Uskosta luopuminen vahingossa

[Appaloosa]

Nyt alkaa itselleni asia selkeytyä. Mutta vielä niinkin erikoinen ajatus on mielessä, että tiedänkö vai uskonko olevani uskossa.

Käytännössä tietäminen ja uskominen on sama asia, sillä kaikki mitä sanotaan tietämiseksi on loppujen lopuksi uskomista.

Siitä että voiko uskosta luopua vahingossa, niin ei voi jos on oikeasti tullut uskoon, mutta jos "uskoontulo" onkin ollut jotain muuta kuin oikeasti uskoon tuloa niin silloin voi käydä niin. Esimerkiksi vaan seurakunnassa hengailua.

[Janne]

Nyt alkaa itselleni asia selkeytyä. Mutta vielä niinkin erikoinen ajatus on mielessä, että tiedänkö vai uskonko olevani uskossa.

Käytännössä tietäminen ja uskominen on sama asia, sillä kaikki mitä sanotaan tietämiseksi on loppujen lopuksi uskomista.

Siitä että voiko uskosta luopua vahingossa, niin ei voi jos on oikeasti tullut uskoon, mutta jos "uskoontulo" onkin ollut jotain muuta kuin oikeasti uskoon tuloa niin silloin voi käydä niin. Esimerkiksi vaan seurakunnassa hengailua.

Joo oon samaa mieltä kun Appaloosa.

Minusta pitää tietää ja uskoa olevansa uskossa ollakseen uskossa ja nämä käytännössä tarkoittaa samaa asiaa.

Itse en usko että uskosta voi luopua vahingossa. Otetaan vaikka esimerkiksi kylmeneminen, niin jossain kohtaa kylmenemisestä tulee se raja tulee vastaan jolloin joutuu päättämään luopuuko tietoisesti uskosta.

[pekka]

Nyt alkaa itselleni asia selkeytyä. Mutta vielä niinkin erikoinen ajatus on mielessä, että tiedänkö vai uskonko olevani uskossa.

Room. 10:17

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.




Tule, JoKi, käymään täällä Palosaarella niin keskustellaan, ja luetaan Raamattua ja rukoillaan.




Matt. 18:20

Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

[JoKi]

Hebr 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.


Jos usko ja tieto on sama asia, niin miten seuraavassa esimerkissä.

Tiedät, että pöydällä on tulitikku, näet sen, ja tunnet sen, tiedät että se siinä se on. Tarvitseeko sinun enään lujasti luottaa siihen, koska sinulla on jo tieto että se on siinä?

[Appaloosa]

Hebr 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.


Jos usko ja tieto on sama asia, niin miten seuraavassa esimerkissä.

Tiedät, että pöydällä on tulitikku, näet sen, ja tunnet sen, tiedät että se siinä se on. Tarvitseeko sinun enään lujasti luottaa siihen, koska sinulla on jo tieto että se on siinä?

Ei varmaan.

[Janne]

Hebr 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.


Jos usko ja tieto on sama asia, niin miten seuraavassa esimerkissä.

Tiedät, että pöydällä on tulitikku, näet sen, ja tunnet sen, tiedät että se siinä se on. Tarvitseeko sinun enään lujasti luottaa siihen, koska sinulla on jo tieto että se on siinä?

Jos et näe mistä tikku on ilmestynyt pöytään joudut uskomaan että se on ollut sitä ennen rasiassa.

[JoKi]

En ymmärrä mitä tikkuaskilla ajoit takaa? Miten se, että mistä tikku on tullut, on tekemistä sen kanssa uskooko vai tietääkö sen olevan pöydällä?

[JoKi]

Mietin tätä asiaa siitä syystä erittäin monelta kannalta, että:

Jos uskon olevani uskossa, ja uskon Evankeliumin, mutta en tiedä näitä, niin olenko ollenkaan uskossa.

Jos Jumala on tarkoittanut, että Pelastuksen saa pelkästään uskolla jossa ei ole tietoa (ja väitän tietäväni vaikka en tiedä koska pelkään kadotusta), niin olenko ollenkaan uskossa.


En siis tiedä miten minun pitäisi ajatella, että uskoisin oikein ja pääsisin rauhaan.

[JHK]

Uskoa on monenlaista - kaikki mitä me tiedämme, on lopuksi vain uskoa. Osa siitä on totta, osa siitä on valetta.

Meidät pelastaa Jumalan pyhän hengen työ meissä. Herra synnyttää meidät uudesti sanallaan, hänen Henkensä vaikuttaa meissä uskon Jumalaan, tahdon seurata Jumalaa, kaikki hyvät työt jotka koskaan teemme, pyhityksemme, ja myös kestävyytemme. Pelastus alkaa Jumalan työllä, ja loppuu Jumalan työllä.

Usko ei synny meistä itsestämme - siis pelastava usko, joka on hengen työ meissä. Minusta ei kannata penkoa omaa uskoaan liiaksi - jos uskosi on Jumalasta, se on aitoa. Jos se ei ole Jumalasta, niin et kuitenkaan voi tehdä asialle yhtään mitään, niin miksi edes vaivautua? Jos uskot Jumalaan, niin ole rauhassa uskosi kanssa.

[Janne]

En ymmärrä mitä tikkuaskilla ajoit takaa? Miten se, että mistä tikku on tullut, on tekemistä sen kanssa uskooko vai tietääkö sen olevan pöydällä?

No vein vähän pitemmälle ajatusta. On tosi vaikea selittää näin kirjoittamalla mitä ajoin takaa, joten annetaan olla.