Hyvää joulua!

[Lily]

Juha, mitä tarkoitat tällä?

jos siihen [jouluun] ei nykypäivänä itsessään kuulu jotain väärää

Kun havupuut, koristeet, lahjat, ukkelin muotoiset piparkakut, kinkku, tontut, joulupukki ym. Ovat pakanallisia juttuja.

Minä olen sitä mieltä, että jos haluaa olla joulun viettämättä pitäisi jättää siitä kaikki joulun jutut pois.
Niin, että se ois ihan tavallinen päivä.

Meillä mennään sukulaisten luo syömään ja lapset saa lahjoja, joulun viettoa siis on luvassa. Meidän perhe ei vietä joulua jouluna, mutta suku viettää harrasta kristillistä joulua ja kun siihen osallistutaan syömällä (meidän perhe ei syö kinkkua) , lahjoilla ja yhteisellä ajanvietolla, niin silloin vietetään kuitenkin jollain tavalla sitä sukulaisten mukana.

Varsinkin kun teen mässyjä ja tiramisua, niin kannan korteni joulunvieton kekoon ja mahdollistan mässäilyn muillekkin

[Juha]

Juha, mitä tarkoitat tällä?

jos siihen [jouluun] ei nykypäivänä itsessään kuulu jotain väärää

Lähinnä nyt viittasin siihen että joulu ei ole esim. mikään epäjumalanpalvontajuhla.

Kun havupuut, koristeet, lahjat, ukkelin muotoiset piparkakut, kinkku, tontut, joulupukki ym. Ovat pakanallisia juttuja.

Millä tavalla nuo mielestäsi ovat pakanallisia juttuja? Tonttuihin ja joulupukkeihin voi toki suhtautua kriittisesti, itse en niitä toisi esille jos viettäisin joulua. Esim. tuntuis väärältä väittää lapsille [sit joskus kun niitä on] että on olemassa tonttuja tai joulupukki. Tonttuihin uskomisessa ei olla kaukana jostain suomalaisesta muinaisuskosta, johon kuului uskominen kaikenlaisiin tonttuihin ja luonnonhenkiin (riivaajat).

Meillä mennään sukulaisten luo syömään ja lapset saa lahjoja, joulun viettoa siis on luvassa.

Eikö tämä jälkimmäinen lausahdus mene ristiin tuon ensimmäisen kanssa, kun sanot lahjoja pakanalliseksi asiaksi mutta kuitenkin sinulle on ok että lapsesi saavat lahjoja?

Varsinkin kun teen mässyjä ja tiramisua, niin kannan korteni joulunvieton kekoon ja mahdollistan mässäilyn muillekkin

Minusta on outoa, jos ensin sanot kinkkua pakanalliseksi (millä perusteella?), mutta sitten kuitenkin teet "mässyjä ja tiramisua". Miksi sitten mässyt ja tiramisut eivät ole pakanallisia?

[Aamu-Usva]

Joulu on kuitenkin ihana piristys tähän pimeään vuodenaikaan. Muistan jo lapsuudesta sen ihanan odotuksen ja sellaisen vain oman perheen kanssa olemisen. Haluan kyllä samaa perinnettä jatkaa, mutta en mitenkään stressaten jostain turhasta. Ei minunkaan äitini stressannut, vaikka tekikin ihan kelpo ruuat ja muut. Meillä mennään ruokien suhteen melko vaatimattomasti, mutta kuitenkin ne perinteiset laatikot on saatava. Minä tykkään joulupöydässä kalasta, mutta mieheni tykkää kinkusta. Ja onhan kinkun tuoksu kinkun tuoksu.

Tykkään lasten kanssa ulkoilusta ja saunasta ja kynttilöistä ja sitten tietenkin siitä, kun lapset saavat avata lahjansa ja alkaa leikkimään uusilla leluillaan. Ja joulukuusesta koristeluineen pidän myös.

En kuitenkaan vietä joulua kristillisenä juhlana, koska minulle on lapsesta asti opetettu niin voimakkaasti, että se ei ole kristillinen juhla. Minusta olisi ihanaa hyvällä omallatunnolla lukea jouluevankeliumit ja mennä kirkkoon ja uskoa siihen koko sydämestäni. Harmi, että minut on kasvatettu näin. Yritän kuitenkin omille lapsilleni kertoa, että jotkut viettävät joulua Jeesuksen syntymäjuhlana ja antaa heidän vapaasti saada sekin näkökulma jouluun. Parempihan jollekin uskovalle on viettää joulua uskosta kuin tehdä se niin kuin minä eli ihan puhtaan maallisena juhlana. Toki sitten ymmärrän hyvin myös niitä uskovia, jotka eivät halua millään tasolla joulua viettää. Niitä en ymmärrä, jotka kieltäytyvät vain itse tekemästä jouluna mitään, mutta ottavat kyllä vastaan kaikki kutsut ilmaisiin ruokapöytiin ja lahjat ja muut suklaat ja herkut kuitenkin kaikesta urputtaen

[tanu]

En ole keltään joulun viettoa kieltämässä. Jokainen viettäköön joulua ja muita juhlia ihan omantunnon mukaan.
Varsinkin jos ei ole uskossa, on ihan turha edes puhua mistään pakanallisista perinteistä.

