*
No se juttu tuli mieleeni vilkaisseeni tätä juttua. "Silmäillessään noita naisia himoitsee". Mitä Raamattu sanoo siihen?
Matt. 18:7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
8 Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.
Yksi työpäivä tuli mieleeni just niin kun olin hississä niin hissiin astui se mies jonka komistusta en ole koskaan nähnyt ja mies seisoi minua kohtaan niin minä katselin komistusta. En ole oikein kiinnostunut komistuksesta. Korvien sisäpuolinen luonne on sitä parempi niin avioliitosta tulee onnellinen. Se tärkeintä kuin komistus.
Elämän kadottaminen ja löytäminen
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja vaisuliini » 13. Loka 2017 16:19
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
-
vaisuliini - Viestit: 8517
- Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja kurja » 13. Loka 2017 16:35
Hei systeri !
Laitoit pari Raamatunpaikkaa:
Luuk. 14:26
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka tarkoittaa kai samaa kuin
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
Tuo ensimmäinen Raamatunkohta ei aukea monellekkaan nyky uskovalle, ikävä kyllä.
Siinä avaava kohta on tuo: vieläpä(vihaa) omaa elämäänsäkin.
Siis vasta se uskova, jolle Herra on käytännön tasolla näyttänyt, uskovan oman viheliäisyyden ja kyvyttömyyden ja kurjuuden ja köyhyyden ja saastaisuuden, vasta se uskova aidosti vihaa itseään eli lihaansa, ja se uskova näkee ja sydämessään ymmärtää myös sen, että hänessä itsessään, eli lihassaan, ei asu mitään hyvää, vaan vain vihattavaa:
Room. 7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Room. 7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.
Paavali sen siis tietämällä tiesi, ja siten voimme tätä kautta ymmärtää myös sen, miksi voidaan sanoa myös, että tulee vihata myös omia vanhempiaan ja lapsiaankin, eli meidän lihassamme ja lihallisuudessamme itsessään, ei ole yhtään mitään hyvää eikä mitään rakastettavaa.
Eli uskovan tulee siis vihata lihaansa vääryyttä itsessään ja samoin sitä läheisissään, mutta kuten Herra Rakastaa meitä kuitenkin vajavaisina ja heikkoina ihmisinä, niin mekin toki Rakastamme Jumalan antamalla rakkaudella lähimmäisiämme vajavaisina, mutta itsessä ja heissä olevaa syntiä eli valhetta ja vääryyttä ja vääriä tekoja emme toki rakasta vaan niitä vihaamme Jumalan tavoin.
Sananl. 8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Jes. 61:8 Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä
Tämä terve "Herran pelko" asia ja "Herran viha" asia puuttuu nyky julistuksesta lähes kokonaan, ja se johtuu Hengellisestä kasvamattomuudesta pitkälti.
Siksi julistetaan vain "rakkautta", eli inhimillistä rakkautta, jossa se Jumalan Rakkaus on irroitettu Totuudesta, eikä se siten ole enää Jumalan Rakkautta, vaan inhimillitsä "rakkautta", jonka kautta sallitaan siis kaikkinainen vääryys ja väärä toiminta seurakunnissa.
Voidaan myös kysyä, että moniko seurakunnissa jäisi kuuntelemaan saarnaa Jumalan vihasta ja Herran pelosta ?
Taitaisi olla melko tyhjät lehterit ?
Laitoit pari Raamatunpaikkaa:
Luuk. 14:26
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka tarkoittaa kai samaa kuin
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
Tuo ensimmäinen Raamatunkohta ei aukea monellekkaan nyky uskovalle, ikävä kyllä.
Siinä avaava kohta on tuo: vieläpä(vihaa) omaa elämäänsäkin.
Siis vasta se uskova, jolle Herra on käytännön tasolla näyttänyt, uskovan oman viheliäisyyden ja kyvyttömyyden ja kurjuuden ja köyhyyden ja saastaisuuden, vasta se uskova aidosti vihaa itseään eli lihaansa, ja se uskova näkee ja sydämessään ymmärtää myös sen, että hänessä itsessään, eli lihassaan, ei asu mitään hyvää, vaan vain vihattavaa:
Room. 7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Room. 7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.
