ojentaminen tuli hienosti esille edellä Hermanin tekstissä. Pyhä Henki nuhtelee, vie parannuksen paikalle, osoittaa synnin tuomion sekä seuraukset ja JUURI sen että emme itse voi siitä vapautua - MUTTA Jumalan Henki VIE AINA ihmisen Kristuksen voiton eteen - ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen eteen. Jumalan Henki ei koskaan jätä katuvaa ihmistä syyllisyyden tai tuomion vallan alle, vaan johtaa vapautukseen Kristuksen aikaansaaman voiton perusteella. Jumalan Henki kirkastaa syntien anteeksisaamisen, uudistumisen Kristuksessa ja vie syvemmälle Kristuksen voimaan - pois itsestämme.

Lakihenkisyys on sitä, että vaaditaan toisen muuttumista ilman Kristusta. Tällaisia "ojentaijia" on paljon, ja oikeastaan heidän puolestaan tulisi rukoilla, että he näkisivät oman syntisen lihansa ja sen kautta käsittäisivät että me kaikki olemme samalla viivalla - elämme Jumalan armosta elämää Kristuksessa. Vain armahdettu syntinen ymmärtää toista armahdettua syntistä - uskonnolliset eivät voi hyväksyä edes Jumalan armoa syntiselle. Uskonnollisuus elää ansiosta ja omasta kasvustaan (omasta pyhityksestään) - ei Kristuksesta.

Ajatuksia tähän liittyen myös >>>> https://uloskutsuttu.blogspot.com/2012/04/elatko-synnin-pelossa-vai-uskossa.html

Anteeksi kun hyppäsin keskusteluun....

[toni t]

Lakihenkisyys on sitä, että vaaditaan toisen muuttumista ilman Kristusta. Tällaisia "ojentaijia" on paljon, ja oikeastaan heidän puolestaan tulisi rukoilla, että he näkisivät oman syntisen lihansa ja sen kautta käsittäisivät että me kaikki olemme samalla viivalla -

Näin on. Mutta lakihenkisyyskin voidaan kohdistaa väärin.

Kristuksen palvelija ei vaadi mitään vaan suosittelee totuutta.

2.Kor.4:2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

Totuudessa pysyminen ei ole lakihenkisyyttä. Monesti käy valitettavasti niin että totuuden suosittelijasta tehdään "ojentaja" koska vastaan ottajan sydän ei ole valmis ottamaan sanomaa vastaan.

Olen miettinyt aihetta ja kysynkin onko sellainen ihminen ollenkaan kristitty joka haluaisi korottaa itseään tai jotenkin vahvistaa asemaansa jossain lyttäämällä veljiä ja sisaria sanalla...? Silloinhan toimitaan täysin päinvastoin Kristuksen henkeä vastaan. Kysymys tuli mieleeni koska ketjussa oli esillä että jotkut kristityt haluaisivat korottaa itseään tai käyttää sanaa lyömä aseena lähimmäistään vastaan. Miten sellainen ihminen voisi olla kristitty ollenkaan koska sana sanoo:

1.Joh.4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

[Masa]

Olen miettinyt aihetta ja kysynkin onko sellainen ihminen ollenkaan kristitty joka haluaisi korottaa itseään tai jotenkin vahvistaa asemaansa jossain lyttäämällä veljiä ja sisaria sanalla...? Silloinhan toimitaan täysin päinvastoin Kristuksen henkeä vastaan. Kysymys tuli mieleeni koska ketjussa oli esillä että jotkut kristityt haluaisivat korottaa itseään tai käyttää sanaa lyömä aseena lähimmäistään vastaan. Miten sellainen ihminen voisi olla kristitty ollenkaan koska sana sanoo:

1.Joh.4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

Kyllä voi

Galatalaiskirje:
4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.

Nuoren uskovan teot ja ajatukset harvoin eroavat jumalattomasta, sillä hän on vielä alaikäinen.

[Masa]

Toiset kokevat ojentamisen siinä, että he kärkkäästi etsivät toisesta synnillisiä tekoja tai vajavaisuuksia. Tällainen toisen kaiveleminen on helppoa - meissä kaikissa on synnillinen luonto, ja "saastaa" löytyy jos sitä rupeaa kaivamalla kaivamaan. Itsensä paranteleminen ei ole pyhitystä, sillä se perustuu ihmisen itsensä aikaansaamiin tekoihin. Kristus muuttaa ihmisen sydämen ja käyttäytymisen - tällöin pyhitys perustuu Jumalan tekoon Kristuksessa, ei ihmiseen itseensä.