Jos pystyy hyvällä omallatunnolla joulua viettämään, niin mikä ettei.
Itse en pysty, koska kaikki valheet ja pakanalliset taustat häiritsevät niin paljon.
Mutta perhe viettäköön. Mikä minä olen ketään kieltämään. Mukana olen nauttimassa
kiireettömästä yhdessäolosta ja hyvistä pöperöistä. Mutta en pidä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.

Joululahjoja en halua, koska se on ihan turhamaisuutta. Minulla on kaikkea mitä
tarvitsen ja reilusti ylikin. Itse asiassa olen ollut kaupallista joulua vastaan jo paljon ennen uskoontuloa.
Lapsille ostan lahjoja, mutta mihinkään koristeluihin ym. perinteisiin en osallistu.

Samoilla linjoilla olen syntymäpäivien vieton kanssa. Turha juhla, jota perhepiirissä voi
viettää jos toiset niin haluaa. Lahjojen osto syntymäpäivänä on ihan turhaa. Lasten kanssa vähän eri asia kuitenkin.

Rauhallista ja siunattua joulun aikaa kaikille.

[Lily]

Juha, mitä tarkoitat tällä?

jos siihen [jouluun] ei nykypäivänä itsessään kuulu jotain väärää

Lähinnä nyt viittasin siihen että joulu ei ole esim. mikään epäjumalanpalvontajuhla.

Kun havupuut, koristeet, lahjat, ukkelin muotoiset piparkakut, kinkku, tontut, joulupukki ym. Ovat pakanallisia juttuja.

Millä tavalla nuo mielestäsi ovat pakanallisia juttuja? Tonttuihin ja joulupukkeihin voi toki suhtautua kriittisesti, itse en niitä toisi esille jos viettäisin joulua. Esim. tuntuis väärältä väittää lapsille [sit joskus kun niitä on] että on olemassa tonttuja tai joulupukki. Tonttuihin uskomisessa ei olla kaukana jostain suomalaisesta muinauskosta, johon kuului uskominen kaikenlaisiin tonttuihin ja luonnonhenkiin (riivaajat).

Meillä mennään sukulaisten luo syömään ja lapset saa lahjoja, joulun viettoa siis on luvassa.

Eikö tämä jälkimmäinen lausahdus mene ristiin tuon ensimmäisen kanssa, kun sanot lahjoja pakanalliseksi asiaksi mutta kuitenkin sinulle on ok että lapsesi saavat lahjoja?

Varsinkin kun teen mässyjä ja tiramisua, niin kannan korteni joulunvieton kekoon ja mahdollistan mässäilyn muillekkin

Minusta on outoa, jos ensin sanot kinkkua pakanalliseksi (millä perusteella?), mutta sitten kuitenkin teet "mässyjä ja tiramisua". Miksi sitten mässyt ja tiramisut eivät ole pakanallisia?

Minähän juuri olen selkeästi tuonut esille, että joulua vietämme kuitenkin jollain tapaa, että tänä jouluna emme ole hyljänneet joulun viettoa vielä. Ainakin itse koen niin, koska jos emme viettäisi joulua millään tavalla, vaan se olisi kaikella tavalla tavallinen arkinen päivä, niin silloin olisimme lopettaneet joulunvieton.

Tiedän kyllä, että se on pakanallinen juhla osittain vielä meilläkin vietettävänä, kun emme ole siitä kokonaan luopuneet.

[Juha]

@tanu, ok.

@Lily

Okei, taisin ehkä sitten ymmärtää hiukan väärin edeltävässä viestissäni. En heti saanut pointtiasi, että yritätte siitä hiljalleen irtautua. Pahoittelen väärinymmärrystä.

[tanu]

Eihän nyt ole kyse siitä, että mitä kalenterijärjestelmää käyttää.
Vaan siitä, että joulu ja muutkin kirkkovuosikalenterissa mainitut "juhlat" eivät ole raamatullisia, vaan
niillä on järjestään jokaisella jokin pakanallinen juhla tai perinne taustalla.