Paavali sen siis tietämällä tiesi, ja siten voimme tätä kautta ymmärtää myös sen, miksi voidaan sanoa myös, että tulee vihata myös omia vanhempiaan ja lapsiaankin, eli meidän lihassamme ja lihallisuudessamme itsessään, ei ole yhtään mitään hyvää eikä mitään rakastettavaa.
Eli uskovan tulee siis vihata lihaansa vääryyttä itsessään ja samoin sitä läheisissään, mutta kuten Herra Rakastaa meitä kuitenkin vajavaisina ja heikkoina ihmisinä, niin mekin toki Rakastamme Jumalan antamalla rakkaudella lähimmäisiämme vajavaisina, mutta itsessä ja heissä olevaa syntiä eli valhetta ja vääryyttä ja vääriä tekoja emme toki rakasta vaan niitä vihaamme Jumalan tavoin.
Sananl. 8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Jes. 61:8 Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä
Tämä terve "Herran pelko" asia ja "Herran viha" asia puuttuu nyky julistuksesta lähes kokonaan, ja se johtuu Hengellisestä kasvamattomuudesta pitkälti.
Siksi julistetaan vain "rakkautta", eli inhimillistä rakkautta, jossa se Jumalan Rakkaus on irroitettu Totuudesta, eikä se siten ole enää Jumalan Rakkautta, vaan inhimillitsä "rakkautta", jonka kautta sallitaan siis kaikkinainen vääryys ja väärä toiminta seurakunnissa.
Voidaan myös kysyä, että moniko seurakunnissa jäisi kuuntelemaan saarnaa Jumalan vihasta ja Herran pelosta ?
Taitaisi olla melko tyhjät lehterit ?
- kurja
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 17:55
Kyllähän se varmasti näin on kun systeri ja kurja sanotte. Eli ihmisen on kiellettävä itsensä ja oman tahtonsa. Kai se pitäisi vain hyväksyä että minun osani on luuserin osa tässä elämässä. Sen osan Jumala on minulle antanut, ainakin tällä hetkelle, eikä auta muuta haluta. Ei ainakaan jos Jumalan tahdossa tahdon olla.
Tunnen vanhoja uskovia miehiä, jotka ovat ikänsä olleet naimattomia. Varmaan kamalin osa mitä elämässä voi olla. Ainakin minun mielestäni. Tulisikoham ajatella, että se on myös minun osani... Monesti näyttäisi olavan tässä uskon elämässä, että jos jokin asia on ihmiselle ikävää niin sen Jumala tälle antaa. Ja jos ihminen jostain asiasta pitää, niin se ei varmasti ole Jumalasta. Mutta ei se varmaan ihan näinkään ole. Monet uskovat saavat Jumalalta monia hyviä lahjoja. Mutta minun osani tuntuu olevan tälläinen. Pitäisi vain pystyä hyväksymään se. Kyllä jonkin aikaa jaksankin ajatella, että minulle Herra ei ole antanut osaa naisten kanssa ja minun tulee elää ilman elämää. Mutta sitten taas hetken oäästä lankean vihaan ja katkeruuteen. En usko että asia olisi niin, että muut olisivat luopuneet tahdostaan enemmän kuin ja siksi Jumala olisi heille antanut puolison.
Mutta varmaan paras asia olisi vain jättää tämä pyyntö Herralle ja luottaa siihen, että kaikki on Herran kädessä ja hänen tahtonsa on paras. Niin pyrin tekemään.
Tunnen vanhoja uskovia miehiä, jotka ovat ikänsä olleet naimattomia. Varmaan kamalin osa mitä elämässä voi olla. Ainakin minun mielestäni. Tulisikoham ajatella, että se on myös minun osani... Monesti näyttäisi olavan tässä uskon elämässä, että jos jokin asia on ihmiselle ikävää niin sen Jumala tälle antaa. Ja jos ihminen jostain asiasta pitää, niin se ei varmasti ole Jumalasta. Mutta ei se varmaan ihan näinkään ole. Monet uskovat saavat Jumalalta monia hyviä lahjoja. Mutta minun osani tuntuu olevan tälläinen. Pitäisi vain pystyä hyväksymään se. Kyllä jonkin aikaa jaksankin ajatella, että minulle Herra ei ole antanut osaa naisten kanssa ja minun tulee elää ilman elämää. Mutta sitten taas hetken oäästä lankean vihaan ja katkeruuteen. En usko että asia olisi niin, että muut olisivat luopuneet tahdostaan enemmän kuin ja siksi Jumala olisi heille antanut puolison.
