Tapahtuuko uskovan elämässä asioita sattumalta

[Isoäiti]

Mutta uskova saattaa valita vääriä valintoja myös Jumalan suunnitelman suhteen elämässään ja silti se ei vie taivaspaikkaa. Jumala voi sen väärän valinnankin kääntää siunaukseksi, mutta usein siitä valinnasta voi joutua maksamaan kovaa hintaa. Esim. johdatus opiskelu- työasioissa. Hengellisessä palvelupaikassa ym.

[Mikko Murpatti]

Mutta uskova saattaa valita vääriä valintoja myös Jumalan suunnitelman suhteen elämässään ja silti se ei vie taivaspaikkaa. Jumala voi sen väärän valinnankin kääntää siunaukseksi, mutta usein siitä valinnasta voi joutua maksamaan kovaa hintaa. Esim. johdatus opiskelu- työasioissa. Hengellisessä palvelupaikassa ym.

Kyllä se voi näinkin mennä, vääristä valinnoista kapinoinnista yms kurittomuudesta ja hölmöilystä meidän lihalliset isämme antoivat meille kuristusta ja opastusta että tulevaisuudessa tietäisimme paremmin, niin Jumalakin tekee sillä:

Ilm. 3:19

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

Ja joskus voi ilman kuritustakin Jumala korjata töppäilymme, eli jonkun isän poika voi vaikkapa luulla itsestään ja voimistaan liikoja ja lähteä 10 KM kävelylle, mutta sitten voimat ehtyvät ja hän soittaa voitko tulla hakemaan autolla, silloin haetaan lapsi kotiin autolla ja pelastetaan tilanne

[Siivetön]

Alunperinkin kysyin asiaa kun tunnen erään henkilön, joka näkee Jumalan johdatusta kaikessa ja se on sekoittanut hänen elämäänsä aika pahasti, jos hän vaikkapa kävelee baarin ohi jonka seinään varjo muodosti ristin hän koki että on oikein mennä heti sinne baariin.

Jollain naisella on sama etunimi kuin hänen entisellä vaimolla, niin hän voi kokea että Jumala tahtoo että ottaa siitä uuden vaimon itselleen. Pankkikorttin numero on 12378367843666 -koska se loppuu kolmeen kutoseen niin Jumala sanoo minulle että se on perkeleestä. Aaamulla kaadoin kahviin maitoa, maito muodosti ikäänkuin 6 numeron -päivästä tulee paha ja kirottu jäämpä kotiin jne.

Silloin kun joku asia ei ole Jumalan johdatusta on valhetta sanoa että se on Jumalasta ja Jumalan johdatusta , jos se ei sitä ole.

Oletko siis Mikko sitä mieltä, että Jumalan johdatus on yhtä kuin nuo kertomasi tapaukset???
Vai miksi rinnastat ne Jumalan johdatukseen???

Sivistyssanakirja sanoo sanasta sattuma / satunnaisuus näin, josta mainitsin jo Jasmiinille:
****
"Sivistyssanakirja:
sattuma
(kts. erikseen) satunnainen tapahtuma, sattumus
Se mikä tapahtuu odottamatta, ennalta arvaamatta tai aikomatta tai suunnittelematta
myös sokeasta kohtalosta. esim. Onnellinen, outo sattuma. Yhteensattuma. Tapaaminen oli pelkkä sattuma. Sattuma johdatti hänet tielleni. Onnistuminen oli sattuman varassa. Löysi asunnon sattuman kauppaa, sattuman kaupalla. Kuvaannollinen esim. Sattuma korjaa satoa."

Synonyymisanakirja:
sattuma = onni, tuuri, vahinko, aksidenssi, seikkailla, vermögen, turma, acidento, serendipiteetti, tapaus.

sattumanvarainen = epämääräinen, mielivaltainen, määrittämätön, satunnainen, umpimähkäinen.
****
Olen aika järkyttynyt, että on uskovia, jotka uskovat sattumaan, eli tuuriin, onneen, kohtaloon yms. epämääräisyyteen tai sokeaan kohtaloon.

Kerroin jo Jasmiinille, kun pyysin häneltä vielä yv:lläkin anteeksi toimintaani, että kun illalla olin Herran edessä tämän asian kanssa ja pyysin, että Hän avaisi silmäni näkemään totuuden, jos olen harhassa tässä asiassa, niin tuli vain kauhuskenario mieleeni, miten turvatonta ja järkyttävää olisi,
jos minun täytyisi Jumalan lapsena alkaa uskomaan, että elämässäni olisi jokin sattumaa, tuuria, onnea tms. kohtalon sanelemaa, vaikka olen Kaikkivaltiaan, Kaikkitietävän, Kaikkivoivan jne. jne. Jumalan lapsi ja Hän Sanassaankin vakuuttaa, ettei meille tapahdu mitään ilman Hänen sallimattaan, eli jos kaikki on Hänen sallimustaan, niin eihän se silloin voi olla sattumaa.

Ja tajusin, että jos alan uskomaan siihen, että elämässäni voi jotain tapahtua sattumalta, onnen tai kohtalon sanelemana, se on ensimmäinen askel kohdallani epäuskoon ja epäluottamukseen Jumalan kaikkivoipaisuutta kohtaan, joten sitä askelta en halua ottaa, niin kovan työn Hän on kohdallani tehnyt saadakseen minut uskomaan ja luottamaan kaikessa Häneen, etten halua pienintäkään osaa murentaa tuosta työstään.

Eli tämä ei ole ollenkaan vähäpätöinen asia tai vähäpätöinen keskustelu uskovien kesken tai asia, jonka kohdalla voimme sanoa, että eipä sillä väliä, miten tuo asia on.

Miestäni kyllä vähän nauratti, kun kauhuissani yritin lohdutella itseäni, että; "Toivottavasti asia on siten, että olen heidän mielestään vain niin ärsyttävä ihminen, etteivät periaattesta halua olla kanssani samaa mieltä ja siksi sanovat uskovansa sattumiin".

[Isoäiti]

Siivetön, etköhän nyt oikein ymmärtänyt mitä Mikko tarkoitti? Mulle on ainakin ahdistavaa ajatella, että jos sokerinpala putoaa mun kädestä, että se olisi Jumalan tahto. Kyllä se on mun mielestäni vahinko ja mun huolimattomuutta.

Olen itsekkin käynyt kovan tien luottamuksen kanssa. Ja Jumala on aivan ihmeellisesti johdatellut asioita elämässäni. Silti uskon niinsanottuun 'normi' elämäänkin arjessani.

[Isoäiti]

Tai voi olla huono sanavalinta tuo 'normi'-- kukaan ei kuitenkaan käsitä mitä sillä tarkoitan.

[vaisuliini]

*
En tiedä ymmärränkö oikein tätä ketjua mitä tää tarkoittaa. No tuli mieleen työnhaku niin työnhaun kanssa ovet tuntui sulkevan naamaa päin. Tuntuu että Jumala ne ovet sulki itse nenän edessä.

Eikö työttömyys ole myös sattuma vai että Jumala sallii sen? Raamatun mukaan Jumala asettaa ihmisen asumaan tietyn rajan mukaan ja myös Jumala asettaa ihmisen rukoilemaan oman kotipuolen puolesta että kaikki kotipuolen työpaikat, yritykset, firmat ja valtion omat menestyisivät, ne eivät jäisi konkurssiin.

Mutta omalla kohdalla asia on toisinpäin ja olen ymmälläni Jumalan suunnitelmasta. Tiedän kyllä että oma elämäni on Jumalan hallinnassa mutta tää työttömyys ihmetyttää miksi Jumala ei auttanut työnhaun kanssa. Mutta tulin näkemään miten Jumala pitää huolen että puute pysyy kaukana meistä. Jaksan ihmetellä Jumalan hyvästä huolenpidosta mutta en ymmärrä miksi Jumala salli työttömyyden minulle... Vai se on sattuma vai Jumalan sallima...? Tiedän että on muutamia uskovia jotka eivät vielä löytänyt työpaikan... Sattumako vai Jumala sen heille salli...?

Ap.t. 17:26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

Sananl. 16:3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.

[systeri]

Hän johdattaa meitä kun kuljemme rukoillen...tämä paikka oli mulla aamulla mieles kun ajattelin parin päivän tapahtumia
Päätettiin lähteä kylpylään mieheni alkaneen loman "kunniaksi" kun mullakin oli vielä pari lomapäivää jäljellä.Murkku-ikäinen tyttömme ei ollut siitä niin innoissaan ja alkoi ruinata että vois jäädä kotiin.Pyytäis muutamaa kaveria tänne yöksi jos saa luvan.

Minä en ollut siitä ensin innoissani mutta koska (ihme kyllä) isä antoi luvan niin mäkin sitten taivuin vähän epäilevänä kuitenkin.Tytär oletti että saa kaverit tulemaan tuosta vaan innolla yökylään, mutta koska olikin vähän nihkeä vastaanotto, niin päätti sitten lähteä mukaan.
Eilen iltapäivällä kun päästiin uimaan niin siellä tulikin vastaan tuttu tyttö isovanhempiensa kans ,jonka kanssa olivat olleet ala-asteella hyviä kavereita.Päivä oli pelastettu ja tytöt viihtyivät hyvin yhdessä koko pitkän illan uiden, jutellen ja syöden Tänään selitin hänelle että tämäkin reissu oli jo edeltäpäin Isän tiedos ja hoidos.
Mulle oli helpotus että mentiin koko porukka yhdes..olisin murehtinu näitä kotioloja siellä.Ja taas jos ei sitä tyttöä olisi ollut siellä kaverina niin oleminen siellä olis ollu yhtä ruikutusta tai puhelimella olemista.Mutta nyt näin...kiitos Jeesukselle

[Janne]

Minusta asioita vain tapahtuu ilman sen kummoisempia määritelmiä. Sattumakin on vain sana joka on tarkoitettu kuvaamaan ennalta arvaamatonta tilannetta eikä siihen mielestäni tarvitse sekoittaa mitään sen kummallisempaa.

Meille tapahtuu paljon tarkoituksettomia asioita joilla ei välttämättä ole mitään merkitystä minkään kanssa. Kuitenkin aina kannattaa miettiä tapahtunutta asiaa myös hengelliseltä kantilta. Sillä eihän sitä koskaan tiedä yrittääkö Herra puhua tai vaikkapa varoittaa jonkun tapahtuman kautta.

Mutta tapahtuipa asioita tarkoituksellisesti tai ei niin Jumala näkee kaiken ja varjelee ja ohjaa meitä myös monesti silloin kun emme itse ymmärrä edes miksi joku asia tapahtui.

[vaisuliini]

Mutta tapahtuipa asioita tarkoituksellisesti tai ei niin Jumala näkee kaiken ja varjelee ja ohjaa meitä myös monesti silloin kun emme itse ymmärrä edes miksi joku asia tapahtui.

Ja Jumala ehkä sallii ja koettelee katsoakseen meitä olemmeko uskollisia Jumalalle kun ne asiat kohdistaa meitä.... Tai Jumala kasvattaa uskoamme sallimalla asioita esim. työttömyys sai silmiäni näkemään Jumalan huolenpitoa raha-asioissa niin minulla usko tai luottamus Jumalaan kasvaisi enemmän...

[paa]

Siivetön, etköhän nyt oikein ymmärtänyt mitä Mikko tarkoitti? Mulle on ainakin ahdistavaa ajatella, että jos sokerinpala putoaa mun kädestä, että se olisi Jumalan tahto. Kyllä se on mun mielestäni vahinko ja mun huolimattomuutta.

Olen itsekkin käynyt kovan tien luottamuksen kanssa. Ja Jumala on aivan ihmeellisesti johdatellut asioita elämässäni. Silti uskon niinsanottuun 'normi' elämäänkin arjessani.

Minä ajattelen, että sokeripalan tippuminen kädestä on asioita, jotka Jumala sallii tapahtuvan. Eli joo, se on kyllä vahinko, mutta vain siksi kun Jumala sallii sen tapahtua. Eli kaikki on viime kädessä Jumalan hallussa. Elämään kuitenkin kuuluu ikävät asiat, ja Jumala ei estä niitä kaikkia tapahtumasta, mutta Hän kyllä auttaa omiaan selviämään niistä. Ja toki antaa auringon paistaa ja sateen sataa myös jumalattomille.

On ehkä jopa Jumalan aliarvioimista ajatella, että sattumia vaan tapahtuisi itsekseen. Kaikki on Jumalan hallinnassa, mutta sitten voidaan toki aina miettiä onko kyseessä Jumalan tahto vai sallimus. Jumala johdattelee meitä ihmeellisellä tavalla ja järjestää asioitamme, joten ei Hänelle varmasti ole mikään ongelma sallia tai olla sallimatta elämän pienien sokeripalojen tippumiset.