Petri kirjoittaa
Ef 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Jaak 2:
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi," ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Joku voi ajatella, että kaksi edellä olevaa Raamatun kohtaa ovat keskenään ristiriidassa. Ne eivät ole kuitenkaan ristiriidassa keskenään, sillä Jumalan sanassa ei ole ristiriitoja. Kun tutkimme nuo kaksi Raamatun kohtaan koko Raamatun ilmoituksen valossa, niin ymmärrämme mistä on kyse.
Jaakobin kirjeen toinen luku opettaa Aabrahamin tulleen vanhurskaaksi teoista, koska usko ilman tekoja on kuollutta. Kun tutkimme koko Raamatun ilmoituksen, niin huomaamme ettei Jumalan sanassa ole ristiriitaa. Jumala puhui Aabrahamille, että kaikki maan sukukunnat tulevat hänessä siunatuiksi. Jumala tarkoitti ennen kaikkea Messias Jeesusta, joka tulee syntymään Israelin kansasta. Aabrahamille syntyi Iisak ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille kaksitoista Israelin kansan kantaisää. Näin lupaus siunauksesta tarkoittaa ennen kaikkea Messiaan kautta tulevaa siunausta.
Jumala sanoi Aabrahamille: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea" "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Raamattu sanoo, että kun Aabraham uskoi Herraan ja tähän lupaukseen, niin Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Tässä tapahtui sydämen uskon kautta vanhurskautuminen ilman tekoja. On huomattava se tärkeä asia, että lupaus koski Messias Jeesuksen kautta siunatuksi tulemista. Näin myös Aabraham vanhurskautettiin sydämen uskon kautta ilman tekoja. Aabraham ei pelastunut kadotuksesta iankaikkiseen elämään uskon tekojen kautta, vaan sydämen uskon kautta ilman tekoja.
Kun Jaakobin kirje sanoo Aabrahamin tulleen vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, niin se tarkoittaa oikeamieliseksi tulemista uskon kautta Jumalaan. Oikeamielinen tarkoittaa sellaista kun uskova ihminen ojentautuu uskon kautta tekemään Jumalan tahtoa. Tämä on sama asia kuin pelastua synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Aabrahamin vanhurskaaksi tuleminen uskon tekojen kautta, ei tarkoita pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan uskon tekojen kautta oikeamieliseksi tulemista, joka tarkoittaa Jumalan tahdon tekemistä, synnin harjoittamisen sijaan.
Aabraham kulki samanlaisen tien kuin nykyajan uskova siinä mielessä, että hän pelastui kadotuksesta iankaikkiseen elämään sydämen uskolla. Sen jälkeen hän tuli vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, joiden kautta hän ei ansainnut pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan toteutti Jumalan tahtoa synnin valintojen sijaan.
Mielestäni asia ei ihan mennyt näin vaan Aabraham pelastui sekä uskonsa sekä tekojensa kautta ihankaikkiseen elämään. Eli ei riittänyt Aabrahamille pelastumiselle vain se, että hän uskoi sydämmessään Jumalaan vaan pelastumisen edellytyksenä oli vahvasti se, että se miten Aabraham uskoi Luojaan niin sen tuli myös näkyä hänen teoissaan. Jos siis Aabrahamin pelastukseksi olisi riittänyt vain sydämmen usko ilman tekoja niin en usko, että hän olisi vain pelkällä uskomiselle päässyt Jumalan tykö.
En tiedä, mutta tarkemmin lukiessani uudestaan Petrin kirjoitusta saan sellaisen kuvan, että vain pelkällä sydämmen uskolla Jeesukseen riittää siihen, että pelastumme taivaseen ja että uskon teot ovat vain seuraamusta uskosta. Mielestäni Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, että pelkkä sydämmen usko ei riitä taivaspaikan ansaitsemiseen vaan sekä usko ja teot pelastavat ihmisen taivaaseen. Eli taivaaseen pääsyn edellytyksenä on se, että uskova tekee ja pyrkii noudattamaan sitä mitä Jumala meiltä odottaa kirjoituksissaan. Ei siis niin, että uskoviksi tultuamme taivaaseen pääsyn edellytyksenä ei ole uskon mukaiset teot vaan pelkästään sydämmen usko.
Joissain tilanteessa vaan uskon mukasia tekoja ei kerkeä ihmisessä ilmaantumaan tai näkymään pikaisen kuolemansa takia niinkuin esim ryövärin tapaus ristillä jossa hän kylläkin uskoi, että Jeesus on Herra ja Jumalan poika, mutta jos ryöväri olisikin saanut elää eikä olisi siis kuollut niin oikea usko Jeesukseen olisi pitänyt alkaa tuottamaan joko nopealla tai vähän hitaammalla aikataululla tässä ryövärissä hengen hedelmiä.
Yhteen vetona jälleen siis, että se on kuollutta (hyödytöntä) uskoa sellainen jossa Jumalan puu ei tuota hengen hedelmiä eli uskon mukaisia tekoja. Niinpä siis Raamattu kehoittaa meitä valvomaan, jotta emme alkaisi vaeltamaan lihan mukaan vaan Hengen mukaan sekä tietysti kasvamaan Hengessä koko ajan. Mielestäni siis Jumalan lapsi ei saa millään tavalla kulkea ja elää lihassa vaan pyrkiä jatkuvasti tekemään töitä sen eteen, että liha kuolisi. Tässä kohtaan tulee tietysti ihmis mieliin se, että kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä olekkaan sekä ei tässä ajassa tulekkaan, mutta Raamattu kuitenkin sanoo, että siitä huolimatta meidän tulisi pyrkiä ja kilvoittelemaan koko ajan täydellisyyttä kohti.
.