Mutta varmaan paras asia olisi vain jättää tämä pyyntö Herralle ja luottaa siihen, että kaikki on Herran kädessä ja hänen tahtonsa on paras. Niin pyrin tekemään.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 18:02
Kun yritän jättää tämän asian kokonaan Herralle niin kohtaan monia vaikeuksia. Ensinäkin ulkona ja ihmisten ilmoilla oleminen saattaa minut melkein aina syntiin ainakin ajatuksen tasolla. Maailma ja moni uskovakin iloitsee tästä elämästä. Ja ei kai se avioliitto niin väärin olekaan ettei siitä saisi iloita. Mutta sitten kohtaan vaikeuden myös Raamattua lukiessani, kun sieläkin mainitaan ja kerrotaan monista Jumalan ihmisistä joilla on ollut vaimo ja jopa vaimoja.
Ja vielä vaikeammaksi tämän tekee sen että minulla olisi ollut monia mahdollisuuksia mennä naimisisiin uskosta osattomien kanssa. Muuten olisin kyllä itsekin tahtonut mutta eipä se varmasti ole Jumalan tahto ottaa uskosta osatonta vaimoa.
Ja vielä vaikeammaksi tämän tekee sen että minulla olisi ollut monia mahdollisuuksia mennä naimisisiin uskosta osattomien kanssa. Muuten olisin kyllä itsekin tahtonut mutta eipä se varmasti ole Jumalan tahto ottaa uskosta osatonta vaimoa.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 18:17
Näin inhimmillisesti ajateltuna tästä ei ole mitään hyötyä edes. Monesti olen niin masentunut, että mikään ei kiinnosta ja jatkuva väsymys painaa. En jaksa aina edes herätä ennen iltapäivää kun en näe siihen mitään syytä. Naimisissa olevalla miehellä on toki paljokin syytä sillä hänellä on velvollisuuksia. Itse en näe että itselläni olisi paljoakaan syytö herätä tai tehdä töitä tai mitään. No totakai silti yritän hoitaa velvollisuuteni vaikka en oikein näe siihen mitään syytäkään. Mutta kai se on kuitenkin Jumalan tahto niin se on tarpeeksi hyvä syy.
Itseasiassa tiedän kyllä kuinka asai on. Minun tulisi kieltää itseni ja jättää tämö asia Herralle ja olla iloinen ja luottaa Herraan. Näinhän se yksinkertaisesti on. Mutta kumpa vielä pystyisin vielä toimimaan tämäm tiedon mukaan.
Itseasiassa tiedän kyllä kuinka asai on. Minun tulisi kieltää itseni ja jättää tämö asia Herralle ja olla iloinen ja luottaa Herraan. Näinhän se yksinkertaisesti on. Mutta kumpa vielä pystyisin vielä toimimaan tämäm tiedon mukaan.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja kurja » 13. Loka 2017 20:02
Hei Joonas !
Älä vaivu synkkyyteen, apu tulee ylhäältä, ihan kuten sanonta sanoo oikein.
En minäkään sitä Jumalan tahdon alle oikealla tavalla pääsemistä saavuttanut minkään oman puristamisen kautta ja avulla, se on ollut kokonaan Jumalan tekoa, eikä omaani.
Ainoa asia oikeastaan jota Jumala minulta pyysi ja mihin Hän neuvoi, oli tuo järjellinen Jumalanpalvelus.
Siis opin rukoilemaan Isää siten, että anoin sitä mitä haluaisin ja kaipasin, mutta sitten sanoin Taivaalliselle Isälleni, että "Tapahtukoon Sinun tahtosi" kuitenkin, eikä minun.
Siis Jumala synnytti minussa luottamuksen siihen tosiasiaan, että Hän yksin tietää kaiken parhaiten, ja jos kaikki menisi siis Jumalan tahdon mukaan, niin meillä kaikilla olisi kaikki erittäin hyvin !
Mieti tätä Totuutta, ja mietiskele ja tutkistele sitä mielessäsi !
Mitä pidemmälle asiaa mietit ja tutkit, sitä selvemmäksi sinulle käy tuo Totuus ja se Totuus tekee sinut vapaaksi !