Todellinen Jumalan Hengessä tapahtuva ojentaminen tuli hienosti esille edellä Hermanin tekstissä. Pyhä Henki nuhtelee, vie parannuksen paikalle, osoittaa synnin tuomion sekä seuraukset ja JUURI sen että emme itse voi siitä vapautua - MUTTA Jumalan Henki VIE AINA ihmisen Kristuksen voiton eteen - ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen eteen. Jumalan Henki ei koskaan jätä katuvaa ihmistä syyllisyyden tai tuomion vallan alle, vaan johtaa vapautukseen Kristuksen aikaansaaman voiton perusteella. Jumalan Henki kirkastaa syntien anteeksisaamisen, uudistumisen Kristuksessa ja vie syvemmälle Kristuksen voimaan - pois itsestämme.

Lakihenkisyys on sitä, että vaaditaan toisen muuttumista ilman Kristusta. Tällaisia "ojentaijia" on paljon, ja oikeastaan heidän puolestaan tulisi rukoilla, että he näkisivät oman syntisen lihansa ja sen kautta käsittäisivät että me kaikki olemme samalla viivalla - elämme Jumalan armosta elämää Kristuksessa. Vain armahdettu syntinen ymmärtää toista armahdettua syntistä - uskonnolliset eivät voi hyväksyä edes Jumalan armoa syntiselle. Uskonnollisuus elää ansiosta ja omasta kasvustaan (omasta pyhityksestään) - ei Kristuksesta.

Ajatuksia tähän liittyen myös >>>> https://uloskutsuttu.blogspot.com/2012/04/elatko-synnin-pelossa-vai-uskossa.html

Anteeksi kun hyppäsin keskusteluun....

Aivan upeita kirjoituksia Hermannilta, Lonelyriderilta sekä Todaelilta.

[todael]

Opetuksen voima - se että tiedämme, tai osoitamme toiselle oikean ja väärän, synnin ja vanhurskauden - ei anna todellista hengellistä elämää kenellekään. Ihmisen TÄYTYY tulla Kristuksen luo, ja nähdä ETTÄ KRISTUS on minun elämäni. Uskonnollisuus perustuu ihmisen aikaansaamaan muutokseen, elämä Jumalan Hengessä perustuu Kristuksen elämän omistamiseen.

Tähän kohtaan usein. Epäuskoa kylvetään Kristusta kohtaan, ja sanotaan - ei Kristus riitä, vaan sinun tulee myös itse tehdä sen rinnalla sitä ja sitä. Jos Kristus ei riitä, silloin Jumalan aikaansaama pelastus on vajavainen ja se on täysin ihmisestä itsestään riippuvainen. Ihminen toimii Jumalan armon kautta, tottelee Jumalan Sanaa - mutta tämä kaikki PERUSTUU Kristuksen aikaansaaman voiton varaan. Luommeko enemmän epäuskoa vai uskoa Kristuksen voittoon ?

Ihminen itse ei voi päästä synnistä vapaaksi - Jeesuksen täytyy vapauttaa ihminen synnistä - ei vaikka kuinka ihminen tietää ja tuntee totuuden - synnin ja vanhurskauden. Tieto yksistään ei pelasta eikä vapauta - vaan Kristus itse. Jos tätä emme näe, olemme silloin selvässä uskonnollisessa tilassa, jossa elämme uskoamme oman lihallisen voimamme varassa.

Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

[Masa]

Opetuksen voima - se että tiedämme, tai osoitamme toiselle oikean ja väärän, synnin ja vanhurskauden - ei anna todellista hengellistä elämää kenellekään. Ihmisen TÄYTYY tulla Kristuksen luo, ja nähdä ETTÄ KRISTUS on minun elämäni. Uskonnollisuus perustuu ihmisen aikaansaamaan muutokseen, elämä Jumalan Hengessä perustuu Kristuksen elämän omistamiseen.

Tähän kohtaan usein. Epäuskoa kylvetään Kristusta kohtaan, ja sanotaan - ei Kristus riitä, vaan sinun tulee myös itse tehdä sen rinnalla sitä ja sitä. Jos Kristus ei riitä, silloin Jumalan aikaansaama pelastus on vajavainen ja se on täysin ihmisestä itsestään riippuvainen. Ihminen toimii Jumalan armon kautta, tottelee Jumalan Sanaa - mutta tämä kaikki PERUSTUU Kristuksen aikaansaaman voiton varaan. Luommeko enemmän epäuskoa vai uskoa Kristuksen voittoon ?

Ihminen itse ei voi päästä synnistä vapaaksi - Jeesuksen täytyy vapauttaa ihminen synnistä - ei vaikka kuinka ihminen tietää ja tuntee totuuden - synnin ja vanhurskauden. Tieto yksistään ei pelasta eikä vapauta - vaan Kristus itse. Jos tätä emme näe, olemme silloin selvässä uskonnollisessa tilassa, jossa elämme uskoamme oman lihallisen voimamme varassa.

Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Tuota kohtaa olen pohtinut monet kerrat.
Uskovan ollessa tyhjä,rikki ja kokee olevansa epäonnistunut tai kohdannut vastoinkäymisiä elämässä.
Toiset uskovat tuovat lisä taakan sanomalla ohjeita "sinun pitää.." tai "sinun täytyy.."
En tiedä mutta jotenkin, kuulostaa kohtuuttomalta että uskovan joka on täysin tyhjä,rikottu pitäisi vielä yrittää lisää.. aivan mahdoton yhtälö.
Ja sitä paitsi eikö Jumala ole suurempi kuin ihminen, jos Jumala sallii ihmiselle kuritusta, eikö Hän ole myös luvannut näyttää tien ulos?
Ei uskova voi ja kykene parantamaan rikkinäisyyden tilassa itseään sentin vertaa. Ainoa mitä uskova voi tehdä, on yritää olla katkeruitumatta ja jos katkeroituu niin taistella katkeroitumista vastaan, joka ei ole kovinkaan kevyt tie kulkea.

Liian monesti uskovat ovat lihallisia tässä asiassa .. tai no voihan se olla niinkin että ovat kulkeneet samantien läpi ja tuo tie näyttää taakse jätettynä helpolta. He eivät siis enää muista mitä on seistä kivussa ja säryssä.

[systeri]

Opetuksen voima - se että tiedämme, tai osoitamme toiselle oikean ja väärän, synnin ja vanhurskauden - ei anna todellista hengellistä elämää kenellekään. Ihmisen TÄYTYY tulla Kristuksen luo, ja nähdä ETTÄ KRISTUS on minun elämäni. Uskonnollisuus perustuu ihmisen aikaansaamaan muutokseen, elämä Jumalan Hengessä perustuu Kristuksen elämän omistamiseen.

Tähän kohtaan usein. Epäuskoa kylvetään Kristusta kohtaan, ja sanotaan - ei Kristus riitä, vaan sinun tulee myös itse tehdä sen rinnalla sitä ja sitä. Jos Kristus ei riitä, silloin Jumalan aikaansaama pelastus on vajavainen ja se on täysin ihmisestä itsestään riippuvainen. Ihminen toimii Jumalan armon kautta, tottelee Jumalan Sanaa - mutta tämä kaikki PERUSTUU Kristuksen aikaansaaman voiton varaan. Luommeko enemmän epäuskoa vai uskoa Kristuksen voittoon ?

Ihminen itse ei voi päästä synnistä vapaaksi - Jeesuksen täytyy vapauttaa ihminen synnistä - ei vaikka kuinka ihminen tietää ja tuntee totuuden - synnin ja vanhurskauden. Tieto yksistään ei pelasta eikä vapauta - vaan Kristus itse. Jos tätä emme näe, olemme silloin selvässä uskonnollisessa tilassa, jossa elämme uskoamme oman lihallisen voimamme varassa.

Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Tuota kohtaa olen pohtinut monet kerrat.
Uskovan ollessa tyhjä,rikki ja kokee olevansa epäonnistunut tai kohdannut vastoinkäymisiä elämässä.
Toiset uskovat tuovat lisä taakan sanomalla ohjeita "sinun pitää.." tai "sinun täytyy.."
En tiedä mutta jotenkin, kuulostaa kohtuuttomalta että uskovan joka on täysin tyhjä,rikottu pitäisi vielä yrittää lisää.. aivan mahdoton yhtälö.
Ja sitä paitsi eikö Jumala ole suurempi kuin ihminen, jos Jumala sallii ihmiselle kuritusta, eikö Hän ole myös luvannut näyttää tien ulos?
Ei uskova voi ja kykene parantamaan rikkinäisyyden tilassa itseään sentin vertaa. Ainoa mitä uskova voi tehdä, on yritää olla katkeruitumatta ja jos katkeroituu niin taistella katkeroitumista vastaan, joka ei ole kovinkaan kevyt tie kulkea.

Liian monesti uskovat ovat lihallisia tässä asiassa .. tai no voihan se olla niinkin että ovat kulkeneet samantien läpi ja tuo tie näyttää taakse jätettynä helpolta. He eivät siis enää muista mitä on seistä kivussa ja säryssä.

Laulaja lauloi joskus...avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle,mitään piilottaa et sä saa..jotain peität sisimpään sen läpi sun hymys nään sillä ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää.Kerro kaikki tahdon sua ymmärtää,tahdon jotakin kestävää,jonka ainoastaan saa silloin kun toista rakastaa

Tää maallinen laulu tulee mulle joskus mieleen kun ajattelen Jumalan ja ihmisen välistä "kanssakäymistä" Tässä on se mahdollisuus Jumalan ja ihmisen välillä...koko "elämä peliin".Ei mitään omaa yrittämistä vaan jättäytymistä Jumalan käsiin..ihan olla vaan siinä avoimena ja tunnustaa että pieleen meni kun yksinään "sooloilin"..luottaa Jumalan lupauksiin mm.siihen että anova saa ja etsivä löytää.