Miksi Jeesukseen uskovan pitäisi juhlia pakanajuhlia eli perkeleen juhlia?

Mutta jos jossain juhlassa ei ole nykypäivänä mitään pakanallisuutta, niin millä perusteella sen juhliminen on väärin? Ei joulu ole sen kummemmin "perkeleen juhla" kuin vaikkapa jonkun syntymäpäivänkään vietto, jos siihen [jouluun] ei nykypäivänä itsessään kuulu jotain väärää.

Esim. syntymäpäivää pidettiin varhaiskristittyjen parissa arveluttavana asiana:

Varhaiskristillinen arvostelu ja sen vaikutukset

Varhaisten kristittyjen keskuudessa syntymäpäivien vietto sai osakseen myös arvostelua. Erityisen ankarasti sitä arvosteli muun muassa kirkkoisä Origenes.[1] Hänen mukaansa kyseessä oli pakanallinen tapa, sillä ainoat henkilöt, joiden Raamattu mainitsee viettäneen syntymäpäiväänsä, olivat pakanoita kuten Egyptin faaraot[2] sekä kuningas Herodes Antipas[3][4] Lisäksi Origenes oli sitä mieltä, että koska ihminen syntyy perisynnin saastuttamana, ei ihmisen syntymä ole juhlimisen arvoinen tapahtuma.[1]

Eihän tavallisissa juhlissa (esim.syntymäpäivät) mitään pahaa ole. Jos tekee mieli juhlia, niin siitä vaan.
Maailmassa on niin paljon kurjuutta, surua ja riitaa, että iloiset juhlathan on hyvä juttu vaan.

Sitä tarkoitan, että esim. monet ns. kirkolliset juhlat ovat alunperin olleet pakanajuhlia. Esim joulu ja juhannus ovat vanhoja
auringonpalvontajuhlia. Näiden viettämistä en voi käsittää.

[Juha]

Eihän tavallisissa juhlissa (esim.syntymäpäivät) mitään pahaa ole. Jos tekee mieli juhlia, niin siitä vaan.
Maailmassa on niin paljon kurjuutta, surua ja riitaa, että iloiset juhlathan on hyvä juttu vaan.

Sitä tarkoitan, että esim. monet ns. kirkolliset juhlat ovat alunperin olleet pakanajuhlia. Esim joulu ja juhannus ovat vanhoja
auringonpalvontajuhlia. Näiden viettämistä en voi käsittää.

Noh joulun aidosta alkuperästä voi kiistellä ja väännellä (tässäkin ketjussa sitä on ollut), mut vaikka joulu olisikin joskus muinoin ollut auringonpalvontajuhla, niin se ei sitä ole nykypäivänä. Nykypäivänä jouluun ei auringonpalvonta liity millään tavalla. Nykypäivän joulu on siis ihan eri joulu kuin se mitä se on mahdollisesti ollut joskus ammoisina aikoina. En minä auringonpalvontaa harjoita nykypäivän joulua viettämällä.

Samalla tavalla myös jotkin nykypäivän virret ovat alunperin olleet joskus aikoja sitten vanhoja juoma- tai kansanlauluja, mutta ei kukaan sitä tunnu panevan pahaksensa.

[pekka]

Samalla tavalla myös jotkin nykypäivän virret ovat alunperin olleet joskus aikoja sitten vanhoja juoma- tai kansanlauluja, mutta ei kukaan sitä tunnu panevan pahaksensa.

Tuota en ole tiennytkään.


Mutta tällainen kirjoitus löytyi:

Virsikirja:

https://evl.fi/Virsikirja.nsf/63fe9e508 ... enDocument

"615 Oi suruton, niin varma menossasi

O syndig man, som säker är och trygger

Virsikirjamme runoilijoista merkillisimpiä on ruotsalainen Lasse Lucidor, oikealta nimeltään Lars Johansson (1638-1674). Hänen virtensä Oi suruton, niin varma menossasi on aikaisemmissa virsikirjoissa kuulunut osastoon Onneton iankaikkisuus, vaikka siinä kyllä taivaastakin puhutaan.

Lucidorin virressä oli alun perin 16 säkeistöä, ja siinä kuvailtiin vahvoin värein vuoron perään taivasta ja helvettiä. Se muistuttaa kuolemantanssi-maalauksiin liittyviä runoja, joissa kuolema näin puhuttelee ihmisiä (sellaiseen voi tutustua Tallinnan Nigulisten kirkossa.) Nykyiselleen lyhennettynä virressä on enää yhdeksän säkeistöä. Alkuaan tosi rajun herätysvirren sävy on näin muuttunut lempeämmäksi.