Sinua Rakastava Taivaallinen Isäsi ei siis halua sinulle pahaa vaan vain hyvää !
Ja vaikka et sitä kaikkea hyvää nyt ja heti saisikaan, niin sekin on sinulle hyväksi, kuten se on ollut hyväksi minulle, etten minäkään ole saanut maallisia siunauksia ainakaan vielä.
Siis Rakkaimmat lapsensa Isä ensin riisuu, ja vasta sitten on aika pukea ja varustaa, kun ensin on kunnolla riisuttu.
Jobin kirja on ollut minulle tärkeä vertaistukikertomus, jonka kautta Rakastava Isäni on monesti minua lohduttanut ja nostanut ja kantanut minua heikkoina hetkinäni.
Jobilta siis riisuttiin ihan kaikki, ja hänkin kuten sinä, sitten masentuneena ihmetteli kuopassaan tuhkaa niskassaan ja voimattomana, että miksi näin, ja kyllä siinä kohtaa jokaikinen ihminen vinkuu ja on ahdistunut ja suree kohtaloaan, ei siinä paljon kiitetä silloin.
Mutta kaiken riisumisen jälkeen, Jumala lopulta siis siunasi Jobiakin, ja tuohon saan minäkin luottaa, kuten sinäkin, se on sitä uskomista siihen, mikä ei näy !
Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jumala kasvattaa uskoamme juuri vastoinkäymisisssä ja puuteessa eli erämaassa ja silloin me vain juurrumme Häneen yhä tiukemmin, ja kun vastoinkäymisitä ja kärsimyksistä, me yhdessä Herran kanssa pääsemme läpi, niin se siis lujittaa meitä Häneen yhä tiiviimmin ja opimme yhä enemmän luottamaan ja uskomaan Häneen !
Hyvät ajat eivät saa tuota uskomme ja luottamuksemme kasvua aikaan, vaan juuri kärsimykset ja huonot ajat !
Muuten oletko huomannut sen jo, että jopa monien rakastama Psalmi 23 kertoo samaa asiaa kuin Jobin kohtalo ?
Psalmit 23
1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Siis nyt sinäkin olet siinä pimeässä laaksossa, kuten minäkin olen ollut, eikä Herran apua ja siunauksia näy, mutta sen pimeän laakson läpi pitää siis Herran kanssa mennä yhdessä ja siitä tuo vitsa ja paimen sauva puhuvat.
Mutta mitä sitten sen pimeän laakson jälkeen tapahtuukaan, sitten vasta Herra valmistaa pöydän ja voitelee pään öljyllä ja sitten maljamme on vasta ylitsevuotavainen !
Sitten saamme nauttia yhdessä "Sulasta hyvyydestä ja laupeudesta päiviemme loppuun asti" !
Raamattu puhuu tästä Taivaallisen Isän lapsen Tiestä monessa kohtaa ja monella tapaa, ja se vie siis kärsimyksistä kunniaan lopulta, tässä yksi selvä osoitus vielä:
1. Piet. 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
Sinun tämänhetkisessä tilanteessasi tuo kärsimyksesi, ei varmasti ole tuntunut eikä tunnu vain hetken kestävältä, mutta on se sitä jos mietimme ja vertaamme sitä iäisyyteen !
2. Korinttolaiskirje 4
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Joten Rakas veli voimia sinulle, ja tukeudu yhä enemmän vain Herraan ja Herran apuun, ja rukoile sitä Hänen hyvän ja parhaan tahtonsa tapahtumista elämääsi, niin Herra pääsee sitä, sinun omasta pyynnöstäsi toteuttamaan ja lopulta siis saavutamme luvatun yhdessä !
Älä vaivu synkkyyteen, apu tulee ylhäältä, ihan kuten sanonta sanoo oikein.
En minäkään sitä Jumalan tahdon alle oikealla tavalla pääsemistä saavuttanut minkään oman puristamisen kautta ja avulla, se on ollut kokonaan Jumalan tekoa, eikä omaani.
Ainoa asia oikeastaan jota Jumala minulta pyysi ja mihin Hän neuvoi, oli tuo järjellinen Jumalanpalvelus.
Siis opin rukoilemaan Isää siten, että anoin sitä mitä haluaisin ja kaipasin, mutta sitten sanoin Taivaalliselle Isälleni, että "Tapahtukoon Sinun tahtosi" kuitenkin, eikä minun.
