Se että ottaa kantaa islamiin uskontona, ei oikeastaan tuomitse toista lähimmäistä... islam on käsittääkseni tänäkin päivänä aika väkivaltainen uskonto uskontona verrattuna kristinuskoon, riippuen tietenkin kuinka maallistuneita sen kannattajat ovat.
Sen aika näyttää mitä se tullessaan tuo, jos islam laajemmin levittäytyy euroopaankin pysyvästi.
Me emme voi oikeastaan tulevaisuuteen nähdä, aika näyttää.
Äitinä tietenkin toivon, että lapseni voisivat kasvaa kohtalaisen rauhallisissa oloissa... tokiinsa se mahdollisuus tulisi suoda kaikille maailman lapsille, sen tulisi olla oikeudenmukaisuus ja kohtuus... sen todellakin tulisi olla oikeudenmukaisuus ja kohtuus... eikä vain lapsille vaan ihan vain ihmisille, iästä riippumatta.
Ettei tulisi raiskatuksi, silvotuksi, ruoskituksi... ja että myös tyttöjen elinolot voisivat maailmanlaajuisesti muuttua, että heitä kohdeltaisiin muunakin kuin omistusesineenä... ja että lapsilla olisi lapsuus, jossa voivat olla lapsia... jne.
Meidän loppuviimein pitää hoitaa oma osamme maailman kaikkeudessa ja vaeltaa sen mukaan mitä vastaan tulee ja elää siitä. En voi tehdä muuta kuin vaeltaa sen mukaan mitä vastaan tulee ja mitä annetaan ja elää luottamuksessa... toivosta ja uskosta ja rakkaudesta käsin. Tulevaisuuteen ei kannata ennakoida, kun ei tiedä, eikä taaksensa kannata jäädä katsomaan... jokaiselle päivälle oma osansa ja asiat menevät miten menevät, on niistä mitä mieltä hyvänsä.
Toivon, ihmiskunnan kääntyvän kohti hyvyyttä ja laupeutta, armoa ja rakkautta.