Lars Johansson jäi varhain orvoksi. Hänen kasvatuksestaan huolehti äidinisä, joka kuoli pojan ollessa 15-vuotias. Lasse Lucidor opiskeli Saksassa ja Ranskassa sekä kävi myös Italiassa ja Englannissa. Hänestä tuli poikkeuksellinen kielitaitoinen; runojakin hän kirjoitti kuudella eri kielellä. Toimittuaan jonkin aikaa kieltenopettajana Upsalan yliopistossa hän muutti 1669 Tukholmaan. Siellä hän eli vapaana kirjailijana ansaiten vaatimattoman toimeentulonsa kääntäjänä ja tilapäisrunojen kirjoittajana. Mainetta ja asemaa hän ei tavoitellut, vaan pysyi sosiaalisesti juurettomana ja viihtyi juomaveikkojen seurassa. Lucidorin kuolema oli väkivaltainen: krouvissa vietetty ilta päättyi kiivaaseen sananvaihtoon, lopuksi vedettiin miekat esille ja runoilija sai surmansa.

Lucidoria on sanottu humalan ja katumuksen runoilijaksi. Hänen tuotannostaan tunnetaan parhaiten toisaalta juomalaulut, toisaalta virret. Molemmissa on rajuutta ja värikylläisyyttä. Niissä saavat ilmaisunsa sekä kuuma, kiihkeä elämänhuuma että raskas, uskonnollinen vakavuus, jotka ovat ominaisia Ruotsin suurvalta-ajalle (E. N. Tigerstedt).

Tauno Väinölä"



Tässä tuon virren yhdeksän säkeistöä:

1.
Oi suruton, niin varma menossasi,
milloinka nouset synninunestasi?
Herää jo, aikasi on havaita:
nyt vielä laupias on Jumala.

2.
Sinua Herra kutsuu lempeästi,
kaidalle tielle vetää väkevästi.
Jo liian kauan olet viipynyt,
tee parannus ja tartu sanaan nyt.

3.
Kun armonaika sinulta pois kulkee
ja Herra taivaan oven kiinni sulkee,
myöhäistä silloin herääminen on,
vaan tuska, vaiva alkaa loputon.

4.
Ah, värisevät kaikki jäseneni,
kun ajatuskin tunkee lävitseni:
voi pimeyttä ilman valoa,
voi valitusta vailla toivoa!

5.
Vaan riemulaulu sydämeni täyttää,
niin ihanalta autuus taivaan näyttää,
on siellä kirkkaus ja kunnia,
sen omillensa antaa Jumala.

6.
Iäinen taivaassa on riemu, rauha,
ei satamassa siinä myrsky pauhaa,
ei synti vaivaa omaatuntoa,
ei särje sielun pyhää lepoa.

7.
Lamppusi tulta hoida, älä nuku,
niin että synnin sumussa et huku.
Jos lankeat, niin nouse rukoillen.
Ehkä on Herra vielä armoinen.

8.
Anteeksi anna synnit, Isä taivaan,
ansainnut kyllä olen suuren vaivan.
Helvetti edessäni avoin on,
jos tuomitset vain mukaan ansion.

9.
Ah, meren hiekan, taivaan tähtein lailla
syntini suuret ovat määrää vailla.
Vaan kaikki Jeesus maksoi verellään,
vie kuolemallaan minut elämään.



Lars Johansson (Lasse Lucidor) 1685. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1937, Niilo Rauhala 1984.

[Juha]

@pekka

Olen tällä foorumilla tai jossain netissä nähnyt asian mainittavan ennenkin. Myös Juha Tapio mainitsee asiasta täällä: https://www.iltalehti.fi/viihde/2013063 ... 1_vi.shtml

Mutta, toivottavasti ei tuosta virsien (joidenkin) alkuperästä jatketa enää ettei mene rönsyksi. (Paitsi jos avataan toinen ketju sille...)

Pointtina miksi asian toin esille, on se että mielestäni tulisi kiinnittää ensisijaisesti huomio siihen että mitä jokin asia on nykyään, ei siihen mitä jokin asia on joskus ollut jollekin toiselle ihmiselle, jossain toisessa ajassa ja yhteiskunnassa. Otan asioiden merkitykset ensisijaisesti siitä kulttuurista ja ympäristöstä missä itse olen ja elän.

Toinen esimerkki: hakaristi, joka länsimaisessa kulttuurissa mielletään lähinnä natsien symboliksi, on joissain toisissa kulttuureissa vanha onnen symboli. Minä kuitenkin elän länsimaisessa kulttuurissa, jossa hakaristi on natsisymboli, siksi en kyseistä symbolia käytä, enkä vetoa siihen että toisissa kulttuureissa se on pelkkä onnen symboli.