Siis Jumala synnytti minussa luottamuksen siihen tosiasiaan, että Hän yksin tietää kaiken parhaiten, ja jos kaikki menisi siis Jumalan tahdon mukaan, niin meillä kaikilla olisi kaikki erittäin hyvin !
Mieti tätä Totuutta, ja mietiskele ja tutkistele sitä mielessäsi !
Mitä pidemmälle asiaa mietit ja tutkit, sitä selvemmäksi sinulle käy tuo Totuus ja se Totuus tekee sinut vapaaksi !
Sinua Rakastava Taivaallinen Isäsi ei siis halua sinulle pahaa vaan vain hyvää !
Ja vaikka et sitä kaikkea hyvää nyt ja heti saisikaan, niin sekin on sinulle hyväksi, kuten se on ollut hyväksi minulle, etten minäkään ole saanut maallisia siunauksia ainakaan vielä.
Siis Rakkaimmat lapsensa Isä ensin riisuu, ja vasta sitten on aika pukea ja varustaa, kun ensin on kunnolla riisuttu.
Jobin kirja on ollut minulle tärkeä vertaistukikertomus, jonka kautta Rakastava Isäni on monesti minua lohduttanut ja nostanut ja kantanut minua heikkoina hetkinäni.
Jobilta siis riisuttiin ihan kaikki, ja hänkin kuten sinä, sitten masentuneena ihmetteli kuopassaan tuhkaa niskassaan ja voimattomana, että miksi näin, ja kyllä siinä kohtaa jokaikinen ihminen vinkuu ja on ahdistunut ja suree kohtaloaan, ei siinä paljon kiitetä silloin.
Mutta kaiken riisumisen jälkeen, Jumala lopulta siis siunasi Jobiakin, ja tuohon saan minäkin luottaa, kuten sinäkin, se on sitä uskomista siihen, mikä ei näy !
Hepr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jumala kasvattaa uskoamme juuri vastoinkäymisisssä ja puuteessa eli erämaassa ja silloin me vain juurrumme Häneen yhä tiukemmin, ja kun vastoinkäymisitä ja kärsimyksistä, me yhdessä Herran kanssa pääsemme läpi, niin se siis lujittaa meitä Häneen yhä tiiviimmin ja opimme yhä enemmän luottamaan ja uskomaan Häneen !
Hyvät ajat eivät saa tuota uskomme ja luottamuksemme kasvua aikaan, vaan juuri kärsimykset ja huonot ajat !
Muuten oletko huomannut sen jo, että jopa monien rakastama Psalmi 23 kertoo samaa asiaa kuin Jobin kohtalo ?
Psalmit 23
1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Siis nyt sinäkin olet siinä pimeässä laaksossa, kuten minäkin olen ollut, eikä Herran apua ja siunauksia näy, mutta sen pimeän laakson läpi pitää siis Herran kanssa mennä yhdessä ja siitä tuo vitsa ja paimen sauva puhuvat.
Mutta mitä sitten sen pimeän laakson jälkeen tapahtuukaan, sitten vasta Herra valmistaa pöydän ja voitelee pään öljyllä ja sitten maljamme on vasta ylitsevuotavainen !
Sitten saamme nauttia yhdessä "Sulasta hyvyydestä ja laupeudesta päiviemme loppuun asti" !
Raamattu puhuu tästä Taivaallisen Isän lapsen Tiestä monessa kohtaa ja monella tapaa, ja se vie siis kärsimyksistä kunniaan lopulta, tässä yksi selvä osoitus vielä:
1. Piet. 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
Sinun tämänhetkisessä tilanteessasi tuo kärsimyksesi, ei varmasti ole tuntunut eikä tunnu vain hetken kestävältä, mutta on se sitä jos mietimme ja vertaamme sitä iäisyyteen !
2. Korinttolaiskirje 4
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Joten Rakas veli voimia sinulle, ja tukeudu yhä enemmän vain Herraan ja Herran apuun, ja rukoile sitä Hänen hyvän ja parhaan tahtonsa tapahtumista elämääsi, niin Herra pääsee sitä, sinun omasta pyynnöstäsi toteuttamaan ja lopulta siis saavutamme luvatun yhdessä !
