Epäoikeudenmukaisuus

[Peace In Rest]

Joonas, pystytkö kuvittelemaan skenaariota jossa tapaat unelmiesi 20-vuotiaan uskovan naisen ja menet naimisiin, mutta avioliiton kuherrusvaiheen jälkeen iskee todellisuus päin kasvoja ja huomaat ettei avioliitto olekaan niin ruusuista kuin haaveilit. 5-10 vuoden jälkeen olette molemmat valmiita eroamaan, mutta usko vaatii pysymään aviossa kunnes kuolema erottaa.

Tiedän kyllä että löytyy aidosti onnellisia avioliittoja, ja sitten löytyy avioliittoja jossa kulissi on onnellinen mutta todellisuus jotain muuta. Valtavasti on kuitenkin myös avoimesi epäonnellisia avioliittoja, joista varmasti lähes jokainen on alkanut kauniisti.

Voi olla että edelläkuvaamassani tilanteessa ajattelisit, että on epäreilua kun toiset ovat saaneet naimattomuuden armolahjan eikä heidän tarvitse elää loppuelämäänsä ahdistavaan ihmissuhteeseen kahlittuna.

[Joonas]

Kylläpäs sinä ajattelet negatiivisesti avioliitosta? Kenties oma avioliittosi ei ole sitä mitä toivoit ja siksi myös sanoit, ettei sinua haittaa vaikka vaimon menettäisitkin? On toki huonoja avioliittoja mutta on hyviäkin ja paljon vaikuttaa se, että tekeekö itse oman osuutensa. Mies rakastakoon vaimoa, kuten Kristus seurakuntaa ja vaimo kunnioittakoon miestänsä kuten seurakunta vaimoa. Jokaisen tulee tehdä se osa mikä itselle kuuluu. No naimattomuuden armolahja on varmasti se ihan asia erikseen. Minä omlen naimaton mutta minumle ei t o d e l l a k a a n ole naimattomuuden armolahjaa. Muuten en vaimoa rukoilisikaan. Jolla on naimattomuuden armolahja, se kykenee elämään naimattomana ilman himon tulta. Hän ei siis pala tulessa vaikka onkin naimaton. Siksi Paavali sanoikin, että joka ei voi itseään hillitä parempi sen on mennä naimisiin luin palaa tulessa. Jolla on naimattomuuden armolahja hän hillitsee itsensä kuten Paavali. Minä en siihen kykene.

[Peace In Rest]

Kirjoitin, että on myös onnellisia avioliittoja. Niin ei sano, jos ajattelee negatiivisesti avioliitosta. Avioelämästä sinua kokeneempana (100-0) ja monen ihmisen avioliittoasioita kuulleena (ihmiset jakavat useimmiten asioita avoimemmin ja syvällisemmin sellaiselle, jolla on itselläkin kokemusta avioliitosta) ajattelen vain tietäväni ja näkeväni asiat laajemmin ja syvemmin. Asia kuin asia josta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jota pitää ihanteellisena ja tavoiteltavana, näkee väkisinkin ruusuisten kuvitelmien läpi.

[Joonas]

Mutta hyvä veli Peace in rest minulla taas on kokemusta pitkästä naimattomuudesta, josta sinulla taas ei ole kokemusta ja voin sanoa, ettei ole todellakaan kadehdittavaa. Eriasia on jos on itse valinnut naimattomuuden kuten monet munkit ja Paavali.

[Peace In Rest]

Mutta hyvä veli Peace in rest minulla taas on kokemusta pitkästä naimattomuudesta, josta sinulla taas ei ole kokemusta ja voin sanoa, ettei ole todellakaan kadehdittavaa. Eriasia on jos on itse valinnut naimattomuuden kuten monet munkit ja Paavali.

Kuten olen sanonut, en jäisi avioliitosta kaipaamaan mitään. Jos saisin tällä kokemuksella valita uudestaan, valitsisin naimattomuuden.

Muok: Ja kyllä minäkin ehdin aika monta vuotta elää naimattomana, joten siitäkin on kokemusta.

[Joonas]

Ja jos jollakin on ruusuisia kuvia naimattomuudesta (etenkin jos se ei ole itsevalittua) niin voin kyllä sanoa, että ne ruusuiset kuvat ovat todellisuudessa melko ohdakkeisia. Onhan sitä tiettyä vapautta tehdä mitä tykkää ja milloin tykkää, mutta kyllä ihminen silti on luotu jakamaan elämä toisen kanssa. Vaikka voisin mitä tehdä vapaasti niin yksin kaikki on aika tyhjää. Onham kaikkien meidän kanssa mutta kaipaamme myös ihan fyysistä läheisyyttä. Ja kaverin läheisyys on ihan eriasia kuin naisen läheisyys. Ei sitä voi kieltää. Kyllä minullakin on kokemusta naisista niiltä ajoilta kun en vielä uskossa ollut ja kyllä naisen seura aina jonkun kaveri seuran voittaa.

[Joonas]

Vaikuttaa siltä siis, että et ole tyytyväinen avioliittoosi? Etkai muuten toivoisi naimattomuutta. Naimattomuudesta voin sanoa, ettei ole se ainakaam kadehdittavaa kuten jo edellisessä viestissä mainitsin.

[Peace In Rest]

Vaikuttaa siltä siis, että et ole tyytyväinen avioliittoosi? Etkai muuten toivoisi naimattomuutta. Naimattomuudesta voin sanoa, ettei ole se ainakaam kadehdittavaa kuten jo edellisessä viestissä mainitsin.

En usko että olisin tyytyväisempi jossain toisessakaan avioliitossa. Petyin omiin haavekuviin avioliitosta.

[Joonas]

Mutta muutama vuosi naimattomana on ihan eriasia kuin pitkä aika. Jos lähden laskemaan naimattomuuden aikaa siitä kun tulin uskoon niin nyt on kulunut noin 13 vuotta. Ensimmäisinä vuosia olin ihan onnellinen ja keskityin vain ja ainoastaan Herraan. Olin varma, että Herra antaa vaimon ajallaan, eikä minun tarvitse sitä etsiä. 5 vuoden päästä kyllä vähän jo tuntui siltä että olisi kiva vaimo saada. 8 vuoden päästä alkoi tuntumaan jo melko raskaalta. Siitä meni vielä 5 vuotta hyvin raskasta aikaa ja nyt jo 13 vuotta. Pitkällä ajalla naimattomuus on todella raskasta, ellei siihen ole tiettyä armoitusta.

[Joonas]

Mikä avioliitossasi on huonoa, ettet tahtoisi elää siinä?