pekka kirjoitti:Kun sain aikanaan uskoontullessani Jumalan suuresta armosta uskon armolahjan sydämeeni niin Jumala armahti minua samalla myös siinäkin, että Hän otti minulta pois riippuvuuteni alkoholiin eli minulta "otettiin" pois pakkohalu juoda alkoholia. Se oli ihmeellistä (varsinkin alussa) kun ei ollut enää riippuvuutta alkoholiin ja vaikka joi pienenkin määrän niin se jäi siihen ja näin on edelleenkin alkoholin kanssa silloin harvoin kun sitä enää juotua tulee, siis lähinnä ehtoollisen yhteydessä.
Tätäkin olen kuullut todellakin paljon ja nämä erilaiset kertomukset riippuvuudesta nostavatkin mieleeni kysymyksen siitä, miksi kaikki eivät vapaudu kokonaan?
Itsekin ajattelisin samoin, kuin Isoäiti kirjoitta: "Jonka Jeesus tekee vapaaksi on todellisesti vapaa.".
Vai onko näiden kohdalla kohdalla, jotka eivät uskalla ottaa pisaraakaan edes alko.pitoista ehtoollisviiniä, kysymys vain uskon puutteesta ja myöskin siitä, että antavat vihollisen uskotella heille niin, että Jumala ei voi tässä kohtaa toimia vastoin tutkittua tietoa, sillä tutkittu tietohan juuri sanoo, ettei määrillä ole mitään merkitystä, vaan pienikin pisara nostaa jo elimistössä himon pintaan.
Eli: Pitäisikö kaikkia entisiä alkoholisteja (tiedän, ettei saisi käyttää sanaa entinen, mutta mielestäni uskovainen, jonka Jumala on luonut uudeksi, on entinen alkoholisti) vain rohkaista uskossa luottaen ottamaan ehtoollista?