- kurja
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 13. Loka 2017 23:20
No en minä kyllä enää synkkyyteen voi vajota kun jo synkkyydessa olen ja elän. Mutta kyllähän se näinkin on kuten kurja sanoit. Mutta taivaassa tähän asiaan ei voi saada enää vastausta ja tässäkin ajassa se ainakn minun kohdallani on melko hankalaa. No Jumalalle ei toki mikään ole hankalaa. Hän voi vaikka nuorentaa ihmisen jos tahtoo.
Välistä tuntuu että pitäisikö vihata kaikkea mikä elämään ja maailmaan liittyy: avioliittoa, aviopareja, lapsia jne.. mutta ei kai se sitäkään tarkoita pitäisi kai vain vihata itseäni. Elämääni ainakin vihaan.
Mutta kyllähän kaikki on Herran kädessä. En vain enää lainkaan ymmärrä miten Herra voi tämän asian hoitaa mutta eipä minun kai tarvitsekkaan ymmärtää.
Välistä tuntuu että pitäisikö vihata kaikkea mikä elämään ja maailmaan liittyy: avioliittoa, aviopareja, lapsia jne.. mutta ei kai se sitäkään tarkoita pitäisi kai vain vihata itseäni. Elämääni ainakin vihaan.
Mutta kyllähän kaikki on Herran kädessä. En vain enää lainkaan ymmärrä miten Herra voi tämän asian hoitaa mutta eipä minun kai tarvitsekkaan ymmärtää.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 14. Loka 2017 00:10
Minä en kyllä yksinkertaisesti voi elää näin. Miksi ihmeessä Jumala loi naiset kauniiksi kun niitä ei voi lähestyä? Jumala vaatii minulta ihan mahdottomuuksia. Hän loi naisen ja sanoo miehelle et saa koskea etkä katsoa. Mutta kai se pitää sanoa, että tapahtukoon Herran tahto vaikka loppu elämän joutuisin elämään tässä helvetissä.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Jukka » 14. Loka 2017 01:35
Joonas kirjoitti:
Välistä tuntuu että pitäisikö vihata kaikkea mikä elämään ja maailmaan liittyy: avioliittoa, aviopareja, lapsia jne.. mutta ei kai se sitäkään tarkoita pitäisi kai vain vihata itseäni. Elämääni ainakin vihaan.
Seemiläisessä kulttuurissa viha-sanalla oli merkitysvivahteita, joita meidän kieleemme on vaikea kääntää ilman täydentäviä sanoja tai selittämistä.
Jeesus opettaa seuraajilleen (Luukas 9:23), että "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni". Toisaalla Raamattu opettaa, että "joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää" (1.Joh. 3:15). Edelleen Galatalaiskirjeessä sanotaan, että "vihamielisyys ja vihat" kuuluu niihin "lihan tekoihin" joiden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa (Gal. 5:20).
Luukaan kohdassa 9:23 viha-sana merkitsee "rakastaa vähemmän". Näin eräät kommentaarit kohdan viha-sanaa käsittelevät (esim. Novum 2, sivu 267 ja Luukkaan evankeliumi, Nikolainen sivu 184-185). Kääntäen siis kohta kuuluisi: "Joka rakastaa omaisiaan tai omaa elämäänsä enemmän kuin minua, se ei voi olla opetuslapseni."
Huomasin juuri, että Petri Paavola on päätynyt samoihin päätelmiin, kun kirjoittaa näin: "Jeesus ei tarkoittanut, että Hänen opetuslapsensa tulisi vihata isäänsä, äitiänsä, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan. Kysymys on sanonnasta, joka tarkoittaa, että ei tule rakastaa ihmistä enemmän kuin Jumalaa, eli Jumalaa tulee rakastaa enemmän kuin ketään ihmistä."
https://www.kotipetripaavola.com/Raamat ... .html#Luuk 4:26
Toivottavasti tästä oli jotain apua asian pohdintaan.
- Jukka
Re: Elämän kadottaminen ja löytäminen
Kirjoittaja Joonas » 14. Loka 2017 01:50
Näinhän se Jukka on. Eihän sitä ketään tule vihata. Rakastamaan meidät on kutsuttu, eikä vihaamaan. Usko ja luottamus Herraan on tärkein. Epäusko on on se joka saa aikaiseksi ongelmia.
- Joonas
- Viestit: 334
- Liittynyt: 24. Elo 2017 00:53
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa