Petri:
”Uskon kasvun kautta opimme tunnistamaan Jumalan Hengen ja saatanan vaikutuksen, jolloin opimme tunnistamaan Jumalan teot ja saatanan eksytyksen. Uskon kasvun kautta myös Jumalankuva tervehtyy ja alkaa suuntautumaan Raamatun opetuksen mukaisesti. On erittäin tärkeätä, että annat Jumalan johdattaa sinut tervehenkisen Raamatullisen seurakunnan yhteyteen (uskovien yhteys). Yksin ja rikkinäisenä et kykene kasvamaan uskossa terveellä tavalla, vaan tarvitset raitishenkisen uskovien yhteyden, jossa sinua tuetaan ja autetaan uskon kasvussa.
Yksin ollessasi rikkinäisyys ja vääristynyt kuva Jumalasta ahdistaa sinun siten, että vääristymä, joka tuottaa sinulle ahdistusta on elämäsi keskipiste. Siksi olet jatkuvasti ahdistunut, etkä pääse siitä eroon. Tämän tähden saatana tekee kaikkensa, että saisi sinut eristettyä uskovista pitämällä sinut yksinäisyydessä, koska saatana haluaa tuhota sinut. Sellainen rikkinäinen ihminen, joka kokee elämässään ahdistuksia elää usein ahdistuskeskeistä elämää ja hyvin usein saatana hänen haavojensa kautta pyrkii eristämään hänet muista uskovista ja varsinkin silloin kun ja jos hän pelkää eksytyksiä, eikä ole vielä kyennyt erottamaan Jumalan tahtoa ja eksytyksiä toisistaan. Älä anna saatanan tuhota itseäsi. Rukoile johdatusta löytääksesi tervehenkisen seurakunta yhteyden. Terveessä seurakunta yhteydessä sinut ohjataan uskon kasvuun, jossa elämäsi keskipiste on Herra Jeesus, Jumalan sanan totuus ja Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä.”Vaikka kristitty olisikin yksin tai hänellä ei olisi kovinkaan paljon uskovien yhteyttä niin silti hänellä on Jeesus. Ei meidän usko siihen pitäisi kaatua vaikka ei olisikaan suurta uskovien määrää ympärillä. Uskovien yhteys on tärkeää, mutta yksinäisyydestä on väärin tehdä jonkinlainen este uskossa kasvulle tai olisi syy uskosta luopumiselle. Itselläni ei näiden kahdeksan vuoden uskossa olo aikana ole ollut paljon uskovien yhteyttä, mutta se ei mielestäni ole ollut este sille etteikö Jumala olisi monia asioita avannut ja antanut ymmärrystä. On ollut vaikeitakin aikoja, mutta niinä hetkinä ajattelen että keneen muuhun turvautuisin kuin Jeesukseen, Hän tuntee minut parhaiten. Olen myös uskoviltakin saanut tukea, kuten rakkaalta siskoltani.
Ja tuosta rikkinäisyydestä, kun tulemme uskoon niin kyllä Jeesus muuttaa elämämme ja rikkinäisen sydämen. Enemmänkin pidän uskossa kasvamisen esteenä mm. jos on katkeruutta ja ettei katseemme ole yksin Jeesuksessa. Ahdistuksiakin tulee vaelluksemme aikana, murheet ja ilo vaihtelee useinkin uskonelämän aikana. Ei ahdistuksen syytä tarvi kokoajan etsiä jostain entisestä elämästä, tässä voidaan mennä psykologia juttuihin, jossa jatkuvasti kaivellaan menneisyyden aiheuttamia traumoja.
hrmn2 kirjoitti:Jossain kohtaa tätä keskustelua kirjoitettiin siitä, että lapsuuden traumat tms vaikuttavat niin, että ihmisestä tulee rikkinäinen ja helposti syrjään vetäytyvä. Se voi olla yksi tekijä, mutta on myös paljon muita tekijöitä. Esim on olemassa ns erityisherkkiä ihmisiä (HSP) joiden kohdalla välttämättä asia ei johdu kasvatuksesta. Ja jotkut ovat myös luonteeltaan introvertimpia kuin toiset, jolloin herkemmin vetäytyy syrjään. Se ei välttämättä ole oire jostain rikkinäisyydestä tms. Ja on muistettava, että Jeesus vetäytyi myös yksinäisyyteen aika ajoin. Syrjään ja yksinäisyyteen vetäytyminen ei välttämättä aina ole negatiivinen asia.
Niimpä, uskovissakin on monenlaisia ihmisiä, mielestäni luonteenpiirre ei tee kenestäkään vielä rikkinäistä. Itse olen ollut aina hiljainen ja ujo, ennen ja jälkeen uskoontulon.
